sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Mikä fiilis!

Eilen kisattiin Danin kanssa kaks starttia Purinalla HAU:n marraskisoissa. Molemmilla radoilla tuomarina toimi Henri Luomala. Kivat ja virtaavat radat, mutta kyllähän siellä niitä hyllytysmahdollisuuksia oli ihan riittämiin. ;)

Aloitettiin D-radalla, joka oli hyppis. Alussa oli paha kohta, kun pussi ja putki oli niin lähellä toisiaan. Valssin suunnasta ja haltuunotosta riippui tuon kohdan sujuvuus. Sinne putkeen oli tarkoitus tähdätä eka. Aika kovaa mä taas karjuin sitä tässää, mutta kuuntelihan se ja meni putkeen. Varmasti tosta ois saanu nopeamman, kun olis luottanut vähän enemmän. Ton jälkeen olikin tosi sujuvaa menoa! Siis Dani oikeesti JUOKSI (ja ohjaajakin kovasti yritti :D)! Jee!! Lopussa tultiin kepeille avokulmaan, ja siihen vekkasin vähän. Oikein mentiin sisään, mut harmittavasti D kompastui kesken pujottelun. :/ Aika taitavasti se kuitenkin taivutti itsensä seuraavaan väliin, vaikka oli jo tulossa ohi. Aikaahan tuossa nyt kuitenkin paloi. Kepeiltä matka jatkui vastakkaiseen suuntaan kuin mistä tultiin. Hienosti kesti vedätyksen kepeillä. Keppien jälkeen olikin enää pituus ja hyppy, joissa ei ihmeempiä. Nollalla siis maaliin. Oli kyllä niin mahtava fiilis ton radan jälkeen! :) Ei siksi, että saatiin nolla (en edes tossa vaiheessa ollu varma nollasta, kun en tienny menikö kepit oikein), vaan siksi, että Danin vire oli niiiin paljon parempi kuin aikasemmin. Nyt en huomannut eroa vauhdissa verrattuna treeneihin. Koirasta oikein näki radalla, kuinka se tykkäsi siitä hommasta! Niin mahtavaa! <3 Lopullinen tulos oli -4,jotain ja sijoitus 6./30. Jäätiin alle 3 sekuntia kärjestä! Se on aika hyvin verrattuna siihen normaaliin 10 sekuntiin. ;-) Ja kun ne kärjen koirakot meni oikeesti lujaa. Tässä vaiheessa tää on kyllä tosi hyvin meiltä. Ja kun mun jalkaanki sattui, loppusuoralla oikein vihlas inhottavasti. :/ Mut eipä tuo haitannut sitä fiilistä, mikä ton radan jälkeen oli. :)

Noniin, kaiken tuon hehkutuksen jälkeen palataan takaisin asiaan, kun olihan meillä se agiratakin vielä juostavana. :D Radalla oli kaikki kontaktit pöytää lukuunottamatta. Alussa puomi, joka oli kyllä niiin hidas. D jäi seisomaan kaikki jalat kontaktille. En halunnut vapauttaa sitä tosta, vaan vaadin 2on2offin. Siinä sit mietittiin, miten niiden tassujen nyt kuuluikaan olla.. Muistuihan se lopulta, ja päästiin jatkamaan matkaa. Täytyypä tuota taas vahvistella. Hylkäännyttiin yhdessä pakkovalssissa, kun en tehnyt merkkausta kunnolla, ja D tuli hypyn väärinpäin. Olis ton kohdan voinut muutenkin tehdä, mut kun en ajatellut, et tuossa olis ongelmaa. Kuuluisat viimeiset sanat. :D Heti hylkyesteen jälkeen oli keinu. D pysähtyi taas liian aikaisin, mut tuli sentäs normaalia (kisavauhtia) nopeammin loppuun asti. Tossa varmasti vaikutti vielä mun hämmennys siitä hylkäyksestäkin, kun toi koirahan vaistoaa kaiken sellasen.. Lopussa ei ollukaan ihmeempiä. A oli hyvä ja hienosti löytyi keppien umpikulma. Vauhti oli tälläkin radalla yhtä hyvä kuin ekalla. Niin hienoa! :)

