Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Josko tässä Live Streamin seuraamisen lomassa ehtis kirjottaa tännekin. :) Eilen kyllä pysyttelin poissa koneelta, kun oli niin paljon muuta hommaa. Tänään ei pysty enää, kun on niin jännää. :)

Tää postaus ei nyt millään lailla koske koiria, et sellaisesta kiinnostuneet voi jättää lukemisen tähän. Pitää nyt kuitenkin vähän valottaa tota edellisen kirjoituksen juttua, kun asiat on vähän seljenneet (onks toi ees sana?). Se ahdistus liittyi (/liittyy) omaan terveyteen. Kun ei nää koivet vaan oo kunnossa. Asiaahan on nyt vihdoin ihan oikeesti tutkittu. Lääkäri (reumatologi) kovasti oli ehdottelemassa mulle jtn selkärankareumaa, reaktiivista artriittia tms. "mukavaa". En ensin ottanut näitä epäilyjä ollenkaan tosissani, kun olin varma, et vaivat johtuu rasituksesta = juoksusta. Tarpeeksi googlailtuani rupes kuitenkin mietityttämään. Monet selkärankareuman oireet vaan täsmää näihin mun oireisiin, niin tietysti sitä aina miettii pahinta. Voin kertoa, että se epätietoisuus on kohtalaisen ahdistavaa. Eihän se selkärankareuma mikään kuolemantuomio ole, mut kuitenkin elinikäinen, parantumaton sairaus.

Piiitkän odottelun jälkeen pääsin sitten vihdoin magneettikuviin, jossa kuvattiin lantio ja si-nivel. Hoitava lääkäri tulee lomaltansa vasta elokuussa, joten pakkohan mun oli töissä itse käydä katsomassa kuvat. Ymmärsin sen verran, että mitään sakroiliittia siellä ei ole, ja si-nivel on kunnossa. Tää kyllä aika hyvin sulkee sen selkärankareuman pois. Huh! Jotain poikkeavaa kuvassa kuitenkin oli (ödeemaa luuytimessä), mut enhän mä siitä oikein mitään ymmärtänyt. Niinpä pyysin yhtä ortopedia katsomaan ne kuvat ja selostamaan mulle löydökset. Totuushan oli se, mitä alun perin epäilinkin (ja mitä moni kaveri on mulle sanonut); oireet johtuu erittäin todennäköisesti rasituksesta. Tarkemmin sanottuna kyseessä on reisiluun kaulan rasitusosteopatia, rasitusmurtuman esiaste. Loistavaa. Meillähän on töissä muutamia nuoria juoksijoita ollut lonkkamutuman takia leikattavana, eli ei se tosiaan mahdotonta ole terveenkään ihmisen murtaa lonkkaansa juoksemisella. Itse kyllä luin, että toi nestekertymä vois johtua myös infektiosta, mut kai tuo rasitusperäinen kipu nyt on tässä tapauksessa todennäköisin.. Ortopedi oli sitä mieltä, et oon riskiryhmässä rasitusmurtumille, koska oon nainen, juoksen suht paljon ja lisäksi mulla on pienet luut (:p). Sanoi myös, ettei kyllä suosittele asfaltilla juoksua kenellekään. Mulla ei oo koskaan tullu siitä mitään oireita (no siis ennen tätä), joten oon huoletta juoksennellut alustalla kuin alustalla. Tää ortopedi kyllä kiltisti näytti mulle, mihin hän sitte sen naulan laittaa, kun lonkka murtuu.. Kiva. :D

