torstai 29. joulukuuta 2011

Vuosi 2011 pähkinänkuoressa

Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika miettiä, mitä me ollaan tehty, ja asettaa tavoitteita ensi vuodelle. Tavoitteet on ainakin ylitetty molempien kanssa (ehkä olisi aika alkaa asettaa tavoitteita, joiden eteen joutuis vähän ponnistellakin..). Nellin agilityvuoden kohokohta oli, kun päästiin osallistumaan SM:iin. Siellä karsintaradalta hylky, joten ne skabat jäi sitten siihen. Lisäksi AgiRodussa päästiin karsintaradalta AVO SM finaaliin, mikä oli meille aika hienosti siinä sakissa! Finaalista taas hyl (vikalta esteeltä..). Startteja Nellillä tänä vuonna oli 41, joista 11 puhtaita nollia. Lisäksi 6 yliaikanollaa. Meno on parantunut viime vuodesta, mutta onhan tossa nollaprosentissa vielä kasvattamista.. Nyt tosin pääasia on saada Nelli kuntoon, jonka jälkeen katsellaan sitä treenailua uusiksi.

Danin kanssa noustiin tän vuoden aikana ykkösistä kolmosiin ja saatiin ekat nollat kolmosista. Meininki kisoissa on parantunut, mutta en vieläkään oo tyytyväinen siihen viretasoon. Kun kyllä tuo koira pääsee kovempaakin. Tässäpä siis tavoitetta ensi vuodelle. Lisäksi niitä nolliakin koitetaan kerätä vuoden 2013 sm-kisoihin. Ens vuonna meidän ei vielä niihin karkeloihin tarvi päästä..

Tokossa korkattiin virallinen koeura Danin kanssa. Neljä koetta käytiin, tuloksina 2x ALO1 ja 2x AVO1. Voittajan liikkeitä ollaan aloiteltu, mutta siihen kokeeseen on vielä aikaa.. Koitetaan nyt kuitenkin saada tuo voittaja edes suurin piirtein haltuun ensi vuoden aikana.

Suvi on opetellut ohjaamaan ja juoksemaan, ja tää treeni todellakin jatkuu myös ensi vuonna! Lisäksi koitetaan kaikki kolme pysyä terveenä, tai ainakin parhaamme tehdään sen eteen. Se terveys kun ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Se on tässä tullut huomattua..

Tässäpä siis meidän vuosi lyhyesti. Katsellaan, mitä vuosi 2012 tuo tullessaan! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Ihanaa joulua!

Tänä vuonna ei tullut otettua mitään kuvia, mut laitetaan tämä sit ilman kuvia: Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille kavereille ja muillekin, jotka sattuu blogia lukemaan! Nauttikaa ajasta kaksi- ja nelijalkaisten läheistenne kanssa! Niin ja onnea ja menestystä vuodelle 2012! :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Terveyden edistämistä ja treeniä

Niitä on kulunut viikko sisältänyt. :) Maanantaina tokot. Mulla oli erittäin pitkä seiväs otsassa duunipäivän jälkeen ja mietin ajaessani treeneihin, et nää on niitä päiviä, kun ei tosiaankaan pitäis mennä treenaamaan.. Mut meninpä kuitenkin. Ja hyvä, että menin! Oli nimittäin hyvät treenit ja paljon parempi mieli niiden jälkeen. :)

Tiistaina mulla oli harvinainen arkivapaa, ja Nellillä aika Kaiperlalle. Maaria katsoi ensin Nellin liikkeet ja totesi, että on takaa tosi ahdas. Etu- ja takapää on kuulemma kuin eri koirasta. Kiva.. Sit tunnusteltiin koira läpi. Niskassa ja alaselässä oli lukkoja ja lantio oli vinossa. Maaria sanoi, että voi hyvin olla, et se Shar pein purema vaikuttaa vieläkin. Saatiin noita lukkoja jonkin verran auki, mut agilitykieltoa tuli ainakin vuoden loppuun. Olipas siis hyvä, että tajusin tilanteen ja jätin agit tauolle jo aikoja sitten. Uusi aika varattiin tammikuun alkuun. Toivotaan, että saadaan tuo nyt oikeesti kuntoon!

Tiistaina illalla olin Timo Rannikon lihashuoltoluennolla. Kiva oli huomata, et on tullut tehtyä oikein monia juttuja! Tietysti luennolta tuli myös paljon uutta asiaa ja vinkkejä. Hyvähyvä. :)

Keskiviikkona sit Danin lonkka- ja kyynärkuvat. Samalla poistettiin myös vähän hammaskiveä, jota oli kertynyt poskihampaisiin. Kaikki meni hyvin, ja Dani toipui nukutuksesta nopeasti. Alustavasti ell sanoi, että lonkat näyttävät hyvältä (JEE!). Samoin toinen kyynärä näytti hyvältä. Toinen saattaa tulla ykkösenä takasin, kun siinä jotain pientä oli. Nyt vaan siis odotellaan virallisia tuloksia, mut oon tosi helpottunut noiden lonkkien suhteen! Mitteleillä kun ei mitään ihan huipputuloksia oo ollut..

Torstaina Niinun treenit. Radalla oli kohta, jossa piti tehdä kolme valssia peräkkäin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi että Niinu sanoi, et mun valssit oli hyviä! Oikeesti, kukaan ei oo koskaan sanonu mun valsseja hyviksi! Ei ne kyllä hyvältä tuntunu edelleenkään, mut hyvä jos edes näytti siltä. :)

Perjantaina vaan lenkkeiltiin. Lauantaina oltiin Liuhdon Tuulian treeneissä. Danin kanssa, tietty. Rata oli ihan mukava (yhteensä 26 estettä). Erittäin monesta yrityksestä huolimatta ei päästy sitä kertaakaan nollalla läpi, kun aina tuli jotain! Lopulta luovutin. Kahdessa pätkässä sit päästiin. Ja ne valssitkin palas taas takasin normaaleiksi; olin siis myöhässä ja tein ne usein väärään paikkaan. Ylläri. :) No parani ne kuitenkin hinkkauksen jälkeen. Danikin kesti hinkkausta ihan ok:sti, vaikka välillä mua kyllä rupes ärsyttämään, kun oli sellasessa pysähtyneessä tilassa. Se tapahtuu nimenomaan siinä harjoitusten väleissä, kun kuuntelen kouluttajaa. Siinä siis semmosia liikkeellelähtövaikeuksia. Usein jouduin pallon kanssa heilumaan, et sain koiran taas oikeaan fiilikseen. Onko se nyt sit houkuttelua vai vaan virittelyä?? Kuitenkin ihan hyvin jaksoi loppuun asti, vaikka kyllä siitä huomas, että paljon tehtiin.

Itekin pääsin vihdoin torstaina lääkärin juttusille tän jalkani kanssa. Sain reseptin (kolmanteen) kipulääkekuurin ja lähetteen uä-kuvaan, johon pääsinkin heti seuraavana päivänä. Alustavasti siinä ei mitään näkynyt, eli nivelessä ei oo nestettä, eikä mitään tyrää löytynyt. Katotaan nyt vielä, mitä hoitava lääkäri tuumaa kuvista. Mut mikä parasta; tää jalka on ollu nyt paljon parempi pari päivää! Voi toki hyvinkin olla, et toi lääke vaan auttaa, eikä mikään oikeesti oo paremmin. Sen näkee sitten, ku lopetan ton lääkkeen syömisen.. Mut joka tapauksessa eilen pystyin juoksemaan ihan normaalisti Tuulian treeneissä! Niin mahtavaa! Edelleen siellä on kipua, mut ihan tosi vähän verrattuna entiseen. Puhuttiin lääkärin kanssa, et voi hyvin olla joku jännevamma. Niillähän kestää kauan parantua. Se kyllä kuulostais paljon kivemmalta kuin joku prolapsi selässä... Katsellaan.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Cause I like how it feels

Nii että oli sit pakko lähteä kisaamaan kipeällä jalalla.. Viikolla jo ajattelin, etten mee, mut sit kuitenki muutin mieleni ja lähdin. Kolme rataa tuli lopulta juostua. Vikalla ei tarvinu enää miettiä koko jalkaa!

Kisat oli Hyvinkäällä, jossa Huittiset tuomaroivat kolme rataa kolmosille. Medeillä tuomarina oli Harri. Kaikki radat oli ihan mukavia, mut ei ihan helpoimmasta päästä. Eka rata oli melkoisen hidas. Varsinkin alussa lähti kovin vaisusti liikkeelle. Keinulle jäi jotain seisoskelemaan ja kaarteet veeenyi. Varsinkin ennen aata oli menossa vissii johonkin kepeille, just sain pelasteltua.. Itekin olin hidas, mutku jalkaan koski.. Irenelle kiitoksia, kun tsemppas juoksemaan loppusuoralla, ehdittiin just ihanneaikaan! Tulos siis -0,jotain ja tällä jopa sija 2./17. Video.

Toka rata jäi harmittamaan! Huitasin alun miten sattuu, ja otettiin kakkoselta kielto! Argh. Kaveri vielä sanoi, et tuomari oli tullu kattomaan, et mitä me tehdään ja miettiny, nostaako käden. Olis pitäny nopeemmin korjata, niin olis voinu mennä virheettä. Mut ei voi mitään, tupla jäi nyt siitä kiinni. Loppurata siis nollalla. Pituudenkin meni puhtaasti, vaikka oli seinään päin ja käännyttiin heti pituuden jälkeen. Jes! Video.

Vikalla radalla selviydyttiin nollalla melkein loppuun asti. Otettiin sit kuitenkin yks ansahyppy pituuden jälkeen. Se oli kyllä paha, kun en uskaltanu kauheesti kääntää pituuden päällä. Olis kuitenkin roiskassu vikan palikan kääntyessään. Olis vaan silti pitäny aikasemmin kertoa käännöksestä koiralle. Mut tein jaakotuksen kolmoselle ja saksalaisen renkaan jälk. hypylle! Saksalaisessa meinas tosin koira hukkua, mut sain just tilanteen pelastettua.. Video.

Sirpalle kiitos kuvauksesta! Meidän vauhtihan ei nyt taaskaan päätä huimannut. Jotain positiivista kuitenkin keksin, eli ei me kyllä muutama kk sitten oltais tollasista radoista selvitty noin vähillä virheillä. Ollaan siis edes jossain asiassa menty eteenpäin. :) Tää kisavuosi olikin sit tässä, ens vuonna jatketaan!

p.s. Viime viikolla saatiin iloisia uutisia, kun Danin pennun, Fridan, lonkkakuvat lähtivät kennelliittoon lausunnolla A/A. Hienoa! :)
Tän pentueen emän (Wilman) lonkat siis tässä joku aika sitten E/E:ksi ja omistajat sitten päättivät päästää pikkukoiran kärsimyksistään. Olis vaan ollu ihan liikaa koittaa leikata noita, kun sit olis pitäny ensimmäisen lonkkaleikkauksen jälkeen toipua sen sairaan lonkan varassa. Tosi surullinen juttu, mutta omistajilta oikea päätös mun mielestä. Mitteleiltähän ei juurikaan noita lonkkia oo tapana kuvailla. Tästä jutusta on pitäny enemmänkin kirjotella, joskus kun ehtis.

torstai 8. joulukuuta 2011

Elämme poikkeuksellisia aikoja

Jep. On tosiaan ollu vähän muutosta tässä meidän arjessa viime aikoina. Ei siis mitään mullistavaa, mut kumminkin. Nelli on tosiaan tauolla päivään x asti. Katsellaan, mitä fyssari sanoo ens viikolla. En oo kyllä tossa koirassa mitään huomannu, nauttii varmaan vaan, kun saa vaan löysäillä ja lenkitkin on lyhyempiä. :) Daninkin kanssa aksailut on ollu vähän sellasta päämäärätöntä hassuttelua. Kun tää jalka ei oikein tykkää juoksemisesta/spurteista/tiukoista käännöksistä, niin haittaa vähän tuota agilityä. Prkl. Lenkitkin on ollu normaalia lyhyempiä ja hitaampivauhtisia. Ja kun ei sinne metsäänkään kerkee valosan aikaan, niin mennään paljon hihnassa. Voi tylsyys.

