perjantai 24. helmikuuta 2012

Treenitaukoilua

Tylsää! :( Eihän se Nellikään sit säästynyt yskältä, vaan aloitti melkein heti, kun Dani lopetti. Onneksi kesti vaan sen pari päivää silläkin. Nyt on molemmat jo terveitä ja pääsivät eilen ekaa kertaa jo vapaanakin juoksemaan, tosin ihan vähän aikaa vaan. Aloitellaan nyt varovasti. :) Kohta siis päästään treenaamaan! Dani saa kyllä vielä hetken taukoilla agista, tokoilemaan sekin pääsee. Kotijuttuja ollaan toki tehty, mut eihän se oo sama asia..

Kävin eilen fyssarilla alaraaja-analyysissä. Oli kovin varma, että löysi syyn tälle oireilulle. Kuulemma syy on telaluussa (yksi jalkapöydän luista), joka oli pois paikoiltaan, jotenkin lukossa siis. Tämä on aiheuttanut mekaanista hankausta jänteeseen, joka on siksi tulehtunut. Fyssari rusautti luun paikoilleen ja käsitteli vähän jännettä ja nilkan hermoja. Sit kuvattiin liikettä kävellessä ja juostessa. Videolta näin itsekin, että astun sillä oikealla jalalla ihan eri tavalla kuin vasemmalla! Vasemman jalan juoksuliikettä fyssari kuvaili täydelliseksi. Niin, mä oon aina sanonut olevani ihan toispuoleinen, asiassa kuin asiassa.. Sain kenkävinkkejä ja treeniohjeita sekä kontrolliajan kuukauden päähän. Mitään pohjallisia ei nyt suositellut, enkä mä sellaisia ehdoin tahdoin haluakaan. Katsellaan nyt, auttaako tuo. Tällä hetkellä ainakin tuntuu entistä häijymmältä. :/ Varmaan siitä käsittelystä johtuu. Katsellaan, millaisia lenkkejä pystytään tekemään viikonloppuna. Parasta ois pystyä, kun koiratkin alkaa olla lenkkikunnossa!

maanantai 13. helmikuuta 2012

Parempaan päin mennään!

Dani tosiaan yski sen 1,5 vuorokautta. Nyt on ollu yskimättä jo pari päivää! Huippua!! :) Rauhallisesti me silti otetaan, ja D saa ulkoilla hihnassa vielä jonkin aikaa. En halua, et se juoksee itsensä ihan piippuun..

Sit omaa napaa (ja blogin alkuperänen tarkotus oli?): Nilkka on parempi. Tänään ei oo sattunu oikeestaan yhtään! Nyt pitää vaan malttaa. On niin mun tapasta lähtä revittelemään heti, kun kipua ei tunnu ja sit ollaan taas kipeitä.. Jos tossa Danin yskässä nyt mitään hyvää on, niin se on se, että nyt mä en oikeesti voi tehdä pitkiä lenkkejä. Eikä tarvi tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei lenkitä koiria väsyksiin asti, kun niin ei nyt voi tehdä ton toipilaan kanssa. Nelli nyt vaan nauttii. :) Kummasti sitä aikaa tulee lisää, kun ei oo treenejä, eikä vietä puolta iltaa metsässä.. :) Vaikka hemmetin tylsäähän tää on.. Toki jotain kotitreeniä koitetaan tehdä.

Kävin nilkkani kanssa äiti-fyssarin yksityisvastaanotolla sunnuntaina. :p Todettiin, että jalassa on jonkin verran virheasentoa. Normaalisti tollaset ei haittaa mitään, mut kun liikkuu paljon, niin ongelmia tulee. Äiti sanoi myös, että molemmat nilkat ovat suht löysät. Treeniä siis niille! Sit teippailtiin nilkka ja sain sekä treeni- että teippausohjeet. Jalka-analyysiin pitäis mennä myös, kuulemma jotain pohjallisia vois harkita..

Olipas aika turha postaus. :D Kivaa viikkoa kaikille!

lauantai 11. helmikuuta 2012

Sairastamista

Ei me nyt ollenkaan nähdä tervettä päivää. :( Olis ollu treenit tänään. Mietin eilen, et jos kokeilis, kestäskö jalka sen verran juoksua. Miettimiset loppui siihen, kun tulin töistä kotiin ja vastassa oli köhivä Dani. :( Nelli ei oo vielä yskinyt. Nyt mennään sit hihnalenkkejä korttelin ympäri ja toivotaan, et yskä menis nopeesti ohi. Olisin halunnu pitää tauon aksailuista vasta myöhemmin keväällä, mut kai se on vihdoin uskottava, että nyt on sen aika. Menee kuitenkin se pari viikkoa oireiden loppumisesta, ennen kuin kumpaakaan voi mihinkään halliin viedä. Samallahan tässä sit pitää sen treenitauonkin. Nyt siis vaan lepoa, ja toivotaan, et saadaan Dani pian kuntoon! On onneksi ihan pirteä, eikä yski kovin usein. Mut ei oo tää vuosi alkanu ihan parhaalla mahdollisella tavalla. :/

maanantai 6. helmikuuta 2012

Mietteitä

Eilen oli vuorossa Satu Hillin kontaktikoulun osa 2. Päivä alkoi taas ihan loistavasti, kun herätyskello ei herättänyt. Lisäksi pakkasmittari näytti -25 astetta, ja vaikka auto oli lämmittimessä, niin se ei suostunut avaamaan mulle ovia. Lopulta ryömin apurinpuoleisesta takaovesta (joka vihdoin aukes) sisälle, ja 10 min myöhässä kurssille! Huoh. :D