Että sellasta. Positiivista on se, että ei oo kyse sairaudesta. Mut ei tää nyt hyväkään juttu ole, todellakaan. Kyllä mulla on käyny mielessä, et pitäisköhän pitää joskus jotain vapaapäiviäkin liikunnasta, mut se on sit usein jääny harkinnan asteelle. Että koska mun pitää aina oppia asiat kantapään kautta, ni tulipa nyt sitten opittua se vapaapäivien merkityskin näin. Hienoa sinänsä, etten sinne leikkauspöydälle asti päätynyt kuitenkaan.. Mut niin kai se menee, et kun pää ei tajua antaa kropan levätä, niin sit käy näin; kroppa sanoo sopimuksen irti ja ottaa sen levon itselleen. Hitto. Että nyt sitten pidetään ne kaikki välistä jääneet vapaapäivät ja varmaan vähän enemmänkin. :/ Tähän asti oon vähän mennyt kivusta välittämättä, mut nyt kun syy selvisi, niin ei enää huvitakaan.. Hemmetin vaikeetahan tää on ja suoraan sanottuna v*tuttaa suunnattoman paljon. Mut ei auta. Kyselin ortopediltäkin, et mitä mä sit oikein uskallan tehdä. Vastaus oli, et ei saa juosta, eikä kantaa mitään painavaa, mut muuten voi elää ihan normaalia elämää. Mietin sitte, et ehkä nää meidän kahden-kolmen tunnin kävelylenkitkään ei välttämättä täytä normaalin elämän tunnusmerkkejä, niinku jonkun mittapuun mukaan.. Eli tulevina viikkoina tavoite on pitää lenkit huomattavasti lyhyempinä. Koirien kunnosta kyllä pidän huolta, ja siinä pyörä on mainio apu! :)

Kaikkea sitä. Nyt mä kyllä niin lupaan itselleni, et kun (jos?) tästä selvitään, niin muistan tästä lähtien myös palautumisen merkityksen. Jälkikäteen on aika huvittavaakin, miten oon kuvitellut, et kroppa kestää mitä vaan. Kun ei siinä lenkin aikana tai välittömästi sen jälkeen tunnu mitään erikoista, ni sehän on sitte merkki siitä, et kaikki on kunnossa? Jep.

On tää vähän sellasta uuden opettelemista tää meidän elämä nyt. Mulle on ihan äärettömän vaikeaa sekin, et lenkillä pitää kävellä HITAASTI. Ja että se hyvänolontunne pitää löytää jostain muusta kuin juoksulenkistä tai agitreeneistä. Huoh. Oon varmaan ollut tavallistakin kärttyisämpi viime aikoina, kun välillä tuntuu, et pää halkeaa, kun ei pääse purkamaan stressiä lenkille. Mut tää nyt on vaan tällainen vaihe, ja pakko se on uskoa, et kyllä tää vielä muuttuu iloksi. :) Nyt vaan on pakko keskittyä siihen, et antaa itselleen aikaa levätä ja kropalle mahdollisuuden toipua.

Tulipa pitkä selostus, ja voisin jatkaa tätä samaa jauhamista vaikka kuinka pitkään. Yksi suuri motiivi tän kirjottamisessa oli se, et sit joskus pitkän ajan päästä, jos tuntuu, et taas menee liian lujaa, voin lukea tän tekstin ja muistuttaa itselleni, että miksi kannattaa levätä.

Tää kesä (ja syksy?) menee nyt näin. Mut elämä on. Tuleehan niitä kesiä vielä. :)

Jotain hyvääkin

Käytiin siis keskiviikkona Danin kanssa Anne Muhlen luona Espoon eläinsairaalassa. Aloitettiin käynti punkinpoistolla. :D Löydettiin siis siinä koiraa käpelöidessämme punkki Danin rinnasta. Oli varmaan tullut just edelliseltä lenkiltä, kun oli vielä niin pieni. Sen jälkeen päästiin asiaan, ja Anne tutki Danin refleksit, jotka toimivat hienosti. Lisäksi otettiin varmuuden vuoksi selästä röntgenkuva. Sain huokaista helpotuksesta; ranka oli todella siisti! Mihinkään välilevyongelmaan Anne ei uskonut, kun ne refleksit olivat kunnossa, mutta eihän se tietysti täysin poissuljettua ole. Todennäköisintä on kuitenkin "pelkkä" paha lihasjumi. Saatiin kipulääkekuuri ja lupa lenkkeillä normaalisti. Treeneihin Anne kehotti palaamaan mahdollisimman pian, sitten kun ei enää tarvi kipulääkettä. Varovasti aloitellaan toki. Fysioterapiaa/hierontaa sitten myös, kun kipulääkekuuri on syöty.

