perjantai 9. joulukuuta 2016

Parit kisat ja muita juttuja

Josko sitä taas ehtisi tännekin tulla kertomaan kuulumisia. Niitähän on, mutta kun on tämä elämä niin hektistä, ettei muka koskaan ole aikaa istua niitä kirjoittelemaan. No nyt on tenteistä selvitty, ja enää olis kandin kirjoittaminen listalla, niin josko ehtisi tännekin jotain tarinoida. :)

Eli tässä kirjoitusten välissä taidetaan olla käyty kolmet kisat: HAU:lla, JAU:lla ja JAT:lla. En nyt jokaista rataa ala tänne analysoimaan, mutta jotain yleistä ja parit mieleen jääneet jutut kuitenkin. Ensinnäkin HAU:n kisoissa oli aivan sairaan kiva hypäri, jossa mä onnistuin hidastamaan koiraa aivan älyttömästi. Radalla oli kolme suoraa putkea, joita mentiin aika monta kertaa. Olin itse valovuoden jäljessä, ja Dippi kilttinä kyseli aina putken jälkeen, että niin saisko niitä ohjeita, että tietäis, minne mennään seuraavaksi. Nolla me tehtiin siltä radalta, mutta hitaalla ajalla. Hitsi kun sais omaa nopeutta kehitettyä. Se on vaan niin, ettei näillä vammajaloilla uskalla älyttömästi mitään vetotreenejä tehdä, kun vaarana on, että sitten ei taas pääse harrastamaan koko lajia. Mieluummin kuitenkin ehjät  ei-niin-risat jalat ja hitaampi ohjaaja kuin nopeampi ohjaaja jaloilla, joilla ei voi juosta yhtään. 

JAU:n kisoissa Dani sai sm-nollat kasaan. Dipin kanssa mokasin puomin jälkeisen elämän, kun hämmennyin niin kovasti hienosta puomista. :D Olin varma, että ei osata sitä, enkä ollut yhtään varustautunut sellaiseen, että tekee täydellisen puomin ja vielä kääntyy, eikä edessä oleva ansaeste vedä sitä puoleensa. Kun näin onnellisesti sitten kävikin, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja ohjasin hypyn väärästä suunnasta. Voi mun kanssa. Tässä tuo rata: 


JAT:n kisoissa saatiin sitten vihdoin Dipillekin ne sm-nollat kasaan. Dani taiteili noissa kisoissa triplan ja jopa sijoittuikin kahdella radalla kolmanneksi. Danin radat eivät päätyneet videolle, mutta tässä Dipin nollarata, jolla kolmas sija: 



Tässä myös samaisista kisoista "pieni" yhteentörmäys. :/ Että voisikohan sitä kertoa koiralle aikaisemmin, mihin ollaan menossa??



Nyt on siis molemmilla koirilla sm-nollat kasassa. Se sopii hyvin, sillä meille tulee keväällä monen kuukauden agilitytauko, kun lähden vaihtoon Irlantiin. Ja nytkään ei voida kisata, kun toivun tässä juuri eräästä operaatiosta (siksipä tässä onkin aikaa päivitellä blogia, kun ei juuri muuta voi tehdä). Olisi kuitenkin huippua, jos päästäis vielä ennen mun lähtöä kisaamaan. Saa nähdä, mikä omien koipien tilanne on.