Onneksi kuitenkin yksitellen tehtiin, niin ei niin paljon haitannut tuo myöhästyminen. Olin nyt eri ryhmässä kuin viimeksi. Tällä kertaa mukana oli Danin lisäksi kolme russelia (vai olikohan parsonikin mukana..). Sattuneesta syystä tehtiin vikana. ;) Ennen omaa vuoroa otin kyllä pari aata itekseni sivummalla. Näytin eka Satulle yhden puomin, ja se olikin poikkeuksellisen huono! Oliko syy sitten puutteellisissa virittelyissä vai missä. No, näkipä Satu ainakin, että ongelmaa on edelleen. :) Tehtiin sitten niin, että Satu oli lelun kanssa puomin päässä, ja me juostiin Danin kanssa kilpaa puomi. Tuli aika hyvällä vauhdilla loppuun asti ja otti kontaktin (tietty..). Tätä kaksi kertaa, ja sit keskusteltiin. Satun mielestä Dani tarvii mun tukea puomilla, eikä mun pitäis jättää sitä täysin yksin. Edelleen painotettiin toistojen laatua, ei määrää. Siinä meidän jutellessa Satu sanoi terriereiden ohjaajille, et meille annetut neuvot ei sitten koske milläänlailla niitä. Että Dani on niin erilainen koira, eikä sen kanssa voi tehdä samanlaista treeniä kuin niillä terriereillä. Edelleen vahvistetaan itseluottamusta ja ollaan tarkkoja siitä, mitä mikäkin treeni koiralle opettaa.

Noista Satun sanoista Danin erilaisuudesta verrattuna muihin sain hyvän kimmokkeen pohtia hieman enemmän tuota Danin ominaisuutta. (Olipas sekava lause, mut ymmärtänette pointin. :D) Danihan on hyvin pehmeä ja nöyrä koira, "kymppipuolen oppilas" Satun sanojen mukaan. Tokihan tää on  myös rotukysymys; kyllähän Mittelin kuuluukin olla erilainen kuin terrierin! Mut rupesinpa silti pohtimaan. :) Tää pehmeysasia on haitannut meidän treenejä paljonkin. Mutta kun mähän nään asioista aina ne negatiiviset puolet, niin koitanpas nyt pinnistellä ja miettiä, oisko tossa jotain positiivistakin. Ja onhan siinä! Ensinnäkin toi koira on opettanut mulle tosi paljon pehmeän koiran sielunelämästä (se, kuinka paljon siitä edelleenkään tiedän, onkin toinen juttu..). Jos mulle nyt tulisi Danin kaltainen pentu, tekisin paljon juttuja eri tavoin. Tästä voidaan myös tulla siihen, et oon ihan helisemässä jonkun luupääpennun kanssa tulevaisuudessa, mut se onkin sitten toinen stoori. :D Toisekseen oon sitä mieltä, et on tossa ominaisuudessa paljon hyvääkin. Siis meidän ei oo koskaan tarvinnut taistella esim. lähdöissä pysymisestä. Siinä vaiheessa, kun tuo koira ei malta odottaa lupaa ja varastaa lähdössä, lupaan kiljua riemusta. :) Mähän en yleensä voi sietää sitä, et koira huutaa kentän laidalla. Kuitenkin yks päivä Danin ollessa hihnassa kentän laidalla ja mun treenatessa Nellin kanssa, olin niin fiiliksissä, kun Dani haukkui ja riehui! :D Hah, sitä ärsytti, kun se ei päässy tekemään ja se myös näytti sen! :) Hyppäsinpä nyt vähän sivuraitelle.. Mut siis Dani myöskin AINA yrittää parhaansa, koittaa tulkita mun epäselvää ohjausta parhaansa mukaan, eikä possuile turhia. Se ei tarkoituksella ignooraa mun ohjausta, mokat johtuu lähes aina mun epäloogisesta ohjauksesta. Se tosiaan on kympin oppilas, tunnollinen tyyppi, joka tekee sille annetut tehtävät täydellä sydämellä ja parhaansa mukaan. Oon sitä mieltä, että useimmiten, kun Dani ei tee hommaa siten kuin se osaisi (esim. ne menneisyyden pujotteluongelmat, tunnari jne.), on kyse siitä, että se yritys menee yli ja koiralle tulee ahdistus. Tää on se kolikon kääntöpuoli. Mut kehitystä on tapahtunut hurjasti, ja se ahdistus puskee esiin entistä huomattavan paljon harvemmin! Ei se enää ahdistu, jos sattuu aloittamaan pujottelun kaksi kertaa väärin ja se kutsutaan pois. Tossa tilanteessa toimintakyky säilyy, koira tekee uudestaan samalla sykkeellä, ja pääsen palkkaamaan sen hyvästä suorituksesta. :) Useimmiten siis näin. Joskus toki edelleen kohtaamme niitä ahdistuksia ja paineistumisia, mutta aina vaan harvemmin. Ja hyvä niin! On se vaan kaikesta herkkyydestään huolimatta niin ihana koira! <3 Ja just sopiva mulle. Mun pitikin oppia vähän kärsivällisyyttä. :)

