sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ahdistus

Jos edellinen postaus oli positiivinen, niin tästä ei sellaista saa tekemälläkään. Niin paljon ahdistaa meidän tänhetkiset agilityt Danin kanssa. Treeneissä ei edelleenkään kummempaa; koira tekee hyvin ja iloisella mielellä. Viime viikonloppuna oltiin Katja Ojansivun koulutuksessa, ja saatiin ihan hyvät treenit molempina päivinä. Radat oli melko haastavia, mut siitä huolimatta selvittiin ihan kohtalaisesti.

Fiilis oli siis hyvä, kun lähdettiin Danin kanssa eilisiin piirinmestiksiin Ojankoon. (No aika paljonhan sitä positiivista sit kuitenkin tuli, mut tähän ne loppuukin.) Mentiin kaks agirataa ja hyppäri. Ekalla radalla (agi) tuomarina Marjo Heino. Radan alku oli suht vaikea, kun piti pakkovalssilla heittää koira kepeille. Muuten radassa ei kummempia. Dani lähti liikkeelle kuin hidastetusta filmistä ja meni (tietty) tokaan väliin kepeille. Korjauksella oikein. Keinulle tuli vauhdilla, ja siitä tulikin lentokeinu. Ollaan viime aikoina paranneltu vauhtia keinulla, ja tässä tulos. Eipä tuo sinänsä haittaa, kun se oli Daniltakin ihan puhdas vahinko, ei kyllä tota tahallaan tee. Mut muuten vauhti radalla oli ihan järkyttävän hidas. :( Lisäksi Dani haukkui koko ajan, johtuisko epävarmuudesta? Oli niiin p*ska fiilis ton radan jälkeen. :( Miksi se ei juokse? :/

Kaks seuraavaa rataa mentiin samaan tyyliin. Tokalla radalla viisi ratavirhettä, kun en ohjannu yhtä hyppyä kunnolla ja siitä kielto. Keinu oli nyt ihan tajuttoman hidas, minkä jo arvasinkin. Dani oikein varmisteli, et nyt ei ainakaan tehdä lentokeinua. Hyppäriltä kans vitonen, kun oli ekan radan kaltainen pakkovalssilla kepeille meno, ja taaaas mentiin kakkosväliin. YLLÄRI. Ja se vauhti oli joka ikisellä radalla ihan kamalan hidas. Voihan ahdistus! Kouvolassa ja Purinalla oli jo parempi, mut eilinen oli taas oikea pohjanoteeraus. Miten se jännittää niin paljon, et vetää itsensä tollaseen lukkoon? Mitä sille pitää tehdä? Oon koittanu kertoa Danille, et se on maailman paras ja hienoin ja taitavin koira. Silti se hiippailee radat läpi, et ei varmasti tee mitään mokaa.

Oon jutellu tästä useiden ihmisten kanssa, ja monet sanoo, et siihen ei auta kuin kisaaminen. Vähän samoilla linjoilla oon ite. Epiksiä ehdotellaan, mut mitä ne auttaa? Samalla tavalla Dani jännittää siellä, eikä se tiedä, tuleeko tuloksesta virallinen vai ei. En jaksa uskoa, et mikään nakin tunkeminen naamaan kesken radan auttais yhtään mitään. Mä en oikeesti VOI vielä luovuttaa. Dani on kuitenkin nuori koira ja kisannu vasta vuoden. Ja kun sen kanssa on ihan huippukivaa treenata! Asia oli eri, jos sillä ei olis ollenkaan moottoria, mut kun kyse ei oo siitä. Moottoria kyllä löytyy ja treeneissä koira kulkee, mut kun kisatilanteessa epävarmuus vaan vie voiton. Sehän on niin, että itsevarmuus = vauhti, ja tää toimii myös toisinpäin. En vaan tiedä, millä mä sitä itsevarmuutta tohon koiraan valan. Oikeesti ainoa positiivinen asia, minkä radoista keksin, on se, et nyt kesti noi keppimokat. Puol vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa Dani pysähtyi korvat luimussa, eikä ainakaan kyennyt korjaamaan virhettä. Nyt sentäs teki toiselle yrityksellä oikein.

