sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Oivallus

Tajusinpa tuossa viikonloppuna yhden asian. Olin Danin kanssa lauantaina Huotarin Peten koulutuksessa. Rataan tutustuessa mun oli tosi vaikea päättää, mitä ohjausvalintoja tekisin. Mietin vaan, että Dippi osaisi tän ja tuon, mutta en tienyt, mitä Danin kanssa tapahtuu. Naureskelinkin treenikavereille, että vielä vuosikin sitten, kun osallistuin vastaavanlaiseen koulutukseen Dipin kanssa, mietin aina, että olispa mulla Dani. Että sen kanssa osaisin tämän ja tuon kohdan. No nyt mulla oli se sama tunne Danin kanssa. :D Ei olla juurikaan treenattu sen kanssa, varsinkaan rataa, ja sen kyllä huomasi. Sen huomasi niin omassa epävarmuudessa kuin itse tekemisessäkin. Eihän siitä nyt oikein meinannut tulla mitään. :D Koiraa ei voi kyllä syyttää yhtään. Se teki ihan niin kuin ohjasin. Ongelma oli van monesti se, etten ohjannut. Melkein suutuin itselleni, kun oli niin luokattoman huonoa ohjausta! Siis mihin on kadonnut se meidän varma yhteispeli?? En todella tiedä. Joka tapauksessa toivon, että se löytyy vielä jostain. En tiedä, onko Dippi vaan nykyään niin taitava paikkailemaan mun virheitä, että en huomaa, kuinka huolimattomasti välillä ohjaan.

Oli joka tapauksessa kiva koulutus! Koira oli taitava, ohjaajakin paransi loppua kohden.

torstai 20. lokakuuta 2016

Parit kisat

Ollaan käyty kaksi kertaa kisaamassa sitten viime postauksen. Ensin Pieksämäellä pari viikkoa sitten ja sitten Jyväskylässä viime sunnuntaina. Pieksämäellä kisaamaan pääsi vain Dani, koska pelkäsin jalan puolesta, enkä uskaltanut juosta kuin kolme rataa. Nytkin tehtiin niin, että kaveri kävelytti Danin ratojen välissä, kun itse säästelin koipea. Todella fiksua.. No joka tapauksessa tuloksina radoilta 0 ja sert-a, 5 ja hyl. Tuo nollaratakaan ei ollut mikään kovin hyvä, mutta kun oli ainoa aikaan mennyt nolla, niin sillä irtosi serti. Dani sai ekan sertinsä vasta tämän vuoden syyskuussa. Ollaan onnistuttu ehokkaasti kiertämään ne kuluneina vuosina. :D Kun eipä tuolla vauhdit oikein riitä kärkeen. Tosin eka serti saatiin siten, että tuli monta muutakin nollaa. Usein meidän sijoittuminen kärkeen vaatii kuitenkin sen, että nopeammat epäonnistuvat. Tässä tuo rata. 

Tokalta radalta otettiin sitten puomin alastulolta 5, ja vika rata meni ihan hassutteluksi.. Dani tuli tokan hypyn ohi, enkä sitten enää saanut hyvää asennetta ohjaamiseen. Hyi mua! :/ Kaukisen Markku oli kyllä tehnyt kivat radat. Sen verran niillä kuitenkin oli haastavia kohtia, että hylkyprosentti kisoissa oli suht korkea. Tässä tämä sertirata. Kuten sanoin,  ei sillä kehuskelemaan pääse.

Sunnuntaina kisattiin sitten Jattlassa. Tarjolla olisi ollut neljä rataa kolmosille, mutta itse päädyin ottamaan molemmille kolme. Koska jalka. Ja onhan siinä kolmessa radassa muutenkin jo ihan tarpeeksi. 

Dani starttasi ensin. Ei ollut meidän päivä, ei ollenkaan. Tehtiin triplahylly. :D En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin ollut Danin kanssa kisoissa siten, ettei oltaisi saatu kisakirjaan merkintää. En tiedä, mikä nyt mätti. Ekalla radalla oli multa ihan luokattoman huonoa ohjausta (tai epä-ohjausta) lopussa. Milloinkohan mä opin, että sen radan voisi ohjata loppuun asti? Toka rata oli sitten ihan vallatonta menoa. :D Hylkäydyttiin ekan kerran, kun Dani meni yhden sivuttain olevan hypyn taakse, vaikka tarkoitus oli hypätä se hyppy musta poispäin. Sen jälkeen se mm. hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ja kävi aalla matkan varrella. Noh, ainakin koiralla oli hauskaa. :D Vikalla radalla meille kävi sitten perinteiset: väärä putkenpää. Vaikka en ole pitänyt Exceliä aiheesta, voisin vannoa, että suurin osa meidän hylkäyksistä on tullut väärästä putkenpäästä tai muista putkeen lipeämisistä. Tässä Danin radat.

Entäs Dippi sitten? Ekalla radalla jo alku tuotti rataantutustumisessa päänvaivaa. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa puomille: juosta seinän puolelta ja työntää koira puomin jälkeisen (puomin suuntaisen) hypyn taakse tai juosta puomin vasenta puolta ja tehdä vippaus siihen puomin jälkeiselle hypylle. Molemmat vaikuttivat huonoilta vaihtoehdoilta . :D Ekassa oli vaara jäädä jälkeen ja tokassa oli vaara,  että koira menee puomin jälkeen tarjolla olleeseen putkeen hypyn sijasta. Pitkään pähkäiltyäni päädyin toiseen vaihtoehtoon, koska sillä sain enemmän etumatkaa. Muuten radassa ei ollut mitään, mikä olisi erityisesti mietityttänyt. Hävettää tunnustaa, mutta lähdin radalle varmana siitä,  että epäonnistutaan. :p Ja kun sitten radalla selvittiin siitä kohdasta, en voinut uskoa sitä todeksi. Hoin vaan itselleni, että ohjaa nyt kaikesta huolimatta loppuun asti. Olinhan juuri saanut siitä Danin kanssa muistutuksen. Ja niin ohjasin, ja tultiin maaliin nollalla. Lopulta selvisi, että se oli myös nopein nolla, eli voitettiin. Jee! 

Tokalla radalla puomi ei ollut niin paha, kun sain otettua etumatkaa lähdössä. Keinulta meinasin vetää Dipin pois, kun valmistelin liikaa, ettei se mene aalle, kuten Dani. Oli siinä ja tässä, ettei siitä tullut virhettä. Mutta niin vaan pysyi tuomarin käsi alhaalla, ja taas nollalla maaliin. Keinulla käytetystä ajasta huolimatta aika riitti tälläkin radalla voittoon. Nollia tosin tällä suht haastavalla radalla tuli vain kaksi, mutta eipä tuo toinenkaan nollan tekijä mikään hidas ole. 

Kolmannella radalla piti sitten kääntyä puomilta aika tiukasti. Ja siihenhän se meidän rata sitten kosahti. Ei käänny ei. Tai kääntyi, mutta liian loivasti. Mutta puomi oli hyvä! Otan mieluummin tämän kuin huonon puomin ja käännöksen. Toisaalta olis kiva saada SEKÄ hyvä puomi ETTÄ se käännös. :D Että treeniä vaan lisää. Muuten rata meni ihan jees. Rupesi hymyilyttämään loppuradalla, kun tuomari kehui hyvää puomia. :D Tässä Dipin radat.  

Kyllä me vaan nautitaan, kun päästään harrastamaan! <3