Joka tapauksessa treenaamaan mennään ainakin, kunhan tästä vähän tokenen. Siinä on kyllä se hankaluus, että mulla ei ole mihinkään halliin treenioikeutta täällä etelässä. Täytyy ehkä sen takia majailla Jyväskylässä vähän lähemmäs joulua. ;) Listalla on ainakin se iänikuinen puomi Dipin kanssa ja lisäksi keinua täytyy vahvistaa paljon. Siinä on nyt tapahtunut jotain, ja Dippi jännittää sitä selvästi. Se alkoi JAU:n kisoissa toisella radalla, kun kielsi keinulle pari kertaa. Sen jälkeen keinu on ollut erittäin vaihteleva - joskus hyvä, joskus tosi huono. Mutta josko se siitä vahvistamisella taas paranisi. Fyssarillakin käytiin, eikä siellä löytynyt mitään syytä tuolle keinukäytökselle, 

Loppuun vielä maininta, että päästiin maanantaina ihanan Maijun treeneihin tuuraamaan! Mehän käytiin Dipin kanssa monta vuotta Maijulla, kunnes muutin Jyväskylään. Olipa taas mahtavaa päästä Maijun inmostavaan oppiin. :)


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Oivallus

Tajusinpa tuossa viikonloppuna yhden asian. Olin Danin kanssa lauantaina Huotarin Peten koulutuksessa. Rataan tutustuessa mun oli tosi vaikea päättää, mitä ohjausvalintoja tekisin. Mietin vaan, että Dippi osaisi tän ja tuon, mutta en tienyt, mitä Danin kanssa tapahtuu. Naureskelinkin treenikavereille, että vielä vuosikin sitten, kun osallistuin vastaavanlaiseen koulutukseen Dipin kanssa, mietin aina, että olispa mulla Dani. Että sen kanssa osaisin tämän ja tuon kohdan. No nyt mulla oli se sama tunne Danin kanssa. :D Ei olla juurikaan treenattu sen kanssa, varsinkaan rataa, ja sen kyllä huomasi. Sen huomasi niin omassa epävarmuudessa kuin itse tekemisessäkin. Eihän siitä nyt oikein meinannut tulla mitään. :D Koiraa ei voi kyllä syyttää yhtään. Se teki ihan niin kuin ohjasin. Ongelma oli van monesti se, etten ohjannut. Melkein suutuin itselleni, kun oli niin luokattoman huonoa ohjausta! Siis mihin on kadonnut se meidän varma yhteispeli?? En todella tiedä. Joka tapauksessa toivon, että se löytyy vielä jostain. En tiedä, onko Dippi vaan nykyään niin taitava paikkailemaan mun virheitä, että en huomaa, kuinka huolimattomasti välillä ohjaan.

Oli joka tapauksessa kiva koulutus! Koira oli taitava, ohjaajakin paransi loppua kohden.

torstai 20. lokakuuta 2016

Parit kisat

Ollaan käyty kaksi kertaa kisaamassa sitten viime postauksen. Ensin Pieksämäellä pari viikkoa sitten ja sitten Jyväskylässä viime sunnuntaina. Pieksämäellä kisaamaan pääsi vain Dani, koska pelkäsin jalan puolesta, enkä uskaltanut juosta kuin kolme rataa. Nytkin tehtiin niin, että kaveri kävelytti Danin ratojen välissä, kun itse säästelin koipea. Todella fiksua.. No joka tapauksessa tuloksina radoilta 0 ja sert-a, 5 ja hyl. Tuo nollaratakaan ei ollut mikään kovin hyvä, mutta kun oli ainoa aikaan mennyt nolla, niin sillä irtosi serti. Dani sai ekan sertinsä vasta tämän vuoden syyskuussa. Ollaan onnistuttu ehokkaasti kiertämään ne kuluneina vuosina. :D Kun eipä tuolla vauhdit oikein riitä kärkeen. Tosin eka serti saatiin siten, että tuli monta muutakin nollaa. Usein meidän sijoittuminen kärkeen vaatii kuitenkin sen, että nopeammat epäonnistuvat. Tässä tuo rata. 

Tokalta radalta otettiin sitten puomin alastulolta 5, ja vika rata meni ihan hassutteluksi.. Dani tuli tokan hypyn ohi, enkä sitten enää saanut hyvää asennetta ohjaamiseen. Hyi mua! :/ Kaukisen Markku oli kyllä tehnyt kivat radat. Sen verran niillä kuitenkin oli haastavia kohtia, että hylkyprosentti kisoissa oli suht korkea. Tässä tämä sertirata. Kuten sanoin,  ei sillä kehuskelemaan pääse.