No käytiin me sentään epiksissä Kirkkonummella itsenäisyyspäivänä. Oli pari muutakin koirakkoa sinne eksynyt. ;) Ekat starttas kymmeneltä ja medikisaavat pääs siinä viiden maissa radalle. Mitenkäs sitä muutenkaan itsenäisyyspäivää viettäis. :D Oli kyllä jotenkin kökköä meidän meno taas. :/ Kontaktit oli hitaat (erityisesti keinu ja puomi) ja muutenkin vauhtia ois voinu olla enemmän. Tuloksina hyl ja 10. Loppusuora koitui meidän kohtaloksi, kun ekalla kerralla ohjasin väärään päähän putkea, tokalla ei irronnu vikalle hypylle, kun olin kaukana takana. Mut muuten oli kyllä mukavaa! :)

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Mikä fiilis!

Eilen kisattiin Danin kanssa kaks starttia Purinalla HAU:n marraskisoissa. Molemmilla radoilla tuomarina toimi Henri Luomala. Kivat ja virtaavat radat, mutta kyllähän siellä niitä hyllytysmahdollisuuksia oli ihan riittämiin. ;)

Aloitettiin D-radalla, joka oli hyppis. Alussa oli paha kohta, kun pussi ja putki oli niin lähellä toisiaan. Valssin suunnasta ja haltuunotosta riippui tuon kohdan sujuvuus. Sinne putkeen oli tarkoitus tähdätä eka. Aika kovaa mä taas karjuin sitä tässää, mutta kuuntelihan se ja meni putkeen. Varmasti tosta ois saanu nopeamman, kun olis luottanut vähän enemmän. Ton jälkeen olikin tosi sujuvaa menoa! Siis Dani oikeesti JUOKSI (ja ohjaajakin kovasti yritti :D)! Jee!! Lopussa tultiin kepeille avokulmaan, ja siihen vekkasin vähän. Oikein mentiin sisään, mut harmittavasti D kompastui kesken pujottelun. :/ Aika taitavasti se kuitenkin taivutti itsensä seuraavaan väliin, vaikka oli jo tulossa ohi. Aikaahan tuossa nyt kuitenkin paloi. Kepeiltä matka jatkui vastakkaiseen suuntaan kuin mistä tultiin. Hienosti kesti vedätyksen kepeillä. Keppien jälkeen olikin enää pituus ja hyppy, joissa ei ihmeempiä. Nollalla siis maaliin. Oli kyllä niin mahtava fiilis ton radan jälkeen! :) Ei siksi, että saatiin nolla (en edes tossa vaiheessa ollu varma nollasta, kun en tienny menikö kepit oikein), vaan siksi, että Danin vire oli niiiin paljon parempi kuin aikasemmin. Nyt en huomannut eroa vauhdissa verrattuna treeneihin. Koirasta oikein näki radalla, kuinka se tykkäsi siitä hommasta! Niin mahtavaa! <3 Lopullinen tulos oli -4,jotain ja sijoitus 6./30. Jäätiin alle 3 sekuntia kärjestä! Se on aika hyvin verrattuna siihen normaaliin 10 sekuntiin. ;-) Ja kun ne kärjen koirakot meni oikeesti lujaa. Tässä vaiheessa tää on kyllä tosi hyvin meiltä. Ja kun mun jalkaanki sattui, loppusuoralla oikein vihlas inhottavasti. :/ Mut eipä tuo haitannut sitä fiilistä, mikä ton radan jälkeen oli. :)

Noniin, kaiken tuon hehkutuksen jälkeen palataan takaisin asiaan, kun olihan meillä se agiratakin vielä juostavana. :D Radalla oli kaikki kontaktit pöytää lukuunottamatta. Alussa puomi, joka oli kyllä niiin hidas. D jäi seisomaan kaikki jalat kontaktille. En halunnut vapauttaa sitä tosta, vaan vaadin 2on2offin. Siinä sit mietittiin, miten niiden tassujen nyt kuuluikaan olla.. Muistuihan se lopulta, ja päästiin jatkamaan matkaa. Täytyypä tuota taas vahvistella. Hylkäännyttiin yhdessä pakkovalssissa, kun en tehnyt merkkausta kunnolla, ja D tuli hypyn väärinpäin. Olis ton kohdan voinut muutenkin tehdä, mut kun en ajatellut, et tuossa olis ongelmaa. Kuuluisat viimeiset sanat. :D Heti hylkyesteen jälkeen oli keinu. D pysähtyi taas liian aikaisin, mut tuli sentäs normaalia (kisavauhtia) nopeammin loppuun asti. Tossa varmasti vaikutti vielä mun hämmennys siitä hylkäyksestäkin, kun toi koirahan vaistoaa kaiken sellasen.. Lopussa ei ollukaan ihmeempiä. A oli hyvä ja hienosti löytyi keppien umpikulma. Vauhti oli tälläkin radalla yhtä hyvä kuin ekalla. Niin hienoa! :)

Katsellaan nyt sitten, oliko tuo kisafiilis joku hetken hairahdus vai mahdollisesti pysyvämpää sorttia. :) Mitään en itse huomannut tekeväni eri tavalla kuin aikaisemmin. Tälle vuodelle olis vielä yhdet kisat luvassa, kun mennään kahden viikon päästä Hyvinkäälle. Sit oliskin tää vuosi pulkassa. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kuulumiset

Päivitetääs hieman viime viikkojen kuulumisia. :) Tää on niin kulunut fraasi, mut mihin tää aika oikein menee?! Just oli juhannus ja nyt muka on talvi. Ei oo tännekään muka ollu aikaa kirjottaa pitkään aikaan.

Kisailtu ei olla, mut treenattu kyllä. Tai siis Dani on treenannut ja lähinnä agia, toko on jäänyt harmittavan vähälle. Nelli taukoilee nyt, kun tosiaan on liikkunut niin huonosti, et aika suurella todennäköisyydellä on jumissa jostain.. Ja vaikka ei oliskaan kummempaa, niin ei se tauko huonoa tee. :) Daninkin treenailuja on vähän haitannut oma jalkavamma ja flunssa, mut onneks vaan vähän. :D

En oo tänne kirjottanutkaan yksistä Juhan treeneistä, joissa oltiin tuuraamassa Kirsiä ja Eeviä. Vaikka niistä treeneistä on jo pari viikkoa, niin oli kyllä niin mahtavat treenit, et täytyy niistä täälläkin hehkuttaa. :) Ratahan oli taas tosi mukava ja "helppo", sisältäen mm. kaksi peräkkäistä suoraa putkea, joita mentiin pariin otteeseen. Että juosta sai. :D Päästiin Danin kanssa ekalla yrityksellä jopa kahdeksan ekaa estettä virheettä. Se on paljon se! :D Sit hinkattiin vähän takaakiertoa, tai oikeastaan sitä, et lähdin ajoissa etenemään seuraavaan paikkaan. Dani kesti toistoja ihan tosi hyvin! Päästiin pätkissä kaikki 27 estettä. Juha sit kysyi, et haluunko ottaa vielä koko radan. No pitihän se juosta, kun oli kerran juoksemaan tultu. ;) Yks moka tuli, kun D käväs aalla matkan varrella. Muuten aika tosi hyvän tuntusta menoa! Olin niin fiiliksissä noiden treenien jälkeen, et leijailin vielä seuraavanakin päivänä jossain sfääreissä. :D Muistaa taas, minkä takia tätä harrastetaan. :) Kiitos siis Kirsille tuurausmahdollisuudesta!

Seuraavat treenit olikin sit taas paluu maanpinnalle, mut sitähän tää harrastaminen on. :) Olin taas vaan niin huono itse, et rupes oikein ärsyttämään. Hitto, kun ihminen ei opi! Noista fiiliksistä on kuitenkin noustu jo ja ollaan saatu ihan hyviä treenejä tehtyä. Viimeksi treenailin yksinäni taas kerran u-putkiin menoa siten, et mentiin siihen ei-tyrkyllä olevaan päähän. Ja oli vaikeeta! Dani tarvii kyllä ihan tosi voimakkaan haltuunoton ennen putkea, ja sehän tietty hidastaa vauhtia. Mut ilman sitä TÄSSÄ-karjaisua (siis jos koitti vähän vähemmillä desibeleillä) oli joka kerta siellä väärässä päässä. Tää on kanssa sellanen ikuisuusaihe, jota treenaillaan varmaan hamaan tulevaisuuteen. :D

Tokot on tosiaan jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Tunnarin kanssa tuskaillaan, kun Dani ei tajua siinä liikkuria ollenkaan. Ei vaan katso sitä ollenkaan ja jos löytää kapulat, niin nappaa vaan ekan suuhunsa. Ja sit kun ei onnistu, menee täysin sijaistoiminnoille, eikä mistään tuu enää mitään. :( Kun teen yksin, niin haistelee jo ihan kivasti. Tätä täytyy kai vaan tehdä, et saa varmuutta. Kaukotkaan ei edisty kyllä yhtään! On vaikeeta.

Viime viikonloppuna ei tosiaan kisattu, vaikka kisoja oliskin ollut enemmänkin. Olin työpaikan pikkujouluissa ja kaiken lisäksi kuumeessa.. Ens perjantaina mennään kokeilemaan hohtogolfia työkavereiden kanssa, ja illalla toivottavasti ehtii vielä vähän askartelemaan naruleluja koivislaisten kanssa. Lauantaina sit kisoihin. :) Sunnuntaina sit vihdoin Nelli pääsee hierojalle. Sitä on odotettu!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Haaste

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Joku muotoilujuttu tossa taas, et teksti on valkosella pohjalla, mut en jaksa nyt korjata. :p

Eli kiitos Hannikselle haasteesta (vaikka ei se kyllä mitään ilmottanut :D)! Lähes kaikki on tän jo tehnyt, niin annan tän niille, jotka ei ole. :D Paitsi Riikan ja Nooran blogeissa en oo tätä nähnyt, joten heitetään heille haaste! :)

Ja sit ne kahdeksan asiaa:

1. Mun suurin paheeni kouluttaessa on kärsimättömyys. Mä oon ihan liikaa sellanen kaikki-mulle-heti -tyyppi, enkä jaksais vääntää ikuisuuksia minkään pikkujutun kanssa. Niinpä mun pitää tehdä hirveesti ajatustyötä sen eteen, etten oio koulutusessa, vaan opetan perusteet hyvin. Välillä se onnistuu, välillä ei..

2. Pystyn helposti kuluttamaan hirveitä summia agikisoihin, -koulutuksiin, koirien hierojiin yms., mut sit saatan jättää jonkun jugurttipurkin ostamatta, koska se on 10 senttiä kalliimpi kuin toisessa kaupassa.

3. Oon liikkunut pienestä saakka ja silti oon näin kömpelö. :D Joku on joskus sanonut, et lapsena aloitettu liikuntaharrastus kehittää koordinaatiokykyä. No mä en tiedä, kuinka kömpelö olisin, jos en olis harrastanut liikuntaa lapsena! Mut kyllä täältä vielä noustaan. :D

4. Mä edelleenkin nostan automaattisesti tyynyt herätessäni kaappiin aina päiväksi, enkä edes enää jaksa pitää sitä outona. Nelli nimittäin harrastais niiden kanssa paheita muuten koko päivän. :D

5. Dani alkaa aina ulvoa, kun puhelin/herätyskello soi. Kiva vastata johonkin vähän virallisempaan puheluun, kun taustalta kuuluu hyvin epämääräisiä ääniä.

