Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän

- jos edes sitäkään. Ihan lyhyesti vaan; nilkka on kipeä jostain syystä ja kylkeen sattuu pirusti, kun menin kaatumaan agitreeneissä. Epäilen, että kylkiluussa saattaa olla murtumakin, sen verran on ilkeän tuntunen. Että kivat mulle. Huoh. :D

Mutta kisoihinhan oli siitä huolimatta mentävä! Paikkana ShowLink -areena Lohjalla, tuomarina Viitasen Anne. Olipa taas radat! Aika haastavat, mut musta kuitenkin tosi mukavat. :) Agiradalla monen monta mahdollista hylkypaikkaa, alkaen kolmoselta, kun piti mennä putken ohi aalle. Selvittiin jopa aika pitkälle, kunnes sit suorasta putkesta en hakenu Dania tarpeeks, ja otti yhden ylim. hypyn. Tiesin, että siinä on se vaara, mut en silti ollu tarpeeksi tiukkana! Olis ollu aikaakin. Kontaktit oli taas mitä oli. Puomi ihan ok, aa ja keinu huonoja. Mut niitä harjotellaan sit treeneissä, ei se niitä nyt ton paremmin tee. Tolla radalla oli pakko jättää koira siihen keinulle ja pinkoa itse eteenpäin, se muuri oli siinä suoran päässä ihan tosi lähellä. Hyvä fiilis jäi joka tapauksessa tosta radasta! Taisin Riikalle sanoa radan jälkeen olevani tyytyväinen ohjaukseeni. Korjataan nyt kuitenkin ne sanat, ettei ihan liioittelemaan ruveta. :D Siis ohjauksessa on parantamisen varaa vaikka kuinka paljon, mut olin tyytyväinen keskittymiseeni. Oikeesti mietin koko ajan, mitä teen, enkä vaan huitonu niinku yleensä. Kuitenkaan ei menny yliyrittämiseksi, mikä on myös kovin tavallista. Siinäpä oli positiivisuutta koko päivän tarpeisiin! ;o) Ei muuten tullu montaa nollaa mini-medeille tolta radalta.. Videolla mukana alun rapsuttelut, kun en jaksa muokkailla..

Seuraavaksi hyppis. Suunnittelin radan aika eri tavoin kuin suurin osa muista. Monet juoksi ekan suoran putken takapuolelta ja meni kepit koiran vasemmalla puolella. Musta vaan tuntu jotenkin paremmalta noin. Tossa tosin oli riski, et koira tulee suorasta putkesta jaloille, jos ei pingo tarpeeksi kovaa.. Tää rata oli meiltä aikamoista kaartelua. Muurin jälkeen ohjaan minne sattuu, eikä Dani meinannu ollenkaan bongata putken suuta. Ajattelin jo hetken, et hyppää kehää reunustavan aidan yli. :D Se ei näy videolla, kun on putki edessä. Kymppihypyltä lenteli tosi pitkälle suoraan, ennenku huomasin kertoa koirallekin, et käännytään.. Punaseen putkeenkin mentiin mutkan kautta, kun kepit houkutteli. Kepeillä kesti takaaleikkauksen. Vikasta putkesta meinasin vielä saada koiran jaloilleni. Olipa taistelua, mut nollalla maaliin! Tulos -2,jotain, sija 2./14. Missasin palkintojenjaonkin, kun luulin, et nollia tuli vaikka kuinka paljon ja meillä tuli niitä kaarroksia. En osannu ollenkaan aavistaa, et sijoituttais, niin olin jäähdyttelemässä palkintojenjaon aikaan.. Hups.

Parasta päivässä oli kuitenkin se, et musta tuntuu, et Danilla oli aika hauskaa radalla! :) Teki ihan ok vireellä ja irtosi ihan samalla tavalla kuin treeneissä. Monestihan se jännittäessään on jotenkin ihan kiinni mussa ja tekee ihan outoja mokia, mitä ei koskaan esiinny treeneissä. Kontaktit on huonot, mut muuten toi tekeminen ei ollu ollenkaan niin jäykän oloista. Olipa mukavaa! :)

Kisavuosi 2012 korkattu!

Danin kanssa nimittäin. :) Paikkana uusi ja hieno Vuokkoset-areena Ojangossa. Tuloksellisesti aika turha päivä (2 x hyl), mutta mahtuihan sinne radoille jotain onnistumisiakin kämmäilyjen joukkoon..