Mut ei ne huolet ja murheet valitettavasti siihen loppuneet. Eräs juttu on nyt viime aikoina painanut enemmänkin mieltä. En oikeastaan oo edes ehtinyt harmistua siitä, ettei päästä treenaamaan, kun kaikki aika menee vaan ihan muiden juttujen miettimiseen. Huoh. On kyllä kurjin kesä ikinä. :(

Nellin kanssa käytiin keskiviikkona Niinun treeneissä. Heinäkuuhan on muuten taukoa, mut tää kerta oli poikkeus, kun Niinulta jäi yks kerta kesäkuulta väliin. Nelli oli aika pätevä ja reipas. <3 Ja olipa vaan kivaa päästä pitkästä aikaa aksaamaan!

Kaikkea muuta paitsi hyvää..

..kuuluu meille. En oo jaksanut tännekään mitään päivitellä, mutta tässä nyt pitkästä aikaa pikaiset kuulumiset. Ajoin jokin aika sitten Danilta mahanaluskarvat, josta seurasi kolmen päivän syömättömyys ja lähes viikon kestänyt outo käyttäytyminen. Dani ei leikkinyt, oli kovin apea, piippasi ja nuoli vaan mahaa. Nuoli niin paljon, että pidin jonkin aikaa kauluriakin, kun iho alkoi mennä rikki. Että oli kyllä viimeinen kerta, kun ajelen tolta mahakarvat!

Tästä kuitenkin toivuttiin ja palailtiin treenien pariin. Treeneissä sitten totesin, että Dani ei halua hypätä. Vaikka hypyt olivat suorilla linjoilla, niin Dani oikein teki mutkan kiertääkseen hypyn. Ei kiva, totesin, ja lopetettiin siihen. Ei nimittäin oo koskaan ennen tehnyt tuollaista, niin arvasin, et nyt on joku paikka kipeä. Rupesin sitten mietiskelemään juttuja ja tajusin, että Dani ei tosiaan oo viime aikoina juuri leikkinyt Nellin kanssa lenkeillä. Se kun näkee, että Nelli tuijottaa sitä ja olis tulossa painimaan, niin Dani vaan väistää ja lähtee johonkin ihan toiseen suuntaan. Oon ajatellut, et se ei vaan jaksa, vaan haistelee mieluummin, mut ei ehkä ookaan sitä. Se on vaan kipeä ja painiminen sattuu. :/ Tytillähän on viime kerroilla ollut jonkin verran tiukkuutta havaittavissa oikealla puolella selkää. Tokossakin Dani on tosi huonosti tehnyt maa-istu -vaihdot. Yleensä ainakaan sivulla ollessa noissa ei oo ongelmaa, mut viime aikoina on noussut aika huonosti ja usein jäänyt silleen puoliksi istumaan. Tytti on nyt lomalla, joten varasin ajan ekalle vapaalle fyssarille.

Eilen sit käytiin YES:llä Kirsti Lindin luona. Ja ihan niin huonoltahan se vaikutti kuin olin pelännytkin. :( Kirsti ei päässyt kunnolla edes käsittelemään selkää, kun Dani reagoi jo pelkkään rangan kevyeen liikutteluun aika voimakkaasti. Teki kipeää. :( Fyssari ohjasi sitten lääkärille ja röntgeniin, ennen kuin aletaan hieromaan selkää/käsittelemään rankaa. Sainkin heti huomiselle ajan neurologille Eläinsairaala Aistiin. Huomenna sit toivottavasti selviää jotain enemmän. Muuten Dani on siis ihan oma, iloinen itsensä, mut ei vaan hypi eikä leiki normaalisti.

Meillähän olis ollu torstaina tokokoe, ja fyssari oli sitä mieltä, et voidaan mennä tai siis etten mä sillä koiraa riko. Mut jos (kun) sitä sattuu ne maasta istumaan nousut tai esim. hyppy, niin en tosiaan oo menossa mihinkään kokeeseen. Tuleehan niitä.

Nelliltä sen sijaan lähti kaikki karvat, ja nyt on helpompi olla! Olihan sitä karvaa "aika" paljon.. Kauluri varsinkin oli tosi paksu. On jotenkin tosi suloinen tossa uudessa lookissaan. <3 Alla erittäin huonolaatuinen kuva.

Mikset ottais omast potentiaalista selkoo?