6. Mietin usein, millasia mun koirat ois, jos ne olis ollu pennusta asti jonkun muun, osaavamman ihmisen käsissä. Olisko Nellissä enemmän draivia? Olisko Dani yhtä herkästi paineistuva kuin se nyt on? Olisko ne onnellisempia? Mene ja tiedä.

7. Mä oon toivottoman laiska käyttämään Dania näyttelyissä. Pitäis ehkä tsempata silläkin saralla. Mun mielestä se vaan on vähän hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa.. Joku asenteenmuutos vois olla paikallaan.

8. Oon Nellin elinvuosien aikana oppinu tosi röyhkeäksi ohitustilanteissa. Nellin ollessa pentu en uskaltanu sanoa niille fleksin perässä roikkuville mammoille mitään, ku niiden fifit halus tulla moikkaamaan Nelliä. Nykyään meidän iholle ei tasan tuu ykskään koira, kun ollaan hihnalenkillä.

Viikonlopun agilityt

Eilinen päivä sisälsi agilityä ihan riittämiin! :) Aamulla treenit Juvanmalmilla Nellin kanssa. Noin teknisesti oli ihan jees, mut muuten en ollu tyytyväinen. Nelli nimittäin liikkui mun silmään vähän huonosti, oli hidas ja kielteli hyppyjä. :( Samaa ongelmaa oli näin jälkikäteen ajateltuna havaittavissa myös torstaina. Silloin Niinu oli kyllä sitä mieltä, et kieltelyt johtui mun ohjauksesta, kun oon jo kiirehtimässä seuraavaan suuntaan kroppani kanssa, enkä malta ohjata kunnolla esteille. Varmaan toi onkin totta, mut ei Nelli silti oo musta noin paljon kiellellyt aikasemmin. Ekana tulee mieleen, et se on taas niin jumissa jostain kohtaa. Tai sit sitä ei muuten vaan huvita (mahdollista sekin..). Kävin Nellin eilen läpi, enkä kyllä löytänyt kummempia. Rintalihakset sillä on tiukat aina, samoin selkä. Mun mielestä ne oli kuitenkin nyt ihan ennallaan, eikä yhtään aristanut niitä. Ainoa, missä ehkä saattais olla muutosta entiseen, oli alaselkä. Sen käsittely oli pikkasen epämiellyttävää. Mut mä oon niin huono tässä, etten tosiaan oo varma mistään. Hieroja-aikaa oon yrittäny joka tapauksessa jo aikaisemmin viikolla varata. Se nyt ei kuitenkaan vielä onnistunut, kun soiteltiin vaan ristiin.. Pitäis saada se aika nyt pikaisesti kumminkin! Tietäis sit, parannellaanko jumeja vai motivaatiota.

Ajelin suoraan Juvikselta Hyvikäälle, jossa Dani starttaili kahdella Luomalan radalla. Molemmat radat oli aika suoraviivaisia, mut toki siellä niitä ansapaikkojakin oli. Ekana hyppis. Tässä radassa erikoista oli se, et lähtö oli keskellä kenttää. Eka hyppy suoritettiin siis yleisöä kohden. Täytyi oikein miettiä, mihin jättää hihnan, ettei oo tiellä siinä keskellä rataa. Toiseksi radalla oli sellanen suoralta näyttävä putki, joka ei todellisuudessa kuitenkaan ollut suora. :D Siis siinä keskellä oli pieni mutka, vaikka putken päät olikin suorassa. Tää aikeutti hauskoja tilanteita, kun ohjaajat ei ollu tota mutkaa ottaneet huomioon. Kattelin minien ratoja, jossa monet ohjaajat pinkoi täysiä putken jälkeiseen persjättöön. Koirat kuitenkin järjestäen viettivät putkessa tovin jos toisenkin, ja ohjaajat siellä sitten venaili eksyneen näköisenä, et mihin se koira nyt oikein jäi. :D Muutama koira myös kääntyi putkesta takaisin, ja joku ei sitä saanut suoritettua ollenkaan. Oli nimittäin vielä musta se putki. Tällä radalla myös keppikulma oli hankala (reilusti yli 90 asteen avokulma suoraan putkesta).

Danin kanssa otettiin lentävä lähtö. Ekat esteet oli taas aikamoista haparointia mun osalta.. Putkeen irtos hyvin, mut saihan sitä tosiaan hetken odotella putken jälkeen. :) Seuraavan putken jälkeen mokasin, kun siinä oli hyppy suoralla linjalla. Juoksin vaan eteenpäin, enkä ohjannut hyppyä ollenkaan.. Niinhän se koira sit tuli ohi hypystä. Siitä siis vitonen. Kepeille vekkasin voimakkaasti, mut oikein mentiin sisään. Loppuradalla mun oli tarkotus tehdä pakkovalssin jälkeen valssi. Enpä sitten tehnyt kuitenkaan. Tästä johtuen jäin "väärälle" puolelle loppusuoralla, kun esteet vietti hieman musta poispäin. Lisäksi jäin ihmettelemään sitä säätöä, enkä juossu ollenkaan (argh!). Jäin siis ihan hirveästi jälkeen. Mut Danipa hoiti homman kotiin  ja irtos ihan huippuhyvin loppuhypyille! Wau! Yleensähän D jää kisoissa katselemaan mua ja pyytämään lupaa mennä. Nyt ei edes vilkaissut taakse, vaan hyvällä vauhdilla painoi maaliin! Pakko iloita näistä pienistä onnistumisista, kun ei suuriakaan ole. :D

Tokana sit agirata. Eipä tässäkään kummempia, mitä nyt aan alla oli u-putki, eli aa-putki -erottelua oli kahteen otteeseen. Tältä radalta otettiin hylly, kun D käväsi keppien jälkeen sivussa olleella keinulla, kun oli tarkotus jatkaa suoraan eteenpäin pituudelle. Oli oma ohjauskin aika löysää tossa, kun en ollu ollenkaan osannu tota ajatella. Virheen jälkeen meinas käydä vanhanaikaisesti, eli tajuttuaan mokan (kutsuin sen takasin keinulta, kun oli vaan etutassut ylösmenolla ) Dani muutui taas kovin passiiviseksi. Tarjos 2on-2offia, eikä liikkunut siitä mihinkään.. Pienen houkuttelun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Loppurata puhtaasti. Keinu oli TAAAS huono. :( Ollaan tota koitettu korjata, mut ilmeisen tuloksettomasti. Äh! Muut kontaktit oli kuitenkin aikas hyvät (puomilla olin edellä, aalla aavistuksen koiran jäljessä). Ja ne putki-aa -erottelut toimi!

Vauhtiin mä en oo edelleenkään tyytyväinen. En vaan saa tosta koirasta kaikkia tehoja irti. Se on eri asia kuin Nelli, jolla niitä tehoja ei hirveästi enempää ole.. Ihan kaikella kunnioituksella Nelliä kohtaan. :)
Ehkä me nyt kuitenkin ensin koitetaan saada toi suoritusvarmuus edes jonkinlaiselle mallille ja mietitään sit sen vauhdin kasvattamista.

torstai 3. marraskuuta 2011

Reeniä

On pitäny monena päivänä kirjottaa treenailuista, mut sit ei koskaan ehdi. Viime viikolla ei kyllä ehtiny muutakaan, paitsi olla töissä. :/ Dani treenas pariin otteeseen, Nelli vissii kerran.. Että lottovoittoa odotellessa. Ja kun nyt valittaa alettiin, niin valitetaan vähän lisää; hemmetti kun on nykyään niin pimeetäkin, ettei edes metsälenkille pääse! Jos lähtee heti töiden jälkeen, niin ehtii ihan hetken kävellä metsässä, ennen kuin tulee pimeetä. Pöh.

Mut niihin treeneihin! Olin Danin kanssa viimeks Niinun treeneissä, ja olipas taas mieltä ylentävää.. Olin aika huono! Mut nyt sentäs saatiin parannusta, kun tarpeeksi väännettiin rautalangasta. ;) Yllätys oli se, et viskileikkaukset toimi hienosti joka kerta! Danin kanssa iskee vaan aina totuus vasten kasvoja niin helposti. :p Nelli on tässä vuosien saatossa oppinu vähän tulkitsemaan mun huitomista, mut Danihan menee ihan sinne, minne ohjataan. Hyvähän se siis vaan on, josko sitä sit jotain oppiskin.. :)

Danin tokoiluissa ollaan keskitytty viime aikoina pääasiassa ruutuun, kaukoihin, liikkeestä istumiseen ja tunnariin. Kaikki edistyy, mut tuskastuttavan hitaasti. Paitsi kaukoissa voi olla, et junnataan vaan paikallaan.. On vaikeeta! Et ei me sinne kokeeseen ihan hetkeen olla menossa.

Äh, nyt pitää taas tehdä töitä. Tänään Niinun treeneihin, pitkästä aikaa pääsee Nelli kehiin! :)

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Taas kisailtiin!

Ei tosin jääny kauheesti jälkipolville kerrottavaa näistä kisoista.. Molemmilla kaks starttia, agi ja hyppis. Tuomarina Marjo Heino. Tajusin, ettei olla Nellin kanssa kisattu sisällä Purinalla sen erään episodin jälkeen. Onhan tuo nyt kuitenkin ollut viime aikoina paremmin kuulolla, niin en ihan kauheesti stressannu (mitä se nyt edes auttais).

Nelli aloitti hyppärillä. Oli aika vääntöä! Heti alussa hankala kohta, jossa lähes kaikki teki valssin ihan liian myöhään. En vaan keksiny siihen muutakaan. Nyt pysyi lähdössä. Ekan esteen jälkeen tapahtui jotain, ku Nelli pisti nenän maahan! Siis täh, oli varmaan jotain tosi hyvän hajusta siellä maassa.. Tästä johtuen olin liikaa edellä, ja N tuli kakkoshypyn väärin päin. Loppurata puhtaasti. Kylläpä ärsytti tollanen sekoilu!

Sit Danin kanssa sama rata. Huoh, se olikin oikein tuskien taival. :D Oikeesti kuinka monta kertaa voi kadottaa koiran yhden radan aikana?! :D Alkuun improvisoin persjätön, ja se toimikin paremmin ku valssi. Loppurata mentiin noin kahden esteen pätkissä, ja väleissä kalastelin koiraa jostain selän takaa että sain sen seuraavalle esteelle kauhean kaarroksen jälkeen. Jepjep. :D Lopussa kaatoi vielä pituuden palikat, kun siitä käännyttiin tiukasti. :/ Mitä tällekin nyt tekis? Ei nimittäin oo kertaakaan treeneissä tehny tota, vaikka oon kuinka koittanu kääntää tiukkaan pituudelta.

Sit Nellin agirata. Rata alkoi näin (en nyt osaa muokata kuvaa paremmaks, koittakaa tihrustaa):

Päätin koittaa kääntää Nellin pituudelle kolmosen ja nelosen välistä, vaikka oli kyllä tiukka kurvi! Mut kääntyi se ja hyppäs vielä pituudenkin. :) Tein siis valssin tohon väliin, kun jatkon kannalta täytyi olla koiran oikealla puolella. Radalla oli putkia ihan riittämiin, ja nehän ei Nellillä oo kovin nopeita. Nollalla tultiin maaliin, aikakin just riitti. Tulos -0,58 ja sija 6./24. Ihanneaika oli kyllä tiukka. Mm. Chili ja Säde saivat yliaikanollat, vaikka ne yleensä päihittää meidät ajassa mennen tullen. Nellin vauhtikaan ei ollu ihan parasta mahdollista, eli oli siellä pakko olla pari tiukkaa kurviakin. :) Jos olisin ollu nössö ja pyörittäny kolmosen alemman siivekkeen kautta, ei oltais varmasti ehditty aikaan. Nyt olis sit Nellillä nollat kasassa ens vuoden ässämmiä varten. :)

Seuraavaksi Danin kanssa sama rata. Ei tullu mieleenkään yrittää kolmosen ja nelosen välistä.. Ratavirheitä kertyi 5 kepeiltä. Oli tiukka umpikulma, eikä sit muka kyenny taipumaan ekaan väliin. Kesti kuitenkin korjauksen, eikä passivoitunut. Mut on toi vaan haparointia.. Dani on edelleenkin niin erilainen siellä radalla. Ensinnäkin se haukkuu koko ajan, mitä ei tee treeneissä. Epävarmuutta? Kuitenkin jos vertaa entiseen, ni on se perusvauhti paljon parempi. Mut noi käännökset.. Huoh. Ei se nyt mitenkään erityisesti kaarrata (siis silloin, kun tietää, mihin ollaan menossa..), mut ei vaan juokse kaarrosten läpi. Suoraan menee siis jo suht reippaasti, mut kurveissa meno on sellasta hidasta keinuheppalaukkaa. Hyvää tässä on se, et tää sama ongelma on treeneissäkin, eli sitä pystyy sielläkin korjata. Kun vaan tietäis miten. Vinkkejä kellään?? 

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pitkästä aikaa kisoissa Nellin kanssa!

Nelli on taukoillut kisoista SyysSkaboista lähtien. Ja kyllä, se on mun mielestä jo kovin pitkä tauko.. :) Eilen kuitenkin katkaistiin taukoilut RimA:n kisoissa. Kolme rataa, kaks niistä hyppäreitä. Tuomarina Henri Luomala. Jokaisella radalla sai vääntää ihan kunnolla (niiston paikkoja oli runsaasti) ja loppuun asti. Ei ollu loppusuoria, vaan kovin kiemuraista menoa loppuun asti. Toisaalta hyvä, niin oli pakko keskittyä ihan viimeiselle esteelle asti. :) Ihanneajat oli löysiä, muistaakseni jotain 3,3-3,5 m/s etenemää kaikki.

Eka rata (hyppis) oli meidän paras rata. Muistan todenneeni kaverille ennen rataa, et Nellin vire on ihan pielessä. Räkytti (no ainahan se, mut nyt normaalia enemmän) ja kyyläili lämppääviä koiria. Itseäkin jännitti, kun viime kerrasta oli aikaa. Kakkosen tein niistolla (toimi!) ja neloselle saksalainen (sekin toimi, jee!). Tosin oon aika varma, et en lähteny saksalaisessa tarpeeksi ajoissa liikkeelle, vaan jäin varmistamaan hyppyä.. Mut aika hienoa, et uskalsin kokeilla sitä. :) Pituuden jälkeistä persjättöä mietin, et ehdinkö vai täytyykö takaaleikata muurille. Ehdin! Lopussa ei kummempia. Nollalla siis maaliin, tulos -5,37 ja sija 10./39. On ne muut vaan nopeita!

Toka rata (agi) erityisesti oli sellanen, missä ohjausvaihtoehtoja oli niin paljon, et enhän mä taas osannu päättää, mitä tekis.. Jäin miettimään alkua, ja sit aika olikin ohi. Olin menny lopun vissiin kahteen kertaan.. Olis vaan pakko saada jotain tolkkua tohon tutustumiseen. Nytkin jäin miettimään alkua kolmen eri ohjausvaihtoehdon välillä. En millään saanu lopullista päätöstä tehtyä ja sit lopulta kuitenkin päädyin siihen ensimmäiseen miettimääni. Olin vaan kovin epävarma siitä, kun varmaan 90 % koirakoista meni kakkoshypyn toisen siivekkeen kautta. Mietin, et jos en vaan tajua jotain juttua, et miks niin moni menee sieltä. Kun mun mielestä sitä toista kautta koiralle tuli paljon parempi linja ja se laskeutui sillä kolmoselta paremmin. Noh, mene ja tiedä; kyllä mä sit kuitenkin päätin luottaa itseeni ja tehdä niinku olin suunnitellu. Ja toimihan se. :) Tiukka haltuunotto vaan kolmosen jälkeen, ettei menny keinulle. Kepeille mentiin jonkun ihme kiemuran kautta (en tosiaan tiedä, mihin N oli menossa :D), mut jotenkin ihmeen kaupalla sain sen ongittua ekaan väliin ilman virhettä. :D Oli kyllä niin hilkulla, mut ei kai sit ylittäny kieltolinjaa.. Lopussa moni meni pituuden jälkeisen hypyn väärinpän, kun ohjaajat jäi jälkeen (siis ne, joilla oli juoksuA). Eipä käyny tollanen edes mielessä tutustuessa... Pakko se oli kuitenkin mennä kuten olin suunnitellu, kun en ollu siihen mitään muutakaan miettiny. Ehdin ihan hyvin sit lopulta. Tältä radalta tulos -2,22, sija 8./42. Että nyt olis siis tuplanolla plakkarissa! :)

Kolmas rata menikin sit ihan sikailuksi! :/ Nelli nimittäin varasti lähdössä (oli varastanu jo tokalla radalla, mut sillon en puuttunu siihen). Nyt kuitenkin kävin ärähtämässä takasin istumaan. Oli sit kuitenkin päässyt liikkumaan niin paljon, ettei ollu enää optimaalisella linjalla ykköseen nähden. Niinpä tuli sit ykkösen ohi kutsuttaessa! Aargh, voisko vielä tyhmemmästä jutusta ottaa virheen?! Ärsytti niin paljon, etten sit enää viittiny ohjata kunnolla.. Hyi mua taas! Saatiin hyllykin aikaseksi väärän hypyn ansiosta. Olis kyllä hoitunu pelkällä kunnollisella haltuunotolla, mut en saanu enää asennetta sellaseen.. Kepeille päätin vaan huitasta, kun oli hylky alla. Meni sentäs oikein sisään. Keppien jälkeinen valssi oli ihan tuhottoman myöhässä, kun yhtäkkiä vaan huomasin, et "oho hups, tähän piti vissii valssata..". Että voihan possu Nelli ja voi mun kanssa, kun menee ohjaus ihan tolkuttoman huonoksi tollasen asian takia!

Nyt oli kuitenkin ihan ok:sti vauhtia kaikilla radoilla. Kisatauko on siis tehnyt tehtävänsä! :)

Lisäys: tässä olis videoo. Olihan siellä mutkaa ja kaarrosta enemmänkin kanssa. Ainakin nyt agiradalla ennen puomia ja myös ekalla radalla ennen muuria.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kyllä me joskus treenataankin!

Ei vaan oo tullut hirveesti treeneistä tänne raportoitua. :) Korjataan siis asia! Tässä siis tiivistetysti muutamat viime aikojen treenit. Danin kanssa oltiin viikko sitten JAU:n hallilla tokoilemassa Katan yms. kanssa. Kun mä aina valitan, kun D on niin pehmeä ja herkkä ja sen kanssa saa varoa sitä ja tätä, niin kehutaanpas sitä nyt vaihteeksi. :) Ääniin Dani ei nimittäin juurikaan reagoi. Se tuli taas todettua noissa treeneissä. Treenitila on tokassa kerroksessa ja alakerrassa tehtiin jotain remppaa, porattiin, hakattiin vasaralla jne. Jotkut koirat siihen reagoi, eikä oikein kyenneet treenaamaan. Dania ei ois voinu vähempää kiinnostaa mitkään poraamiset! Oon ennenkin miettinyt, et on kyllä niin siistiä, kun mun kumpikaan koira ei oo ääniherkkä. Kerran lenkillä meidän vierestä meni auto ja just meidän kohdalla siitä puhkes kumi, mikä aiheutti aika kovan pamahduksen. Me kaikki kolme tietty säikähdettiin ja hypättiin varmaan metri ilmaan, mut molemmat koirat kyllä palautui tosta ihan samalla sekunnilla. Helpottaa huomattavasti elämää, kun koirat ei juurikaan reagoi koviinkaan ääniin. :)

Nythän mä ihan eksyin aiheesta. :D Siispä takasin niihin treeneihin. Keskiviikon tokoissa tuli esiin kaikkea uutta treenattavaa. Kiva käydä treenaamassa, kun paljastuu kaikkea uutta, mitä ei osata. :D Tunnari ei nimittäin nyt sujunut. Dani ei löytänyt kapuloille! Toi kyllä aina oman, kun kapulat paikansi, mut siinä kyllä kesti.. Ei yhtään kattonut, kun Sari vei kapuloita, ja sit lähti haahuilemaan ihan minne sattuu.. Että mitäs tälle ongelmalle sit tehdään?! Metallikin oli ällö. Tein hyppynoutoa. Puukapulalla ei ongelmaa. Metallilla kiersi hypyn palautuksessa. Yritin ottaa pelkkää loppua, eli jätin Danin hypyn toiselle puolelle ja kutsuin sivulle. Dani keksi tähän kaks vaihtoehtoista toimitatapaa; joko sylkäsen kapulan ennen hyppyä tai kierrän hypyn kapula suussa. Huoh. Niinpä sit hyppyytin Dania kapulan kanssa ite vierellä kulkien. Loppuun saatiin yks hyppy kapulan kanssa siten, et olin ite paikallani toisella puolella. Siitä bileet ja siihen lopetettiin. Edelleen siis jatketaan treeniä metallin kanssa..

Torstaisista Niinun treeneistä jäi kyllä niin huono fiilis! :( Mä olin vaan niin huono. :( Ei Daninkaan vire ollu paras mahdollinen, mutta voiko tollasella ohjauksella muuta odottaakaan.. Aiheena oli valssit ja takaaleikkaukset. Kyllähän mä tiedän, etten osaa valssata, mut kylläpä taas iski totuus vasten kasvoja. :/ Oon vaan niin myöhässä! Noi ei ees älyttömästi parantunut toistojen jälkeen. Radalla oli kohta, jossa tehtiin neljä valssia peräkkäin. Sain ihan loppuun kaksi ekaa onnistumaan suht oikeaan aikaan, neljää oli turha edes yrittää. Treeniä vaan, pakohan mun on JOSKUS oppia! Kai?! Eikä ne takaaleikkaukset sujunu kovin paljon paremmin. Monta kertaa sain Danin takaakiertoon suoraan hyppäämisen sijasta. Tää johtuu siitä, et D ei vaan tuu mun lähelle. Pitäisköhän sekin opettaa, eikä vaan olettaa, et koira ymmärtää jotenki luonnostaan??

Lauantaiaamun vapaatreenit olikin yhtä sillisalaattia. Tehtiin niitä takaaleikkauksia. Ei ne Nellillä juuri paremmin sujunut.. Danilla ehkä jo aavistus parannusta torstaiseen. D teki myös niistoja ja kontakteja ja keppejä siten, et vedätin. Pysyi kepeillä joka kerta! Nelli kyllä ylitti itsensä kepeillä! Tehtiin aika tiukkojakin takaaleikkauksia, ja ne toimi. Löysi oikein sisään ja jatkoi hyvin mun ollessa takana. Wau! :) Siis täähän ei monelle muulle kolmosluokkalaiselle olis juttu eikä mikään, mut kun meille ne kepit on aina ollut se heikko kohta. Oikeesti Nelli ei vielä vuosi sitten kestänyt takaaleikkausta kepeille suoralla linjallakaan (joo naurakaa vaan :D).. Et ollaan me sentään jossain asiassa kehityttykin. :)

Lauantain treenejä lukuunottamatta Nelli ei sit ookaan treenannut lähiaikoina. Ei vaan oo ehtinyt, ja kun meidän kenttä on iltasin jo niin pimeä ja liukas. Pitänee ottaa Nelli ens viikolla Niinun treeneihin. Muuten voi lauantaisissa kisoissa mennä pelkäks sähellykseksi.. Siis niiku normaalia pahemmaksi sähellykseksi. :D

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Paremman mielen kisapäivä

Parannettiin ainakin viime viikonlopusta. :) Kisattiin siis Danin kanssa kolme rataa Purinalla HAU:n kisoissa. Päivähän alkoi taas loistavasti, kun saavuin kisapaikalle ja totesin medien olevan tutustumassa rataan. :D Että siitä vaan nopeasti Danin paperit ilmopisteeseen ja radalle. Ehdin mä sen pariin kertaan juosta. :) Tuomarina tällä agiradalla oli Asko Jokinen. Tällä radalla tarvittiin joko hyvää irtoamista putkeen tai täysin itsenäistä keppien avokulmaa. Ei tarvinu kauaa miettiä, kumpi on meidän vahvuus. :D Tää kohta onnistuikin lopulta hyvin: heitin Danin kaukaa 90 asteen kulmassa olevaan putkeen (meni suorana puomin alta) ja ehdin juosta puomin toiselle puolelle, tehdä persjätön putkelle ja ohjata kepeille. Aika hyvin multa! :D Aa oli tällä radalla hidas. Vauhti oli nyt perempi kuin viime lauantaina, mut ei edelleenkään Danin parasta, läheskään. Kuitenkin nollalla maaliin ja ihanneaikakin alittui tasan kolmella sekunnilla.

