maanantai 14. tammikuuta 2013

Whether you think you can do a thing or not do a thing, you're right.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, niin jos nyt niitä tavoitteitakin laittaisi vähän ylös. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aio tälle vuodelle asettaa. Ne eivät vaan tunnu nyt tärkeiltä. Tässä nyt kuitenkin jotain:

Nelli:
Nellin tärkein tavoite on pysyä oireettomana. Lihaskunnosta pidetään huolta lenkkeillen ja jumppatreeneillä, kuten tähänkin asti. Tytillä käydään hierottavana säännöllisesti. Mieli pidetään virkeänä temppuilemalla ja rimattomalla agilityllä.

Dani:
Danin kanssa tavoitteena on pitää kivaa treeneissä! Itseluottamusta, vauhtia ja röyhkeyttä, niitä haetaan. Voittajan liikkeitä treenataan ilman kiirettä. Agissa koitetaan päästä kisaamaan viime vuotta enemmän, jos vaan terveys sen sallii.

Dippi:
Dipin tärkein tavoite on tietysti kasvaa pennusta hyväkäytöksiseksi nuoreksi koiraksi. Agissa treenataan perusteita kuntoon ja josko tuolle saisi jotain tokojuttujakin opetettua. Ehkä. ;) Pidetään suhde hyvänä ja treenit kivoina! Viralliset terveystutkimukset ovat ohjelmassa sitten, kun ikää on tarpeeksi.

Suvi:
Tästä nyt sais vaikka romaanin aikaiseksi, mut koitetaan lyhyesti. ;) Itsellä tavoitteena olla reilu ja oikeudenmukainen ohjaaja koirille. Kasvattaa kärsivällisyyttä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa oman jaksamisensa rajat (ja kunnioittaa niitä..), stressata vähemmän. Harrastaa sen mukaan, miten oma kroppa sen sallii, ei hampaat irvessä kipua vasten. Olla iloinen pienistä asioista ja onnistumisista, eikä haikailla mahdottomia. Tässä nyt sellaset, jotka viitsii tänne julkisesti kirjoittaa. ;)

Siinäpä ne nyt oli, katsotaan vuoden päästä, miten ollaan onnistuttu! Jotenkin mä en nyt vaan edes jaksa miettiä mitään tulostavoitteita. Tällä hetkellä keksin monta niin paljon tärkeämpää asiaa kuin tulokset. Meinataan kyllä treenata ahkerasti, mutta tavoitteena on vaan ylittää itsensä treeneissä ja kisoissa. Tää ei tarkoita sitä, ettei mulla olis tavoitteita pidemmällä tähtäimellä. On niitä, mutta tänä vuonna keskitytään fiilikseen ja stressitömän (no ainakin mahdollisimman stressittömän..) elämän tavoitteluun. En mä sitä sano, ettei tulokset olis kivoja, mut nyt vaan tuntuu, ettei joku korkea nollaprosentti tai VOI1 tee meistä (no siis musta) oikeasti juuri sen onnellisempaa, eikä noiden tulosten puuttuminen onnettomampaa. Tärkeää on vaan saada tehdä ja treenata terveenä. Nauttia pitkistä metsälenkeistä ilman kipuja. Nuo ovat ne jutut, mitkä meidät tekevät onnellisiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti