Agilityn SM-kisat

Nyt olis taas yhdet sm-kisat takana! Ja varsin hienot kisat olivatkin. Mukaan mahtui onnistumisen iloa, pettymystä, auringonpaistetta ja sadetta.

Meidän kisarupeama alkoi lauantaina, kun oltiin Dipin kanssa Jatin medijoukkueessa ankkureina. Valitettavasti meillä oli hylky alla jo ennen omaa starttia. Mentiin siis ihan harjoituksen kannalta tämä rata. Tarkoitti sitä, että käytiin tekemässä yksi hylky lisää. :D Otettiin keinulta vitonen ja sitten yhteen ennen hyppyä tekemääni jarruun Dippi reagoi niin voimakkaasti, että siitä tuli kielto. Sen jälkeen en sitten taas keskittynyt ohjaamiseen yhtään (aaargh!) ja otettiin vielä hyl yhden hypyn ohituksesta, mitä en korjannut. Taisin vahongossa poistaa tuon radan puhelimesta ennen sen siirtämistä YouTubeen, joten sitä ei nyt enää ole. :D Puomin teki kuitenkin hyvin, vaikka lähti siihen käytännössä ihan nollavauhdista. Tuloksesta (tai siis tuloksen puutteesta) huolimatta meidän joukkuehenki oli huippu, ja oli ilo kisata noin mukavassa porukassa! Ainoa, mikä laski omaa tunnelmaa, oli oma jalka. Sitä koski ihan koko ajan, enkä saanut sitä mielestäni. Yleensä sentään viimeistään juuri ennen rataa unohdan koko asian, nyt en kyennyt siihen. Hienosta päivästä huolimatta se ärsytti lauantaina jotenkin erityisen paljon. 

Sunnuntaina sitten yksilökisan vuoro. Karsintahyppärillä tuomarina toimi italialainen Sandra Deidda. Rata oli aika kiva, mutta sellainen, että mahdollisia hylkypaikkoja oli paljon. Toisaalta se sopii mulle, kun keskittymiseni aina herpaantuu, jos kuvittelen jonkun asian olevan liian helppoa. Siihen meidän karsintarata kosahti myös viime vuonna. Myös viime viikonloppuna Riihimäellä mulla oli suuria vaikeuksia keskittyä itse asiaan ja tein ihan tyhmiä virheitä. Sunnuntaina päätin, että nyt olis parasta ohjata omien kykyjen mukaan, eikä antaa tilanteen tuomien paineiden vaikuttaa ohjaukseen. 

Pelkäsin, että mun molemmat koirat menevät kakkoshypyn jälkeen tyrkyllä olevaan putkeen, mutta se pelko osoittautui turhaksi. Kumpikaan ei edes vilkaissut sinne. Dipin kanssa oli pientä haparointia kepeille viennissä, mutta muuten radat olivat tilanteeseen nähden varsin hyviä, ja molemmilla tuloksena nolla! Tässä Danin karsintarata:

Ja sitten Dippi:

Näillä nollilla molemmat lunastivat siis paikan fiinaaliin, jossa medeillä tuomarina toimi Petteri Kerminen. Karsintaradalla olin tehnyt molemmille koirille ihan samat ohjaukset, koska en jotenkin osannut muuttaa niitä enää Danin jälkeen. Nyt päätin, että puomi on pakko tehdä eri tavalla. Dani piti työntää putkeen, koska olis vedolla ollut aika helposti väärässä päässä putkea. Dipin juoksupuomin kanssa en taas olisi ehtinyt puomin vasemmalle puolelle, ja sillä muutenkin vedot toimii paremmin. Muuten menin samoilla ohjauksilla.

Dani teki aika huonon puomin ja vielä huonomman aan. :D Kai sillä sitten joku varpaankynsi osui sinne aan kontaktille, kun tuomarin käsi ei noussut. Muuten rata oli ihan ok. Tuloksena ratavirheetön rata, aikavirhettä 2,86 sekuntia. Yhteistuloksissa Dani pääsi sijalle 23/231. Olen tyytyväinen, sillä tuo on varmaan paras mahdollinen tulos, mihin Danin vauhdeilla voi päästä. Tässä vielä video radasta: 

Dippi sitten. Alku sujui hyvin, puomi oli ok ja keinukin nyt hyvä. Kepeillä sitten otettiin aloituksesta vitonen. Kepit olivat muurin jälkeen, joten koira ei nähnyt niitä kuin vasta muurin ylityksen jälkeen. Näin Dipistä, että se oikeasti yritti kurvata oikeaan keppväliin heti kun tajusi keppien olemassaolon, mutta ei siinä vauhdissa enää kyennyt taipumaan sinne. Hypyn kanssa ei varmasti olisi ollut mitään ongelmaa tuossa, mutta muuri on eri asia. Jos tekisin tuon nyt uusiksi, jättäisin sen tekemään yksinään tuon putken jälkeisen hypyn ja menisin linjaamaan paremmin muurin jälkeistä elämää. Harmi, ettei voi enää tehdä uudestaan. :D No tästä taas opitaan. Loppurata meni sitten ihan hyvin ja paljon pelkäämäni välistävetokin onnistui. Video: 

Alkuun olin vain ja ainoastaan tyytyväinen suorituksiin. Tovin kuluttua harmistus ja jossittelu alkoivat kuitenkin hiipiä mieleen. JOS ei oltaisi otettu kepeiltä virhettä, sijoitus olisi ollut jotain muuta kuin nykyinen 38/231. Toisaalta se jossittelu ei auta yhtään mitään. Lisäksi mua helpotti paljon, kun mulle sanottiin, että saan olla harmissani. Se oli mulle jotenkin ihan uusi ajatus. :D Jotenkin vaan olin moittinut itseäni siitä, kun en osannut olla tyytyväinen suorituksiin. Mutta nyt kun ajattelee, niin onhan se harmistus ihan luonnollista. Olin panostanut suoritukseen ja se merkitsi paljon. Harmistus kertoo vaan siitä, että asia on itselle tärkeä. 