Toka rata oli päivän paras, vaikka tuloksissa näkyykin hyl! :) Mut nyt Dani alkoi edes jonkin verran muistuttaa sitä koiraa, mikä se on treeneissä. Se oikeesti jo juoksi, jee! Kepit oli myös hienot. Koira piti heittää takaaleikkauksella/poispäinkäännöllä keppien umpikulmaan suoran putken jälkeen. Hienosti Dani haki oikean aloituksen kepeillä. Kerrankin joku vaikeampi asia onnistuu kuten treeneissä. :) Se hylky tuli (itseasiassa kaksi kertaa samanlainen moka), kun en ohjannut kunnolla puomin alla olevaan putkeen, vaan lähdin jo vedättämään eteenpäin. Niinpä sain Danin vedettyä mukaan, ja etujalat ehti puomille ennen korjausta. Mut olipas silti hyvä fiilis tän radan jälkeen! :)

Vikalle radalle tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen. Rata alkoi meiltä taas huonosti, kun jo kolmantena esteenä oli kepit ja niille tultiin avokulmaan. Nää on Danille pahoja, kun heti radan alussa on joku hankala kohta. Kepit oli siis hitaat, mut kyllä se sit siitä piristyi. Tuloksena tältäkin radalta hyl, kun koira lähti lapasesta takaakiertoon, vaikka oli tarkotus mennä se hyppy etukautta. Mut ei haitannut. Tuloksilla ei oo nyt mitään väliä, pakko saada toi fiilis kuntoon eka. Jos vaan pääsis ton koiran pään sisälle, niin tietäis, et mitä siellä oikein liikkuu. :) Miten se Ojanko on pahempi kuin Purina? Vai oliko nyt vaan planeetat paremmassa asennossa?!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ahdistus

Jos edellinen postaus oli positiivinen, niin tästä ei sellaista saa tekemälläkään. Niin paljon ahdistaa meidän tänhetkiset agilityt Danin kanssa. Treeneissä ei edelleenkään kummempaa; koira tekee hyvin ja iloisella mielellä. Viime viikonloppuna oltiin Katja Ojansivun koulutuksessa, ja saatiin ihan hyvät treenit molempina päivinä. Radat oli melko haastavia, mut siitä huolimatta selvittiin ihan kohtalaisesti.

Fiilis oli siis hyvä, kun lähdettiin Danin kanssa eilisiin piirinmestiksiin Ojankoon. (No aika paljonhan sitä positiivista sit kuitenkin tuli, mut tähän ne loppuukin.) Mentiin kaks agirataa ja hyppäri. Ekalla radalla (agi) tuomarina Marjo Heino. Radan alku oli suht vaikea, kun piti pakkovalssilla heittää koira kepeille. Muuten radassa ei kummempia. Dani lähti liikkeelle kuin hidastetusta filmistä ja meni (tietty) tokaan väliin kepeille. Korjauksella oikein. Keinulle tuli vauhdilla, ja siitä tulikin lentokeinu. Ollaan viime aikoina paranneltu vauhtia keinulla, ja tässä tulos. Eipä tuo sinänsä haittaa, kun se oli Daniltakin ihan puhdas vahinko, ei kyllä tota tahallaan tee. Mut muuten vauhti radalla oli ihan järkyttävän hidas. :( Lisäksi Dani haukkui koko ajan, johtuisko epävarmuudesta? Oli niiin p*ska fiilis ton radan jälkeen. :( Miksi se ei juokse? :/

Kaks seuraavaa rataa mentiin samaan tyyliin. Tokalla radalla viisi ratavirhettä, kun en ohjannu yhtä hyppyä kunnolla ja siitä kielto. Keinu oli nyt ihan tajuttoman hidas, minkä jo arvasinkin. Dani oikein varmisteli, et nyt ei ainakaan tehdä lentokeinua. Hyppäriltä kans vitonen, kun oli ekan radan kaltainen pakkovalssilla kepeille meno, ja taaaas mentiin kakkosväliin. YLLÄRI. Ja se vauhti oli joka ikisellä radalla ihan kamalan hidas. Voihan ahdistus! Kouvolassa ja Purinalla oli jo parempi, mut eilinen oli taas oikea pohjanoteeraus. Miten se jännittää niin paljon, et vetää itsensä tollaseen lukkoon? Mitä sille pitää tehdä? Oon koittanu kertoa Danille, et se on maailman paras ja hienoin ja taitavin koira. Silti se hiippailee radat läpi, et ei varmasti tee mitään mokaa.

Oon jutellu tästä useiden ihmisten kanssa, ja monet sanoo, et siihen ei auta kuin kisaaminen. Vähän samoilla linjoilla oon ite. Epiksiä ehdotellaan, mut mitä ne auttaa? Samalla tavalla Dani jännittää siellä, eikä se tiedä, tuleeko tuloksesta virallinen vai ei. En jaksa uskoa, et mikään nakin tunkeminen naamaan kesken radan auttais yhtään mitään. Mä en oikeesti VOI vielä luovuttaa. Dani on kuitenkin nuori koira ja kisannu vasta vuoden. Ja kun sen kanssa on ihan huippukivaa treenata! Asia oli eri, jos sillä ei olis ollenkaan moottoria, mut kun kyse ei oo siitä. Moottoria kyllä löytyy ja treeneissä koira kulkee, mut kun kisatilanteessa epävarmuus vaan vie voiton. Sehän on niin, että itsevarmuus = vauhti, ja tää toimii myös toisinpäin. En vaan tiedä, millä mä sitä itsevarmuutta tohon koiraan valan. Oikeesti ainoa positiivinen asia, minkä radoista keksin, on se, et nyt kesti noi keppimokat. Puol vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa Dani pysähtyi korvat luimussa, eikä ainakaan kyennyt korjaamaan virhettä. Nyt sentäs teki toiselle yrityksellä oikein.

Oon valitettavasti ilmonnu Danin myös ens viikonloppuna Purinalle. Toisaalta ihan hyvä; pääsee testaamaan jatkuuko sama linja siellä. Jos meno on samanlaista, niin Dani saa jäädä hetkeksi kisatauolle. Tämmösen ahdistuksen kanssa ei oo mitään järkeä kisata. Kuitenkin mun pitää pystyä kertomaan Danille kisoissa, kuinka taitava se on, ja se ei millään onnistu, jos mun fiilis on näin huono. Ens viikonloppuun kuitenkin lähdetään puhtaalta pöydältä ja iloisella fiiliksellä. Jos radat menee taas hiippailuksi, niin sit taukoillaan ja mietitään, miten jatketaan.

Kisapäivä loppui vielä ikävästi, kun mun auto ei käynnistynyt (akku tyhjä), ja jouduttiin sitä työntämään ja ottamaan virtaa toisesta autosta. Nyt toi lähinnä naurattaa, mut siinä tilanteessa ei tosiaankaan, kun oli jo valmiiksi niin huono fiilis kisojen takia. Onneksi illaksi pääsi kavereiden kanssa viettämään polttareita, ja oli pakko ajatella jotain muuta. Olis menny ilta kotona vaan ratojen märehtimiseen. Joku vois sanoa, et mulla ei oo oikeita ongelmia, kun jaksan narista tällasesta. Voi olla niinkin, mut silti nyt ahistaa. Paljon.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Se on pienestä kii!

Agility nimittäin. :) Eilen kisailtiin SyysSkaboissa Purinalla. Kaikki radat oli taiteillut kroatialainen Zeljko Gora, osassa tosin tuomarina Savikon Seppo.

Nelli aloitti päivän A-agilityradalla. Ihan mukava rata, jossa sai pyörittää ja pitää hallussa, mutta välillä myös juosta. (Mä en yhtään tykkää sellasista tässätässätässä-radoista). Kuten arvata saattaa, N lähti taas tosi hitaasti liikkeelle (olin varautunut tähän, enkä edes lähtenyt yrittämään niisto-sokkaria kolmannella esteellä). Alkulahnailujen jälkeen kuitenkin skarppasi, ja jossain vaiheessa meno oli jo ihan kelvollista! Kepeille huitasin huolimattomasti, kun sinne oli ihan suora lähestyminen. Nelli meni oikein sisään, mutta sen jälkeen jatkoi 3-4 väliin. Tästä siis kielto, ja aikaa paloi, kun N jäi siinä mulle räkyttämään, kun otettiin uusiks. Loppurata puhtaasti. Tästä tulos 9,16 (5rv + yliaikaa), sija 8./30. Mut niillä kepeillä saatiin aikaa kulumaan PALJON. Tällä radalla olis muuten saanu sertin ihan vaan puhtaan nollan tekemällä.. Mineissä tuli nimittäin vaan yks nolla, ja kun Esme on jo valio, niin serti olis siirtyny kakkoselle. Eipä kukaan sitä nyt nähtävästi sit halunnut.. :p

Seuraavaksi Nellin B-agilityrata, jonka Seppo tuomaroi. Kontakteista mukana oli vaan keinu ja puomi. Putkia olikin riittämiin (3 kpl, joista yksi mentiin kahdesti) ja kaikki melkein suoria. Kivaa! Tässä oli etua, et putket ei niin ime Nelliä, kun pystyin pyörittämään yhden hypyn siivekkeen lyhyempää kautta. Sinne tultiin kovasta vauhdista, ja putki oli niin lähellä, et jotkut putkihakuisten koirien ohjaajat pyöritti hypyn toisen, hitaamman siivekkeen kautta. (Tosin ne oli sit niin nopeita, et voitti meidät ajassa siitä huolimatta.. ) Jälkikäteen ajateltuna olisin yhden kohdan muuttanu ohjauksessani. Olin ajatellu, et koska Nellillä ei kuitenkaan oo vauhtia, niin otan sen yhteen takaakiertoon lyhyemmän kautta, jossa koira kuitenkin joutui kääntymään tiukemmin. Radalla Nellillä sit kuitenkin olikin vauhtia, ja tosta ohjauksesta tuli tosi kökkö. Vauhti tyssäsi ihan täysin, kun valssasin koiran eteen ja käänsin tiukasti takaakiertoon. Mietin, et jos olisin taitavampi, niin mun ois pitäny improvisoida siten, et kun näin jo alkuradasta, et sehän juoksee, niin olisin vaihtanu ohjauksen siihen pikkasen pidempään, mutta vauhtia ylläpitävään vaihtoehtoon. Mut kun en oo taitava, niin jäi sit sekin toteutumatta... Keinulle tultiin kahden melko suoran putken jälkeen, eli tällä radalla nähtiin "aika" monta lentokeinua. Mietin jo, et tuleeko meilläkin eka, mut ei; ehdin kuitenkin ite hyvin keinulle koiran kanssa, ja N pysähtyi hyvin. Tältä radalta -3,97, sija 9./37. Tuli siis paljon nollia tältä radalta muutenkin.

