perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ois kai siistii antaa periksi nyt

NO OLIS. Mut ei, en anna. En vielä.

On ollu toi nilkka vähän kipeä. Ensin siirryin juoksemaan pehmeälle, auttoi hetkeksi. Sit pidin vähän taukoa ja sekin auttoi. Ja sit juostiin taas, kun kipu kerran oli jo helpottanut. Viikko sitten kävin kuitenkin kuvassa ja sen jälkeen oon juossut vaan tosi vähän. Sen ansiosta nilkka on ollutkin ihan hyvä. Tänään sitten astelin hyvillä mielin lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan, mitä kuvista näkyi. Ajattelin, että ehkä siellä jotain pientä tendiniittiä voisi olla. Olihan se sitten melkoinen järkytys, kun tohtorisetä kertoi, että useampikin luu nilkassa murtuu kohta, jos jatkan juoksemista. Sain jalkaan
walkerin (kuva alempana, jos joku ei tiedä, mikä se on) ja lisäksi kyynärsauvat ja saikkua heinäkuun loppuun. Että ei ollu pientä tendiniittiä ei. Ottaapa päähän, mut minkäs teet.

Mutta onhan näistä ennenkin selvitty. Neljä viikkoa menee nopeasti. Lääkäri sanoi, että voin myös leikkiä tän asian kanssa ja tehdä tästä samanlaista pelleilyä, mitä se oli alkuun lonkan kanssa. Kyllä tän vaivan paranemisen saa ainakin sinne joulukuulle venytettyä, jos haluaa. No enpä taida haluta. Tuleepa pidettyä se agilitytaukokin nyt samaan saumaan, olikin jo suunnitteilla. Ja josko sitä nyt viimeistään pystyis myös kunnolla relata, kun jotain pientä ylikunnon mahdollisuuttakin se lääkäri väläytteli, kun juttelin sille oireistani.

Että tää universumi saa ihan rauhassa yrittää estää mua juoksemasta. Ei tuu onnistumaan, mulla on kyllä aikaa odottaa. Lääkärikin totesi, et nää hommat vaan kasvattaa luonnetta. Ja kyllä mä myönnänkin, et vaikka vamma toisensa perään on ihan sieltä ja syvältä, niin nyt mä jo tiedän selviäväni. Noin niinku henkisesti. Sit täytyy vielä miettiä käytännön jutut, eli kaupassakäynnit, koirien lenkitykset sun muut.

Tarinan opetus: vammasta toipumisen jälkeen palaa vieläkin rauhallisemmin uudestaan treenin pariin. Nyt tuli sit kai kuitenkin innostuttua vähän liikaa.. Alla vielä kuva, jonka bongasin facebookissa alkuviiikolla. Mietin heti, että onpa aika osuva.


se walker-kenkä (ja pari pulloo ;D)

Kirjotetaan nyt loppuun jotain blogin aiheeseen liittyvääkin. Maanantaina käväistiin nimittäin Turussa Jänesniemen Elinan treeneissä. Oli ihan huippua ja mahtavaa!! Sain tosi hyviä vinkkejä mm. Danin keinuun ja Dipin treeneihin. Danin käännöksistä hiottiin taas vaikka kuinka monta sadasosaa pois. Sehän siis kyllä kääntyy, kun sitä vaan ohjataan. Ja käännökset on meillä todella ratkaisevassa asemassa, kun perusvauhti ei oo edes lähellä sitä kirkkainta kärkeä.

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Dani yllätti mut taas kerran taitavuudellaan! Kepit oli radalla aika hankalasti, ja kuvittelinkin, että koituvat meidän ongelmaksi. Mutta ei, niin se Dani taas vaan haki takaaleikkauksella avokulmaan ja pujotteli seinää päin olevat kepit loppuun, vaikka itse en edennyt edes keppien puoliväliin. Ja monta kertaa. :) Huipputyyppi! (Avokulma ei kylläkään ollut mikään kovin jyrkkä, niitä me ei oikeesti osata.)


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Keskikesän kuulumiset

Ihan ekaksi täytyy hehkuttaa, että mä oon lomalla! Kokonaiset kolme viikkoa! Kuinka mukavaa. :)

Sitten koirakuulumisiin. Perjantaina kisattiin Danin kanssa perinteisissä juhannuskisoissa Tuorlassa. Tuomareina toimivat Seppo Savikko (agi) ja Bob Griffin (hr). Medit aloittivat agiradalla. Ihan perus kolmosluokan rata. Kepeille mentiin samalla tavoin kuin medien karsintaradalla sm:ssä, mutta peilikuvana. :) Dani teki hitaan keinun, tosin käskytinkin ehkä liian painokkaasti. Aalla seisotin itse turhan pitkään, mutta tulipa testattua sekin. Tuloksena nolla ja sijoitus 6./69.

Hyppis oli muuten kiva, lukuunottamatta kohtaa, jossa piti juosta putken suun ohi. Siihen hyllytti muuten aika moni koirakko. :D Mä niiin pelkäsin tota kohtaa, kun noi on meille tosi pahoja paikkoja. Ollaan nyt tätä ongelmaa puitu Niinun kanssa useammallakin kerralla ja näköjään se on tuottanut tulosta; me päästiin sen putken ohi!! Ei se nättiä ollut, ja tiedän, että Niinulta olis tullut kommenttia turhasta varmistelusta. Aikaa siis meni tuohon kohtaan jokunen sadasosa liikaa, mutta annetaan se nyt itselle anteeksi, kun noi on (välistävetojen lisäksi) niitä kaikkein pahimpia ongelmia meille. Muuten rata meni ihan sujuvasti, ja nollalla päästiin taas maaliin. Sijoitus taas 6./69 ja tupla taskuun. :) Muutenkin kisapäivä oli mukava; paljon tuttuja ja auringonpaistetta, mikäs sen mukavampaa! :)

Pakko kyllä mainita, että muuten toi perjantaipäivä ei mennyt ihan putkeen.. Ensin aamulla sekoilin kauppojen aukioloajoissa, enkä ehtinyt ruokaostoksille. Piti sitten käydä ostamassa välttämättömimmät kalliilta ABC:lta. Eikä tässä vielä kaikki. :D Illalla nimittäin ajelin erittäin väsyneenä, nälkäisenä ja nestehukkaisena kotiin kisoista kotiin. Piti käydä tankkaamassa Petikon ABC:lla. Ajelin siitä kotiin tyytyväisenä siitä, että kello oli kuitenkin vasta jotain vajaa yksitoista illalla. Joku 500 metriä ennen kotipihaa mun tajuntaan iski karmea muistikuva siitä, kun olin tankatessani jättänyt lompakon auton katolle.. Pikainen tsekkaus kassiin varmisti sen, mitä pelkäsin; siihen katollehan mä sen sitten jätin...! Ette arvaa, kuinka paljon siinä vaiheessa otti päähän! :D Pikainen pohdinta, ja totesin, että ehkä kuitenkin ajelen huoltsikalle takaisin etsimään lompakkoa, jos sen joku rehellinen olisi vaikka vienyt sisälle. Että siinä sitten ajeltiin se vajaa puoli tuntia taas takaisinpäin.. Ja kuinka ollakaan, siinähän se lompakko odotteli mua viimeisessä mutkassa ennen kehälle kääntymistä. Ja kaikki tallella! :D Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka melkein tuntihan tuohon meni aikaa. Sellasta, pitipä nyt vaan päästä jakamaan tämä. :D

Ei tässä nyt muutenkaan ihan putkeen mene, sillä mun loma alkoi tällaisilla varustuksilla:

Mulla on kyllä aika paha aavistus, mikä tota jalkaterää tällä kertaa vaivaa, mutta jos nyt jätetään arvailut sikseen, kun ihan faktaakin saadaan ensi perjantaina. Kuva on otettu, ja perjantaina sitten aika lääkärille. Ihanhan tässä jo ehti päästä juoksemisen makuun. ttu.

Loppuun vielä Tuomisen Satun ottama kuva juhannuskisoista, kyllä se kääntyy! Ainakin silloin, kun sille siitä ajoissa kerrotaan. ;)


Kivaa kesää, lomaa tai loman odotusta kaikille! :) Nauttikaa!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Yhtä kokemusta rikkaampana

Nyt on sitten sm-kisat tältä vuodelta takana. Danillehan nää oli ensimmäiset laatuaan, kun viime vuonna ei sitä tuplaa onnistuttu saamaan. Mitään paineita en näistä kisoista halunnut ottaa, vaan lähdettiin vain hakemaan hyvää fiilistä ja uusia kokemuksia. Ja se tavoite saavutettiin!

Medien karsintaradalla tuomarina toimi Saviojan Anne. Tykkäsin radasta! Sopivan hastava, mutta ei tosiaan mikään mahdoton. Ihanneaika oli tiukka, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Näin saatiin finaaliin se 50 koirakkoa. Me startattiin ihan luokan loppupäässä, mikä ei mun mielestä ollu kovin ihanteellinen lähtöpaikka. Mutta arpaonni oli tällä kertaa nyt tällainen, ja tilanteeseen oli vaan sopeuduttava. Ei siis tultu ihan aamusta paikalle, kun ajattelin, että kerään itselleni vaan turhia paineita.. Ajoissa kuitenkin oltiin, ja ehdin tehdä tosi hyvin lämmittelyt sekä valmistautua suoritukseen henkisesti. :) Ennen starttia meinasi vähän liikaa ruveta jännittämään, mutta juuri ennen lähtöviivalle siirtymistä mua vaan hymyilytti. Oli niin siistiä päästä juoksemaan kivaa rataa maailman parhaan kisakaverin kanssa. (Eikä mua kauheesti edes sattunut mihinkään :>). Huippufiilis! 

Radasta sen verran, että nelosella olin myöhässä ja vitoselle mentiin mutkan kautta. Siinä meni ihan turhaan aikaa. Keppien jälkeen tippui rima (!!), mikä lopullisesti sinetöi sen, että finaaliin ei ollut asiaa. Muuten rata oli mun mielestä suht sujuva. Danihan ei oikeesti juuri koskaan tiputtele rimoja. Että pitähän sen nyt sitten sattua just tuolla. ;) Joskus treeneissä oon saanut erittäin huonolla ohjauksella Danin tiputtamaan riman, mutta muuten rimat ovat kyllä aika hyvin pysyneet. Tässä vielä video radasta.

Ei tuo nyt kyllä loppujen lopuksi jäänyt kovin paljoa harmittamaan. Meillä oli kivaa, ja sehän on pääasia! Ensi vuonna uudestaan! :) 

Alla vielä muutama kuva Danista radalla. Kaikki kuvat ottanut Tanja Nummelin.







Juhannuksena jatketaan kisailemista Tuorlassa! :)

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Otsikkokin unohtui

Ihmeiden aika ei ole ohi; jo toinen postaus saman päivän aikana! Edellisestä unohtui otsikkokin, mut ei se oo niin justiinsa.

Pitää nyt vaan päästä hehkuttamaan tän päivän treenejä. Kouluttajana oli Saviojan Anne, jonka koulutuksissa en ookaan aikaisemmin ollut. Tykkäsin kovin, eli uudestaan vois mennä! Saatiin rata jo päivällä sähköpostiin, ja aika kauhuissani sitä katselin. Näytti ihan mahdottomalta. Asian ydin oli puomin alla 90 asteen kulmassa kulkeva putki. Siinä sitten leijeröitiin puomia useaan otteeseen ja toivottiin, että koira osuu oikealle esteelle. Rata ei näyttänyt siis paikan päällä yhtään sen helpommalta kuin paperilla. Ajattelin, ettei Dani millään hae esteitä, kun oon puomin takana. Mutta mitä vielä, ihan turhaan epäilin koiran taitoja! Ihan silmät pyöreänä katselin, kun lähetin puomin päästä viiden (?) metrin päähän kepeille itse puomin toiselle puolelle jääden, ja koira vaan hakee kepit nätisti, pujottelee loppuun ja hakee puomin alla olevan putken. Samoin a mentiin niin, että leijeröin puomin. Tässä ajattelin koiran tulevan tosi vinoon kontaktilla, kun jouduin just aan kohdalla lähtemään tiukasti sivuun. No eipä taaskaan mennyt niinku kuvittelin, vaan hienosti eteni suoraan aan ja haki taas sen putken puomin alla. Aika huisia.