Loppuun vielä lisättäköön, että jos tuo pehmeysasia onkin haitannut harrastuksissa, niin arjessahan se on vain plussaa! Dani on oikeesti niin helppo koira arjessa, ettei oo tosikaan. Kun sille on jonkun asian opettanut, se sen myös toteuttaa. Kotona ei mennä sohvalle, kynnyksen yli mennään luvalla, lenkillä ei moikata muita ja niin edelleen. Näistä ei vaan tarvi keskustella Danin kanssa (vrt. Nelli, jolle asioita pitää muistutella tämän tästä, ja silti ne välillä "unohtuu"..). Tässäkin kyllä Danin kanssa poikkeus vahvistaa säännön, ja se poikkeus on meillä PUPUT. Niissäpä sitä poikkeusta kerrakseen.. ;o)

torstai 2. helmikuuta 2012

Terveyttä

- tai sen puutetta. Riippuu kenestä puhutaan. Hyvät uutiset ensin; Danin viralliset terveystulokset tuli vihdoin! Ja sehän on täysin priimalaatua! Lonkat A/A ja kyynärät 0/0! :) Silmät ja polvethan on jo aiemmin todettu terveiksi (tosin polvilausunto ei oo enää voimassa, eli täytyy ne tutkituttaa tässä joskus). Niin huippua! Ell silloin puhui siitä toisesta kyynärästä, et saattaa olla ykkönen, mut näköjään siinä ei sit ollu mitään. Tää on kyllä niin hieno juttu, kun tässä rodussa nyt jatkuvasti tulee esiin näitä C- ja D-lonkkaisia kakkosen kyynärillä..

Sit niitä ikäviä asioita, nimittäin asiaa omasta terveydestä. Ei nyt ehkä osu blogin aiheeseen, mut eipä tätä kenenkään tarvi lukea, jos ei halua. ;) Mut siis eka vaivahan ilmeni silloin n. 1,5 vuotta sitten, kun vasen nilkka kipeytyi. Olin silloin pari viikkoa saikulla ja tein lenkit koirien kanssa pyörällä monen monta viikkoa. Agitkin oli tauolla, tosin taidettiin jotain pientä käydä tekemässä. Vuosi sitten joulun aikaan kipeytyi sitten oikea nilkka. Se meni ohi pienellä levolla. Osui joulun pyhät siihen sopivasti, äiti käytti koirat ulkona muutaman päivän ajan. Tuon jälkeen onkin mennyt hyvin - viime marraskuuhun asti. Silloin siis kipeytyi tuo lonkka, ja se kestikin kauan! Nyt kun siitä selvittiin, niin sattuu oikeaan nilkkaan. Nyt meni jo hermo ja kävin lääkärissä. Lääkäri totesi, että ihan selvä jännetulehdushan siellä nilkassa on. Liikunnalla aikaansaatu, totesi. Jänne oikein ratisee palpoidessa.. Otettiin kuitenkin varmuudeksi röntgenkuva, vaikka en usko siellä mitään murtumaa olevan. Labrassa kävin myös, kun lääkäri halusi tsekata mm. reumatekijän. :( Hyvähän se siis on katsoa, mut vähän pelottaa. Tulokset kuulen vasta tiistaina, siihen asti pitää jännittää. Ei mulla kyllä oo koskaan mitkään käden nivelet olleet kipeät, mut eihän sitä koskaan tiedä. Äh.

Nyt kuitenkin pitää ehkä oikeesti ottaa vakavasti tää juttu, ja pitää jalkaa levossa. Mutku ei millään malttais! Toisaalta ei kyllä huvittais saada tästä mitään kroonista vaivaakaan.. Nyt ei voi edes käyttää koiria pyörällä lenkillä. Onneks on sentään noita metsiä tossa vieressä, niin pääsevät edes vähän juoksemaan. Agit harmittaa eniten, mut ei auta..

Tulipas tästä nyt pitkä valitus. :p Täytyy nyt toivoa, et tää menis nopeesti ohi levolla. Ja että mun ja Danin pää kestää tän löysäilyn! Nellistä en oo ollenkaan huolissani, se kyllä selviää oikein mainiosti! :D