Neljättä päivää mennään liikuntakiellossa ja jalka paketissa. En tiedä, miten jaksan loput 11 päivää tän tuen kanssa. Fiilikset on kovin ristiriitaiset; hirveesti tekis mieli liikkua, kun pää hajoaa muuten. Toisaalta ei tekis mieli liikkua yhtään, kun se hidastaa toipumista. Tähän asti oon onnistunut pysymään tossa vikassa vaihtoehdossa. Sillä on kyllä sivuvaikutuksia (hyviä ja huonoja): oon tehny vaikka mitä rästihommia, siivoillut, soitellut kavereille, nukkunut paljon, tuhlannut hirveitä summia nettikauppoihin, miettinyt paljon juttuja ja välillä vähän ahdistunutkin. Meinaa pakostikin välillä synkät ajatukset vallata mielen, mut niille ei saa nyt antaa valtaa. Kun ei ne mitään auta kuitenkaan.
Mulla on ihan kamalan huono omatunto koirien puolesta, kun joutuvat olemaan niin vähillä aktiviteeteilla! :( Toki ollaan temppuiltu jotain pientä, mutta mitään fyysistä aktivointia eivät ole nyt saaneet. :/ En tiedä, kummat tästä tilanteesta kärsii enemmän; koirat vai minä omatuntoni kanssa. Mut onneksi on ystävät, kaverit, tutut ja perhe! <3 Ilman niitä ei kyllä tulis mitään tästä jutusta! Todennäköisesti koirat pääsee tällä viikolla ainakin parille metsälenkille avuliaiden ihmisten ansiosta. Helpottaa vähän tätä tuskaa. :)
Voi kurjuus tuota jalkahommaa!!! Koitahan jotenkin kestää ja jaksaa vielä loppu toipilas-aika!! Hienoa, että on tukijoukot jotka auttaa koirien kanssa! Kyllä ne asiat varmasti pian iloksi muuttuu!! Tsemppiä oikein kovasti!!
VastaaPoistaKiitos Satu tsempeistä, tulee kyllä niin tarpeeseen! Toipilasaikahan nyt kestää hamaan tulevaisuuteen (parempi kun ei edes mieti, koska pääsee juoksemaan..), mut kun nyt selviäis tästä akuuttivaiheesta ja pääsis tekemään jotain! Edes kävelemään. Osaapa sitäkin sitten taas arvostaa. :) Tukijoukot on huippu juttu! <3
VastaaPoista