Pikainen postaus viime aikojen tapahtumista ja fiiliksistä. Perjantaina käytiin Tuorlassa juoksemassa pari rataa (agi + hr) molempien kanssa. Nelli aloitti Rantamäki-Lahtisen hyppiksellä. Rata oli helppo, yks putken kauempaan päähän veto, eikä oikein muuta kummempia. Mua sattu jalkaan ihan hemmetisti (ei auttanu edes Burana) ja liikkuminen oli tavallistakin huonompaa (se on jo paljon se...). Muurin jälkeinen valssi oli huono. Nollalla maaliin, sijoitus muistaakseni 13, kun nollia tuli 28.

Medien hyppikselle tuomariksi vaihtui Anders Virtanen. Alun kiemura ennen keppejä jyrkkeni ja loppu meni vähän uusiks, muuten rata oli lähes sama kuin mineillä (vähän kulmia muuteltiin). Kivasti lähti rata liikkeelle, takaaleikkaus kepeille onnistui hyvin. Lopussa sit mokasin saksalaisen (tuli joku hetkellinen blackout..) ja aiheutin meille hylyn. Voi huoh. Danilla kuitenkin kiva vauhti. Tästä radasta on vaan pätkä videolla.

Seuraavaksi tsekkiläisen Zdenek Spolekin agirata. Mulla oli jotenkin tosi suuria vaikeuksia keskittyä.. Sen näki jo tossa Danin hyppiksen mokassa. En tiiä oliko se nestehukka (olin kyllä juonut ihan liian vähän) vai mikä, mut jouduin tosiaan tsemppaamaan, et pystyin keskittymään tekemiseen. Ja tällä radalla sitä keskittymistä tosiaan vaadittiin! Ihan loppuun asti. Ajattelin, et rata kosahtaa viimeistään tohon loppuun, kun en ehdi näyttämään puomin alla olevan putken jälkeistä hyppyä, en ainakaan tän jalan kanssa (ihan turha edes yrittää leijeröidä puomia, kun ei se putki edes suoraan syöttänyt siihen hypylle). Mut selviydyttiinpä kuitenkin nollalla maaliin! Ei se rata hyvä ollut; putkijarrusta ei ollu tietoakaan ja Nelli kaarratti kilometrin putkesta ennen ku kääntyi ja kepeillekin huiskasin miten sattuu. Hitaitakin oltiin, kun oli kai sit niin kuuma ja pitkä päivä takana. Ihanneaikaan ehdittiin kuitenkin, vaikka se muka oli laskettu 3,8 etenemällä.. Sijoitus 6./63 ja Nellille siis tuplanolla! :)

Sit Danin kanssa sama rata. En tiiä, mikä meni pieleen, mut vauhtia ei ollu ei sitten yhtään. Jouduin jonkun aikaa odotella ennen lähtömerkkiä, voiskohan se sit vaikuttaa..? Tai sit vaan en saanu kunnon virittelyitä tehtyä. Puomi oli t-o-d-e-l-l-a hidas, kun vielä ennen puomia oli menossa ansahypylle ja viime hetkellä sain korjattua. Keinulta vitonen, kun ei voinu tulla loppuun asti ja vapautin sit ennen kontaktia. Ja kun keinulta käännyttiin sivulle, niin ei sit osunut kontaktille. Voi argh. Vitonen siis tuloksena ja erittäin hidas aika (vaikka ei yliaikaa tullutkaan). Laitetaan nyt tääkin räpellys näkyville.

Ei varmaan tätä pitäis kirjoittaa julkiseen blogiin, mut en malta olla mainitsematta, että olipa epäurheilijamaista käytöstä joillakin siellä radalla. Tuollakin oli perheitä katsomassa, et mitäs se agility on, niin ei tosiaan oo kiva, et radalla käyttäydytään hyvin epäasiallisesti. :/ Ei anna kovin kivaa kuvaa agista ulkopuolisille.

Niin ja tiedoksi, et se aurinkorasva auttaa kovin paljon enemmän ihan käytettynä kuin kassin pohjalla pullossa. Hitsi, että nyt sattuu. :D On pakko nukkuakin selällään, kun ei pysty kääntymään kyljelleen, kun hartiat ei saa osua mihinkään. :D Paidan pukeminen ja riisuminenkin on aika tuskasta. Että fiksusta päästä kärsii koko ruumis vai miten se meni.