Sit C-rata, joka oli hyppis. Ja olikin astetta haastavampi! Ja tietty tää oli se ainoa rata, jolle olin ilmonnu myös Danin! :D Heitin tuplahaaveet mielestäni jo radan nähdessäni. Viimisetkin toivon rippeet karisi silloin, kun kuulin, et ihanneaikaan ehtiäkseen pitäis pinkoa etenemällä 3,9 m/s. Ei me ikinä mennä niin lujaa! :/ Radalla oli suora putki, joka mentiin kolmeen kertaan. Lisäksi löytyi välistävetoa, takaatyöntöjä ja sitä suoraa juoksemista. Ja vielä keppikuvio, joka meni näin (tässä siis radan alku):


Aikaa tän kuvion miettimiseen ei kauheesti ollu, kun radalla oli niin paljon kaikkea muutakin. Lisäksi lähdin Nellin kanssa luokan ekana, et ehdin Danin rataantutustumiseen, joka käytiin viereisellä radalla. Nellillä siis tuomarina Seppo, Danilla Zeljko. Ratapiirrustus oli molemmilla sama, mut kuitenkin lopputulos oli erilainen. Sepon radalla putki ja kepit oli paljon kauempana toisistaan kuin siinä toisella, mikä Danin kanssa mentiin.

Nellin kanssa päädyin siihen, et heitän koiran pakkovalssilla putkeen, siitä LUJAA itse eteenpäin ja yritän ehtiä heittämään pakkovalssilla myös kepeille. Periaatteessa ois voinu juosta myös keppien oikeaa puolta ja tehä päällejuoksu kutoselle (monet niin tekikin), mut aika suuri riski saada koira kutosella väärinpäin hypyn yli.

Mulle selvästi sopii nää ekana lähtemiset! Ei ehdi panikoida, vaan ohjaus on paljon rennompaa! Saman huomasin AgiRodussa, missä tehtiin nollat molemmilta radoilta, missä startattiin ekana. Pitäis saada sama fiilis siirrettyä sinne myöhempiinkin lähtöihin! Nyt siis kans meille aika nappiin mennyt rata. Se kepeillemeno ois voinu olla aavistuksen sulavampi (olin vähän myöhässä pakkovalssissa), siinä vähän vauhti tyssäsi. Mä kyllä koitin pinkoa lujaa sinne, mut mun lujaa ei oo niin kovin lujaa.. :P Lisäksi yks kaarros putkeen vähän valui, ei kuitenkaan pahasti. Hyvä fiilis oli radan jälkeen. Ainoastaan harmitti se, et tiesin, et me ei kuuna päivänä ehdittäis siihen ihanneaikaan. :( Vielä enemmän alko harmittaa, kun kuuli lopputuloksen: 0,26, tarkoittaen etenemää 3,87! Olis sit menny edes kunnolla yli, eikä alle puolta sekuntia! Sen olis saanu pois siitä yhdestä kurvista, tai sit kepeiltä. Äää! :/ Tästä siis tulos 0,26 ja sija 5./33.

Kaveri mua koitti kouluttaa ajattelemaan positiivisesti, ni kirjotetaan nyt sitte jotain sellastakin. Eli oikeesti täytyy olla tyytyväinen siihen vauhtiin ja fiilikseen, mikä tolla radalla oli. Nelli eteni sille hyvää vauhtia, ja mun ohjaus oli rentoa! Rento on harvemmin sana, joka mun ohjausta kuvaa! :P Oli hyvä fiilis, me oikeesti toimittiin yhteen. :) Ihana Nelli! <3 Muuta hyvää tässä päivässä Nellin kanssa oli lähdöt (ei edes koittanut kertaakaan varastaa), puomin kontaktit ("pinta"-käskyllä hidasti molemmilla kerroilla - en haluakaan sen pysähtyvän, ku ei me ehditä) ja vauhti oli ekan radan alkua lukuunottamatta paljon parempi kuin viime viikonloppuna. Mikähän siinä on, et ekalle radalle lähtee aina niin nihkeesti?! No niin, nyt on lähes kokonainen kappale pinnistelty positiivista tekstiä, saa Riikka olla ylpeä! :D

Ja lopuksi Dani. Medeillä vaadittiinkin sit etenemää 4,0 m/s. Joo,o. :D Tosiaan toi keppikohta oli pikkasen erilaisesti toteutettu, joten päädyin heittämään Danin tosta vähän ennen pituutta putkeen (niihinhän D irtoaa, oli sit pimeä kulma tai ei) ja siitä putken ja pituuden välistä putken päähän ja jollain sylkkärin tapaisella kepeille. Ite päädyin siis taas keppien vas. puolelle, kun en viittiny viime viikonlopun jälkeen koittaa vedätystä. Koska en ite juossu Danin vieressä, niin D kolautti pituuden palikat (joita oli neljä!) nurin. Tätä siis treenattava! Putkeen hyvin ja kepit oikein! Jee! Sit me ei enää osattukaan; muurilta otettiin kielto, kun ei lähteny takaatyöntöön (lue: en ohjannut siihen..). Lopuksi otettiin hyl, kun putkesta pinkoessaan ei bongannut yhtä hyppyä matkan varrelta. Olin ite niin paljon jo edellä, etten jäänyt sitä korjaamaan, vaan jatkettiin rataa. No juostiin me ne suorat kohdat hyvin ja meni se putkiin. :D Siinäpä ne loppuradan positiiviset jutut. :D Vikaa hyppyä (mille tultiin suorasta putkesta ja olin jäljessä) vielä kysyi, mut meni sit kuitenkin. Tää on kans ehdottomasti yks treenattava aihe! Ollaan kyllä treenattu näitä, mut ei vielä toimi. Nelli muuten irtos tälle hypylle hienosti, ei tainnu vilkastakaan mua. Jes! :) Dani vaan vaatii roimasti lisää varmuutta, itseluottamusta ja estehakuisuutta. Mut pikkuhiljaa, mikäs kiire meillä on. :)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Niin lomakin, äääh! :( Tää on oikeesti niiin siistiä. Ei stressiä, ei kiirettä. Voi rauhassa tehdä asioita ja jopa miettiä, mitä tekee. Että seuraavaa lomaa odotellessa (sit joskus ens jussin tienoilla, huoh).

Mut niihin treeneihin. :) Katan kanssa ollaan nyt koitettu saadan Danin ruutua paremmaksi. Se on nyt selvästi oppinut, että ruutuun saa kierrellä mistä sattuu. Palaamme siis takaisin vauvatreeniin! Tärkeintä on nyt asenne ja suora eteneminen kovalla vauhdilla ruutuun. Kata aina sitä harmittelee, kun D on niin kiltti. Pitäis saada lisää asennetta, röyhkeyttä tekemiseen. Joo,o.. Tätä mä oon yrittäny viimiset pari vuotta agitreeneissä.. Hirveen pitkälle ei olla päästy tässä asiassa. Luoksetulon maahanmenoon pitäis keksiä jotain, ei meinaa nyt toimia mitenkään päin. Mietintään siis tämä.

Niin ja mun maailma romahti viime tokotreeneissä! Dani nimittäin nousi istumaan paikallamakuussa!! :(( Se on ollu niin varma makaaja! En meinannu oikeesti uskoa silmiäni, kun sitä sieltä piilosta jostain aidanraosta kattelin. Ensin haisteli viereen tulleen koiran suuntaan ja siitä vaan hivuttautui istumaan. :( Äh! Katan mukaan tää oli hyvä, et pääsin keskustelemaan asiasta Danin kanssa, mut mä en kyllä nää siinä mitään hyvää. Mun metodi on ollu, et sieltä maasta ei koskaan-ikinä-milloinkaan nousta, ja hyvin on toiminu. Tähän asti. Nyt vaan paljon treeniä isojenkin häiriöiden kanssa. Kasvatetaan luottamusta uudelleen ja toivotaan, et toi jää enismmäiseksi ja viimiseksi kerraksi, kun nousee. Jos tässä nyt jotain hyvää haluaa nähdä, niin olipas se välillä sen verran tuhma, että uskalsi nousta..

Ollaan me tehty agiakin. Viimeks tein kentälle sen Saviojan ekan agiradan alun (sen missä Danin kanssa mokattiin kepit). Se meni siis näin:


Tästä tuli kyllä aika paljon ahtaampi kuin kisoissa.. Ensin Dani. Vedätin kepeillä ja menin tekemään valssin nelosen taakse, niinku kisoissakin yritin. Ekalla kerralla sain sen menemään neloshypyn väärästä suunnasta, kun tein valssin ihan hölmössä kohtaa. Mutta pysyi se kepeillä! Ei vaan pysyny kisoissa. Tokalla kerralla vedätin vielä enemmän, ja tulihan se Dani kesken kepeiltä pois. Se kestää kyllä, jos vaan juoksen edelle, mut jos lähden tekemään valssia liian aikasin, niin D lopettaa pujottelun. Mut en mä kyllä kisoissa valssaa sillon ku Dani pujottelee. Eipähän auta kuin treenata lisää! Ton treenin aikana kuitenkin tuo kerta oli ainoa, kun jätti kesken, muut toistot hienosti! Tauon jälkeen Dani teki vielä kuvion toisin päin siten, et tehtiin eka nelonen väärästä suunnasta, siitä putkeen, kepit ja noi hypyt siten, et oli kääntäny kakkosen ykkösen suuntaseksi. Lopussa namikuppi. Ja oli se taitava! Ei paljon mua tarvittu. :)

Nellin kanssa toi onnistu myös yllättävän hyvin. Senkin tosin sain menemään nelosen väärinpäin parikin kertaa. Ne mun valssit... Tehtiin myös välistävetoja. Nyt ei ongelmaa, kun oli yksittäisenä, eikä radan osana. Lopussa Nellikin koitti tota samaa namikuppihommaa, mitä Dani teki. Ja olikin astetta haastavampaa. :D Kun ei vaan kykene pujottelemaan loppuun, jos on namikuppi odottamassa. Asiaa ei yhtään auttanut se, et sai varastettua namit KAKS KERTAA puolikkaiden keppien jälkeen.. Olin yksin, ni ei ollu namikuppivahtia. Onnistuihan se lopulta, mut on se vaan vaikeeta.

lauantai 27. elokuuta 2011

Voihan yliaika sentään!

Tänään kisattiin Kouvolassa molemmilla koirilla kolmen startin verran. Ei ollu meidän päivä. Ilma oli kuuma, alkoi jo muistuttaa ihan kesän kuumimpia päiviä. Ehkei nyt sentään niin tukalaa ollut, mut aikamoisen hiostavaa oli. Eipä sillä, olosuhteet oli samat kaikilla, me ei vaan osattu. Videot on kovin tökkiväisiä. En tiedä, mistä johtuu. Katsoo ken jaksaa, ei niistä kauheesti selkoa kyllä saa.. :/

Alotettiin Danin kanssa Saviojan agiradalla. Puhuin jo ennen rataa, et katotaan kestääkö kepeillä, kun vedätän. Treeneissä kestäis, mut ei näköjään kisoissa. Tuli liian aikasin pois ja korjauksella vielä ohjasin huonosti--> D aloitti väärin. Kepeilä siis 10. Jälkiviisaana olis kannatanu alunperinkin mennä takaakierto-päällejuoksulla toi keppien jälkeinen elämä. Mutku kyllä se treeneissä osaa! Muutenkin oltiin "vähän" eksyksissä paikka paikoin.. Keinulta vielä 5, kun siitä käännyttiin tiukasti sivulle, enkä vienyt loppuun asti keinua. Danihan ei tätä tällä hetkellä itsenäisesti osaa.. Treenilistalla on tämä(kin)!