Lisäksi harmistus ei poissulje sitä, että olen tosi tyytyväinen suorituksiin noin muuten. Viime vuonna otti päähän ihan huolella, kun ohjasin niin huonosti ja aiheutin meille hylkäyksen karsintaradalla. Nyt olin tyytyväinen siihen, että mun pää pysyi kasassa ja ohjasin omien taitojeni mahdollistamalla tavalla. Tuo Dipin finaaliradan keppimoka ei johtunut keskittymisen herpaantumisesta, vaan siitä, etten osannut ottaa asiaa rataantutustumisessa huomioon. Tein radalla juuri siten, kuten olin tutustuessa suunnitellut. Siihen olen todella tyytyväinen. (Vaikka videoilta katsottuna oma ohjaus onkin ihan sieltä ja syvältä, mutta se on sellaista, mihin tämänhetkisillä taidoillani kykenen. Treenit jatkukoon.) Lisäksi Dippi teki viikonlopun aikana kaksi hyvää puomia, ja muutenkin koirat tulivat ohjauksiin juuri niin kuin ne on opetettu. Agility on äärettömän herkkä laji, ja tässä tapauksessa se näkyi tuossa keppien aloituksessa. 

Niin se jalka. Tuo adrenaliini on aika hyvä kipulääke. Sunnuntain aikana mittariin kertyi reilut 40 000 askelta/29 kilometriä, ja vaikka jalka tuntui koko ajan, en ajatellut sitä. Keskityin vain ja ainoastaan lämmittelyihin, suorituksiin ja jäähdyttelyihin. Ensin ja viimeksi mainitut ovat mulle tärkeitä. En saa kunnollista fiilistä päälle, jos joku muu hoitaa lämmittelyt ja jäähdyttelyt koiralle. Mulla on tietyt rutiinit, jotka ovat niin iskostuneet päähän, että ilman niitä suoritukseen lähteminen tuntuu oudolta. Siltä, ettei olla valmiina. 

Tässä yhteydessä täytyy vielä kehua sitä, miten hienosti kahden koiran kanssa kisaaminen sujui auttavien käsien ansiosta! Helpotti kovin, kun rataantutustumisen jälkeen ei tarvinnut lähteä juoksemaan häkkialueelle koiraa hakemaan, vaan se tuotiin kentälle. Ja joka kerta häkistä oli vielä valikoitunut oikea koira! :D Kiitos Elina. :)

Kuten arvata saattaa, veren adrenaalipitoisuuden laskun jälkeen jalka on sitten ollut kaikkea muuta kuin hyvä.. Täytyy nyt katsoa, mitä tästä kisaamisesta jatkossa taas tulee. Karsintoihin en edes yrittänyt (vaikka kuulinkin, että jopa meidän ranking-sijoilta olis ollut mahiksia päästä mukaan), mutta olin vähän miettinyt AgiRotua. Katsotaan. Jos koittaisi hankkiutua magneettikuvaan tässä lähitulevaisuudessa, niin olisi helpompi tehdä ratkaisuja kisojenkin suhteen. 

RimA:n kisat, Maijun treenit ja lihashuoltoa

Olipa varsinaiset maanpinnallepudotuskisat sunnuntaina Riihimäellä. :D Tuntui, että koirakon osapuolista tämä kaksijalkainen on se, jolla on tatsi enemmän hakusessa tauon jälkeen. Oli vaan jotenkin tosi vaikea saada rytmistä kiinni! Puuh. 

Huittisen Harri oli tehnyt kivat radat, eikä todellakaan ollut ratojen vika, että ei onnistuttu. Ne olivat ihan tehtävissä kyllä. Ekana agirata. Danille tästä vitonen, kun jätti kepit kesken. :o Se menee ehkä kyllä osin myös koiran piikkiin, vaikka varmaan itsekin ennakoin turhaan. Ei kyllä yleensä tuollaista harrasta. Muuten virheetön rata. Tokalta agiradalta Danille taaaas keppivirhe! Tai aika monta. :D Niin monta, että tulokseksi kirjattiin hyl. Meni ensin kakkosväliin kaksi kertaa, sen jälkeen aloitti väärältä puolelta... Taidetaan kerrata parit kepit ennen sm-kisoja. :D Tämä nyt ei kyllä ollut mikään niin kovin yllättävä virhe: avokulmat on meille aina aika hankalia. Muuten taas virheetön rata.

Dippi sitten. Ekalla radalla mokasin itse aika huolella. Piti tyrkätä takaakiertoon, mutta en tyrkännyt ja sitten meni pakka enemmänkin sekaisin ja otettiin vielä toinenkin hyl. Ja tuleehan siellä näköjään yksi rimakin alas, nyt kun videolta katson. Puomi sentään oli hyvä! Tokalla radalla mentiin teemalla "kuinka monta hylkyä mahtuu yhdelle radalle". :p Eka hyl tuli jo kakkoshypyltä, toka ylimääräiseen putkeen irtoamisesta. Olikohan siinä kaikki vai tulikohan vielä jotain.. Ei voi muistaa, kun koko rata tuntui vaan ihan kaaokselta. :D Mutta puomin teki taas hienosti. :) 

Dipin kanssa mentiin vielä hyppis, jossa yhteinen rytmi alkoi jo vähän muistutella olemassaolostaan. Harmillisesti sieltä kuitenkin kepeiltä vitonen. Kepit olivat seinään päin ja itse hidastin ehkä turhan voimakkaasti --> tuli tokavikasta välistä pois. Nämäkin se on kyllä yleensä kestänyt. Loppurata meni sitten jo ihan kivasti ja ekaa kertaa päivän aikana tuntui, että tehtiin rataa yhdessä! 

