torstai 22. marraskuuta 2012

Ohituksia

Kylläpä nyt tulee päivityksiä tiheään tahtiin! Harvinaista. :) Oon nyt pari päivää tehnyt iltavuoroa, joten ollaan ehditty käydä valoisassa metsässä lenkkeilemässä. Aika luksusta! Näillä lenkeillä on sattunut pari "ajatuksia herättävää" ohitustilannetta, niin päätinpä nyt sitten kirjoittaa tästä aiheesta.

Kaikki koiranomistajathan tietää, että ohitustilanteita ja -tyylejä on monenlaisia, eikä homma aina mene niin kuin Strömsössä. Tässäpä ne meille viime päivinä sattuneet tilanteet:
-Vastaan tulee nainen parin Cockerin kanssa. Nähdään toisemme pitkältä ja alan keräillä omia koiria luokseni. No vastaantulevapa ei tee elettäkään, ja niinpä Cockerit lähtevät jolkottelemaan meitä kohti. Mun mielestä tää on ärsyttävää. Huudan naiselle, että tää yksi näistä (Nelli) ei sitten tykkää kenestäkään, että älä päästä niitä koiria tänne. No eipä se nyt enää siinä vaiheessa mitään auttanut, kun koirat oli jo meidän luona, eikä reagoineet enää naisen käskyihin. Eihän toi Nelli kellekään mitään tee, mut kokee tilanteen ahdistavana. Ja mua ärsyttää se, ettei saada lenkkeillä rauhassa ilman iholle tunkevia koiria.

Näitä samankaltaisia esimerkkejä on paljon, ja kaikki on varmaan tällaisiin törmänneet. Perusteluina kuulee mm. "tää on ihan kiltti" (no tää ei) tai "tää on pentu" (no miten se tähän liittyy).En tykkää kyllä ollenkaan. Eikä tykkää Nellikään. Oon kuullut myös luentoa siitä, kuinka Nelli ei koskaan tuu tykkäämäänkään kenestäkään, jos en anna kaikkien vastaantilevien tulla moikkaamaan. Joo kiitos vaan vinkeistä, meillä on kyllä ihan omat kaverit, joiden kanssa leikitään.

-Se toinen tilanne tapahtui tänään aamulla. Vastaan tulee joku Spanieli vanhemman pariskunnan kanssa hihnassa. Mun koirista Nelli on hihnassa, Dippi tulee vierellä namin perässä ja Dani kulkee nätisti vieressä kontaktissa. Kuitenkin ohitustilanteessa saan kuulla olevani täysin vastuuntunnoton lakia rikkova ihminen, kun mun koirat ei oo hihnassa (ollaan siis keskellä metsää). No näinhän se on ja laki on laki. Mut silti on musta vähän hassua. Se Spanieli muuten rähisi hihnan jatkona. Mutta nää nyt on näitä, en jaksanut vastata mitään. :)

Onhan noita tyylejä muitakin. Yleisiä ovat myös tuijottajat. Tuijottajat ovat näitä, jotka pysähtyvät aina vähän ennen ohitustilannetta, usein keskelle tietä. Siinä sitten mietit, mistä kohtaa pääset ohi, ja sinkoaako koira ohitustilanteessa iholle vai ei. Talvella saatetaan myös pysähtyä keskelle kapeaa polkua, ja siinä sitten rämmit sieltä umpihangen kautta ohi. Oon aina miettinyt, mitä tapahtuu, kun kaksi tuijottajaa kohtaa. Seisooko ne siinä maailman tappiin asti odottamassa, että toinen liikkuu eteenpäin?

Jonkin verran tapaa myös pussailijoita. Nää on semmosia, joiden täytyy päästä hihnassakin moikkaamaan kaikkia, ennen kuin pääsevät ohi. Meidän entisen kämpän naapurissa asui Rotikka, joka aina ohitti meidät kulmahampaat esillä. Joka kerta isäntä jaksoi tarkistaa, saisko tällä kertaa tulla pussailemaan..

