maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ja sitten taas taukoillaan

Viime viikolla käytiin Danin kanssa Tehis Cupissa juoksemassa yks kisaavien rata. Tavoitteena oli ainoastaan tehdä hyvät kontaktit, viime kisojen sählingin jälkeen.. Aata ei radalla ollut, mut keinu ja puomi kylläkin. Tavoitteessa onnistuttiin 50%:sti.. Keinu oli nimittäin kovin hidas, taas. :/ Puomi olikin sit varsin hieno; jäin taakse, ja siitä huolimatta Dani juoksi hyvin loppuun asti ja teki hyvän 2on-2offin. Jee! Muutenhan siltä radalta tuli 2xhyl, mut sehän ei ollutkaan nyt tän homman pointti. :)

Torstaina Niinulla oltiin Danin kanssa aika huonoja. :/ Kaikki oli jotenkin tosi vaikeeta ja virekin oli pielessä, koko koira oli varsin löysä. Enkä itsekään juossu kunnolla. Olipas aika huono fiilis näiden treenien jälkeen. Treenien jälkeen (no siinä puolen yön aikaan) sit rupesin kattomaan, kun Dani nuoli kovin antaumuksella peräpäätään. Kurkkasinpa sinne, ja syykin selvisi saman tien. Toinen anaalirauhanen oli valtava, se oli puhjennut ihon läpi ja sieltä tuli sellaista märkää eritettä! Siis Dani ei oo ollenkaan oireillut noita aiemmin, mutta eihän tuollainen tilanne nyt hetkessä kehity. Olis pitänyt siis tajuta aiemmin, mut koira ei vaan oo antanut minkäänlaista aihetta epäillä moista. Eipä ihme, et koira oli vähän vaisu treeneissä.. Toi on varmaan tosi kipeä. :(

Perjantaina sit aamusta soittelin "aika monta" eläinlääkäriasemaa läpi, et minne pääsis aamupäivällä (työvuoro alkoi klo 12). Kaikissa paikoissa oli ruuhkaa, eikä kukaan pystynyt ottamaan enää yhtään potilasta lisää. Korsossa tuttu eläinlääkäri sit kiltisti otti meidät vastaan puhelinajallaan.Sen verran siinä ehdittiin, ett ell katsoi tilanteen ja antoi kipulääkkeet ja antibiootit mukaan. Tiistaille varattiin aika, jolloin rauhotetaan/nukutetaan Dani, ja avataan + huuhdellaan rauhanen. Inhotti jättää potilas yksin kauluri päässä kotiin perjantaina, mut eipä auttanut, pakko se oli töihin mennä.

Perjantain ja lauantain Dani oli kovin vaisu. Söi ja joi normaalisti ja saattoi ulkopuolisen silmään näyttää muutenkin normaalilta, mut ei se kyllä ollut oma innokas itsensä kuitenkaan. Nyt näyttää jo paremmalta, mut ei me silti vielä mitään treenailla, kun en oo varma, onko sillä kipuja. Kisataukoahan tässä taas tulee, kun tulee se varoaika antibiooteista ja rauhotusaineista. Jouduin perumaan ens viikonlopulta Janakkalan kisatkin. Äh. Mut onneksi Dani tosiaan on jo pirteämpi, se nyt on kuitenkin tärkeintä! :)

Nelli pääsi kuitenkin sunnuntaina treenaamaan. Oltiin Turussa Janita Leinosen opeissa. Tuli taas opittua uutta! Ja toki vanhat tutut ongelmat näkyi myös. Valssit levisi, rytmitys oli pielessä ja se oma rintamasuunta näytti taas ihan minne sattuu. Tälle pitäis nyt oikeesti tehdä jotain!! No saatiin me ihan onnistuneitakin pätkiä ja päästiin rata (31 estettä) pätkissä loppuun. Ja Nellikin ihan jopa jaksoi reippaasti sen 20min. :) Daninkin olin tähän koulutukseen ilmoittanut, mutta sattuneesta syystä jätettiin väliin.. Harmi!

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tämän päivän virheet ovat huomisen viisautta

Kirjoitellaanpa kuulumisia kuluneelta viikolta. Jotain ollaan sentäs ehditty tehdä, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt töissä (viime viikolla yksipäivänen viikonloppu, sunnuntaina 12,5h töitä ja viikollakin yksi ykdeksän- ja yksi kymmenentuntinen päivä).. Että pääsiäisen vapaat tulee tarpeeseen!