Eilen käytiin vielä Maijun treeneissä Dipin kanssa, ja meno tuntui jo vähän paremmalta, vaikka aika epävarma olo mulla on edelleen. Olipa kuitenkin kiva päästä pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin! Tätä me just nyt tarvitaan. Toivotaan, että se yhteinen rytmi taas sieltä jossain vaiheessa löytyy. Sm:iin ei kauheasti ole odotuksia, kun on tämä tauko tässä alla (no ihan kuin nyt muutenkaan olisi :D).

Kaikki koirat ovat nyt myös käyneet hierottavana. Dani oli eniten jumissa, ja sille varasin uuden ajan parin viikon päähän. Nelli ja Dippi olivat hyvässä kunnossa pikkujumeja lukuun ottamatta. Käytin Nellin fyssarilla, joka ei ollut nähnyt sitä ennen, ja hänen mukaansa sen liikkeestä huomaa, että lonkat eivät ole ihan priimaa. Ei venytä askelta takajaloilla ravissa ja laukka on pomppivaa. Fyssari sanoi kuitenkin, että noilla lonkilla voisi olla paljon huonommassakin kunnossa, ja että varmasti hyvä lihaskunto ja pitkät lenkit vat syynä siihen, että toimintakyky on vielä noinkin hyvä. Nelli saa siis pysyä pitkillä lenkeillä mukana niin kauan kuin näyttää siltä, että ne eivät rasita sitä liikaa. :)

Kesäiloja! 

TamSK, KAT ja tauon paikka

Joulukuun lopussa käytiin kisaamassa Tampereella. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pari nollaa sieltä tuli (yhdet molemmille koirille), mutta ei kovin hyvillä radoilla. Dani ei ottanut aan kontaktia (en tiedä, miksi tuomari ei antanut tästä virhettä) ja Dipin kanssa sekoilin ihan huolella olemalla koiran edessä. Siihen meni pitkä aika, vaikka kieltoa ei lopulta tullutkaan. Tässä tuo rata. Kisojen jälkeen mittasin kuumeen, kun oli niin höntti olo kisoissa ja tuntui, että henki loppuu radalla. Mittari näytti 38,5 astetta, että eipä ihme, kun oli vähän erikoinen olo.

Loppiaisen jälkeen kisattiin sitten KAT:in kisoissa Vantaalla. Dani teki omalla verkkaisella tyylillään kolme nollaa. Dipin kanssa saatiin mahtumaan jokaiselle radalle joku kämmi! Ekalla jätti kepit kesken (ei tee sitä juuri koskaan), tokalla tippui rima (aika olis riittänyt kolmanteen sijaan) ja vikalla kielto keinulle. Vikalla radalla keinulle tultiin putkesta, ja Dippi kaatui putken jälkeen.  :/ Tuli siis käytännössä ihan pysähdyksistä keinulle. Lisäksi rytmitin koko homman ihan typerästi, kun olin niin paljon koiran edellä, että itselläkään ei ollut vauhtia siinä vaiheessa, kun koira oli menossa keinulle. Voi mun kanssa. No tää on tämmöstä välillä.  Teki sentään hyvät puomit molemmilla agiradoilla! :) Tässä hyppäri (ainoa rata, joka tuli videolle).

Nyt alkoikin sitten vähän pidempi tauko agilitystä ja muistakin koirajutuista. Istun juuri lentokentällä odottamassa lentoa Dubliniin. Vietän kevään Irlannin Limerickissä vaihdossa. Teki todella tiukkaa erota koirista. :`( Vaikka hyvässä hoidossa ovatkin. No neljä kuukautta menee varmaan kuitenkin lopulta nopeasti. Jos jotain kiinnostaa, niin ajattelin kirjoitella joitain ajatuksia vaihdosta tänne. Tämän blogin pariin palaan sitten todennäköisesti kesällä. :)

Parit kisat ja muita juttuja

Josko sitä taas ehtisi tännekin tulla kertomaan kuulumisia. Niitähän on, mutta kun on tämä elämä niin hektistä, ettei muka koskaan ole aikaa istua niitä kirjoittelemaan. No nyt on tenteistä selvitty, ja enää olis kandin kirjoittaminen listalla, niin josko ehtisi tännekin jotain tarinoida. :)

Eli tässä kirjoitusten välissä taidetaan olla käyty kolmet kisat: HAU:lla, JAU:lla ja JAT:lla. En nyt jokaista rataa ala tänne analysoimaan, mutta jotain yleistä ja parit mieleen jääneet jutut kuitenkin. Ensinnäkin HAU:n kisoissa oli aivan sairaan kiva hypäri, jossa mä onnistuin hidastamaan koiraa aivan älyttömästi. Radalla oli kolme suoraa putkea, joita mentiin aika monta kertaa. Olin itse valovuoden jäljessä, ja Dippi kilttinä kyseli aina putken jälkeen, että niin saisko niitä ohjeita, että tietäis, minne mennään seuraavaksi. Nolla me tehtiin siltä radalta, mutta hitaalla ajalla. Hitsi kun sais omaa nopeutta kehitettyä. Se on vaan niin, ettei näillä vammajaloilla uskalla älyttömästi mitään vetotreenejä tehdä, kun vaarana on, että sitten ei taas pääse harrastamaan koko lajia. Mieluummin kuitenkin ehjät  ei-niin-risat jalat ja hitaampi ohjaaja kuin nopeampi ohjaaja jaloilla, joilla ei voi juosta yhtään. 