Varsin mukavaa saada tällaisia onnistuneita treenejä väliin, niin jaksaa sitten taas mokailla. :)
Viime kirjoituksen jälkeen on  ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ollaan treenattu, käyty kisoissa ja lenkkeilty. Omatoimitreenien (joita on ollut liian vähän) lisäksi ollaan Danin kanssa treenattu Niinun, Janita Leinosen ja Sari Vähäniityn opeissa. Kivoja treenejä ja hyviä vinkkejä!

Janitan treeneissä oltiin pari viikkoa sitten, kun pääsin tuuraamaan Next Level -leirille. Itse treenaamisen lisäksi meillä haasteena oli juoksunartun kanssa treenaaminen.. On Dani joskus ennenkin treenannut juoksuisen kanssa samassa hallissa, mutta ei noin, että narttu on koko ajan radan varrella. (Omassa seurassa koitin kovasti äänestää juoksunatrttujen treenioikeuden puolesta, jotta tätä pääsisi treenaamaan. Enemmistö kuitenkin äänesti vastaan. Pöh.) Alkuun Dani toki oli kovin kiinnostunut nartusta, mutta radalle päästyään keskittyi itse asiaan. Tosin vikalla kierroksella keskittyminen vähän herpaantui, kun piti juosta ihan nartun vierestä. Koirakin oli jo aika väsynyt siinä vaiheessa. Tsemppasi kuitenkin ihan hyvin jatkoon. Hyvät treenit, joista keskeisimpänä ohjeena (niiden miljoonan muun vinkin lisäksi) oli ÄLÄ VARMISTELE, VAAN LUOTA KOIRAAN! Kyllä se osaa. Nih.

Pariin kisaankin ollaan ehditty tässä välissä osallistua. Jokunen aika sitten kisailtiin Espoossa AST:n kisoissa, tuloksina 5 (keppien sisäänmenovirheestä) muuten aika mukavalla radalla sekä aika huono (=hidas) 0, jolla sijoituttiin neljänsiksi. Viime lauantaina oltiin helteisessä Salossa kisaamassa. Nää kisat saa plussaa huippuhienoista lämmittelymaastoista, joita olisin voinut kierrellä vaikka kuinka pitkään. Miinusta vastaavasti tulee aikataulun venymisestä (medien tokan radan aikaan oltiin 1,5h aikataulusta jäljessä..). Radat oli kivoja! Ekana hyppis, jossa kivoja putkivirityksiä sekä kepeille tiukkaan umpikulmaan meno. Tehtiin nolla, mutta Dani oli hidas. :( Tästä voin kyllä syyttää ihan itseäni, kun oma asenne oli "apua kun täällä on kuuma, jaksaakohan se nyt ollenkaan juosta?! No eihän se juokse, jos itse mietin tollasia! Tokalle radalle lähdettiin sitten asenteella "NYT JUOSTAAN!" Eikä ollu ongelmaa jaksamisen kanssa. :) Hyvin juoksi ja meni kovaa. Tuloksiin kirjattiin toki hyl (väärä putkenpää, meille niiin tyypillinen virhe, kun koira livahtaa selän takaa putkeen), mutta se nyt on sivuseikka. Hyvä asenne näin sm-kisojen alla. :D Tästä kyllä näkee sen, miten paljon mun oma asenne ja tsemppi vaikuttaa meidän menoon. Pienikin epävarmuus itsellä, niin koirakaan ei etene mihinkään. Oman pään hallintaa treenattava siis edelleen! :) Vikan radan jätin ihan suosiolla väliin, koska oltiin sen vajaa pari tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä ja muutenkin halusin jättää ton suorituksen viimiseksi.

Dipin treenit jatkuu perjantaisin Maijun valvovan silmän alla, ja edistystä tulee hitaasti mutta varmasti *köh* :D. Enemmänkin vois varmaan treenata, mut kun ne aikataulut jne.

Semmosta. Lämmintä viikkoa kaikille! :)