Nelli kävi tiistaina poistattamassa hammaskiveä, jota olikin kertynyt ihan kiitettävästi.. Samalla pyysin eläinlääkäriä ottamaan Nellistä virtsanäytteen (otettiin steriilisti rakkopunktiolla) ja labroja. Tuo siitä syystä, et Nellille on taas alkanut käydä vahinkoja nukkuessa. Se siis pissaa unissaan. Tätä ei koskaan oo esiintynyt päivällä, ainoastaan yöllä, kun nukkuu sikeästi. Totahan esiintyi jo viime kesänä, ja silloin tutkittiin pissa, joka oli puhdas. Silloin se jotenkin meni ohi, mut nyt on alkanut taas sitä tehdä. Loogisin selitys tolle kai olis steriloinnista johtuva virtsanpidätyskyvyttömyys, MUTTA mua jotenkin epäilyttää toi Nellin juominen. On vaikea arvioida, mut mun mielestä se juo epätavallisen paljon. Välillä sille oikein joutuu sanomaan, et eiköhän nyt riittäis. Siksipä halusin, että tota asiaa tutkitaan nyt vähän enemmän. Mahdollisia syitähän tohon on paljon, mm. diabetes, Cushingin tauti, kilpirauhasen vajaatoiminta, kipu tai pelkkä tapa.. Nää nyt tuli ensimmäisenä mieleen, lisää varmasti löytyy. (Noorallahan on tulevan ammatin takia melkein niinku velvollisuus kommentoida tähän! ;D) Katsellaan nyt, mitä vastauksia noi näytteet antavat.

Torstaina Nelli kävi Aistissa fyssari Niina Sorvarilla, joka ei löytänyt koirasta sen kummempaa vikaa. Samaa sanoi kuin Kaiperlakin, että takaosan syvät lihakset voisivat olla paremmat. Nyt pinnalliset lihakset tekevät syvien lihasten työn. Saatiin paljon jumppaohjeita, joilla koitetaan vahvistaa takaosaa ja nimenomaan niitä syviä lihaksia.  

Torstaina (luonnollisesti ennen fyssaria) Nelli treenasi myös Niinulla. Itse olin jotenkin tosi huonolla asenteella liikenteessä. :/ Kai se univelka sitten näkyi treenissäkin.. Saatiin me nyt kuitenkin jotain ihan ok pätkiäkin tehtyä.

Ja sit eilisiin kisoihin, joihin otsikkokin viittaa.. Danilla siis ohjelmassa kaksi Johanna Wüthrichin tuomaroimaa agirataa. Pointsit itselleni siitä, etten ollut ilmoittanut sitä kolmannelle.. Kaikki radat kun oli agiratoja, niin ajattelin jo ilmoittautuessani, et ehkä kahdessa kontaktiradassa on tekemistä ihan tarpeeksi. Ja oikeassa olin..

Radat ei sinänsä herättänyt mussa mitään sen kummempia tuntemuksia puolesta tai vastaan. Ihan perusmenemistä ne oli. Parit A-putki -erottelut, mut muuten ei kummempaa. Aika kauan odoteltiin ennen kuin päästiin menemään, kun kisat oli medien alottaessa reilun tunnin myöhässä (ja medien C-rata alkoi kasin jälkeen, kun arvioitu kisojen loppumisaika oli 19.30). Katselin aika kauan minien menoa ja musta näytti, et jotkut normaalisti nopeat koirat eteni jotenkin hitaasti. Puhuttiin siinä muiden kisaajien kanssa, et voisko se vaikuttaa, et nää oli oikeestaan ekat kisat hiekalla talven jälkeen (no siis useille, tokihan niitä hiekkahalleja on talvellakin jossain käytössä). Monet on kuitenkin treenanneet matolla koko talven, niin ehkä toi vaan oli taas tauon jälkeen koirille niin erilainen alusta edetä? Mene ja tiedä, joka tapauksessa monet sanoi, et koira oli normaalia hitaampi.