JAU:n kisoissa Dani sai sm-nollat kasaan. Dipin kanssa mokasin puomin jälkeisen elämän, kun hämmennyin niin kovasti hienosta puomista. :D Olin varma, että ei osata sitä, enkä ollut yhtään varustautunut sellaiseen, että tekee täydellisen puomin ja vielä kääntyy, eikä edessä oleva ansaeste vedä sitä puoleensa. Kun näin onnellisesti sitten kävikin, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja ohjasin hypyn väärästä suunnasta. Voi mun kanssa. Tässä tuo rata: 

JAT:n kisoissa saatiin sitten vihdoin Dipillekin ne sm-nollat kasaan. Dani taiteili noissa kisoissa triplan ja jopa sijoittuikin kahdella radalla kolmanneksi. Danin radat eivät päätyneet videolle, mutta tässä Dipin nollarata, jolla kolmas sija: 

Tässä myös samaisista kisoista "pieni" yhteentörmäys. :/ Että voisikohan sitä kertoa koiralle aikaisemmin, mihin ollaan menossa??

Nyt on siis molemmilla koirilla sm-nollat kasassa. Se sopii hyvin, sillä meille tulee keväällä monen kuukauden agilitytauko, kun lähden vaihtoon Irlantiin. Ja nytkään ei voida kisata, kun toivun tässä juuri eräästä operaatiosta (siksipä tässä onkin aikaa päivitellä blogia, kun ei juuri muuta voi tehdä). Olisi kuitenkin huippua, jos päästäis vielä ennen mun lähtöä kisaamaan. Saa nähdä, mikä omien koipien tilanne on.

Joka tapauksessa treenaamaan mennään ainakin, kunhan tästä vähän tokenen. Siinä on kyllä se hankaluus, että mulla ei ole mihinkään halliin treenioikeutta täällä etelässä. Täytyy ehkä sen takia majailla Jyväskylässä vähän lähemmäs joulua. ;) Listalla on ainakin se iänikuinen puomi Dipin kanssa ja lisäksi keinua täytyy vahvistaa paljon. Siinä on nyt tapahtunut jotain, ja Dippi jännittää sitä selvästi. Se alkoi JAU:n kisoissa toisella radalla, kun kielsi keinulle pari kertaa. Sen jälkeen keinu on ollut erittäin vaihteleva - joskus hyvä, joskus tosi huono. Mutta josko se siitä vahvistamisella taas paranisi. Fyssarillakin käytiin, eikä siellä löytynyt mitään syytä tuolle keinukäytökselle, 

Loppuun vielä maininta, että päästiin maanantaina ihanan Maijun treeneihin tuuraamaan! Mehän käytiin Dipin kanssa monta vuotta Maijulla, kunnes muutin Jyväskylään. Olipa taas mahtavaa päästä Maijun inmostavaan oppiin. :)

Parit kisat

Ollaan käyty kaksi kertaa kisaamassa sitten viime postauksen. Ensin Pieksämäellä pari viikkoa sitten ja sitten Jyväskylässä viime sunnuntaina. Pieksämäellä kisaamaan pääsi vain Dani, koska pelkäsin jalan puolesta, enkä uskaltanut juosta kuin kolme rataa. Nytkin tehtiin niin, että kaveri kävelytti Danin ratojen välissä, kun itse säästelin koipea. Todella fiksua.. No joka tapauksessa tuloksina radoilta 0 ja sert-a, 5 ja hyl. Tuo nollaratakaan ei ollut mikään kovin hyvä, mutta kun oli ainoa aikaan mennyt nolla, niin sillä irtosi serti. Dani sai ekan sertinsä vasta tämän vuoden syyskuussa. Ollaan onnistuttu ehokkaasti kiertämään ne kuluneina vuosina. :D Kun eipä tuolla vauhdit oikein riitä kärkeen. Tosin eka serti saatiin siten, että tuli monta muutakin nollaa. Usein meidän sijoittuminen kärkeen vaatii kuitenkin sen, että nopeammat epäonnistuvat. Tässä tuo rata. 

Tokalta radalta otettiin sitten puomin alastulolta 5, ja vika rata meni ihan hassutteluksi.. Dani tuli tokan hypyn ohi, enkä sitten enää saanut hyvää asennetta ohjaamiseen. Hyi mua! :/ Kaukisen Markku oli kyllä tehnyt kivat radat. Sen verran niillä kuitenkin oli haastavia kohtia, että hylkyprosentti kisoissa oli suht korkea. Tässä tämä sertirata. Kuten sanoin,  ei sillä kehuskelemaan pääse.

Sunnuntaina kisattiin sitten Jattlassa. Tarjolla olisi ollut neljä rataa kolmosille, mutta itse päädyin ottamaan molemmille kolme. Koska jalka. Ja onhan siinä kolmessa radassa muutenkin jo ihan tarpeeksi. 

Dani starttasi ensin. Ei ollut meidän päivä, ei ollenkaan. Tehtiin triplahylly. :D En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin ollut Danin kanssa kisoissa siten, ettei oltaisi saatu kisakirjaan merkintää. En tiedä, mikä nyt mätti. Ekalla radalla oli multa ihan luokattoman huonoa ohjausta (tai epä-ohjausta) lopussa. Milloinkohan mä opin, että sen radan voisi ohjata loppuun asti? Toka rata oli sitten ihan vallatonta menoa. :D Hylkäydyttiin ekan kerran, kun Dani meni yhden sivuttain olevan hypyn taakse, vaikka tarkoitus oli hypätä se hyppy musta poispäin. Sen jälkeen se mm. hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ja kävi aalla matkan varrella. Noh, ainakin koiralla oli hauskaa. :D Vikalla radalla meille kävi sitten perinteiset: väärä putkenpää. Vaikka en ole pitänyt Exceliä aiheesta, voisin vannoa, että suurin osa meidän hylkäyksistä on tullut väärästä putkenpäästä tai muista putkeen lipeämisistä. Tässä Danin radat.

Entäs Dippi sitten? Ekalla radalla jo alku tuotti rataantutustumisessa päänvaivaa. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa puomille: juosta seinän puolelta ja työntää koira puomin jälkeisen (puomin suuntaisen) hypyn taakse tai juosta puomin vasenta puolta ja tehdä vippaus siihen puomin jälkeiselle hypylle. Molemmat vaikuttivat huonoilta vaihtoehdoilta . :D Ekassa oli vaara jäädä jälkeen ja tokassa oli vaara,  että koira menee puomin jälkeen tarjolla olleeseen putkeen hypyn sijasta. Pitkään pähkäiltyäni päädyin toiseen vaihtoehtoon, koska sillä sain enemmän etumatkaa. Muuten radassa ei ollut mitään, mikä olisi erityisesti mietityttänyt. Hävettää tunnustaa, mutta lähdin radalle varmana siitä,  että epäonnistutaan. :p Ja kun sitten radalla selvittiin siitä kohdasta, en voinut uskoa sitä todeksi. Hoin vaan itselleni, että ohjaa nyt kaikesta huolimatta loppuun asti. Olinhan juuri saanut siitä Danin kanssa muistutuksen. Ja niin ohjasin, ja tultiin maaliin nollalla. Lopulta selvisi, että se oli myös nopein nolla, eli voitettiin. Jee! 

Tokalla radalla puomi ei ollut niin paha, kun sain otettua etumatkaa lähdössä. Keinulta meinasin vetää Dipin pois, kun valmistelin liikaa, ettei se mene aalle, kuten Dani. Oli siinä ja tässä, ettei siitä tullut virhettä. Mutta niin vaan pysyi tuomarin käsi alhaalla, ja taas nollalla maaliin. Keinulla käytetystä ajasta huolimatta aika riitti tälläkin radalla voittoon. Nollia tosin tällä suht haastavalla radalla tuli vain kaksi, mutta eipä tuo toinenkaan nollan tekijä mikään hidas ole. 

Kolmannella radalla piti sitten kääntyä puomilta aika tiukasti. Ja siihenhän se meidän rata sitten kosahti. Ei käänny ei. Tai kääntyi, mutta liian loivasti. Mutta puomi oli hyvä! Otan mieluummin tämän kuin huonon puomin ja käännöksen. Toisaalta olis kiva saada SEKÄ hyvä puomi ETTÄ se käännös. :D Että treeniä vaan lisää. Muuten rata meni ihan jees. Rupesi hymyilyttämään loppuradalla, kun tuomari kehui hyvää puomia. :D Tässä Dipin radat.  

Kyllä me vaan nautitaan, kun päästään harrastamaan! <3 

Ollaan me vielä elossa. Ohjaajan koipi vaan rajoittaa edelleen kovasti. Katsotaan, päädytäänkö tässä vielä leikkauspöydälle.


Mutta en mä jalasta tullut kertomaan, vaan epiksistä, joissa käytiin  sunnuntaina Dipin kanssa. Puomi ei ole kunnossa vieläkään, joten valittiin luokaksi supermöllit. Rimakorkeudet oli 20 tai 30 cm. Valitsin jälkimmäisen. Eihän siinä radassa mitään erikoista ollut, suoraan mentiin. Mentiin kaksi kertaa. Ekalla kerralla vähän hapuilevaa menoa molemmilta, ja pari kertaa D vilkuili mua. Tokalla kerralla tuntui jo ihan hyvältä! Video täällä. Rimat pysyi tällä kertaa ylhäällä, jee!


Sellaista. Katsellaan sitä seuraavaa päivitystä sitten taas joskus parin kuukauden päästä. :D

Kisatauon päätös. Ehkä.

Tai ainakin katkaisu. Katsotaan nyt, miten koipi kestää tulevaisuudessa, eli päästäänkö joskus lähitulevaisuudessa uudestaankin kisaamaan.

Joka tapauksessa mentiin oman seuran kisoissa lauantaina kaksi starttia. Medeillä tuomarina oli Saviojan Anne, kivaa! Molemmat radat olivat oikein mukavia. Ekana agirata. Eipä se nyt taaskaan kovin tyylipuhdasta ollut, ja vikan putken jälkeen tiemme meinasivat erkaantua ihan täysin. :D Olis pitänyt hakea koira lähempää putkea. Mutta nollalla kuitenkin maaliin, sijoitus 7./46. Video.