Sunnuntaina kisattiin sitten Jattlassa. Tarjolla olisi ollut neljä rataa kolmosille, mutta itse päädyin ottamaan molemmille kolme. Koska jalka. Ja onhan siinä kolmessa radassa muutenkin jo ihan tarpeeksi. 

Dani starttasi ensin. Ei ollut meidän päivä, ei ollenkaan. Tehtiin triplahylly. :D En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin ollut Danin kanssa kisoissa siten, ettei oltaisi saatu kisakirjaan merkintää. En tiedä, mikä nyt mätti. Ekalla radalla oli multa ihan luokattoman huonoa ohjausta (tai epä-ohjausta) lopussa. Milloinkohan mä opin, että sen radan voisi ohjata loppuun asti? Toka rata oli sitten ihan vallatonta menoa. :D Hylkäydyttiin ekan kerran, kun Dani meni yhden sivuttain olevan hypyn taakse, vaikka tarkoitus oli hypätä se hyppy musta poispäin. Sen jälkeen se mm. hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ja kävi aalla matkan varrella. Noh, ainakin koiralla oli hauskaa. :D Vikalla radalla meille kävi sitten perinteiset: väärä putkenpää. Vaikka en ole pitänyt Exceliä aiheesta, voisin vannoa, että suurin osa meidän hylkäyksistä on tullut väärästä putkenpäästä tai muista putkeen lipeämisistä. Tässä Danin radat.

Entäs Dippi sitten? Ekalla radalla jo alku tuotti rataantutustumisessa päänvaivaa. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa puomille: juosta seinän puolelta ja työntää koira puomin jälkeisen (puomin suuntaisen) hypyn taakse tai juosta puomin vasenta puolta ja tehdä vippaus siihen puomin jälkeiselle hypylle. Molemmat vaikuttivat huonoilta vaihtoehdoilta . :D Ekassa oli vaara jäädä jälkeen ja tokassa oli vaara,  että koira menee puomin jälkeen tarjolla olleeseen putkeen hypyn sijasta. Pitkään pähkäiltyäni päädyin toiseen vaihtoehtoon, koska sillä sain enemmän etumatkaa. Muuten radassa ei ollut mitään, mikä olisi erityisesti mietityttänyt. Hävettää tunnustaa, mutta lähdin radalle varmana siitä,  että epäonnistutaan. :p Ja kun sitten radalla selvittiin siitä kohdasta, en voinut uskoa sitä todeksi. Hoin vaan itselleni, että ohjaa nyt kaikesta huolimatta loppuun asti. Olinhan juuri saanut siitä Danin kanssa muistutuksen. Ja niin ohjasin, ja tultiin maaliin nollalla. Lopulta selvisi, että se oli myös nopein nolla, eli voitettiin. Jee! 

Tokalla radalla puomi ei ollut niin paha, kun sain otettua etumatkaa lähdössä. Keinulta meinasin vetää Dipin pois, kun valmistelin liikaa, ettei se mene aalle, kuten Dani. Oli siinä ja tässä, ettei siitä tullut virhettä. Mutta niin vaan pysyi tuomarin käsi alhaalla, ja taas nollalla maaliin. Keinulla käytetystä ajasta huolimatta aika riitti tälläkin radalla voittoon. Nollia tosin tällä suht haastavalla radalla tuli vain kaksi, mutta eipä tuo toinenkaan nollan tekijä mikään hidas ole. 

Kolmannella radalla piti sitten kääntyä puomilta aika tiukasti. Ja siihenhän se meidän rata sitten kosahti. Ei käänny ei. Tai kääntyi, mutta liian loivasti. Mutta puomi oli hyvä! Otan mieluummin tämän kuin huonon puomin ja käännöksen. Toisaalta olis kiva saada SEKÄ hyvä puomi ETTÄ se käännös. :D Että treeniä vaan lisää. Muuten rata meni ihan jees. Rupesi hymyilyttämään loppuradalla, kun tuomari kehui hyvää puomia. :D Tässä Dipin radat.  

Kyllä me vaan nautitaan, kun päästään harrastamaan! <3 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Herätys!

Ihmeiden aika ei ole ohi!  Päätin nimittäin herättää henkiin tämän jo hyvän tovin uinuneen blogin. Blogin kirjoittelu hiipui hiljalleen syksyllä 2013, ja viimeisin teksti on huhtikuulta 2014. Syynä kirjoitusinnon lopahtamiseen olivat (ohjaajan) jalkavaivat, jotka estivät agilityn harrastamisen lähes kokonaan. Pitkittyessään vaivat aiheuttivat myös agilityinnon lopahtamisen. Jonkun aikaa jaksoin tehdä treenejä kävellen, käydä kouluttamassa jne., mutta kun tuntui, ettei jalka vaan ikinä parane, tipahti myös motivaatio lajia kohtaan aika paljon. Toki Dipin kanssa tehtiin koko ajan jotain pientä pentutreeniä, mutta Dani oli lähes kaksi vuotta aika lailla kokonaan tauolla. Kesän 2013 jälkeen kisattiin kaksi starttia saman vuoden marraskuussa, ja seuraavat kisat olivat maaliskuussa 2015. Että sellainen pieni kisatauko. Treenejä tuohon väliin mahtui varmasti noin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tuon kisatauolta paluun jälkeenkään meno ei ole ollut vaivatonta. Tosin viimeiset puoli vuotta vuodesta 2015 päästiin tosi kivasti treenaamaan ja kisaamaan. Tämä vuosi sen sijaan on ollut, noh, vaihteleva. Startteja on kyllä kertynyt jonkin verran, mutta niin on myös väliin jääneitä treenejä ja kisoja. Tällä hetkellä tilanne jalkojen suhteen ei ole erityisen hyvä. Olen joutunut tässä lähiaikoina jättämään väliin yhdet kisat ja Kataisen Harrin koulutuksen. Tänään kävin kokeilemassa kahden startin verran, eikä tuntunut kovin hyvältä. Pohdin juuri, ilmoittaudunko ensi viikonlopun kisoihin. Fiksumpaa olisi ehdottomasti jättää väliin, mutta katsotaan, mihin tulokseen päädyn illan mittaan. 

Mutta se omista vaivoista.  Siirrytään koirien kuulumisiin. Kaikki kolme voivat oikein hyvin! :) Mainitsin näköjään viime kirjoituksessa antavani Nellille kipulääkettä, mutta tuon parin vuoden takaisen kuurin jälkeen se ei ole lääkitystä tarvinnut. Dani treenailee harvakseltaan agilityä ja kisailee ajoittain. Dippikään ei ole enää supermölliluokassa, kuten blogin jäädessä tauolle, vaan on siirtynyt kolmosiin. :)

Onhan tässä toki muutakin tapahtunut. Kuten mm. se, että aloitin vuosi sitten liikuntalääketieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja nyt vietetään suurin osa ajasta täällä Keski-Suomessa. Ja treenataan JAT:ssa. Halli sijaitsee tuossa reilun kahden kilometrin päässä, että eipä oikein enää paremmat fasiliteetit voisi olla! 

No niin, nyt on tämä blogi kaivettu naftaliinista. Vaivojen jatkumisesta huolimatta olen taas päässyt jollakin tavalla agilityn harrastukseen mukaan, ja intoa piisaisi vaikka muille jakaa. Toivotaan, että jatkossa olisi oikeasti jotain kirjoittamisen aiheita (eli vaikka niitä treenejä ja kisoja). :)

Meidän jengi toivottelee kaikille hyvää syksyn jatkoa!