Tuomarina medeilllä Anne Viitanen. Olipa radat! Ei ihan helpoimmasta päästä.. Ja kun meillä on ne kontaktit tällä hetkellä niin vaiheessa, niin tietty ekalla radalla testattiin itsenäisiä kontakteja radan jatkuessa taaksepäin. :) Ja puomikin mentiin kahteen kertaan aan ja kenun lisäksi! Aika laihaksi jäi tulossaldo kaikilla kokoluokilla.. Meillä rata alkoi ihan ok:sti, paitsi puomi oli huono molemmilla kerroilla (himmasi ja jäi liian ylös). :( Takapään kieputuksissa välttelin välistävetoja ja menin toiselle puolelle, että sain tehtyä ne takaatyöntöinä + persjättönä vikan hypyn jälkeen. Suoran putken jälkeen oli sit tarkoitus kääntyä keinulle. Dani vastasi haltuunottoon hyvin, ja luulin jo selvinneeni tilanteesta.. Mutta ei kantsis nuolasta ennen kuin tipahtaa! Sinne edessä häämöttävään ansaputkeen se vaan silti livahti! Keinu oli ehkä aavistuksen parempi kuin mitä se on huonoimmillaan ollut, mut eipä tolla vieläkään kehuskella, todellakaan. Sit en tiedä, mitä tapahtui. :D Dani lähti johonkin ihan omille reiteille. :D Yritin videolta kattoa, onko mulla taas rintamasuunta jonnekin ihan muualle kuin piti, mut en tiiä.. Meni pitkään, ennen kuin löydettiin putki. Aa oli ihan hirveä. :( Oon viime aikoina keskittyny eniten puomiin ja keinuun, kun ne on ollu hankalimmat. Ja tässä tulos. :/  Video: http://www.youtube.com/watch?v=GPrGLMDG7hM

B-rata ei näyttänyt sen helpommalta. Paitsi, että se oli hyppis, joten ei tarvinnut niistä kontakteista enää stressata! :) Nyt en enää voinut vältellä niitä välistävetoja, vaan oli pakko ne sinne suunnitella.. Ja vielä kaksi peräkkäistä, kolmella rinnakkaisella hypyllä siis! Mission impossible, mulle nimittäin. Mä en vaan osaa. :/ Alussa Dani meinas hakea pussia ja sit ei meinannut ollenkaan mennä putkeen. Hassua. Keppien jälkeisen takaakiertohypyn ohjasin ihan täysin suoraan, joten siitä hyl. Ja eihän ne välistävedot onnistunu. YLLÄRI. Eka meni ihan hyvin, mutta tajusin jo koiran laskeutuessa kakkoshypyltä, että myöhässä ollaan ja paljon. Ei oikein jaksanu edes taistella, kun oli jo se hyl alla. Hyi mua! Loppu menikin ihan jees; Dani haki hyvin pimeän putkikulman ja saksalainen tokavikalle hypylle onnistui. Video: http://www.youtube.com/watch?v=bbMbH5gRtgo

Ja siitä vireestä. On ollut parempi, mutta on ollut myös paljon huonompi! Danille sopii kyllä paljon paremmin toi, et jätän sen seisomaan lähtöön. Jotenkin ahdistuu niin siitä istuttamisesta. 

Jäänyt taas kirjottelematta vaikka kuinka monet treenit ja muut jutut, mutta ei voi mitään, aika on rajallista! :) Kivaa viikkoa kaikille!

Kontaktipohdintaa

Osallistuttiin loppiaisena Danin kanssa Satu Hillin kontaktikurssille. Ajatuksena oli saada treenivinkkejä, joilla saatais lisää vauhtia kontakteihin. Danin ollessa pentu mulla oli tasan yksi tavoite kontaktitreenissä: mä halusin, että Danin kontaktit ovat varmat. Meillä ei sallittu minkäänlaisia läpijuoksuja koskaan, missään tilanteessa (vrt. Nelli, joka on tehnyt kontakteja ties millä menetelmällä elämänsä aikana, usein myös ilman mitään menetelmää..). No joo, tuo tavoite on kyllä täyttynyt; ne kerrat, kun tuo tulee kontaktista läpi, ovat todella harvassa. Mutta meidän kontaktit ovat siitäkin huolimatta kaikkea muuta kuin hyvät. Pitäis saada sekunteja pois niin keinulta kuin puomilta ja aaltakin.