Hyppis oli myös tosi kiva. Aika paljon olis ollut eri ohjausvaihtoehtoja moniin kohtiin, ja mulla oli taas vaikeuksia päättää, mitä teen. Tässä näkyy se meidän treenaamattomuus (kolmet ratatreenit juhannuksen ja kisojen välillä..). Jotain ratkaisuja oli kuitenkin pakko tehdä, vaikka en ollenkaan ollut varma, oliko ne meille sopivimmat. Eka rima tippui jostain arviointivirheestä johtuen ja tokavikalta putkelta lenteli jonnekin tosi kauas. Tuloksena siis 5 ratavirhettä. Video.

Mulla on ollut tässä jonkinnäköinen motivaatiopula. Ei vaan ole jaksanut oikein innostua touhusta, kun ei itse ole päässyt kunnolla tekemään. Pariin-kolmeen kuukauteen en halunnut lukea edes yhtäkään blogia, koska ärsytti vaan se, ettei itse pystynyt tekemään mitään. Niissä harvoissa treeneissä on joutunut miettimään, että sattuuko ja mihin, ja paheneeko vaiva treenien takia. Syö motivaatiota tommonen, kun ei pysty keskittymään itse asiaan. Ollaanhan me nyt sitä heinäkuista taukoa lukuunottamatta treenattu koko ajan jotain, mutta se palavin intohimo lajia kohtaan on kyllä loistanut poissaolollaan. Toivotaan, että asiaan tulisi muutos, kun/jos tuo jalka nyt kestäisi sen verran juoksua. Ainakin viime lauantaina muistin taas pitkästä aikaa, miksi tätä lajia harrastan. :) Se oli mukava tunne se!

Älkää nyt käsittäkö väärin. Ei tämä harrastaminen mitenkään vastenmielistä ole ollut missään vaiheessa. Se ei ole kuitenkaan antanut mulle pitkään aikaan sitä fiilistä, mitä siitä parhaimmillaan voi saada. Toivotaan, että kivut saataisiiin tässä joskus lähitulevaisuudessa kuriin, jniin pääsisi keskittymään kunnolla treenaamiseen, ilman mitään häiriötekijöitä! :)

P.s. Dani täytti eilen 5 vuotta! Mies parhaassa iässä. <3

Supermölli

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin eilen Kirkkonummelle epiksiin Dipin kanssa. KKK:lla oli tarjolla myös supermölliluokka, joten uskaltauduttiin mukaan. Radalla oli siis vaan hyppyjä ja putkia. Kontaktejahan me ei osata, joten mölleihin ei voitu osallistua. Tavoitteena nyt oli vaan saada kisanomainen treeni ja katsoa, miten Dippi reagoi yleisöön, mun jännitykseen, vieraaseen paikkaan jne.

Porukkaa oli melko paljon paikalla. Oikea kisatunnelma siis! :) Rata oli suht helppo, kuten olettaa saattoi. Piti siinä kuitenkin jotain ohjauksiakin tehdä. Ainakin yksi valssi. :D 

Osallistuttiin suosiolla medeihin. Mineillä hypyt olivat 15cm, medeillä 25cm. Noi ihan minihypyt helposti aiheuttaa semmoisen roiskimisefektin, niin valitsin hieman korkeammat rimat. Juostiin rata kahteen kertaan. Eka kerta oli pikkuisen ihmettelyä molemmilla. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Itse en juossut tarpeeksi lujaa, enkä muka ehtinyt tekemään sitä valssia. Tulipa kuitenkin treenattua leikkauksia putkille! Ne kun on meille olleet joskus ongelmana. Nyt meni hyvin! Jäin siinä kuitenkin sen verran jälkeen, että olin yhdellä hypyllä myöhässä, joten Dippi tuli siitä ohi. Tokalla radalla ohjaajakin juoksi paremmin, ja päästiin puhtaalla radalla maaliin. :) 

Tosi hyvä mieli jäi näistä "kisoista". Yhtään en tiennyt etukäteen, mitä radalla tulee tapahtumaan. Pysyykö Dippi lähdössä, hakeeko se ollenkaan esteitä, meneekö se moikkaamaan ratatyöntekijöitä.. Sain siis tyytyväisenä todeta, että mikään häiriötekijä ei juurikaan koiraa haitannut. Lähdöt onnistuivat ja ratatyöntekijät saivat olla rauhassa. Ja ne rimatkin pysyivät ylhäällä. Kivaa! :) 

Pidemmittä puheitta, tässä se ensimmäinen rata:

Ja toinen:

(Mä alan ehkä kohta oikeasti juosta se jätesäkki vartalon ympärille kiedottuna. Noi mun kädet ei vaan muuten näytä pysyvän hallinnassa..)

Olipas mukavaa!

Yhtä kokemusta rikkaampana

Nyt on sitten sm-kisat tältä vuodelta takana. Danillehan nää oli ensimmäiset laatuaan, kun viime vuonna ei sitä tuplaa onnistuttu saamaan. Mitään paineita en näistä kisoista halunnut ottaa, vaan lähdettiin vain hakemaan hyvää fiilistä ja uusia kokemuksia. Ja se tavoite saavutettiin!

