Mikään ei ole milloinkaan niin huonoa, etteikö tilanne voisi muuttua vielä huonommaksi

Otsikko on täyttä totta. Ja koska tykkään haastaa itseäni, kirjotan tän tekstin täysin itselleni epätavalliseen tyyliin; ilon kautta! Mun lasihan on aina puoliksi tyhjä, mut ei tänään, tai ei ainakaan tässä tekstissä. Haaste siis vastaanotettu, joten yritetään:

Ollaan Danin kanssa käyty muutama kerta treenailemassa agia, mukaanlukien yhdet alueellisen valmennuksen treenit. Tai treenaamassa ja treenaamassa, itsehän en siis ole juossut. Ollaan tehty kontakteja ja muuta pientä. Kivaa on ollut ja uusia oivalluksia on tullut! Ville sai mut vakuuttuneeksi, et puomilla meidän suurin ongelma on mun asenne. Mä oon jo niin ahdistunut Danin hitaudesta, et D ei vaan enää kykene menemään kovaa kontaktille. Katseltiin kontakteja alueellisessa valmennuksessa, ja hienostihan Dani teknisesti tekee, mut se asenne.. Niin oma kuin koirankin. Pidetään nyt suosiolla tauko puomitreenistä, ja ohjaaja korjailee päätään tauon aikana. :) Keinulle sen sijaan saatiin hyviä vinkkejä, joten keinutreeni jatkuu!

Sit tullaankin siihen asiaan, mikä tekee haasteesta haastavampaa. :p Olin keskiviikkona tulossa pyörällä töistä kotiin. Ajoin pyörätiellä ja edessä oli suojatie, jota lähestyi auto. Auto hidasti, ja kuvittelin kuskin nähneen mut. Jatkoin siis polkemista. Auton nokan edessä tajusin, et ei se pysähdykään. Kiihdytin, jotta olisin ehtinyt alta pois. No en ehtinyt. Autolla oli vauhtia varmaan 20-30 km/h, mutta ihan hyvin se lennätti silti. Uskon, että pää osui asfalttiin ensimmäisenä. Kypärä taisi siis pelastaa mut. Päähän toki tuli naarmuja, mut kypärässä oli sellaset lommot, et jos ne olis ollu päässä, niin.. Ei olis ollu kiva. Autoilija pysähtyi, ja niin teki pari silminnäkijääkin. Taluttivat mut siitä risteyksen keskeltä pientareelle ja soittivat ambulanssin ja poliisin paikalle. Olin kuulemma höpissyt niin outoja, et luulivat ensin mun olleen humalassa. Lanssi ja poliisi tulivatkin nopeasti. Kyselivät, mitä on tapahtunut ja ottivat tietty yhteystiedot ylös. Siitä sitten itse "pääsin" kyydillä takaisin Peijakseen, poliisi jäi selvittelemään asiaa kuskin kanssa. Sairaalassa mut sitten kuvattiin. Kipeimmät paikat oli niska, kylki ja vasen nilkka, joten näistä kaikista otettiin rtg-kuvat. Ei murtumaa missään! Huh!! Polvessa ja kyynärpäässä olleet haavat hoidettiin. Pötköttelin siinä ensiavussa nelisen tuntia, sen jälkeen pääsin kotiin. Olin jo lanssissa soittanut Mirkalle, joka oli käyttänyt koirat ulkona iltapäivällä. Ihanaa, et on tämmösiä apuja! :)

Nyt pari päivää tapauksen jälkeen niskat on edelleen aikas jumissa, eikä pää oikein käänny. Kylkeen sattuu edelleen, ja makuulle meneminen ja sieltä nouseminen on hankalaa, Polvessa on hematoomaa, eikä sitä oikein kärsi taivuttaa. Nilkka ei eilen oikein antanut varata painoa päälleen, tänään on jo parempi. Turvoksissa on toki sekin. Mut silti, tossa olis vaan voinu käydä niin paljon pahemminkin!

Ihanaa on ollu huomata, kuinka ihania ihmisiä mulla on lähipiirissä. :) Keskiviikkona tosiaan Mirka kiltisti lenkitti koirat, Koiviksen porukat järkkäili möllitokotuomarin mun tilalle ja Anne kuskas mut ja pyörän ensiavusta kotiin. Siitä lähtien oon saanut lukuisia avuntarjouksia mm. koirien lenkitykseen. Eilen Anne käyttikin koirat päivälenkillä ja Saila-sisko iltalenkillä. Äiti imuroi ja toi ruokaa (ja mustikoita pakkaseen!). Koitin kyllä estellä, mut äidit nyt on tommosia. :) Moni on muutenkin tsempannut ja soitellut kysyäkseen kuulumisia. Ihania ootte kaikki! <3

Eli eihän tää kesä nyt tosiaan oo putkeen mennyt, MUTTA asiat vois aina olla huonomminkin. Mitään ei murtunut, pää on ehjä ja oon kotona toipumassa. Koirat on ihania ja sopeutuvaisia, antavat mun nukkua pitkään, eivätkä hypi seinille vähentyneen lenkkeilyn takia.Ja kuten Ellu totesi: paskan määrä on vakio. Koska sitä paskaa on tässä nyt riittänyt, niin pakkohan tän mun tuurin on jossain vaiheessa kääntyä!

Noniin, siinä se teksti nyt on. Enkö onnistunutkin haasteessani aika hyvin?! :o) Loppuun vielä Katan ottama kuva Nellin ja Paavon kesäluukeista! :)

p.s. Jos nyt unohdetaan hetkeksi mitkään haasteeet, niin onhan tää nyt oikeesti aika syvältä! #&¤%&#