sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Taas kisailtiin!

Ei tosin jääny kauheesti jälkipolville kerrottavaa näistä kisoista.. Molemmilla kaks starttia, agi ja hyppis. Tuomarina Marjo Heino. Tajusin, ettei olla Nellin kanssa kisattu sisällä Purinalla sen erään episodin jälkeen. Onhan tuo nyt kuitenkin ollut viime aikoina paremmin kuulolla, niin en ihan kauheesti stressannu (mitä se nyt edes auttais).

Nelli aloitti hyppärillä. Oli aika vääntöä! Heti alussa hankala kohta, jossa lähes kaikki teki valssin ihan liian myöhään. En vaan keksiny siihen muutakaan. Nyt pysyi lähdössä. Ekan esteen jälkeen tapahtui jotain, ku Nelli pisti nenän maahan! Siis täh, oli varmaan jotain tosi hyvän hajusta siellä maassa.. Tästä johtuen olin liikaa edellä, ja N tuli kakkoshypyn väärin päin. Loppurata puhtaasti. Kylläpä ärsytti tollanen sekoilu!

Sit Danin kanssa sama rata. Huoh, se olikin oikein tuskien taival. :D Oikeesti kuinka monta kertaa voi kadottaa koiran yhden radan aikana?! :D Alkuun improvisoin persjätön, ja se toimikin paremmin ku valssi. Loppurata mentiin noin kahden esteen pätkissä, ja väleissä kalastelin koiraa jostain selän takaa että sain sen seuraavalle esteelle kauhean kaarroksen jälkeen. Jepjep. :D Lopussa kaatoi vielä pituuden palikat, kun siitä käännyttiin tiukasti. :/ Mitä tällekin nyt tekis? Ei nimittäin oo kertaakaan treeneissä tehny tota, vaikka oon kuinka koittanu kääntää tiukkaan pituudelta.

Sit Nellin agirata. Rata alkoi näin (en nyt osaa muokata kuvaa paremmaks, koittakaa tihrustaa):

Päätin koittaa kääntää Nellin pituudelle kolmosen ja nelosen välistä, vaikka oli kyllä tiukka kurvi! Mut kääntyi se ja hyppäs vielä pituudenkin. :) Tein siis valssin tohon väliin, kun jatkon kannalta täytyi olla koiran oikealla puolella. Radalla oli putkia ihan riittämiin, ja nehän ei Nellillä oo kovin nopeita. Nollalla tultiin maaliin, aikakin just riitti. Tulos -0,58 ja sija 6./24. Ihanneaika oli kyllä tiukka. Mm. Chili ja Säde saivat yliaikanollat, vaikka ne yleensä päihittää meidät ajassa mennen tullen. Nellin vauhtikaan ei ollu ihan parasta mahdollista, eli oli siellä pakko olla pari tiukkaa kurviakin. :) Jos olisin ollu nössö ja pyörittäny kolmosen alemman siivekkeen kautta, ei oltais varmasti ehditty aikaan. Nyt olis sit Nellillä nollat kasassa ens vuoden ässämmiä varten. :)

Seuraavaksi Danin kanssa sama rata. Ei tullu mieleenkään yrittää kolmosen ja nelosen välistä.. Ratavirheitä kertyi 5 kepeiltä. Oli tiukka umpikulma, eikä sit muka kyenny taipumaan ekaan väliin. Kesti kuitenkin korjauksen, eikä passivoitunut. Mut on toi vaan haparointia.. Dani on edelleenkin niin erilainen siellä radalla. Ensinnäkin se haukkuu koko ajan, mitä ei tee treeneissä. Epävarmuutta? Kuitenkin jos vertaa entiseen, ni on se perusvauhti paljon parempi. Mut noi käännökset.. Huoh. Ei se nyt mitenkään erityisesti kaarrata (siis silloin, kun tietää, mihin ollaan menossa..), mut ei vaan juokse kaarrosten läpi. Suoraan menee siis jo suht reippaasti, mut kurveissa meno on sellasta hidasta keinuheppalaukkaa. Hyvää tässä on se, et tää sama ongelma on treeneissäkin, eli sitä pystyy sielläkin korjata. Kun vaan tietäis miten. Vinkkejä kellään?? 

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Pitkästä aikaa kisoissa Nellin kanssa!

Nelli on taukoillut kisoista SyysSkaboista lähtien. Ja kyllä, se on mun mielestä jo kovin pitkä tauko.. :) Eilen kuitenkin katkaistiin taukoilut RimA:n kisoissa. Kolme rataa, kaks niistä hyppäreitä. Tuomarina Henri Luomala. Jokaisella radalla sai vääntää ihan kunnolla (niiston paikkoja oli runsaasti) ja loppuun asti. Ei ollu loppusuoria, vaan kovin kiemuraista menoa loppuun asti. Toisaalta hyvä, niin oli pakko keskittyä ihan viimeiselle esteelle asti. :) Ihanneajat oli löysiä, muistaakseni jotain 3,3-3,5 m/s etenemää kaikki.