Medien karsintaradalla tuomarina toimi Saviojan Anne. Tykkäsin radasta! Sopivan hastava, mutta ei tosiaan mikään mahdoton. Ihanneaika oli tiukka, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Näin saatiin finaaliin se 50 koirakkoa. Me startattiin ihan luokan loppupäässä, mikä ei mun mielestä ollu kovin ihanteellinen lähtöpaikka. Mutta arpaonni oli tällä kertaa nyt tällainen, ja tilanteeseen oli vaan sopeuduttava. Ei siis tultu ihan aamusta paikalle, kun ajattelin, että kerään itselleni vaan turhia paineita.. Ajoissa kuitenkin oltiin, ja ehdin tehdä tosi hyvin lämmittelyt sekä valmistautua suoritukseen henkisesti. :) Ennen starttia meinasi vähän liikaa ruveta jännittämään, mutta juuri ennen lähtöviivalle siirtymistä mua vaan hymyilytti. Oli niin siistiä päästä juoksemaan kivaa rataa maailman parhaan kisakaverin kanssa. (Eikä mua kauheesti edes sattunut mihinkään :>). Huippufiilis! 

Radasta sen verran, että nelosella olin myöhässä ja vitoselle mentiin mutkan kautta. Siinä meni ihan turhaan aikaa. Keppien jälkeen tippui rima (!!), mikä lopullisesti sinetöi sen, että finaaliin ei ollut asiaa. Muuten rata oli mun mielestä suht sujuva. Danihan ei oikeesti juuri koskaan tiputtele rimoja. Että pitähän sen nyt sitten sattua just tuolla. ;) Joskus treeneissä oon saanut erittäin huonolla ohjauksella Danin tiputtamaan riman, mutta muuten rimat ovat kyllä aika hyvin pysyneet. Tässä vielä video radasta.

Ei tuo nyt kyllä loppujen lopuksi jäänyt kovin paljoa harmittamaan. Meillä oli kivaa, ja sehän on pääasia! Ensi vuonna uudestaan! :) 

Alla vielä muutama kuva Danista radalla. Kaikki kuvat ottanut Tanja Nummelin.

Juhannuksena jatketaan kisailemista Tuorlassa! :)

Kisaamassa

Erittäin pikainen postaus tän päivän kisoista. Mitäpä sitä turhaan selittelemään, videot kertovat kaiken parpeellisen. :) Juostiin siis sateisessa ja tuulisessa Kivikossa I-HAH:n kisoissa agirata ja hyppis.

Agiradalta nolla, aika huonolla sijoituksella. Ainakin tosta puomin jälkeisen hypyn käännöksestä olis saanut aikaa pois. Ja keppien jälkeen meinaan eksyä reitiltä.. Video.

Hyppikseltä hylkyjä miljoona kappaletta. :D Rupes jo naurattamaan lopussa. Ohjasin kepeille huonosti ja virheen jälkeen löysäilin. :/ Hyi mua! Tähän on kyllä tultava parannus! Ja vois noita putkenpään arpomisia treenaillakin. Vaikka ollaan kovasti noihin yritetty panostaa, niin eipä se radalla näkynyt. Mut hei, koiralla oli kivaa, ja sehän on tärkeintä! Laitan nyt tänkin videon näytille, mitäs niitä mokailuja turhaan salailemaan. ;) Oon huomannut, et tosi monet laittaa videoita vaan onnistuneista suorituksista ja nollaradoista. Musta on kuitenkin kivaa joskus katsella niitä vähemmän onnistuneitakin. :) Olkaapa siis hyvät :) Hyppis.

Ton kentän pohjassa on paljon irtohiekkaa, ja rimat oli 45 sentissä, mistä johtuen rimoja tippui yleisesti ottaen paljon. Positiivista siis, että Dani ei tiputellut.

En usko et on kesä kaukana, vaik on vielä pakkasta

Aloitetaan lonkkajaarituksella. Ne, joita kiinnostaa vaan koirajutut, voivat hypätä tekstissä pätkän eteenpäin, kisaraporttiin. :) Siis kävin viime tiistaina lonkan kontrollimagneetissa. Vielä en oo jutellut vastauksesta lääkärin kanssa, mut kuvan olen nähnyt. Sieltähän paljastui sekä hyviä että huonoja juttuja. Ensin ne hyvät (=loistavat) uutiset: reisiluu on kunnossa! Ei mitään merkkejä enää rasitusosteopatian aiheuttamasta turvottelusta! JEEE!! Yhdeksän kuukautta siihen meni, että luutui, mutta luutuihan se. :) Huh. Ihan huikea fiilis kyllä. Jossain vaiheessa olin niin varma, ettei parane koskaan.

Mut sit ne ikävämmät jutut. Kun eihän toi edelleenkään ole kivuton. (Ja tää seuraavahan ihan varmasti kiinnostaa kaikkia..) Lonkka on ok, vaikkakin tiukka toki, mut nyt oon onnistunut kipeyttämään pakaran. Ja kuvassakin näkyi ihan kunnon turvottelua istuinkyhmyn vieressä. Siis voi hitto. Diagnosoitiin äitin (sehän on fysioterapeutti) kanssa sinne hamstring-oireyhtymä. Lievänä tosin, kun ei istuminenkaan satu kovin pahasti. Juoksu kyllä sattuu.. Tää nyt on kuitenkin aika tuore juttu, että jos koittais hoitaa sen akuuttivaiheessa pois, niin ei pääsis kroonistumaan. Olin jo ton kontrollikuvan tuloksen kuultuani lähdössä juoksulenkille, mutta satuin puhumaan äitin kanssa puhelimessa ennen sitä. Äiti sitten takoi mun kaaliin, et nyt ei oikeesti kannattaisi juosta, etten saa tästäKIN pidempiaikaista vaivaa. Niinpä sitten kävelin, mikä oli varmasti aika fiksu veto. Onneksi on äidit! :D Nyt suunnitelma on se, että oon pari-kolme viikkoa juoksematta (pl. agilityt, mut ei niitä oo paljoa ;>) ja vedän Burana-kuurin. Eilisten kisojenkin jälkeen hengailin illan jääpussi takapuolessa. :D Auttoi! Ärsyttää, mut toisaalta tää juoksemattomuus sopii ihan hyvin yhteen myös mun nykyisen painonnostoprojektin kanssa, kun sellainenkin on tässä työn alla. :) (Tulipas tästä nyt pitkä sepustus näinkin henk. koht. asiasta, mut menkööt..).