Katsellaan nyt sitten, oliko tuo kisafiilis joku hetken hairahdus vai mahdollisesti pysyvämpää sorttia. :) Mitään en itse huomannut tekeväni eri tavalla kuin aikaisemmin. Tälle vuodelle olis vielä yhdet kisat luvassa, kun mennään kahden viikon päästä Hyvinkäälle. Sit oliskin tää vuosi pulkassa. :)

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Kuulumiset

Päivitetääs hieman viime viikkojen kuulumisia. :) Tää on niin kulunut fraasi, mut mihin tää aika oikein menee?! Just oli juhannus ja nyt muka on talvi. Ei oo tännekään muka ollu aikaa kirjottaa pitkään aikaan.

Kisailtu ei olla, mut treenattu kyllä. Tai siis Dani on treenannut ja lähinnä agia, toko on jäänyt harmittavan vähälle. Nelli taukoilee nyt, kun tosiaan on liikkunut niin huonosti, et aika suurella todennäköisyydellä on jumissa jostain.. Ja vaikka ei oliskaan kummempaa, niin ei se tauko huonoa tee. :) Daninkin treenailuja on vähän haitannut oma jalkavamma ja flunssa, mut onneks vaan vähän. :D

En oo tänne kirjottanutkaan yksistä Juhan treeneistä, joissa oltiin tuuraamassa Kirsiä ja Eeviä. Vaikka niistä treeneistä on jo pari viikkoa, niin oli kyllä niin mahtavat treenit, et täytyy niistä täälläkin hehkuttaa. :) Ratahan oli taas tosi mukava ja "helppo", sisältäen mm. kaksi peräkkäistä suoraa putkea, joita mentiin pariin otteeseen. Että juosta sai. :D Päästiin Danin kanssa ekalla yrityksellä jopa kahdeksan ekaa estettä virheettä. Se on paljon se! :D Sit hinkattiin vähän takaakiertoa, tai oikeastaan sitä, et lähdin ajoissa etenemään seuraavaan paikkaan. Dani kesti toistoja ihan tosi hyvin! Päästiin pätkissä kaikki 27 estettä. Juha sit kysyi, et haluunko ottaa vielä koko radan. No pitihän se juosta, kun oli kerran juoksemaan tultu. ;) Yks moka tuli, kun D käväs aalla matkan varrella. Muuten aika tosi hyvän tuntusta menoa! Olin niin fiiliksissä noiden treenien jälkeen, et leijailin vielä seuraavanakin päivänä jossain sfääreissä. :D Muistaa taas, minkä takia tätä harrastetaan. :) Kiitos siis Kirsille tuurausmahdollisuudesta!

Seuraavat treenit olikin sit taas paluu maanpinnalle, mut sitähän tää harrastaminen on. :) Olin taas vaan niin huono itse, et rupes oikein ärsyttämään. Hitto, kun ihminen ei opi! Noista fiiliksistä on kuitenkin noustu jo ja ollaan saatu ihan hyviä treenejä tehtyä. Viimeksi treenailin yksinäni taas kerran u-putkiin menoa siten, et mentiin siihen ei-tyrkyllä olevaan päähän. Ja oli vaikeeta! Dani tarvii kyllä ihan tosi voimakkaan haltuunoton ennen putkea, ja sehän tietty hidastaa vauhtia. Mut ilman sitä TÄSSÄ-karjaisua (siis jos koitti vähän vähemmillä desibeleillä) oli joka kerta siellä väärässä päässä. Tää on kanssa sellanen ikuisuusaihe, jota treenaillaan varmaan hamaan tulevaisuuteen. :D

Tokot on tosiaan jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Tunnarin kanssa tuskaillaan, kun Dani ei tajua siinä liikkuria ollenkaan. Ei vaan katso sitä ollenkaan ja jos löytää kapulat, niin nappaa vaan ekan suuhunsa. Ja sit kun ei onnistu, menee täysin sijaistoiminnoille, eikä mistään tuu enää mitään. :( Kun teen yksin, niin haistelee jo ihan kivasti. Tätä täytyy kai vaan tehdä, et saa varmuutta. Kaukotkaan ei edisty kyllä yhtään! On vaikeeta.