Alkuun mentiin kisanomaisesti pieni rata, jossa oli puomi, keinu ja aa. Sen jälkeen ruvettiin pohtimaan ongelmia koirakko kerrallaan. Ei meidän tarvinnut montaa puomia mennä, kun Satu jo näki meidän ongelman. Satu sanoi, että Dani on teknisesti taitava koira, joka on kovin nöyrä ja haluaa aina tehdä oikein. Niinpä homma menee yliyrittämiseksi ja hiippailuksi. On myös kovin sidoksissa mun liikkumiseen. Juurikin näin. Vinkeiksi puomilla saatiin, että omaa liikettä pitää häivyttää ja käyttää paljon apupalkkaajaa lopussa. Nyt saatiinkin ihan hyviä suorituksia, kun Satu palkkasi Dania lopussa namilla. Pallolla homma meni pelkäksi kyttäämiseksi. Mähän treenaan paljon itsekseni, niin voin kuulemma käyttää myös namilautasta jossain kauempana. Pääasia, et palkka ei tule multa. Ja tässä(kin) treenissä panostetaan laatuun, ei määrään!

Keinulle Satu vinkkasi, että voisin opettaa Danille jonkun kivan tempun keinun loppuun. Idea on se, että sen tempun avulla Dani sietäisi sille epämiellyttävän keinun. Temppu voi olla joku tosi yksinketainen, esim. kupin törkkäisy kumoon. Tuosta tempusta sitten tulee aina palkka. Tätä täytyy miettiä!

Ihan hyviä juttuja tuli esiin tolla kurssilla, ja paljon sai irti myös toisille annettuja vinkkejä kuunnellen. Harmi vaan, että 2h ei meinannut mitenkään riittää kaikkeen! Olis voinu höpötellä vielä vaikka kuinka paljon. :) Täytyy nyt vähän sulatella noita vinkkejä ja miettiä, miten me nyt lähdetään noita meidän ongelmia korjaamaan. Oma puomi tässä olohuoneessa olis tosi kiva! :D

Osteopaatilla

Nelli kävi taas eilen osteopaatti Kaiperlalla. Tuli esiin sekä hyviä että huonoja juttuja.. Huonot eka: Maaria kehoitti vakavasti miettimään vaihtoehtoisia lajeja agin tilalle tulevaisuudessa. Agi on kropalle tosi rankka laji, ja Nellin kroppa alkaa vaan valitettavasti vanheta. :( Maaria sanoi, että tää vuosi voidaan kyllä aksailla entiseen malliin, mutta sitten on aika miettiä, ajaako agi enää tarkoitustaan hauskana, mieltä virkistävänä lajina. Voi huoh. Mä en kestä, kun aika menee niin nopeasti. :/ Eihän 6 v. mikään vanha ole, ja Maaria sanoikin, että varmasti on paljon hyviä elinvuosia Nellillä edessä. Mutta paljon niitä agivuosia on - se onkin hyvä kysymys. Nelli kun ei ole koskaan liikkunut mitenkään erityisen hyvin ja sillä on aina ne omat juminsa, mitä ei koskaan olla saatu kokonaan pois. Siitäkään huolimatta, että lämmittelyt, jäähdyttelyt ja säännölliset hieronnat sekä venyttelyt ovat aina kuuluneet ohjelmaan. Mutta näillä mennään, ja koiran terveys on tietty aina etusijalla.

Mut sit ne hyvät uutiset: Nelli oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi! Ja saadaan taas aksailla! :) Huippua!

Lantio oli nyt suorempi kuin viimeksi. Sinne kuitenkin Maaria kaipaili pikkasen lisää voimaa. Se tosiaan vaatii multakin jonkin verran viitseliäisyyttä. Vaikka tehdäänkin pitkiä lenkkejä, ja Nelli saa juosta melko paljon vapaana, niin se ei näköjään riitä. Nelli kun menee tasan sieltä, mistä aita on matalin, eikä rasita itseään yhtään enempää kuin on pakko. :) Vapaana ollessaan Dani juoksee varmaan kolme kertaa sen matkan, mitä Nelli. Nelli myöskin valitsee aina umpimetsän sijaan polun ja lumihangessa sen vähälumisimman kohdan. Nyt siis vaan tarpomaan lumihankeen ja juoksemaan sinne oikeaan metsään, eikä minnekään tasaisille poluille! :)