Janakkalaa, pentukuulumisia ja tokoa

Lauantaina kisattiin Danin kanssa Janakkalassa. Alkuasetelmat kisapäivälle ei olleet kovin optimaaliset; mulla on ollu pari lihasta tuolla lonkan seudulla ihan totaalisen jumissa, ja kävelykin on tehnyt kipeää. Lisäksi kävin perjantaina hierojalla, joten lauantai-aamuna jalka oli sen tuntunen, ettei heti tehnyt mieli lähteä juoksemaan radalle. :/ Nyt mä todella tiedän, miksi koirat pidetään levossa hieronnan jälkeen. :D

Mutta mikäs sitä hullua estäisi, kisaamaan lähdettiin kuitenkin. :) Ekana Rantamäki-Lahtisen helppo agirata. Ainoa haastavampi kohta oli putki-puomierottelu, missä moni hyllyttikin. Me tosin hylkäydyttiin jo paljon ennen sitä. :D Ei me tosiaan päästy lähtöä pidemmälle, kun Dani aloitti radan hyppäämällä ekan riman päälle.. Ei siis ollut mikään perinteinen rimantiputus, vaan ponnisti ihan väärästä kohtaa. Häkeltyi kai itsekin niin, että tuli kakkoshypystä ohi. En korjannut --> hyl. Oli jotenkin muutenkin kummallisen tuntuinen tuolla radalla, ei hakenut esteitä normaalisti ym. Ja mikä vielä kummallisempaa, mun kiltti ja nöyrä nössö-Dani varasti molemmilta kontakteilta...(puomi ja aa, keinua ei ollut)! Siis mitä hittoa?! :D Pysähtyi kyllä, mutta vapautti itse itsensä. Ensin tuo vähän pisti ärsyttämään, mutta sitten ajattelin, että kun me ollaan niin pitkään taisteltu himmailuongelman kanssa, niin nythän tuo treeni on ainakin tuottanut tulosta. Oli nimittäin myös tosi nopeat (Daniksi) kontaktit! Puomillakin oli reilusti ennen mua alastulolla, mikä ei tosiaan ole tavallista. Että toisaalta se oli myös hyvä juttu ja merkki siitä, että treenillä on ollut vaikutusta. Nyt vaan tasapainoon nämä kaksi asiaa, niin eiköhän se siitä. :) Ja se putki-puomierottelu onnistui hyvin!

Tokana Herralan agirata, joka oli huomattavasti haastavampi. Tällä radalla niitä varmoja kontakteja olis kyllä tarvittu. Normaalissa tilanteessa olisin tehnyt vähän toisenlaisen ohjaussuunnitelman, mutta nyt kun en voinut oikein luottaa kontakteihin, niin täytyi vähän kikkailla. Jouduin mm. suunnittelemaan poispäinkäännöksen radalle. Se kun ei meillä oo tosiaankaan varma ohjaus. Pääsin onneksi ennen rataa tekemään aata ulkona. Tein sen vaan kerran ja seisotin kontaktilla vähän pidempään. Ja sehän riitti kiltti-Danille muistutukseksi. :) Teki seuraavalla radalla hienot kontaktit ja vapautui vasta luvalla. Tosin varsinkin aa oli sitten heti vähän hitaampi.. Oikeesti mä en ikinä voisi kuvitellakaan esim. kantavani tuota radalta pois kontaktivirheen takia. Sehän järkyttyisi syvästi, jos häneen oltaisi niin tyytymättömiä. ;-) Toisaalta kiva, kun uskoo niin pienestä, mut toisaalta saa kyllä olla tosi varovainen noiden huomauttamisten kanssa, jos haluaa vireen ja vauhdin säilyvän. Mutta siis takaisin aiheeseen. :) Poispäinkäännös toimi, ja Dani tuntui muutenkin ihan normaalilta (vrt. ekan radan kummalliseen ohjautuvuuteen). Tuloksena nolla. Luokat oli suht isoja, joten sijoituksilla ei juhlittu. Tällä radalla se oli 6./37. Mutta nolla mikä nolla, sillä nyt on sitten sm-nollat kerättynä! :)

Vikalla radalla (Herralan hyppis) meinasi käydä nolosti. :D Tulin just hallin pihaan lämppälenkiltä, kun kuulutettiin, että meitä edeltävä koirakko starttasi.. :P Hups, olinkin sitten tehnyt suunniteltua pidemmän lämppäilyn. No ei muuta kuin takki ekaan nurkkaan ja starttiviivalle. :D Eipä siinä paljon ehtinyt ajatuksia koota! Onneksi rata olis suht simppeli ja onnistui näköjään vähän vähemmälläkin ajattelulla. Yhteen pakkovalssiin en ehtinyt ja improvisoin siihen takaakierron ja takaaleikkauksen. Toimi se niinkin. :) Ei tuo sujuvaa menoa ollut, mutta kuitenkin nollalla maaliin.

