sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Herätys!

Ihmeiden aika ei ole ohi!  Päätin nimittäin herättää henkiin tämän jo hyvän tovin uinuneen blogin. Blogin kirjoittelu hiipui hiljalleen syksyllä 2013, ja viimeisin teksti on huhtikuulta 2014. Syynä kirjoitusinnon lopahtamiseen olivat (ohjaajan) jalkavaivat, jotka estivät agilityn harrastamisen lähes kokonaan. Pitkittyessään vaivat aiheuttivat myös agilityinnon lopahtamisen. Jonkun aikaa jaksoin tehdä treenejä kävellen, käydä kouluttamassa jne., mutta kun tuntui, ettei jalka vaan ikinä parane, tipahti myös motivaatio lajia kohtaan aika paljon. Toki Dipin kanssa tehtiin koko ajan jotain pientä pentutreeniä, mutta Dani oli lähes kaksi vuotta aika lailla kokonaan tauolla. Kesän 2013 jälkeen kisattiin kaksi starttia saman vuoden marraskuussa, ja seuraavat kisat olivat maaliskuussa 2015. Että sellainen pieni kisatauko. Treenejä tuohon väliin mahtui varmasti noin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tuon kisatauolta paluun jälkeenkään meno ei ole ollut vaivatonta. Tosin viimeiset puoli vuotta vuodesta 2015 päästiin tosi kivasti treenaamaan ja kisaamaan. Tämä vuosi sen sijaan on ollut, noh, vaihteleva. Startteja on kyllä kertynyt jonkin verran, mutta niin on myös väliin jääneitä treenejä ja kisoja. Tällä hetkellä tilanne jalkojen suhteen ei ole erityisen hyvä. Olen joutunut tässä lähiaikoina jättämään väliin yhdet kisat ja Kataisen Harrin koulutuksen. Tänään kävin kokeilemassa kahden startin verran, eikä tuntunut kovin hyvältä. Pohdin juuri, ilmoittaudunko ensi viikonlopun kisoihin. Fiksumpaa olisi ehdottomasti jättää väliin, mutta katsotaan, mihin tulokseen päädyn illan mittaan. 

Mutta se omista vaivoista.  Siirrytään koirien kuulumisiin. Kaikki kolme voivat oikein hyvin! :) Mainitsin näköjään viime kirjoituksessa antavani Nellille kipulääkettä, mutta tuon parin vuoden takaisen kuurin jälkeen se ei ole lääkitystä tarvinnut. Dani treenailee harvakseltaan agilityä ja kisailee ajoittain. Dippikään ei ole enää supermölliluokassa, kuten blogin jäädessä tauolle, vaan on siirtynyt kolmosiin. :)

Onhan tässä toki muutakin tapahtunut. Kuten mm. se, että aloitin vuosi sitten liikuntalääketieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja nyt vietetään suurin osa ajasta täällä Keski-Suomessa. Ja treenataan JAT:ssa. Halli sijaitsee tuossa reilun kahden kilometrin päässä, että eipä oikein enää paremmat fasiliteetit voisi olla! 

No niin, nyt on tämä blogi kaivettu naftaliinista. Vaivojen jatkumisesta huolimatta olen taas päässyt jollakin tavalla agilityn harrastukseen mukaan, ja intoa piisaisi vaikka muille jakaa. Toivotaan, että jatkossa olisi oikeasti jotain kirjoittamisen aiheita (eli vaikka niitä treenejä ja kisoja). :)

Meidän jengi toivottelee kaikille hyvää syksyn jatkoa!