Eka rata (hyppis) oli meidän paras rata. Muistan todenneeni kaverille ennen rataa, et Nellin vire on ihan pielessä. Räkytti (no ainahan se, mut nyt normaalia enemmän) ja kyyläili lämppääviä koiria. Itseäkin jännitti, kun viime kerrasta oli aikaa. Kakkosen tein niistolla (toimi!) ja neloselle saksalainen (sekin toimi, jee!). Tosin oon aika varma, et en lähteny saksalaisessa tarpeeksi ajoissa liikkeelle, vaan jäin varmistamaan hyppyä.. Mut aika hienoa, et uskalsin kokeilla sitä. :) Pituuden jälkeistä persjättöä mietin, et ehdinkö vai täytyykö takaaleikata muurille. Ehdin! Lopussa ei kummempia. Nollalla siis maaliin, tulos -5,37 ja sija 10./39. On ne muut vaan nopeita!

Toka rata (agi) erityisesti oli sellanen, missä ohjausvaihtoehtoja oli niin paljon, et enhän mä taas osannu päättää, mitä tekis.. Jäin miettimään alkua, ja sit aika olikin ohi. Olin menny lopun vissiin kahteen kertaan.. Olis vaan pakko saada jotain tolkkua tohon tutustumiseen. Nytkin jäin miettimään alkua kolmen eri ohjausvaihtoehdon välillä. En millään saanu lopullista päätöstä tehtyä ja sit lopulta kuitenkin päädyin siihen ensimmäiseen miettimääni. Olin vaan kovin epävarma siitä, kun varmaan 90 % koirakoista meni kakkoshypyn toisen siivekkeen kautta. Mietin, et jos en vaan tajua jotain juttua, et miks niin moni menee sieltä. Kun mun mielestä sitä toista kautta koiralle tuli paljon parempi linja ja se laskeutui sillä kolmoselta paremmin. Noh, mene ja tiedä; kyllä mä sit kuitenkin päätin luottaa itseeni ja tehdä niinku olin suunnitellu. Ja toimihan se. :) Tiukka haltuunotto vaan kolmosen jälkeen, ettei menny keinulle. Kepeille mentiin jonkun ihme kiemuran kautta (en tosiaan tiedä, mihin N oli menossa :D), mut jotenkin ihmeen kaupalla sain sen ongittua ekaan väliin ilman virhettä. :D Oli kyllä niin hilkulla, mut ei kai sit ylittäny kieltolinjaa.. Lopussa moni meni pituuden jälkeisen hypyn väärinpän, kun ohjaajat jäi jälkeen (siis ne, joilla oli juoksuA). Eipä käyny tollanen edes mielessä tutustuessa... Pakko se oli kuitenkin mennä kuten olin suunnitellu, kun en ollu siihen mitään muutakaan miettiny. Ehdin ihan hyvin sit lopulta. Tältä radalta tulos -2,22, sija 8./42. Että nyt olis siis tuplanolla plakkarissa! :)

Kolmas rata menikin sit ihan sikailuksi! :/ Nelli nimittäin varasti lähdössä (oli varastanu jo tokalla radalla, mut sillon en puuttunu siihen). Nyt kuitenkin kävin ärähtämässä takasin istumaan. Oli sit kuitenkin päässyt liikkumaan niin paljon, ettei ollu enää optimaalisella linjalla ykköseen nähden. Niinpä tuli sit ykkösen ohi kutsuttaessa! Aargh, voisko vielä tyhmemmästä jutusta ottaa virheen?! Ärsytti niin paljon, etten sit enää viittiny ohjata kunnolla.. Hyi mua taas! Saatiin hyllykin aikaseksi väärän hypyn ansiosta. Olis kyllä hoitunu pelkällä kunnollisella haltuunotolla, mut en saanu enää asennetta sellaseen.. Kepeille päätin vaan huitasta, kun oli hylky alla. Meni sentäs oikein sisään. Keppien jälkeinen valssi oli ihan tuhottoman myöhässä, kun yhtäkkiä vaan huomasin, et "oho hups, tähän piti vissii valssata..". Että voihan possu Nelli ja voi mun kanssa, kun menee ohjaus ihan tolkuttoman huonoksi tollasen asian takia!

Nyt oli kuitenkin ihan ok:sti vauhtia kaikilla radoilla. Kisatauko on siis tehnyt tehtävänsä! :)

Lisäys: tässä olis videoo. Olihan siellä mutkaa ja kaarrosta enemmänkin kanssa. Ainakin nyt agiradalla ennen puomia ja myös ekalla radalla ennen muuria.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Kyllä me joskus treenataankin!