Viime viikonloppuna ei tosiaan kisattu, vaikka kisoja oliskin ollut enemmänkin. Olin työpaikan pikkujouluissa ja kaiken lisäksi kuumeessa.. Ens perjantaina mennään kokeilemaan hohtogolfia työkavereiden kanssa, ja illalla toivottavasti ehtii vielä vähän askartelemaan naruleluja koivislaisten kanssa. Lauantaina sit kisoihin. :) Sunnuntaina sit vihdoin Nelli pääsee hierojalle. Sitä on odotettu!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Haaste

Tunnuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään


Joku muotoilujuttu tossa taas, et teksti on valkosella pohjalla, mut en jaksa nyt korjata. :p

Eli kiitos Hannikselle haasteesta (vaikka ei se kyllä mitään ilmottanut :D)! Lähes kaikki on tän jo tehnyt, niin annan tän niille, jotka ei ole. :D Paitsi Riikan ja Nooran blogeissa en oo tätä nähnyt, joten heitetään heille haaste! :)

Ja sit ne kahdeksan asiaa:

1. Mun suurin paheeni kouluttaessa on kärsimättömyys. Mä oon ihan liikaa sellanen kaikki-mulle-heti -tyyppi, enkä jaksais vääntää ikuisuuksia minkään pikkujutun kanssa. Niinpä mun pitää tehdä hirveesti ajatustyötä sen eteen, etten oio koulutusessa, vaan opetan perusteet hyvin. Välillä se onnistuu, välillä ei..

2. Pystyn helposti kuluttamaan hirveitä summia agikisoihin, -koulutuksiin, koirien hierojiin yms., mut sit saatan jättää jonkun jugurttipurkin ostamatta, koska se on 10 senttiä kalliimpi kuin toisessa kaupassa.

3. Oon liikkunut pienestä saakka ja silti oon näin kömpelö. :D Joku on joskus sanonut, et lapsena aloitettu liikuntaharrastus kehittää koordinaatiokykyä. No mä en tiedä, kuinka kömpelö olisin, jos en olis harrastanut liikuntaa lapsena! Mut kyllä täältä vielä noustaan. :D

4. Mä edelleenkin nostan automaattisesti tyynyt herätessäni kaappiin aina päiväksi, enkä edes enää jaksa pitää sitä outona. Nelli nimittäin harrastais niiden kanssa paheita muuten koko päivän. :D

5. Dani alkaa aina ulvoa, kun puhelin/herätyskello soi. Kiva vastata johonkin vähän virallisempaan puheluun, kun taustalta kuuluu hyvin epämääräisiä ääniä.

6. Mietin usein, millasia mun koirat ois, jos ne olis ollu pennusta asti jonkun muun, osaavamman ihmisen käsissä. Olisko Nellissä enemmän draivia? Olisko Dani yhtä herkästi paineistuva kuin se nyt on? Olisko ne onnellisempia? Mene ja tiedä.

7. Mä oon toivottoman laiska käyttämään Dania näyttelyissä. Pitäis ehkä tsempata silläkin saralla. Mun mielestä se vaan on vähän hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa.. Joku asenteenmuutos vois olla paikallaan.

8. Oon Nellin elinvuosien aikana oppinu tosi röyhkeäksi ohitustilanteissa. Nellin ollessa pentu en uskaltanu sanoa niille fleksin perässä roikkuville mammoille mitään, ku niiden fifit halus tulla moikkaamaan Nelliä. Nykyään meidän iholle ei tasan tuu ykskään koira, kun ollaan hihnalenkillä.