Oon valitettavasti ilmonnu Danin myös ens viikonloppuna Purinalle. Toisaalta ihan hyvä; pääsee testaamaan jatkuuko sama linja siellä. Jos meno on samanlaista, niin Dani saa jäädä hetkeksi kisatauolle. Tämmösen ahdistuksen kanssa ei oo mitään järkeä kisata. Kuitenkin mun pitää pystyä kertomaan Danille kisoissa, kuinka taitava se on, ja se ei millään onnistu, jos mun fiilis on näin huono. Ens viikonloppuun kuitenkin lähdetään puhtaalta pöydältä ja iloisella fiiliksellä. Jos radat menee taas hiippailuksi, niin sit taukoillaan ja mietitään, miten jatketaan.

Kisapäivä loppui vielä ikävästi, kun mun auto ei käynnistynyt (akku tyhjä), ja jouduttiin sitä työntämään ja ottamaan virtaa toisesta autosta. Nyt toi lähinnä naurattaa, mut siinä tilanteessa ei tosiaankaan, kun oli jo valmiiksi niin huono fiilis kisojen takia. Onneksi illaksi pääsi kavereiden kanssa viettämään polttareita, ja oli pakko ajatella jotain muuta. Olis menny ilta kotona vaan ratojen märehtimiseen. Joku vois sanoa, et mulla ei oo oikeita ongelmia, kun jaksan narista tällasesta. Voi olla niinkin, mut silti nyt ahistaa. Paljon.

4 kommenttia:

  1. No höh! Harmillinen ongelma.. Just tollainen, mihin ei ole mitään yksinkertaista kikka kolmosta, mitä treenata.
    Eipä musta tällä aksakokemuksella ole neuvoa, mutta tuli mieleen, että toimisiko sellainen "ylimenokausi" talven alla. Muutama viikko kokonaan ilman agilitya, jos sitten tulisi Danille fiilis "jes, vihdoinkin TÄTÄ, tämän MÄ OSAAN!" ja vauhtia myös.
    Ainakin olis pian helppo toteuttaa, kun talvihalli antaa odottaa itseään.
    Toivottavasti löydätte jonkin toimivan ratkaisun tuohon vauhtiongelmaan ja ei todellakaan kannata heittää kirvestä kaivoon, on tuo Dani sen verran hieno agikoira!!

    VastaaPoista
  2. Jos mietit oikein kuumeisesti niin onko noissa eri kisapaikoissa mitään yhdistävää tekijää, joka aiheuttaa Danissa ahdistusta (sisähalli vs. ulkona, hiekkapohja vs. nurmi yms.)? Vai olisko kyse siitä, että omalla kentällä (Koiviksessa) Dani on varmempi ja iloisempi kun tietää, että välillä tehdään kivoja ja lyhyitä juttuja joista saa palkkaa. Vastaavasti muilla kentillä tehdään aina rataa, jossa joutuu enempi tsemppaamaan. Toki oottehan te treenaillu muissakin paikoissa mut olis varmaan hienoa jos pääsis noihin kisapaikkoihin tekemään joskus pientä ja kivaa ilman suorituspaineita. Niin et periaatteessa Dani ei vois tietää millon tehdään koko rataa ja millon jotain muuta. Vaikeeta :-/

    VastaaPoista
  3. En mä keksi muuta yhdistävää tekijää kuin ne kisat.. Vieraissa paikoissa ollaan kuitenki jonki verran treenattu, eikä niissä tuu samaa efektiä. Tosin kyllä se vire kisoissa vaihtelee, esim. nyt Ojangossa oli paljon huonompi kuin Kouvolassa. En oikein saanu lämppäesteilläkään kunnollista asennetta Danille. Toki leikki ihan ok:sti, mut kuitenkin oli vähän vaisu. :/

    Tauko meille on joka tapauksessa tulossa loppusyksystä/alkutalvella. Katsellaan, onko sillä vaikutusta.

    VastaaPoista
  4. Sitä kannattaa varmaan kokeilla, että otat kisapaikalle Dania mukaan, (kun meet Nellin kanssa kisoihin) ja sitten teet sen kanssa lämppäesteillä jotain pientä kivaa ja vaikka vähän kisamaisempaakin treeniä. Toinen mistä puhuttiinkin jo ois se röhkeyskuuri eli Dani saa tehdä jonku aikaa ihan mitä esteitä se haluaa agiradalla ja se on aina ihan super. Luulis, että tolla pikku-ukkelin itsetunto ainakin kasvais ;)

    VastaaPoista