Ainiin, ja yks päivä metsässä vastaan tuli nainen parin Chihun ja Kääpiösnautserin kanssa. Nainen huusi jo pitkältä meidät nähdessään: "Äh, mä en nyt kyllä jaksa ottaa näitä kiinni!". Siinäpä sitten saatiin pari rähisevää Chihua roikkumaan perskarvoihin.

Onhan näitä tilanteita vaikka kuinka, mut tässä nyt ekana mieleen tulleet. Mainittakoon vielä, et suurin osa ohituksista toki menee hienosti, mut aina ei vaan onnistu. Ja siis munkaan koirat ei todellakaan oo mitään täydellisiä ohittajia! Semmosta johtopäätöstä ei kukaan saa tästä tekstistä vetää. Nelli rähisee edelleenkin helposti (riippuen vireystilasta ja vastaantulevan koiran olemuksesta/käytöksestä), vaikka sen kanssa on tehty PALJON töitä. Sillä nyt on vaan taustalla niin huonoja kokemuksia. Danikin saattaa yllättävässä tilanteessa (jos jostain mutkan takaa tulee koira) reagoida ensin haukkumalla ja juoksemalla kohti, mut tulee kyllä sitten käskystä luokse. Silti tää on todella rasittavaa ja siitä pitäis ehdottomasti päästä eroon. Dippi nyt ei vielä ymmärrä mistään mitään ja sen käytös riippuu ihan mun toiminnasta. :)

Loppuun vielä jokin aika sitten tapahtunut "hauska" ohitustilanne. Ollaan metsässä Nellin ja Danin kanssa. Omat koirat sattuvat juuri olemaan siinä mun jaloissa, kun mutkan takaa tulee Sakemanni meidän luo. Koska omistajaa ei näy missään, ja saku näyttää kiltiltä, vapautan mun koirat (mitä muutakaan siinä tilanteessa voisi tehdä..?). Dani ja sakemanni lähtevät juoksemaan jonnekin pusikkoon (leikkien). Hetken päästä sakemannin omistaja tulee meidän luo, ja käydään seuraavanlainen keskustelu:
sakun omistaja: "Onhan sun koira narttu?"
minä: "Ei, se on uros."
"Ai.. Kun tolla mun nartulla on juoksut."
"...." (kävi mielessä kysyä, että miksiköhän se sitten on vapaana. Varsinkin, jos ei tule käskystä luo.)
"No ehkä sillä ei vielä oo tärppejä, kun on vasta niin vähän aikaa vuotanut."
"Mun koira on kaksi kertaa astunut, että osaa kyllä ne hommat.."
Siinä sitten huudeltiin koiria, ja kyllähän ne sieltä hetken päästä tuli. Ei siellä todennäköisesti mitään tapahtunut, mut mistä sitä lopulta tietää. Kyllä mä olisin vähän ollut huolissani, jos olisin sen nartun omistaja ollut.. En nyt kuitenkaan itse osannut tuntea siitä kovin huonoa omaatuntoa, kun narttu tuli nimenomaan meidän luo, eikä toisin päin. Toivotaan, ettei mitään taphtunut!

Meitä on moneen junaan. Pitäis vaan kaikkien mahtua samoille teille ja poluille. Älkääkä nyt ottako tätä tekstiä liian vakavasti, ihan hyvällä mielellä on kirjotettu. :)


tiistai 20. marraskuuta 2012

Sirkus tokka

Taas tämmönen höpöhöpöpäivitys. Eli hakusanoja, joilla tänne blogiin on löydetty. Siis niitä erikoisempia. ;) Tietty koirien nimiin jne. liittyviä hakuja on paljon.