Ei vaan oo tullut hirveesti treeneistä tänne raportoitua. :) Korjataan siis asia! Tässä siis tiivistetysti muutamat viime aikojen treenit. Danin kanssa oltiin viikko sitten JAU:n hallilla tokoilemassa Katan yms. kanssa. Kun mä aina valitan, kun D on niin pehmeä ja herkkä ja sen kanssa saa varoa sitä ja tätä, niin kehutaanpas sitä nyt vaihteeksi. :) Ääniin Dani ei nimittäin juurikaan reagoi. Se tuli taas todettua noissa treeneissä. Treenitila on tokassa kerroksessa ja alakerrassa tehtiin jotain remppaa, porattiin, hakattiin vasaralla jne. Jotkut koirat siihen reagoi, eikä oikein kyenneet treenaamaan. Dania ei ois voinu vähempää kiinnostaa mitkään poraamiset! Oon ennenkin miettinyt, et on kyllä niin siistiä, kun mun kumpikaan koira ei oo ääniherkkä. Kerran lenkillä meidän vierestä meni auto ja just meidän kohdalla siitä puhkes kumi, mikä aiheutti aika kovan pamahduksen. Me kaikki kolme tietty säikähdettiin ja hypättiin varmaan metri ilmaan, mut molemmat koirat kyllä palautui tosta ihan samalla sekunnilla. Helpottaa huomattavasti elämää, kun koirat ei juurikaan reagoi koviinkaan ääniin. :)

Nythän mä ihan eksyin aiheesta. :D Siispä takasin niihin treeneihin. Keskiviikon tokoissa tuli esiin kaikkea uutta treenattavaa. Kiva käydä treenaamassa, kun paljastuu kaikkea uutta, mitä ei osata. :D Tunnari ei nimittäin nyt sujunut. Dani ei löytänyt kapuloille! Toi kyllä aina oman, kun kapulat paikansi, mut siinä kyllä kesti.. Ei yhtään kattonut, kun Sari vei kapuloita, ja sit lähti haahuilemaan ihan minne sattuu.. Että mitäs tälle ongelmalle sit tehdään?! Metallikin oli ällö. Tein hyppynoutoa. Puukapulalla ei ongelmaa. Metallilla kiersi hypyn palautuksessa. Yritin ottaa pelkkää loppua, eli jätin Danin hypyn toiselle puolelle ja kutsuin sivulle. Dani keksi tähän kaks vaihtoehtoista toimitatapaa; joko sylkäsen kapulan ennen hyppyä tai kierrän hypyn kapula suussa. Huoh. Niinpä sit hyppyytin Dania kapulan kanssa ite vierellä kulkien. Loppuun saatiin yks hyppy kapulan kanssa siten, et olin ite paikallani toisella puolella. Siitä bileet ja siihen lopetettiin. Edelleen siis jatketaan treeniä metallin kanssa..

Torstaisista Niinun treeneistä jäi kyllä niin huono fiilis! :( Mä olin vaan niin huono. :( Ei Daninkaan vire ollu paras mahdollinen, mutta voiko tollasella ohjauksella muuta odottaakaan.. Aiheena oli valssit ja takaaleikkaukset. Kyllähän mä tiedän, etten osaa valssata, mut kylläpä taas iski totuus vasten kasvoja. :/ Oon vaan niin myöhässä! Noi ei ees älyttömästi parantunut toistojen jälkeen. Radalla oli kohta, jossa tehtiin neljä valssia peräkkäin. Sain ihan loppuun kaksi ekaa onnistumaan suht oikeaan aikaan, neljää oli turha edes yrittää. Treeniä vaan, pakohan mun on JOSKUS oppia! Kai?! Eikä ne takaaleikkaukset sujunu kovin paljon paremmin. Monta kertaa sain Danin takaakiertoon suoraan hyppäämisen sijasta. Tää johtuu siitä, et D ei vaan tuu mun lähelle. Pitäisköhän sekin opettaa, eikä vaan olettaa, et koira ymmärtää jotenki luonnostaan??

Lauantaiaamun vapaatreenit olikin yhtä sillisalaattia. Tehtiin niitä takaaleikkauksia. Ei ne Nellillä juuri paremmin sujunut.. Danilla ehkä jo aavistus parannusta torstaiseen. D teki myös niistoja ja kontakteja ja keppejä siten, et vedätin. Pysyi kepeillä joka kerta! Nelli kyllä ylitti itsensä kepeillä! Tehtiin aika tiukkojakin takaaleikkauksia, ja ne toimi. Löysi oikein sisään ja jatkoi hyvin mun ollessa takana. Wau! :) Siis täähän ei monelle muulle kolmosluokkalaiselle olis juttu eikä mikään, mut kun meille ne kepit on aina ollut se heikko kohta. Oikeesti Nelli ei vielä vuosi sitten kestänyt takaaleikkausta kepeille suoralla linjallakaan (joo naurakaa vaan :D).. Et ollaan me sentään jossain asiassa kehityttykin. :)

Lauantain treenejä lukuunottamatta Nelli ei sit ookaan treenannut lähiaikoina. Ei vaan oo ehtinyt, ja kun meidän kenttä on iltasin jo niin pimeä ja liukas. Pitänee ottaa Nelli ens viikolla Niinun treeneihin. Muuten voi lauantaisissa kisoissa mennä pelkäks sähellykseksi.. Siis niiku normaalia pahemmaksi sähellykseksi. :D