Sit lisää ahdistusfiiliksiä. Nimittäin asiaa Danin puomista. En enää tiedä, mitä teen sen kanssa! Tänään käytiin sitä treenaamassa. Ensin pelkkää alastuloa ja kyllä Dani sen paikan tietää, vaikka ei tuukaan mun mielestä tarpeeksi kovaa 2on-2offiin. Mut siitä kriteeristä oon nyt jopa valmis joustamaan, kunhan tulee kerralla alas asti. Mut en vaan kestä sitä, et koko puomi on nyt taas erittäin hidas. Tuntuu jopa välillä, et mitä enemmän yritän hetsata tohon vauhtia sitä enemmän se kuvittelee, et nyt täytyy tehdä tarkasti eli hidastaa entistä enemmän. :( Sit mua rupee ärsyttämään ja vaikka kuinka yritän esittää muuta, niin Danihan aistii sen heti  Kaikessa ihanuudessaankin toi koira on vaan välillä niin ärsyttävä, kun on niin kiltti. Jotain pitäis nyt tehdä, kun vaan tietäs, että mitä.  

Loppuun vielä asia, joka nyt ei oikeestaan liity yhtään mihinkään. :D Mut siis kun mulle on parikin kouluttajaa sanonut Danin kanssa, et anna sen vaan aluksi tehdä hitaasti, niin kyllä siihen tulee vauhtia, kun se oppii. Mä oon ollu tästä aika paljon eri mieltä, kun mun mielestä hommat nyt vaan pitää tehdä alusta asti lujaa. Ts. en usko, että sitä vauhtia tohon tulee itsestään sit joskus, kun on ensin saanut tehdä hitaasti. Kun näköjään oppii menemään hitaasti ihan opettamattakin.. En siis todellakaan sano, ettei toi joillekin koirille toimis. Mutta Danille se ei toimi, ja onneksi en oo noita kouluttajia uskonut.. ;) Eihän ne oo kuitenkaan Dania tuntenut, on vaan sen hetken nähnyt siinä tekemässä. Tää nyt vaan tuli mieleen, kun lueskelin yhtä Clear Runin artikkelia, jossa tätä juttua käsiteltiin. Tässä pätkä, josta en enempää vois olla samaa mieltä: "The often quoted saying, "You need understanding before you have speed" is very true. You can't do fast that which you can't do slowly. However, the unspoken assumption that once a dog understands he will get faster just isn't so for many dogs. For dogs without a high-drive mentality, if you teach them to do slowly, that's exactly how they'll do it." Siis nimenomaan, annapa ton tehdä joku juttu hitaasti, niin se homma varmasti tehdään hitaasti jatkossakin. Niin, eli jotain ois nyt keksittävä siihen puomille!

Oho, ei tää nyt kovin pikainen postaus ollutkaan.. :D 

Agi SM 2012

Käväistiin Jyväskylässä viikonloppuna. :) Lauantaina aamupäivästä lähdettiin Vantaalta, iltapäivä vietettiin joukkueita katsellen. Yö kesähotellissa erittäin vähillä yöunilla. Oli kuuma, eikä Nellikään varmasti kovin paljon nukkunut. Pyöri jä läähätti koko yön. :( Oikea hotelli ja ilmastointi olis ollu kiva juttu!

Sunnuntaina sit tositoimiin! :) Päivä alkoi aamupalalla ja Buranalla (hitsin koipi!). Lähdettiin kolmannessa tutustumisryhmässä, joten ehdin hyvin katsella ratoja jo ennen tutustumista. Tuomarina karsintaradalla Savikon Seppo. Kiva rata erittäin tiukalla ihanneajalla (4,1 m/s!).  Kolmosen ja nelosen ohjausta mietin vielä tutustumisen jälkeen, että kummalta puolelta vien. Hyvin toimi kuitenkin toi valssi. Sain kuin sainkin itseni tsempattua ihan hyvään vireeseen rataa varten. Huima parannus viime vuoden kokovartalohalvaukseen.. ;) Eihän tuo rata oo täydellinen (kepeille meno hidas, ennen muuria oleva hyppy leviää, ennen vikaa putkea kysyy ja vielä vikalla hypyllä meinaan kadottaa koiran..), mutta tossa tilanteessa oon tyytyväinen. Suoritus riittikin juuri ja juuri finaalipaikkaan. Tuloksena siis 2,09, sija 48./219. Jes! :) Video karsintaradasta:

