torstai 16. elokuuta 2012

TK2 Cefeus Dudley of Gimli

Käytiin tiistaina tokoilemassa Danille teekookakkonen. :) Tuomarina toimi Pirkko Bellaoiu, taas kerran. :) Vaikka mikäs siinä, kovin mukava ja reilu tuomarihan hän on. Tiistaihin asti odottelin, että mikähän este meille nyt tällä kertaa tulee.. On nimittäin ollu viime aikoina sen verran huono karma näiden ilmojen kanssa. Aina kun oon ilmottautunut johonkin, niin joku on sairastunut (anaalit, selkäongelmat ja sen aiheuttama douppaus, omat sairastelut). Mutta nyt siis päästiin ihan kokeeseen asti! Eräänlainen voitto jo sekin! :)

Tässäpä siis pisteet ja selitykset kokeesta:

Paikallamakuu: 9. Oli kuulemma ennakoinut lopun perusasennon. Ite en kyllä tämmöstä huomannut, mut tuomarin sana on laki. :) Nokka oli kuulemma kerran käynyt maassa, nopeasti kylläkin, eli ei ollu jäänyt haistelemaan. Tästä en silti tykkää! Piilossa viereisen koiran ohjaaja totesi, etteivät ole koskaan treenanneet AVO:n paikallaoloa. Sepä kiva, just ton halusin siellä teltan takana kuulla! :/ Pysyivät sitten kuitenkin koko rivi paikallaan, onneksi..

Yksilöliikkeet mentiin sekoitetussa järkässä, kivaa vaihtelua!

Luoksetulo: 10. Mietin, malttaako pysähtyä, kun tää mentiin ekana. Vähän myös pohditutti, että ymmärtääkö kuunnella jättökäskyn vai lähteekö seuraamaan, kun sillä "aina" alotetaan. Molemmat huolet oli turhia, Dani hoiti homman kotiin! :)
Seuraaminen: 9. Voi huoh! :D Kävelyt ihan ok, mut juoksu jotain ihan kamalaa! Ei olis tarvinnu näin hyviä pisteitä antaa tästä. :p Mun pomppueläin. <3 En oo saanu sitä treeneissä tekemään tota, et olis voinu puuttua siihen.
Hyppy: 10. Jää lähelle hyppyä, mut en oo jaksanu tästä nipottaa, kun ei kolauta estettä.
Liikkeestä seiso: 10. Ok.
Liikkeestä maahan: 10. Eipä tässäkään kummempia.
Tässä välissä Danilta pääsi pari haukkua mun kehuessa.. Enpä tiennyt, että tollastakin pitää varoa.
Kaket: 9,5. Puoli pistettä meni, kun istui aavistuksen vinoon. (Tuomari sanoi, että jostain pitää nipottaa, ettei tuu liian montaa kymppiä peräkkäin. :>)
Nyt kehuin todella hillitysti, ja Dani pysyi hiljaa.
Nouto: 9. Lähti hyvin, mut palautus kaarella ja pureskeli luovutuksessa. Pöh.
Kokonaisvaikutus: 9. Siitä haukusta meni piste. Muuten kivaa yhteistyötä. :)

Yhteensä 190,5p. ja KP. Näillä irtosi sija 1./7 ja siis titteli TK2. Nyt sitten voivottelemaan, puuh! :p

Ihan hyvin, että joku aika sitten taisteltiin siitä, kun Dani ei palkkautunut mun kehuista, vaikka hypin tasajalkaa ja kiljuin kuinka iloiseti. Nyt sitten saa varoa, ettei kehu liian iloisella äänellä. Voidaan siis olettaa, että D on tajunnut palkattomuuden idean. :) Joku treeni on siis ihan tuottanut tulostakin, jei! :)

Meinasin jättää videon julkaisematta ton seuraamisen takia, mut eiköhän tässä nyt olla jo nolattu itsensä sen verran useasti, et yks kerta lisää ei enää tunnu missään. :P Noi numeroliivitkin oli todella tyylikkäät. :D Yritin kovasti tunkea sitä tonne treeniliivin alle, ettei ihan polvissa asti liehuisi. :p

Nelli kävi tiistaina Tytillä. Katsottiin liikkeet, ja "kivasti" heitti taas oikeaa etujalkaa sivukautta ravatessaan! :/ Ja niinhän se oikea lapa olikin taas ihan jumissa. En tajua, mistä se aina kehittää sinne sen jumin. Nyt ei olla edes treenattu. No saatiin sitä kuitenkin ihan hyvin auki.