Viikonlopun agilityt

Eilinen päivä sisälsi agilityä ihan riittämiin! :) Aamulla treenit Juvanmalmilla Nellin kanssa. Noin teknisesti oli ihan jees, mut muuten en ollu tyytyväinen. Nelli nimittäin liikkui mun silmään vähän huonosti, oli hidas ja kielteli hyppyjä. :( Samaa ongelmaa oli näin jälkikäteen ajateltuna havaittavissa myös torstaina. Silloin Niinu oli kyllä sitä mieltä, et kieltelyt johtui mun ohjauksesta, kun oon jo kiirehtimässä seuraavaan suuntaan kroppani kanssa, enkä malta ohjata kunnolla esteille. Varmaan toi onkin totta, mut ei Nelli silti oo musta noin paljon kiellellyt aikasemmin. Ekana tulee mieleen, et se on taas niin jumissa jostain kohtaa. Tai sit sitä ei muuten vaan huvita (mahdollista sekin..). Kävin Nellin eilen läpi, enkä kyllä löytänyt kummempia. Rintalihakset sillä on tiukat aina, samoin selkä. Mun mielestä ne oli kuitenkin nyt ihan ennallaan, eikä yhtään aristanut niitä. Ainoa, missä ehkä saattais olla muutosta entiseen, oli alaselkä. Sen käsittely oli pikkasen epämiellyttävää. Mut mä oon niin huono tässä, etten tosiaan oo varma mistään. Hieroja-aikaa oon yrittäny joka tapauksessa jo aikaisemmin viikolla varata. Se nyt ei kuitenkaan vielä onnistunut, kun soiteltiin vaan ristiin.. Pitäis saada se aika nyt pikaisesti kumminkin! Tietäis sit, parannellaanko jumeja vai motivaatiota.

Ajelin suoraan Juvikselta Hyvikäälle, jossa Dani starttaili kahdella Luomalan radalla. Molemmat radat oli aika suoraviivaisia, mut toki siellä niitä ansapaikkojakin oli. Ekana hyppis. Tässä radassa erikoista oli se, et lähtö oli keskellä kenttää. Eka hyppy suoritettiin siis yleisöä kohden. Täytyi oikein miettiä, mihin jättää hihnan, ettei oo tiellä siinä keskellä rataa. Toiseksi radalla oli sellanen suoralta näyttävä putki, joka ei todellisuudessa kuitenkaan ollut suora. :D Siis siinä keskellä oli pieni mutka, vaikka putken päät olikin suorassa. Tää aikeutti hauskoja tilanteita, kun ohjaajat ei ollu tota mutkaa ottaneet huomioon. Kattelin minien ratoja, jossa monet ohjaajat pinkoi täysiä putken jälkeiseen persjättöön. Koirat kuitenkin järjestäen viettivät putkessa tovin jos toisenkin, ja ohjaajat siellä sitten venaili eksyneen näköisenä, et mihin se koira nyt oikein jäi. :D Muutama koira myös kääntyi putkesta takaisin, ja joku ei sitä saanut suoritettua ollenkaan. Oli nimittäin vielä musta se putki. Tällä radalla myös keppikulma oli hankala (reilusti yli 90 asteen avokulma suoraan putkesta).

Danin kanssa otettiin lentävä lähtö. Ekat esteet oli taas aikamoista haparointia mun osalta.. Putkeen irtos hyvin, mut saihan sitä tosiaan hetken odotella putken jälkeen. :) Seuraavan putken jälkeen mokasin, kun siinä oli hyppy suoralla linjalla. Juoksin vaan eteenpäin, enkä ohjannut hyppyä ollenkaan.. Niinhän se koira sit tuli ohi hypystä. Siitä siis vitonen. Kepeille vekkasin voimakkaasti, mut oikein mentiin sisään. Loppuradalla mun oli tarkotus tehdä pakkovalssin jälkeen valssi. Enpä sitten tehnyt kuitenkaan. Tästä johtuen jäin "väärälle" puolelle loppusuoralla, kun esteet vietti hieman musta poispäin. Lisäksi jäin ihmettelemään sitä säätöä, enkä juossu ollenkaan (argh!). Jäin siis ihan hirveästi jälkeen. Mut Danipa hoiti homman kotiin  ja irtos ihan huippuhyvin loppuhypyille! Wau! Yleensähän D jää kisoissa katselemaan mua ja pyytämään lupaa mennä. Nyt ei edes vilkaissut taakse, vaan hyvällä vauhdilla painoi maaliin! Pakko iloita näistä pienistä onnistumisista, kun ei suuriakaan ole. :D