Mut sit niihin meidän suorituksiin. :) Videoita ei oo, kun ei ollu kuvaajaa. Ekalle radalle lähdettiin hyvillä fiiliksillä ja tsempillä. Sama tsemppi jatkui lähes loppuun saakka. Keinu oli HIENO. Tuli ihan päähän asti hyvää vauhtia ja stoppasi sinne. Sit tultiin aalle, josta Dani roiskaisi tyylikkäästi läpi!! :o Aan ylösmenon ympärillä oli U-putki, joten olin kovin keskittynyt siihen, et saan koiran sinne aalle. Jotenkin en vaan yhtään ollut itsekään mukana tossa alastulossa. Yhtäkkiä vaan tajusin, et koira oli aan jälkeisessä putkessa, eikä ollut pysähtynyt alastulolle.. Siitä sit jatkettiin ne pari vikaa estettä. Eipä tuolla olis saanutkaan ottaa kontaktia uusiksi, eli vaikka olisin tohon ehtinyt reagoidakin, niin en olisi sitä kontaktia saanut korjata. Ja radan keskeyttämisellä en Danin kohdalla usko olevan minkäänlaista hyötyä. Nollalla siis maaliin, ristiriitaisin fiiliksin. Sijoitus oli 7./31. Ihan kovia nimiä oli kärjessä, eli sillä selittyy tuo sijoitus.  

Radan jälkeen sit mietittiin, mitä ihmettä äsken tapahtui. Tajusinpa siinä, et oon viime aikoina tehnyt kontakteja oikeastaan ainoastaan niin, et jään itse taakse. Ohijuoksut ei oo ollut meille ongelma, vaan nimenomaan toi mun taaksejäänti. Niin, EI OLE OLLUT. No, nytpä on. Kävin sit ennen tokaa rataa tekemässä lämppäesteillä aata (puomia ei ollut), siten et itse juoksen ohi. Ekalla kerralla tuli läpi, tokalla pysähtyi hyvin. Uskoin tän yhden muistuttamisen riittävän, kun eihän tuo tahallaan mokaa..

Tokalla radalla tehtiinkin hyvä aa, vaikka itse jatkoin matkaa. Keinu oli hidas. Tääkin on nykyään ihan sääntö, et ekalla radalla tehdään hyvä keinu ja tokalla sit jäädään sinne puoleen väliin himmailemaan.. Aiheutin meille hylkäyksen ihan radan loppupuolella unohtamalla taas sen oman rintamasuunnan. Käsi kyllä näytti putkea kohden, mut ei se hirveesti auta, jos koko muu kroppa ohjaa ansahypylle.. Sit puomille, jossa kaikessa fiksuudessani ajattelin kokeilla sivuirtoamista ja persjättöä. Kun oli se hyl alla. Nyt D kyllä pysähtyi, mut tuli pois ilman lupaa. Aaargh! Tuo olikin mun eka reaktio, ja D kyllä valitettavasti huomasi sen. :( Saattoihan se itsekin tajuta, et teki virheen. Se nimittäin pysähtyi sitten siihen puomin jälkeen, ennen seuraavaa estettä... Tajusin sit onneks tsempata ja ohajata radan loppuun, jotta sain edes palkattua koiran. Kun me ei haluta mitään mokailufiiliksiä sinne kisaradalle! Treenit treenataan treeneissä ja kisoissa testataan, miten treenatut asiat toimivat. Danin epävarmuuteen ei yhtään auta se, et se huomaa epäonnistuneensa jossain asiassa kisaradalla. Edelleen se fiilis on meille kaikkein tärkein asia, eikä todellakaan mikään itsestäänselvyys. En tarkoita sitä, et kontaktit tai muut tekniset asiat ei merkkais mitään. Kyllä ne merkitsee, paljonkin, mut ne treenataan kuntoon siellä treeneissä. Kisoissa me vaan pidetään hauskaa. Koska Danin kisavireen eteen on tehty niin paljon töitä, en halua pilata sitä millään huomautteluilla/radan keskeyttämisillä. Ja kun virheet johtui siitä, etten ole itse tajunnut pitkään aikaan vahvistaa ohijuoksuja kontakteilla, niin on ihan turhaa antaa koiran "kärsiä" niistä.

Tänään oli sit ihan pakko käydä vähän treenaamassa. Treenattiin, yllätys-yllätys, kontakteja. Juoksin täysiä ohi, heiluin lelun kanssa, irtosin sivuun, huutelin hämykäskyjä.. Pari mokaa tuli, mut loppua kohden parani! Virheet kuitattiin laittamalla palkka piiloon ja ottamalla uudestaan. Oli hyvät treenit ja sai fiiliksen astetta paremmaksi, eilisen epätoivon jälkeen.

Kivaa pääsiäistä kaikille!