Minien finaali käytiin päivän viimeisenä. Ei säilytty kuivina, mutta eipä se sade kovin paljoa fiilistä latistanut. :) Mua ei enää edes jännittänyt, oli vaan hurjan kivaa päästä finaaliin kisaamaan! :) Tuomarina oli Jari Tienhaara.. Rata näytti ennen tutustumista aika kamalalta, mut tutustuessa sain kuitenkin ihan ok suunnitelman tehtyä. Ei siinä mitään sellasta ollut, mitä ei oltais osattu. Siis JOS olisin ohjannut.. ;p Alku ok, hyvin haki pimeän putkikulman. Eka putki-aa -erottelu hyvin, tokalle en ohjannut vaan oletin. Ja siihen se kosahti; Nelli meni aalle putken sijaan. Nautiskellen kuitenkin loppuun. Lopussa jäin vielä ihan hirveästi jälkeen, enkä jaksanut tsempata takakiertoa, Tyytyväinen oon kuitenkin Nellin vauhtiin, kun ottaa huomioon lauantain kisaturisteilun, huonosti nukutun yön, sunnuntain ekan radan ja pitkän väliajan ratojen välillä. On se ihana! <3 Hylkäyksestä huolimatta täytyy olla tyytyväinen arvokisafinaaliin pääsystä ja siitä, etten jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin viime vuonna. Ratapiirros ja video finaaliradasta:

Kiva viikonloppu, hyvää seuraa (kiitos Noora!), ihana koira ja kesäloma, mikäs sen mukavampaa! <3

Kivasti menneet treenit ja ei-niin-kivasti menneet kisat

Viime viikolla päästiin vihdoin treenailemaan tokossa kaikkia kivoja juttuja niiden ainaisten avo:n liikkeiden sijaan. Olipa mukavaa! Jäi jotenkin tosi hyvä fiilis keskiviikon treeneistä, vaikka matkaa on vielä paljon, ennen kuin sinne voittajaan päästään. Positiivista oli esim. tunnari, jossa D ei millään meinannut löytää omalle kapulalle. Kapulat oli rivissä, mut jotenkin koiralta jäi kaks reunimmaista huomaamatta (oma oli niistä toinen). Eihän tää nyt siis mitenkään hyvä juttu ollut, vaan se, et koira ei turhautunut tosta. :) Vielä joku aika sitten sillä oli tollasessa tilanteessa tasan kaksi tapaa toimia: a) tulla sivulle ilman kapulaa, "ku en löydä, ei se oo tuolla" tai vieläkin todennäköisempi b) napata vaan joku kapula, ja kun tästä ei tuu palkkaa, niin ahdistua siitä. Nyt kuitenkin jatkoi tosi hienosti etsimistä, ja löytyihän se oma lopulta! Tästä isot bileet. :)

Torstain Niinu-treenitkin meni aika kivasti. Puomi oli hyvä (!!), ja keinukin just ja just täytti kriteerit. Muutenkin saatiin ihan kivoja pätkiä tehtyä. Oma asenne oli alkuun aika huono, mut kun Niinu tarpeeksi kovisteli, niin parani sekin. :)

Sunnuntaina oli eka kerta Koiviksen tokon valmennusryhmää, kouluttajama siis Ansu Leiman. Tehtiin kokeenomaisesti, jotta Ansu näkee lähtötason. Tein Danin kanssa muuten AVO:n, mutta seuraaminen ja luoksetulo otettiin voittajan tapaan. Että vielä ois "pari" liikettä saatava kasaan, ennen kuin tarvii sinne voittajaan mennä. :D Ei tuokaan nyt kovin hyvin kyllä mennyt.. Toisesa jäävässä ennakoi pahasti, noudon palautus oli vino, eikä taaskaan noussut niissä hemmetin kaukoissa!! Tästä kyllä sai vähän tiukempaa palautetta, ja johan skarppasi. Positiivista oli, et Ansu sanoi meidän perusasentoja hyviksi.. (:D) Siis mähän oon oikeesti itkenyt sitä, et en oo edes perusasentoa tolle osannut opettaa. Eli on ne sentäs parantunut, jos kerran onnistuttiin peittämään tää meidän heikko kohta. ;-)