Tokana sit agirata. Eipä tässäkään kummempia, mitä nyt aan alla oli u-putki, eli aa-putki -erottelua oli kahteen otteeseen. Tältä radalta otettiin hylly, kun D käväsi keppien jälkeen sivussa olleella keinulla, kun oli tarkotus jatkaa suoraan eteenpäin pituudelle. Oli oma ohjauskin aika löysää tossa, kun en ollu ollenkaan osannu tota ajatella. Virheen jälkeen meinas käydä vanhanaikaisesti, eli tajuttuaan mokan (kutsuin sen takasin keinulta, kun oli vaan etutassut ylösmenolla ) Dani muutui taas kovin passiiviseksi. Tarjos 2on-2offia, eikä liikkunut siitä mihinkään.. Pienen houkuttelun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Loppurata puhtaasti. Keinu oli TAAAS huono. :( Ollaan tota koitettu korjata, mut ilmeisen tuloksettomasti. Äh! Muut kontaktit oli kuitenkin aikas hyvät (puomilla olin edellä, aalla aavistuksen koiran jäljessä). Ja ne putki-aa -erottelut toimi!

Vauhtiin mä en oo edelleenkään tyytyväinen. En vaan saa tosta koirasta kaikkia tehoja irti. Se on eri asia kuin Nelli, jolla niitä tehoja ei hirveästi enempää ole.. Ihan kaikella kunnioituksella Nelliä kohtaan. :)
Ehkä me nyt kuitenkin ensin koitetaan saada toi suoritusvarmuus edes jonkinlaiselle mallille ja mietitään sit sen vauhdin kasvattamista.

torstai 3. marraskuuta 2011

Reeniä

On pitäny monena päivänä kirjottaa treenailuista, mut sit ei koskaan ehdi. Viime viikolla ei kyllä ehtiny muutakaan, paitsi olla töissä. :/ Dani treenas pariin otteeseen, Nelli vissii kerran.. Että lottovoittoa odotellessa. Ja kun nyt valittaa alettiin, niin valitetaan vähän lisää; hemmetti kun on nykyään niin pimeetäkin, ettei edes metsälenkille pääse! Jos lähtee heti töiden jälkeen, niin ehtii ihan hetken kävellä metsässä, ennen kuin tulee pimeetä. Pöh.

Mut niihin treeneihin! Olin Danin kanssa viimeks Niinun treeneissä, ja olipas taas mieltä ylentävää.. Olin aika huono! Mut nyt sentäs saatiin parannusta, kun tarpeeksi väännettiin rautalangasta. ;) Yllätys oli se, et viskileikkaukset toimi hienosti joka kerta! Danin kanssa iskee vaan aina totuus vasten kasvoja niin helposti. :p Nelli on tässä vuosien saatossa oppinu vähän tulkitsemaan mun huitomista, mut Danihan menee ihan sinne, minne ohjataan. Hyvähän se siis vaan on, josko sitä sit jotain oppiskin.. :)

Danin tokoiluissa ollaan keskitytty viime aikoina pääasiassa ruutuun, kaukoihin, liikkeestä istumiseen ja tunnariin. Kaikki edistyy, mut tuskastuttavan hitaasti. Paitsi kaukoissa voi olla, et junnataan vaan paikallaan.. On vaikeeta! Et ei me sinne kokeeseen ihan hetkeen olla menossa.

Äh, nyt pitää taas tehdä töitä. Tänään Niinun treeneihin, pitkästä aikaa pääsee Nelli kehiin! :)