Ensin koirajuttuihin liittyviä:

Anaalirauhasfisteli: Kyllä, sellaisestakin ollaan kärsitty.
Mittelin lonkkaviat: No niinpä, sanopa muuta. :/
Jalkakipu mittelillä: No ei meillä sellasta. Paitsi siellä lonkissa siis.
Takaaleikkaus radalla: Aika harvoin meillä käytetty. Joskus toki täytyy.
Koiran syvien lihasten vahvistaminen: Joo, tätä treenataan!
Lihakset pinnallinen koira: Nekin olis ihan kivoja.
Siemeniä, jotka tarttuvat koiran turkkiin: Yhdessä tokokokeessa oli semmosia!
Oli aika pätevä ja reipas: No onhan noi monesti :)
Miten treenata dippiä kotona?: No kotonahan voi treenata vaikka mitä!
Mihin dippi vaikuttaa: Moneenkin asiaan. :)
Raskaus kisoihin: Ei oo kokemusta.
Mistä pomppueläin: Haha :D No meillä asuu yks semmonen. En tiedä, mistä sulle saatais.

Ja muita:

Rasitusosteopatia lonkka (ja monta muuta samankaltaista versiota): No juu. Se.
Murtui reisiluu/nilkka murtuma: Ei oo onneksi kokemusta kummastakaan.
Luuydin ödeema: No sepä.
Mitä treeniä lonkkaleikkauksen jälkeen: En tiedä, enkä haluakaan tietää.
Reaktiivinen artriitti kylkiluut: Miten nää liittyy toisiinsa? Tai muhun?
Suojatie: Niin, siellä saattaa sattua vaikka mitä...
Kova treenaaminen ja selkärankareuma: Ei oo tästäkään kokemusta.
Kauanko rasitusosteopatia kestää: KAUAN!
Hyödyttömyys vaikeaa: No niin on. Tosi vaikeaa.
Mihin kirje menee, jos osoite ei ole oikein?: Hmm. Ei tainnut löytyä blogista vastausta tähän..
Sirkus tokka: Siis mitäh?! :D

p.s. Hirrrrvee treeni-/kisakuume. Vaikka musta on tosi kiva, et kaverit ja tutut pärjää kisoissa, niin silti aina vähän syö naista lukea kaikkia kivoja kisapäivityksiä facebookista viikonloppuisin.

p.p.s. Penturintamalle kuuluu pääasiassa hyvää! Dipin 15-viikkoismitat: 3,7 kg ja 29 cm. Iltaisin hepuloidaan edelleen. Oon nyt kaks kertaa löytänyt pennun keittiön pöydältä.. Toi sana pääasiassa tuli siitä, että sisäsiisteysrintamalle ei kuulu hyvää. En enää ollenkaan usko siihen väitteeseen, et pentu ei pysty pidätellä. Hyvin pystyy pidätellä pitkänkin ulkoilun ajan. Ku ei ulkona nyt vaan voi malttaa semmosia! Ehkä se joskus ymmärtää. ;)

perjantai 9. marraskuuta 2012

Rento meininki!

Tää viikko ollaan otettu melko rennosti (no siis koirat ovat ottaneet, itsestäni en voi sanoa samaa..). Maanantaina Dani kävi Tytillä hierottavana ja oli sen takia pari päivää levossa. Tytiltä saatiin hyviä uutisia; Danilla ei mitään pientä lihaskireyttä kummempaa, eikä minkäänlaisia puolieroja havaittavissa. Hienoa! Väliä oli nyt kuusi viikkoa. 

Mulla oli alkuviikosta pari lomapäivää. Vitsi, että oli kivaa, kun ehti viettää aikaa kunnolla pennun kanssa! Tiistaina Mari kävi pari viikkoa Dippiä vanhemman Kir-kleinin kanssa kylässä, ja aika hurjat leikit nuo pennelit kyllä kehittivät. Alla pari Marin ottamaa kuvaa leikeistä:



Keskiviikkona käytiin Dipin kanssa junalla Helsingin keskustassa. Junassa pentu otti rennosti. Keskustassa pyörittiin jonkun aikaa asemalla ja käytiin ulkona katsomassa ihmisvilinää ja ratikoita. Takaisinpäin tultaessa mentiin pieni vielä pätkä bussilla junakyydin lisäksi. Dippi suhtautui reippaasti kaikkeen tähän uuteen ja ihmeelliseen. Hienoa! :)

Nellille en oo enää hetkeen antanut kipulääkettä, ja musta se on vaikuttanut tosi pirteältä silti. :) Vaihdoin meidän vanhan ravintoöljyn (Doils) nyt Nutrolin nivel -valmisteeseen, niin saa sitten glokosamiinit ja kondroitiinisulfaatit siinä samalla. Nyt vaan toivotaan, että tilanne pysyy yhtä hyvänä kuin se on tällä hetkellä!

