Hei me treenataan!

Nyt olis lääkäriltä lupa juosta. Silleen varovasti ja maltilla. Katsotaan, kuinka pitkäkestoista tämä onni tällä kertaa on. :)

Niipä me ollaan käyty treenaamassa! Viime tiistaina aloiteltiin Danin kanssa Rannikon Timon treeneissä. Treeneihin mennessä fiilis oli kuin lapsena jouluaattona. Jännitti ja pelotti, ja samalla olin tosi innoissani. :) Hyvinhän ne treenit menikin, vaikka vähän väsynyttä oli touhu lopussa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Näitä treenejä olis sitten tarkoitus jatkaa kerta viikkoon.

Lauantaina sitten Jänesniemen Elinan treenit. Nollatreeniä tehtiin alkuun. Ekalla yrityksellä mokattiin esteellä nro 29. Parin yrityksen jälkeen sitten kaikki 35 (vai oliko niitä 34?) estettä nollana! Voi Dania. <3 On se vaan uskomaton tyypi. Ollaan noita Rannikon treenejä lukuunottamatta treenattu rataa viimeksi juhannuksena, ja silti se suoriutuu tuollaisesta radasta ilman virheitä. Huippu tyyppi! Eihän se nättiä aina ollut, mut nyt ei ollutkaan siitä kyse; tarkoitus oli vaan tehdä nolla. Tokalla kierroksella hiottiin sitten niitä kaarroksia. Olipa kivaa! <3

Dipin kanssa treenit on ollut käynnissä elokuusta asti. Jotain edistymistä on siinäkin nähtävissä. :) Lukee yllättävän hyvin ohjauksia ja hakee jo kivasti esteitä. Keskusteltiin asiasta Maijun kanssa taas kerran tässä yksi päivä. Kun mä aina haluan lisää ja enemmän, keskityn epäonnistumisiin. Ei näin! Ollaan kuitenkin edistytty ihan hurjasti keväästä, ja siitä pitäisi osata olla iloinen. Tämä tavoitteena siis! :)

Yksittäisten esteiden kanssa meillä sitten tökkii. Mulla ei vaan ole aikaa tarpeeksi niiden treenaamiseen, kun halli on iltaisin aina varattu. Puomi ja kepit on eniten kesken, eikä keinu ja aakaan ole lähelläkään valmiita. Mutta eipä meillä ole kiire mihinkään.

Lyhyt postaus näin viikon alkuun. Katsotaan, tuleeko seuraava teksti viikon vai parin kuukauden päästä. ;)