Itselläkin pää jo kääntyy, mut ei nää niskat kunnossa ole. Ja kylki on edelleen kipeä. Tod.näk. siis murtuma siellä kylkiluussa on. Pöh.

perjantai 3. elokuuta 2012

Mikään ei ole milloinkaan niin huonoa, etteikö tilanne voisi muuttua vielä huonommaksi

Otsikko on täyttä totta. Ja koska tykkään haastaa itseäni, kirjotan tän tekstin täysin itselleni epätavalliseen tyyliin; ilon kautta! Mun lasihan on aina puoliksi tyhjä, mut ei tänään, tai ei ainakaan tässä tekstissä. Haaste siis vastaanotettu, joten yritetään:

Ollaan Danin kanssa käyty muutama kerta treenailemassa agia, mukaanlukien yhdet alueellisen valmennuksen treenit. Tai treenaamassa ja treenaamassa, itsehän en siis ole juossut. Ollaan tehty kontakteja ja muuta pientä. Kivaa on ollut ja uusia oivalluksia on tullut! Ville sai mut vakuuttuneeksi, et puomilla meidän suurin ongelma on mun asenne. Mä oon jo niin ahdistunut Danin hitaudesta, et D ei vaan enää kykene menemään kovaa kontaktille. Katseltiin kontakteja alueellisessa valmennuksessa, ja hienostihan Dani teknisesti tekee, mut se asenne.. Niin oma kuin koirankin. Pidetään nyt suosiolla tauko puomitreenistä, ja ohjaaja korjailee päätään tauon aikana. :) Keinulle sen sijaan saatiin hyviä vinkkejä, joten keinutreeni jatkuu!

Sit tullaankin siihen asiaan, mikä tekee haasteesta haastavampaa. :p Olin keskiviikkona tulossa pyörällä töistä kotiin. Ajoin pyörätiellä ja edessä oli suojatie, jota lähestyi auto. Auto hidasti, ja kuvittelin kuskin nähneen mut. Jatkoin siis polkemista. Auton nokan edessä tajusin, et ei se pysähdykään. Kiihdytin, jotta olisin ehtinyt alta pois. No en ehtinyt. Autolla oli vauhtia varmaan 20-30 km/h, mutta ihan hyvin se lennätti silti. Uskon, että pää osui asfalttiin ensimmäisenä. Kypärä taisi siis pelastaa mut. Päähän toki tuli naarmuja, mut kypärässä oli sellaset lommot, et jos ne olis ollu päässä, niin.. Ei olis ollu kiva. Autoilija pysähtyi, ja niin teki pari silminnäkijääkin. Taluttivat mut siitä risteyksen keskeltä pientareelle ja soittivat ambulanssin ja poliisin paikalle. Olin kuulemma höpissyt niin outoja, et luulivat ensin mun olleen humalassa. Lanssi ja poliisi tulivatkin nopeasti. Kyselivät, mitä on tapahtunut ja ottivat tietty yhteystiedot ylös. Siitä sitten itse "pääsin" kyydillä takaisin Peijakseen, poliisi jäi selvittelemään asiaa kuskin kanssa. Sairaalassa mut sitten kuvattiin. Kipeimmät paikat oli niska, kylki ja vasen nilkka, joten näistä kaikista otettiin rtg-kuvat. Ei murtumaa missään! Huh!! Polvessa ja kyynärpäässä olleet haavat hoidettiin. Pötköttelin siinä ensiavussa nelisen tuntia, sen jälkeen pääsin kotiin. Olin jo lanssissa soittanut Mirkalle, joka oli käyttänyt koirat ulkona iltapäivällä. Ihanaa, et on tämmösiä apuja! :)

Nyt pari päivää tapauksen jälkeen niskat on edelleen aikas jumissa, eikä pää oikein käänny. Kylkeen sattuu edelleen, ja makuulle meneminen ja sieltä nouseminen on hankalaa, Polvessa on hematoomaa, eikä sitä oikein kärsi taivuttaa. Nilkka ei eilen oikein antanut varata painoa päälleen, tänään on jo parempi. Turvoksissa on toki sekin. Mut silti, tossa olis vaan voinu käydä niin paljon pahemminkin!

Ihanaa on ollu huomata, kuinka ihania ihmisiä mulla on lähipiirissä. :) Keskiviikkona tosiaan Mirka kiltisti lenkitti koirat, Koiviksen porukat järkkäili möllitokotuomarin mun tilalle ja Anne kuskas mut ja pyörän ensiavusta kotiin. Siitä lähtien oon saanut lukuisia avuntarjouksia mm. koirien lenkitykseen. Eilen Anne käyttikin koirat päivälenkillä ja Saila-sisko iltalenkillä. Äiti imuroi ja toi ruokaa (ja mustikoita pakkaseen!). Koitin kyllä estellä, mut äidit nyt on tommosia. :) Moni on muutenkin tsempannut ja soitellut kysyäkseen kuulumisia. Ihania ootte kaikki! <3

Eli eihän tää kesä nyt tosiaan oo putkeen mennyt, MUTTA asiat vois aina olla huonomminkin. Mitään ei murtunut, pää on ehjä ja oon kotona toipumassa. Koirat on ihania ja sopeutuvaisia, antavat mun nukkua pitkään, eivätkä hypi seinille vähentyneen lenkkeilyn takia.Ja kuten Ellu totesi: paskan määrä on vakio. Koska sitä paskaa on tässä nyt riittänyt, niin pakkohan tän mun tuurin on jossain vaiheessa kääntyä!

Noniin, siinä se teksti nyt on. Enkö onnistunutkin haasteessani aika hyvin?! :o) Loppuun vielä Katan ottama kuva Nellin ja Paavon kesäluukeista! :)



p.s. Jos nyt unohdetaan hetkeksi mitkään haasteeet, niin onhan tää nyt oikeesti aika syvältä! #&¤%&#