Tän viikon treenit ovat siis rajoittuneet sisätokoihin, mutta joskus näinkin. Tekee varmaan vaihteeksi  ihan hyvää meille kaikille tällainen löysempi jakso. Jaksaa sitten taas treenata uudella innolla. :)

p.s. Olipa turha päivitys. :D Oli vaan sellanen sopiva hetki täällä töissä, niin pitihän aika käyttää hyödyksi. :)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kisat ja mietteitä

Käytiin eilen Danin kanssa kisaamassa HSKH:n kisoissa Vuokkoset-areenalla. Tuntuu, että edellisistä kisoista oli taas ikuisuus.. Mentiin kaks agirataa (hyppäriä ei ollu tarjolla). Tuomarina toimi Saviojan Anne, ja ai että mä tykkään Annen radoista! Musta on kivaa, että kolmosten radoillakin saa joskus myös edetä, eikä radat ole vaan takaakiertoa toisensa perään. Varmastihan se riippuu koirasta, minkälainen rata kellekin sopii, mutta meille ei tee ollenkaan hyvää sellaset pyöritysradat, missä ei saa juosta ollenkaan suoraan.

Mutta sit niihin ratoihin. Ekalla radalla heti tokana esteenä oli puomi, mikä oli kyllä taas ihan syvältä. :( Oikeesti mä olisin ehtiny käydä juomassa kahvit sillä välin, kun D juoksi päähän asti. Puuh. Tähän varmasti vaikutti se, että puomi oli heti alussa, eikä oltu päästy vielä vauhtiin. Lisäksi jouduttiin hengaamaan siellä lähtökarsinassa ties kuinka monen koirakon ajan, enkä pystynyt viritellä Dania oikeaan moodiin. Sille kun tekis hyvää repiä lelua tyyliin lähtöviivalle asti. Mut näitäkin pitää treenata! Myös keinu oli huono (pysähtyi ennen kontaktia). Hitsi näiden kanssa! Tuntuu, että treenillä ei saada nyt mitään tulosta aikaan. Kyllä se nykyään treeneissä esittelee jo ihan hienojakin keinuja ja puomeja, mut näköjään kisatilanteessa voi palata vanhaan tyyliin. Pöh. Muuten rata eteni ihan kivasti ja kepeille taipui hyvin. Sitten mä mokasin kahdella rinnakkaisella hypyllä. Eka oli takaakiertona, toka musta poispäin. Nää on ollu meille tosi vaikeita, kun D niin helposti luiskahtaa tokan hypyn taakse. No nyt mä sitten varoin tuota ja olin erittäin pahasti jäljessä sen tokan hypyn ohjauksessa. Sanoin vielä ihan turhan "tässä" -käskyn estääkseni sen, ettei mene hypyn taakse. No ei mennyt, mut ei mennyt hyppyäkään. Teki kyllä just niin kuin ohjasin. Hieno koira, p*ska ohjaaja siis. :P Loppuradassa ei ihmeempiä. Video radasta.