Sit Nelli kehiin. Ei kulkenu, ei sit mihinkään! :/ Varmistelunolla yliajalla, hiphei.. Otettiin sentään puomin alastulo, vaikka puomi oli loppusuoralla.

Danin kanssa Saviojan B-radalle. Tässä minit ja medit tutustu samaan aikaan, ja oli vaikeeta mulle! Piti miettiä molempien koirien ohjaukset samalla kerralla. Keppien jälkeinen elämä jännitti, kun siinä oli suuri riski saada koira takaakiertoon. Danin kanssa otin vauhtilähdön, kun tällä radalla siihen oli hyvät mahdollisuudet. Kun mun mielestä se vähän aina lässähtää, kun sen istuttaa lähtöön. Fiilis olikin tällä radalla parempi! En tiedä johtuiko tosta vai oliko se muuten vaan jo päässyt pahimmista jännityksistä. Rata meni ihan sinne kepeille asti.. Sittenhän mä tosiaa vedin sen hypyn oikealle puolelle, mut en sit ohjannut enää sitä hyppyä siitä oikeasta suunnata! Aika hölmö moka.. :/ Tästä hyl, kun D haki väärän hypyn. Loppurata hyvin. Kontaktitkin aika hyvät meille. :) Hyvä fiilis oli radan jälkeen, paitsi tetty harmitti oma mokailu. Mut muutenhan se oli ihan sujuvaa menoa noin niinku meiksi! :)

Nellillä vaihdoin pari ohjausta. Vitoshypyn jälkeen persjättö ja aa toiselta puolen kuin Danin kanssa (koska Nelli ei pysähdy kontaktille). Persjättö oli huono ja aan jälkeinen elämä vielä huonompi. Taas sama kuin Danin kanssa: tulee välistävetoon, mut en ohjaa seuraavalle hypylle. Jostain syystä tästä ei kuitenkaan kieltoa (eihän se tietty mennytkään kieltolinjan yli) ja taas yliaikanollan kanssa maaliin. Ärs! :/

Hyppärille tuomariksi vaihtui Allan Mattsson. Tässä olikin jo vähän enemmän haastetta. Kepit mietitytti (kun ei kai se Dani olis tälläkään radalla kestäny mun edistämistä, kun ei kerta kestäny ekallakaan). Alku oli aikamoista takaakiertopyöritystä, mistää syystä Dani lähti aika tahmeasti liikkeelle. Kepit hyvin, mut sen jälkeen oltiinkin ihan pihalla. :D Dani kaarratteli mistä sattuu. :D Mä olin hidas tossa suoralla (enkä lähteny ajoissa liikkeelle), enkä ehtiny tehdä persjättöä ennen suoraa putkea. Jotenkin Dani kuitenkin ties kääntyä oikeeseen suuntaan putkesta. Loppukin ihan ihme säätöä. Niinpä tosiaan yllätyin, kun meillä tuloksena 0 ratavirhettä. Yliaikaa tuli reilu pari sekkaa, mut eipä ihmekään noilla kaarroksilla. :D

Nellin kanssa ajattelin sit ottaa riskillä. Kepeillä vedätin vähän. Mä oon niin nössö, etten Nellin kanssa uskalla yleensä tollasta tehdä. Nellillä kun ei noi kepit kuulu vahvuuksiin.. Suoralle ajattelin lähteä tällä kertaa ajoissa. Niin teinkin, ja sain Nellin hypystä ohi. Tästä siis vitonen. Ja taaaas yliaikaa joku 4 sekkaa! Ei tossa kieltopyörittelyssä niin kauaa mennyt, eli ois sitä yliaikaa tullut ilman sitäkin.

Danin ratoihin oon oikeastaan aika tyytyväinen, ekat tulokset kolmosista. :D Ja hylkykin oli ihan hyvä. Tommosta jännittynyttähän se meno on edelleen, mut on se parempi kuin esim. puol vuotta sitten. Noita vauhtilähtöjä täytyy nyt käyttää aina, ku se on mahdollista.

Mut Nelli sitten.. :( Olihan mun ohjaukset kökköjä, mut ainahan ne on, ja silti useimmiten ehditään ihanneaikaan. On meillä yliaikanolliakin, mut ei kolmea saman päivän aikana! Kävin koko koiran läpi kisojen jälkeen, enkä mitään kummempia jumeja läytänyt. Lavoissa on tiukkuutta, samoin selässä, mutta ei siinä mun mielestä oo muutosta entiseen. Täytyypä silti varailla hierojaa. Se nyt oli tosin aikeissa muutenkin, kun edellinen kerta oli kesäkuussa. Voihan se olla, et toi yhtäkkinen hellepäiväkin vaikutti, kun nyt on ollu viileämpää. Täytyy tarkkailla tuota nyt kuitenkin treeneissä, et liikkuuko normaalisti.. Olihan Nellillä tosin eilenkin kovin rankkaa, kun piti siskon kissalle öristä joka välissä, eikä pystynyt lepäämään. Mut ei tohon tekosyyhyn nyt voi vedota. :P

Kivaa viikonloppua kaikille! Nauttikaa viimisistä helteistä! :)

torstai 25. elokuuta 2011

Lomaa, aksaa ja voivottelua ;o)

Mulla on siis tää ja ens viikko lomaa, ja on kyllä niin siistiä! Ihanaa, kun ei oo koko ajan kiire!

Tiistaina oltiin Niinun koulutuksessa molempien koirien kanssa. Oli hyvät treenit! Radalla tehtiin perusvalssien lisäksi ainakin pakkovalssi (+valssi), ennakoiva valssi, saksalainen, niisto-sokkari ja yks putki-puomi -erottelukin. Pakkovalssi olikin hankala. Tai kun siitä piti liikkua heti, että ehti tekemään valssin. Jäin varsinkin Danin kanssa turhaan varmistelemaan, et tulee hypyn oikealle puolelle, ja sit olin myöhässä. Saatiin kuitenkin onnistumiset loppuun. Saksalaisessakin varmistelen, enkä liiku tarpeeksi. Tätäkin hinkattiin. Niisto tehtiin muurilla, mikä oli tietty vähän hankalampaa kuin aidan kanssa, mut onnistui se kuitenkin. Nelli tosin kielsi pari kertaa, kun en vieny kättä tarpeeksi pitkälle. Danin kanssa sit jo osasin (Nelli siis aloitti). :) Ennakoivassa valssissa olin alkuun ihan surkea, mut pienellä tsemppauksella onnistui.

Danin treenit meni vähän hassusti, kun tehtiin radan neljä ekaa estettä pari kertaa. Sen jälkeen näytin meidän puomin, kun olin valittanu hitaasta kontaktista. Ainahan siinä käy niin, et silloin ku koitat näyttää ongelmaa, niin koira tekee hyvin.. Niin tälläkin kertaa. :P Koitin jättäytyä taaksekin, mut ei se silti himmaillu niinku yleensä. Höh. Kyllä se kuitenkin katteli mua, eli näkihän Niinu, et vois mennä paremminkin. Eikä se nytkään ihan täysiä juossut. Niinu kysyi heti alkuun kun juteltiin, et oonko ihan täysin varma, et Dani tietää oikean paikan. Hmmm.. Onhan sillä kyllä korkea onnistumisprosentti (karkeasti arvioiden pysähtyy oikein ainakin 90% toistoista, ehkä ylikin). Mut jäähän siitä silti se vajaa 10%, kun ei onnistu. Nää on hetsauksen jälkeisiä läpijuoksuja (harvinaisia) tai pysähtymisiä kaikki tassut kontaktille. Viiminen vaihtoehto tapahtuu, jos koira on väsynyt tai vire on muuten vaan pielessä. Eli voishan sitä paikkaa vieläkin kai vahvistaa. Ennen kaikkea pitäis kasvattaa motivaatiota tulla 2on-2offiin nopeasti. Miten se sit tehdään käytännössä, onkin vaikeampi kysymys. Koitetaan nyt kuitenkin vielä vahvistaa paikkaa ja sitä kautta kasvattaa koiran itseluottamusta ja toivotaan, et vauhti lisääntyy noilla. Siinä sit höpöteltiin Niinun kanssa tovi jos toinenkin näistä jutuista, ja yhtäkkiä aika olikin loppu! Oho, Danilla oli tosi kivat treenit siinä kentällä käskyn alla makoillessa. :D No otettiin me sit joku kiva pätkä loppuun, et pääsin vielä palkkaamaan.

Sitten ne voivottelut. :D Mähän nyt vihdoin jouduin kohtaamaan todellisuuden ja myöntämään, et jos me aiotaan vielä enemmänkin tokossa kisata, niin olis pikkuhiljaa parasta alkaa opetella niitä voittajan liikkeitä. Dämn! :D Danihan on nyt siis yhtä ykköstä vaille TK2, joten ei me kovin monessa kokeessa voida enää käydä ennen voittajaa.. Ihan just ei olla kyllä kokeeseen menossa, mut voishan sen viimisen ykkösenkin ehkä jossain vaiheessa hakea. Vaikka en mä tiedä, mitä sillä tittelillä tekee..

Mutta ne voittajan liikkeet onkin sit ihan alkutekijöissään! Hups! :D Istumista ollaan vasta alettu treenata *nolo*. En edes muista, miten oon muut jättöliikkeet opettanu. Olis kiva muistaa, kun ihan hyväthän niistä on tullu.. Ruutua ollaan treenattu iät ja ajat, mut en vaan saa Dania hahmottamaan sitä. Menee lelulle, namilautaselle, targetille ja sinne, minne taputan, mut ilman apuja ei löydä. Asiaa ei yhtään helpota se, et jos D kokee tehtävän liian vaikeaksi, se paineistuu ja pahimmassa tapauksessa passivoituu. Niinpä treenien on oltava helppoja, et fiilis pysyy hyvänä. Mut ois se ihan kiva päästä eteenpäinkin.

Metallikin on ollu vähän hassu homma. Sitähän ollaan tehty pennusta asti, eikä sillon oo ollu ongelmaa. Tässä n. puol vuotta sitten D ei sit vaan yks kaunis päivä enää ottanutkaan kapulaa suuhun. Sama juttu muutamalla kerralla, eli ei ollu mikään hetkittäinen juttu. Tehtiin sen jälkeen sisätreeniä metallilla. Kyllähän mä sain sen pitämään, mutta ei se siitä kapulasta tykännyt, päinvastoin. Sit pidettiin hetki taukoa ja tässä jokunen viikko sitten valitin Katalle tästä ongelmasta. Kata halus nähdä, ja niin otin yhden vauhtinoudon metallilla. Ja niinhän se Dani vaan otti kapulan suuhun! Sillon oli kyllä vähän teippiä kapulassa. Kata sanoikin, et jos mä ite vaan oon tehny siitä ongelman meille ja sit Danikin siitä ahdistuu. Enpä tiedä, voihan se noinkin olla. Siitä lähtien Dani on kuitenkin tuonut metallia aina, jes! Ja siis myös ilman sitä teippiä. :) Se ei kuitenkaan edelleenkään ota sitä multa kädestä. :/ Joudun laittamaan kapulan sen suuhun, jos haluan sen ottavan sen muuten kuin heitosta. Ja sit se näyttää just siltä, et ei tarvi olla hirvee asiantuntija arvatakseen sen ajatukset. :D Oonkin miettiny, et tarvitaanko sitä pitotreeniä välttämättä, jos koira kuitenkin tuo metallin heitettynä?!