Sitte niihin kisoihin, vaikka eipä niissä juuri mitään kerrottavaa ole.. Eilen siis kisattiin KKK:n kisoissa. Nellin kanssa oli tarkoitus ottaa vaan vähän tuntumaa menosta (vikat kisat ennen sm:iä) ja Danin ilmotin vielä paikan päällä mukaan, et jos vaikka olis vielä saatu se tupla. No ei saatu, ei ollu edes lähellä. :D Tuomarina oli Savioja, joka oli kyllä tehnyt ihan kivat radat. Että ei voi ratoja syyttää tuloksista..

Ekana agirata Nellillä. Tää olikin päivän paras rata ja olin jopa ihan tyytyväinen! Ihanaa, kun ei ollu minkäänlaisia tulospaineita (no tarviiko niitä ottaa muulloinkaan..??), vaan pystyi ottamaan riskillä. Saatiin tehtyä ihan kiva rata. Sijoituksista (7./35) ei taas tarvi näillä ajoilla puhua, kun kärjessä oli ihan kovia nimiä. Mut se oli meille oikein hyvä rata, ja Nelli liikkui kivasti. :) Kontaktit tosin oli aika rumat (sekä aalla että puomilla putki ohjaajan ja koiran välissä), mut Anne oli niiden suhteen kiltti. En olis ihmetelly, vaikka puomilla olis käsi noussut.. Täytyypä noita vielä vahvistella ennen Jyväskylää.

Siihen rataan ne päivän positiivisuudet sit loppuikin. :D Danin kanssa samaisella agiradalla kielto putkelta (oma moka), kepeille väärin sisään (oma moka sekin, mut ois koira voinut tämän paikata..) ja lopulta jätti vielä kaikki tassut puomin kontaktille. Sitä ei vaan voi nyt kisoissa tehdä oikein. :( Lämppäesteillä ei taaskaan ongelmaa. Äh. Niisto-sokkari sentäs onnistui.

Hyppis oli näennäisesti aika helpon oloinen, mut olihan siellä sit kaikkea mietittävää, lähinnä linjauksiin liittyen. Pitkät estevälit ja ilman vekkauksia esteet syötti johonkin ihan muualle kuin minne rata jatkui. Itsellä jo väsy ja nälkä painoi siinä vaiheessa päivää (minit pääsi tutustumaan rataan joskus ennen ysiä), eli oma vireystila oli ihan jotain muuta kuin olis pitäny olla. Lähdin vähän rallatellen Nellin kanssa radalle. Ja niin lähti Nellikin. :D Oltaiskohan 2 vai 3 hylkyä saatu. :D Nelli irtoili minne sattuu ja mua vaan nauratti. Että sellanen kenraalikisa. :D

Danin kanssa päästiin vähän pidemmälle, mut hylkyyn päätyi lopulta sekin rata. Ansahyppy veti puoleensa. Nää on just niin meille tyypillisiä virheitä, et melkein saan haltuun, mut sit päästän liian aikasin, ja koira hakee kuitenkin väärän hypyn. Lopussa vielä multa epäonnistunut vekkaus, ja Dani jatkoi matkaa loppu"suoran" sijaan ihan toiseen suuntaan kepeille. Mut ihan hieno ja itsenäinen pujottelu oli. :D Koiralle kehut ja maaliin.