Toka rata alkoi suoralla putkella (no siis se tuli hypyn jälkeen), kivaa! :) Putken jälkeisessä pyörityksessä Dani oli erittäin hidas. Siinä tuli mulle joku pieni mietintähetki, ja Danihan reagoi siihen heti noin. Se on niin hassua, miten se voi lukea mua niin tarkkaan! En saa yhtään jäädä miettimään mitään ohjauksia, radan jatkumista tms., vaan on vain pakko juosta ja koittaa vaikuttaa siltä, että tietää, mitä on tekemässä. Siispä itselle pieni asenteenmuutos, niin koirakin sai vauhtia. Keppien jälkeisen putken ohjasin jotenkin ihan hassusti, mut meni kuitenkin oikeeseen päähän. Ja hei, välistäveto onnistui! No joo, oli kyllä vähän limittäin noi hypyt, mut kyllä niillä nähtiin paljon virheitä. Puomi oli nyt ihan radan lopussa, ja Danilla oli kyllä paljon paremmin vauhtia. Ihan satavarma en ole, että tuliko jopa kontaktin yli. Musta se näyttää videoltakin vähän siltä. Kuitenkaan ei saatu siitä hylkyä, ja kuuluttajakin mainitsee hienon puomin kontaktin.. No meille oikeestaan se ja sama. Mieluummin niin, että jarrut toimii vähän myöhässä kuin siten, että alkaa valmistella pysähdystä jostain puolesta välistä puomia.. Eli eipä kyllä yhtään haittaa, vaikka olisikin tullut yli. Pikemminkin päinvastoin! ;) Ansaputkikin ohitettiin, ja nollalla maaliin. Aika nyt ei taas riittänyt mihinkään sijoituksiin (6.). Video.

Dippi pääsi Danin ratojen välissä ja jälkeen hengailemaan halliin. Oli siinä pienellä pennelillä ihmeteltävää, kun joka puolella tapahtui vaikka mitä, ja kaikkea olisi pitänyt ehtiä seurata! :) Reippaasti se kuitenkin seuraili tapahtumia eikä juurikaan välittänyt kuulutuksista, haukkuvista koirista tms. Tehtiin myös tuttavuutta pienen Wii-sheltin kanssa. Ja tottakai pentu pääsi myös monen ihmisen rapsuteltavaksi. :)

Äänistä tuo ei näytä muutenkaan juuri välittävän. Lainasin Katalta sellasta Sounds scary -cd:tä (:D), missä on kaikkia "pelottavia" ääniä sateesta ukkoseen, ilotulitusraketteihin ja rämisevään tynnyriin. Soitin sitä koirille melko kovalla äänellä tässä yksi ilta, eikä kukaan juuri kiinnittänyt koko hommaan mitään huomiota. Oli siinä just leikit kesken. :) En oo arjessakaan huomannut, että mihinkään paukkeeseen reagoisi. Hyvä niin!

Ekoilla rokotuksilla käytiin Dipin kanssa viime maanantaina. Reippaasti pentu käyttäytyi eläinlääkrissäkin ja itse pistosta ei edes huomannut. :) Painoa oli silloin maanantaina, tasan 12-viikkoisena, 3100 g.

Mut sit niihin mietteisiin. Oon tässä viime aikoina pohdiskellut aika paljonkin meidän agiliitelyjä Danin kanssa. Tuntuu, et viimiset puoli vuotta meidän harrastaminen on ollut lähinnä taitojen ylläpitoa, eikä olla kehitytty mihinkään. Suurin syy tähän on se, että kaikkea on pitänyt tehdä oman koiven sallimissa rajoissa. Itsenäiset treenit olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman kevyinä ja tosiaan vahvistamaan vaan niitä jo olemassa olevia taitoja (keppejä, kontakteja, ohjauksia parilla esteellä jne.). Kisattu ollaan todella vähän (koska tää jalka ei tykkää kisoista). Nyt ollaan jokunen viikko käyty Niinulla, mutta ei sekään oo tuntunut hyvältä. Mietin perjantaina, et ei taas kyllä oo mitään järkeä mennä kisaamaan, kun sattuu. Siis ei satu ollenkaan niin paljon kuin kesällä, mut ei tuo hyväkään ole. En usko, että ne pari rataa nyt vaikuttaa tuohon milläänlailla, mutta ne on ne lämmittelyt, mitkä tuota rasittaa. En vaan osaa ottaa lämppälyjä kovin kevyesti, vaikka kuinka yritän.