Tunnarikin on ihan vaiheessa *toinen nolotus*. Oishan tässä ollu 2,5 vuotta aikaa sitä harjotella.. Kapuloita meillä on vielä tosi paljon ja oma on ollu aika kaukana muista. Kyllä se kuitenkin just viimeks meni ensin väärille, haisteli ja haki oman. Eli kyllä sillä jotain ideaa on tästä liikkeestä. :) Kaukot onkin sitte ihan mun inhokkiliike! Seisominen meillä oli alkuun mukana, mut hups vaan, kun se on jäänytkin treeniohjelmasta pois.. Seiso-maa pitäis opetella hissinä. Nyt tekee sillai hassusti napa paikallaan, mut siinä on iso riski, et kun välimatka kasvaa, niin alkaa edistää. Samoin seiso-istu ja istu-seiso on ihan hakusessa. Tää on just sellasta pientä piperrystä, mikä ei ollenkaan sovi mun kärsivällisyydelle. :P

Nii että katotaan sitä voittajaa sit joskus vuoden-parin päästä! ;D

sunnuntai 21. elokuuta 2011

HSKP:n piirinmestaruustokot

Oltiin Danin kanssa piirinmestaruuksissa mukana Koiviksen joukkueessa. Tuomarina AVOssa oli Pernilla Tallberg, joka ei kyllä turhia pisteitä jaellut. Startattiin Danin kanssa ihan luokan loppupäässä, eli odottelua oli reilusti paikallamakuun ja yksilöliikkeiden välissä. Ja näin meidän pisteet meni:

Paikallamakuu: 8,5. Oli kuulemma haistellut. Kaverin mukaan oli muutaman kerran tökännyt nenällä maahan. No joo, en yhtään tykkää, et se tekee sitä, mut olihan se silti nätisti ollut paikallaan koko ajan..
Seuraaminen: 8. Äh! Jotenkin en saanut Dania taas yhtään heräteltyä työskentelymoodiin, ja seuraaminen tuntuikin ihan kamalalta. :( Oli väljä ja jätättikin aika ajoin. Olihan siellä hyviäkin pätkiä (oli muuten pitkä kaavio), mut silti en tykännyt yhtään. Nyt teki kuitenkin kaikki perusasennot. Ollaan kovasti niitä treenailtu viime aikoina, niin mietin, et oliskohan senkin takia ollut seuraaminen niin huonoa..? Kun oon vaan perusasentoja vahvistellut, enkä itse seuraamista. Mene ja tiedä. Tuomarilta tuli kuitenkin ihmeen positiivista palautetta suoritukseen nähden.
(seuraavaan liikkeeseen siirryttäessäkin D oli vähän hukassa, huoh.)
Liikkeestä maahan: 10. Eipä mitään moitittavaa.
Luoksetulo: 8. Olis taas kannattanut uskoa viisaampaa (eli Kataa :D)! Danihan on siis viime aikoina ennakoinut pysähdyksiä, minkä takia oon tehnyt paljon läpijuoksuja. Kata aina varoittelee, ettei niitä saa ottaa liikaa; mieluummin aavistuksen hitaampi vauhti ja napakka pysähdys kuin hirvee kaahotus ja valuva pysähdys. Ollaan tehty luoksetuloja nyt muutenkin vähemmän just ton ennakoimisen takia. Otin viime viikolla muutaman läpijuoksun ja paria päivää ennen koetta yhden pysähdyksen, mikä oli hyvä. Nyt sitten kokeessa D lähti tulemaan sellasella vauhdilla luokse, että tiesin jo siitä, miten tässä tulee käymään.. Pysähdys siis valui hieman, mut ei tosta vauhdista vaan parempaa olis pystynyt tekemään. On tää liike kyllä aikamoista tasapainottelua!
Liikkeestä seisominen: 10. Nää me osataan (*koputtaa puuta*). Tuomarin mukaan hieno seuraaminen ja upea pysähdys. :)
Nouto: 8. Tää taas vähän jäi harmittamaan! Olin jo vastannut, että "valmis" ja heittänyt kapulan, kun Dani kävi tökkimään nokallaan etujalkojensa väliin.. Tästä syystä ei huomioinut ekaa käskyä, ja jouduin toistamaan sen. Itse nouto ja palautus oli hyvät. Tuomari sanoi, että Danilla oli ollut joku ötökkä rinnassa, ja oli sitä tökkinyt. Kovasti tuomarikin sitä harmitteli, kun sanoi, että muuten oli kyllä päivän paras nouto!! Jee! :D (Ja siis tosiaan startattiin loppupäässä, eikä tyyliin tokana. :D)
Kaket: 9. Viime kokeesta saatujen "traumojen" takia jännitin tätä liikettä. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että välimatka oli ihan satavarmasti yli 5m. Kentän laidalta laskettiin, että oli jotain 6-7m. Siinä ohjaajan kohdalla ei edes ollut mitään merkkiä, vaan liikkuri vaan kävelytti jonkun matkaa eteenpäin.. Tästä keskusteltiin muutamankin kisaajan kanssa. Siis mun mielestä toi on toisaalta ihan hassua valittaa tollasesta, kun miks sitä koiraa ei vois samantien opettaa tekemään kakeja vaikka 15 metristä, niin ei tarvis miettiä metrin vaihteluita suuntaan tai toiseen. Kuitenkaan ton viime kokeen jälkeen en ois toivonut yhtään ylimäärästä askelta meidän välille. Turhaan mä kuitenkin jännitin, sillä hienosti se Dani teki tällä kertaa! Piste lähti mun voimakkaasta "istu" -käskystä.. :p
Hyppy: 9,5. Törmäsi sivulletullessa. Muuten ei moitittavaa.
Kokonaisvaikutus: 9. Tuomarin sanoin melkein kymppi, mutta otti kuitenkin pisteen siitä, kun Dani oli alussa liikkeiden välillä vähän hukassa.. Tosin sanoin, että meidän lähtötilanteen tietäen toi ei oo mitään.. :P Täytyy nyt kuitenkin ottaa nää treenin alle! Kuitenkin tuomari kiitteli hyvää yhteistyötä ja toivotti kovasti tsemppiä jatkoon. :)

Yhteensä 176,5p. ja siis AVO1 -tulos. Sija 3./18 eli päästiin sentään palkintopallille. :)

En ollut nyt niin tyytyväinen vireeseen kuin viime kokeessa. Tai siis liikkeiden aikana pääasiassa teki hyvin (seuraamista lukuunottamatta), mut liikkeiden välissä tosiaan olis ollu parantamisen varaa. Sehän myös tietysti vaikuttaa, että Pernilla selitti joskus pitkäänkin, miksi antoi mitäkin pisteitä. Tampereella taas siirryttiin aika suoraan liikkeestä toiseen.

Toinen juttu, mikä mietityttää, on se, et Dani on nyt kolmessa viime kokeessa (niistä neljästä, jossa ollaan käyty) tsempannut loppua kohti. Siis täähän on hyvä asia, mut kun pitäis saada se alkukin toimimaan.. Tampereella toimikin, mut sekä sm-tokoissa että eilen Tuomarinkartanossa alku oli aikamoista haahuilua.. :S Täytyypä miettiä tähän jotain ja käydä vaikka jossain mölleissä kokeilemassa.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Maanpinnallepalautustreenit

Huomioita sunnuntain ratatreenistä:
-Mä en osaa valssata (tämä nyt oli jo tiedossa).
-Mä en myöskään osaa juosta kovaa (tämäkin oli tiedossa).
-Ennakoiva valssi ei kääntänyt Nelliä yhtään mihinkään, kaarratti ihan kamalasti. Monen toiston jälkeen parani. Dani kääntyi paremmin.
-Dani sais lähteä räväkämmin kontaktílta. Tätä treenattiin lelulla.
-Mua on myös pitkään mietityttänyt Danin lähtö. Sais siinäkin lähteä reippaammin liikkeelle. Vaikka sitä hetsais lelulla, niin ehtii vähän "lässähtää" lähdössä. Oon joskus kiusannut sitä poispäin liikkuvalla lelulla, enkä oo saanut sitä varastamaan. Nyt tein muutaman lähdön ja palkkasin 1-2 esteen jälkeen leikillä. Parani! Sain sen jopa kerran nytkähtämään lähdössä, se on jo paljon se! Mua ei oikeesti haittais, jos se joskus varastaisi, just sellasta röyhkeyttä kaipaan. Se on vaan niin kovin kiltti.
-Dani ei edelleenkään tee kontakteja sellasella vauhdilla ku haluaisin. En tiedä, vaadinko siltä liikoja.

Siinä kai tärkeimmät.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Mittelspitzien tokon rotumestaruus

Semmoset skabat käytiin Tampereella tänään. Tuomarina AVOssa Tiina Heino. Tässä pisteet ja selitykset:

paikallamakuu: 9,5. Oli vähän epävarma fiilis. Dani nimittäin huusi Siralle kehän ulkopuolella ja tietty Sira oli meidän vieressä. Hennariikka sanoikin, et Siralla on varmaan juoksut alkamassa. Eihän tuo koskaan oo noussut, mut kerta se olis ensimmäinenkin. NAINEN on ehkä pahin häiriö, mitä Danilla voi olla. :D Olihan se pysynyt, vaikka nenä olikin kovasti osoittanut Siran suuntaan..
seuraaminen: 8. Ennakoi ekan liikkeellelähdön! Lähti siis liikkurin käskystä. Muuten ok, mut yks perusasento jäi tekemättä. :/
liikkeestä maahan: 10. Ei moitittavaa.
luoksetulo: 9,5. Lähti hyvällä vauhdilla (eli ei liian kovaa), eikä ennakoinut. Pysähdys napakka, mut pää kääntyi taakse (odottamaan palkaksi tulevaa palloa..). Kun palloa ei tullut, pysyi kuitenkin paikallaan. Loppu ok.
Liikkeestä seisominen: 9. Alun seuraaminen oli hassu. :D Loikkas semmosen kenguruhypyn... :D Muuten hieno.
nouto: 7. Siis tää harmittaa!! Dani teki tosi hienon noudon, mut luovutuksessa mä en jotenkin saanut kapulasta kunnon otetta, ja se tippui maahan! :/ Tuomarikin voivotteli ja sanoi, että nää on nyt tämmöset ohjaajan mämmikourapisteet. :D
kaket: 5. Eka istuminen ja maahanmeno hyvät, tokaan istumiseen ei sit enää noussutkaan! En tajuu. Ei oo kyllä tommosta ennen tehnyt, ei edes kun ollaan tehty avo putkeen.
hyppy: 9. Piste lähti lopun perusasennosta, johon pomppas. Meni nyt tosi kauas hypyn taa, kun ennen on jäänyt ihan esteeseen kiinni. Viime kerralla hyppyä ottaessani palkkasin kauas hypyn taakse, ja se näköjään autoi. Hassua, kun ajattelin, ettei parilla pallonheitolla oo mitään vaikutusta. :)
kokonaisvaikutus: 10. Kuulemma hyvää yhteistyötä.

Yhteensä siis 168 pistettä ja ykköstulos. Samalla napattiin Mittelspitzien vuoden 2011 tokon rotumestaruus! :))

Yritys oli ottaa suoritus videolle, mut mun digikamera sanoi sopimuksen irti parin liikkeen jälkeen. :/ Harmittaa, kun katkeaa just ennen luoksetulon stoppia! Tässä nyt kuitenkin alku:


Kaket jäi vaivaamaan (noudon sekoilusta nyt puhumattakaan), mut pitää silti olla tyytyväinen siihen, et Dani teki iloisesti töitä koko suorituksen ajan! Niin mahtavaa! Teknistä osaamista voidaan kyllä vielä parantaa, mut tärkeintä on, et fiilis oli hyvä! Jes! Sen eteen on tehty aika paljon töitä, niin siks tuntuu niin hyvälle. :)

Uusi blogi!

On ollut jo pitkään harkinnassa perustaa uusi blogi, kun ei noita sivuja oikein jaksa päivitellä. Tää nyt on vielä tämmönen raakile, mutta meidän kuulumisia voi siis jatkossa lueskella täältä. :) Vanhat jututhan löytyy tuolta: http://nellijadani.webs.com/apps/blog/.