Kotona olin klo 23.15. Joku saattais sanoa, ettei tää ihan täysjärkistä puuhaa ole. ;)

Kakkonen ei oo ykkönen

Käväistiin Danin kanssa pitkästä aikaa tokokokeessa. Nokkelimmat voi päätellä jo otsikosta, et eihän se ihan nappiin mennyt.. Koe oli Kallion Koirakerhon järjestämä. Paikkana Sahaajankadun kenttä ja tuomarina Pirkko Bellaoui. Koejärjestelyt toimivat, ja ilma oli mitä mahtavin. Olosuhteita ei siis käy syyttäminen tästä meidän tuloksesta.. Tässä pisteet, selitykset ja muutama videopätkä:

Paikallamakuu: 9,5. Koepaikalta tarttui koiran turkkiin sellasia inhottavia tahmaisia siemeniä.. Koitin niitä kiskoa Danista irti ennen makuuta. Ajattelin, et kiva, jos rupee niitä itsestään kiskomaan.. Ihan hyvin oli kuitenkin maannut. Tuomari ei kertonut, mistä toi puoli pistettä meni. Aavistuksen jätin kyllä vinoon, oisko ollu sit siitä. Vieruskaveri sai vitosen, kun koira oli koko makuun ajan nyppinyt niitä siemeniä itsestään. Siinäpä taas uusi treeni-idea! Eipä oo tullu mieleen tollastakaan häiriötä harjoitella! :D

Seuraaminen: 9. Juoksuun lähtiessä (oli heti kaavion alussa) teki ihan karmean loikan. :D Muuten oli kyllä meidän parasta koeseuruuta. Tai en mä ekasta kokeesta muista mitään, kun olin niin paniikissa.. Mut sm:ssä oli tosi karmea seuruu ja piirinmestiksissäkin kontakti tippuili. Eihän tuo nyt priimaa ole vieläkään (todellakaan), mut suunta on oikea.

Liikkeestä maahan: 10. Tässä ei mitään ihmeempiä.

Luoksetulo: 9,5. Siis jee! Ne koomailut, joista kirjotin pari postausta sitten, on ihan menneen talven lumia. :) Muutama suora luoksetulo, ja johan alkoi taas sujua. :) Sanoin käskyn liian myöhään, vasta merkin jälkeen.. Puoli pistettä lähti kuitenkin mun vasemman käden liikkeestä sivulletulossa. Hmm, aika tarkkaan on katsonut. Ei ollu kyllä tarkotus mitään käsiä liikutella.

Tähän asti siis kaikki hyvin, mut sit se alamäki alkoi. :p

Liikkeestä seisominen: 8,5. Ja tää on ollu se meidän varmin kymppiliike! Hyvin pysähtyi nytkin, mut kääntyi mua vastaan, kun olin tulossa vierelle?!? Ollaan kyllä treenattu tota, eikä oo koskaan ennen tehny tollasta! Tästä johtuen perusasentokin oli ihan vino. Mikä lie ajatuskatkos.

Nouto: 8. Ihan kivasti haki ja hienosti oli palauttamassakin... likkurille! Viime hetkellä totesi menneensä harhaan ja kurvasi ohjaajansa viereen. :D Palautus vähän vino, mut sitä se on treeneissäkin. Treenilistalla on tääkin asia.

Kaket: 0. Siihen tää homma sit kaatui! :( Ei noussu ekaankaan istumiseen. Niin ärsyttävää! Joku virejuttu tää on. Kun vaan keksis, miksi aina välillä tekee tota. Tässä ei sit ollukaan mitään nähtävää..

Hyppy: 8. Muuten ihan ok, mut ennakoi istumisen hypyn takana.

Kokonaisvaikutus: 9. Ilman kakeja olis kuulemma ollu ehdottomasti kymppi.

Yhteensä 153p. ja sija 2./8. Meidän eka kakkostulos! Eipä paljon palkinnot mieltä lämmittänyt. Tuomari totesi palkintojenjaossa, et olipas teillä nyt huono tuuri. En kyllä sanois, et tuurilla on ton asian kanssa mitään tekemistä..

Pahimman ketutuksen laannuttua täytyy kuitenkin olla tyytyväinen vireeseen, joka oli aika hyvä. Vikoissa liikkeissä tuli virheitä, enkä tiedä, loppuiko siinä kuitenkin vähän keskittyminen, vai sattuiko ne virheet muuten vaan suorituksen loppuun. Kestävyyttä vaan lisää siis.

Illalla kävin tekemässä vielä liikkeestä seisomisen ja kaket. Hyvin sujui, molemmat..