Tästä päästiinkin sitten siihen ajatukseen, että pitäiskö meidän nyt oikeasti pitää ihan kunnon tauko agilitystä? Kun eihän tästäkään mitään tule, että koko ajan mennään ihan puoliteholla! Oon suht optimistinen jo tän jalan suhteen ja kuvittelen, että kyllä se viimeistään vuoden loppuun mennessä on kunnossa. (Kuulostaa varmaan jonkun mielestä pitkältä ajalta, mut ei se oo. Ei verrattuna siihen, mikä aika tästä ollaan jo kärsitty.) Nyt, kun tuntuu, että tää saattais jopa parantua, niin ehkä voisin yrittää sen ajan olla levossa juoksematta. Kun eihän se agilitytauko tee ollenkaan huonoa koirallekaan ja jossain vaiheessa vuotta se täytyisi kuitenkin pitää. Vaikka ollaankin nyt aksailtu kevyemmin, niin silti sellainen ihan totaalitauko täytyy pitää myös. Että josko sen aika olisi nyt?

Tää nyt oli tosiaan vaan sellasta mietintää vielä. Kahden viikon päästä olisi BAT:in kisat, minne mulla olis kaksi lahjakorttia. Nää on viimiset kisat, kun ne on voimassa (mulla on ollu kaksi vuotta aikaa käyttää ne, mut en oo siinä ajassa muka päässyt BAT:in kisoihin?!). Sehän olis aikamoista tuhlausta kyllä jättää ne käyttämättä. ;) Mut josko sen jälkeen sitten miettisi sitä taukoa. Eikä tässä välissäkään tekisi muuta, kuin vahvistaisi niitä kontakteja (siis jos päästään mihinkään niitä vahvistamaan, kun on treenimahdollisuudetkin nyt aika olemattomat. :/) Niinun kurssi loppuu kai joskus marraskuussa. Ja mulla on joka tapauksessa toiveistani huolimatta lätkitty iltavuoroja joillekin keskiviikoille, eli kaikille kerroille en pääse kuitenkaan. Että josko nyt vaan sit taukoilis ja katsois agilityä uudestaan sitten, kun ei satu. YHTÄÄN. (Jalastahan otettiin uusi magneettikuva viime viikolla: on se paranemassa, mut kunnossa se ei ole. Eikä se siltä tunnukaan..)

Kuulostaa kovin ankealta nyt tää kaikki. Jokin aika sitten en olis voinu kuvitellakaan kirjoittavani tällaista tekstiä. Mut kai tähän kaikkeen on vaan nyt jo niin tottunut. Lisäksi mulla on tullut entistä selkeämmäksi se ajatus, että meidän ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään. Dani on mulle ihan äärettömän tärkeä koira, eikä siihen milläänlailla vaikuta se, kuinka monta nollaa se tekee tai on tekemättä. Oikeastaan se ei enää tunnu ollenkaan tärkeältä asialta. Voidaan ihan hyvin lähteä Kirkkonummelle vain turistiksi. Kaiken tän jälkeen tärkeältä tuntuu kovin moni muu asia kuin nollien kerääminen. Haluan, että päästään joskus kunnolla vielä nauttimaan agilitystä. Että saisin takaisin sen innon, kun kesken työpäivänkin huomaat miettiväsi jotain ohjauskuviota ja seuraavia treenejä. Nyt se ei oo ollut sellaista. Viime ajat on vaan pohdittu, että kannattaako ylipäänsä treenata, missä kunnossa jalka on. Ei sen näin kuulu mennä, tosiaankaan. :/

Toisaalta tää tuntuu aika vapauttavalta. Mulla on jostain kumman syystä ollut pakkomielteenä toi nollien keräys ensi kesää varten. Nyt kun tajusin tämän ja totesin, että se ei tosiaankaan ole mikään elämämme päämäärä, niin tuntuu helpommalta. Nollat tulee, jos on tullakseen ja jos päästään kisaamaan. Jos ei tule, niin sitten ne ei tule. Se siitä. :) Dani on vasta 4-vuotias, joten me ehditään kyllä. Ja kun mä tiedän, et Dani on ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka siihen kuuluisi vain lenkkeilyä ja tokoilua. Sehän se on tärkeintä. <3

Puuh. Tulipa vuodatus.