Musta tuntuu, että eniten muutosta tän pitkän kisatauon aikana on tapahtunut mun pään sisällä. Tai oikeastaan meidän molempien päiden sisällä. :) Taidoissa ei varmaan oo niin suurta kehitystä tapahtunut, mut mulla on niin eri asenne nykyään kisoissa. En jaksa ajatella mitään tuloksia, vaan tavotteena on pitää kivaa ja saada tehtyä mahdollisimman sujuvia ratoja. Eikä mitään varmisteluohjauksia enää! Samoin pystyn paljon paremmin luottamaan omaan ohjaussuunnitelmaan, enkä mene "massan mukana" eli tee niin kuin muutkin tekee. Ja se on kyllä toiminut. :) Katsotaan, kuinka kauan osaan pitää tämän asenteen. :p Daninkin vire on nykyään sekä treeneissä että kisoissa paljon entistä parempi. Sille nyt on kyllä ihan looginen selitys, kun ollaan puoli vuotta hinkattu sellaisia pari estettä + palkka -treenejä. Kun nyt vaan saatais pidettyä tää! Ja sit toki niitä teknisiä taitojakin vois ruveta hiomaan.. :D

Hyvä mieli jäi siis taas päivästä, eikä edes juminen jalka sitä lannistanut! :) Nyt pidetään jokunen viikko kisatukoa ja katsellaan kisaamista sitten lähempänä sm-kisoja.

Loppuun vähän pentukuulumisia, kun ei oo tullut Dipistä kirjoiteltua vähään aikaan. Ikää sillä nyt siis 8kk (saahan sitä silloin kutsua vielä pennuksi?!). Arki on jo suht mutkatonta, ja pahimmista pöhinöistäkin ollaan päästy eroon. Mutta treeni kyllä jatkuu sen suhteen edelleen.. Pieniä merkkejä aikuistumisestakin on jo näkynyt; eilen nosti ekaa kertaa jalkaa lenkillä (tosin vaan kerran, sen jälkeen jatkettiin kyykkypissejä ;>) ja pari kertaa on nyt myös jättänyt huomioimatta luoksetulokäskyn, kun on ollut parempaa tekemistä.. Murh. :D Lenkillläkin se uskaltautuu entistä kauemmas. Kivasti kuitenkin edelleen tsekkailee, missä mä menen, vaikka reviiri onkin laajentunut. Agitreenit jatkuu edelleen ja niissä menestys on ollut vaihtelevaa. :P Mutta eipä meillä ole kiire mihinkään.

Pääsiäisenä osallistuttiin vähän vahingossa Dipin kanssa myös Lentsun tokokoulutukseen. :D Danin kanssa mun piti mennä, mut koska sillä oli vatsa vähän sekaisin, niin en halunnut sen kanssa tehdä. Niinpä Dippi pääsi sitten esittelemään (olemattomia) taitojaan. :D Saatiin kyllä kehuja takapään käytöstä, mihin oon itsekin ihan tyytyväinen. Tehtiin perusasentoa, seuraamista, noutoa, ruutua ja luoksetuloa. En jaksa nyt tarkemmin näistä alkaa raportoida, mutta ihan hyviä vinkkejä saatiin. Sit kun vielä jaksaisi/ehtisi niitä laittaa käytäntöön..

Mua on muutenkin viime aikoina vaivannut melkoinen motivaatiopula tokon suhteen. Sille ei meinaa riittää aikaa, ja voittajaa nyt vaan ei saada valmiiksi millään olkkaritreenillä + silloin tällöin hallitreeneillä. Dipille olkkaritreenit on vielä hyödyllisiä, mut Danin kanssa pitäis jaksaa raahautua halliin. Viime aikoina ei oo jaksanut, paitsi treenaamaan agia. :) Mut ei me oteta tästä paineita. Katsotaan, kasvaako motivaatio, kun ulkokentät sulavat.

Sellasta. Tulipa taas romaani. Onnittelut, jos olet jaksanut lukea tänne asti! :)