Sit niihin kisoihin! Eilen siis juostiin Danin kanssa BATin kisoissa kolme rataa (2 x agi ja hyppis). Tuomarina oli Jokisen Asko. Ekana hyppis, joka oli kyllä hauska! Sai juosta, muttei kuitenkaan missään nimessä ollut helppo. Tonne tokalle putkelle oli aika vaikea ehtiä, ja se olikin aika yleinen hyllytyskohta. Monet juoksi myös ekan putken vasenta puolta, mut itse koin meille helpommaksi juosta putkien välistä. Tehtiin nollaa melkein loppuun asti, kunnes sitten olin ihan totaalisesti myöhässä persjätöstä, ja Dani irtosi putkeen. Mutta eipä haitannut, fiilis oli mitä parhain!

Tokana siis agirata, mikä oli myös ihan hauska. Ei kylläkään mikään kovin vaikea. Lähinnä alku mietitytti, kun siinä oli aika iso riski saada koira väärään päähän putkea, varsinkin jos jäi kakkoselle odottelemaan koiraa. Muuten radassa ei ihmeempiä. Tästä meille tuloksena nolla, sijoitus 5./35. Keinu oli meidän tasoon nähden aikas hyvä! :)

Vikana vielä agirata. Alussa oli inhottava keinullemeno. Siis meille inhottava. Se kun tuli tollasen pyörityksen jälkeen, niin siihen oli vaikeaa saada tarpeeksi vauhtia. Keinu olikin melko huono, mut sentään just ja just etutassut oli kontaktilla ennen kuin pysähtyi. Ekan putken jälkeen mokasin sitten itse, kun linjaus hypylle oli ihan sieltä ja syvältä. Dani tuli siis hypystä ohi, kun ei varmaan edes nähnyt koko hyppyä.. Loppurata oli ok, paitsi puomilta vapautin jostain syystä toosi aikasin.. Alun kepeillemenoon olin ihan tyytyväinen.

Omista mokista huolimatta jäi kyllä ihan huippufiilis kisoista! Oli vaan niin mahtavaa päästä taas kisaamaan! Danilla oli musta nyt ihan kiva vire, alkoi jo lähennellä sitä mitä se on treeneissä. :) On se kyllä mahtava kisakumppani. <3 Oikeesti leijuin koko loppuillan jossain sfääreissä, kun oli niin kivaa! :D Tätä me halutaan lisää!

Tää päivä meneekin ihan kokonaan töissä. Onneksi on mukavat naapurit, niin koirat pääsevät pissille. :) Kivaa sunnuntaita kaikille! No ainakin niille, jotka ei joudu kökkimään töissä. ;)

Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

Noniin, josko sitä ehtis kirjoittelemaan viikonlopun tapahtumista! Saadaan nimittäin piirtää rasti seinään. ;) Me kisattiin Danin kanssa! Hetki onkin vierähtänyt edellisistä kisoista. Kisattiin siis marraskuun alussa yhdet kisat, mutta silloinhan jalka ei ollutkaan vielä kunnossa. Eikä myöskään syyskuun kokeilussa. Kesäkuuhun astihan kisattiin aktiivisesti, mutta sit päätin antaa jalan levätä. Alkukesän kisatkin mentiin Buranan avulla. Että hetkihän (siis noin vuosi) siitä on, kun ollaan päästy kisaamaan niin, että siitä on oikeasti päässyt nauttimaan..

Mutta nyt oli kivaa! Tai kiva on liian laimea ilmaisu, oli ihan huippua! :) Meillä ei ollut mitään tulospaineita, nautittiin vaan kisaamisesta. Vaikka mä ihan koko ajan pelkään, että tää ei ookaan totta, ja lonkka (tai jotain muuta..) menee rikki uudestaan, niin silti pystyin myös nauttimaan. Ja ehkä se on ihan hyvä, että vähän pelottaa. On niitä liian uhkarohkeita kokeiluja tässä nyt kuitenkin tullut tehtyä.

Sitten itse kisoihin. :) Tuomarina oli Saviojan Anne, joka olikin tehnyt aikamoiset pyöritysradat! Ei Annella tollasia ollut silloin, kun viimeksi ollaan hänen radoillaan menty. Ihan kivat radat oli, mutta toi pyörittely nyt vaan syö tosi paljon Danin vauhtia. Eka rata esimerkiksi alkoi kakkosaidan niisto-sokkarilla. Nää on meille niin pahoja, kun ei päästä kunnolla vauhtiin. Mutta toki näitäkin täytyy treenata. Ekan radan rataantutustumisessa muuten kävi aika "hauska" juttu. Aikaa oli kulunut joku reilu neljä minuuttia, ja olin mielestäni saanut hyvät ohjaussuunnitelmat tehtyä. Siinä sitten eräs kanssakilpailija huomautti, että ohjaan suoraan kympiltä kahdelletoista..! Siis ihanaa, että joku viitsii huomauttaa asiasta! Olisin tarjonnut kyseiselle ihmiselle kahvit, mutta ei hän huolinut. :) No mutta mun ohjaussuunnitelmat meni sitten ihan uusiksi siinä kohtaa rataa, enkä ehtinyt enää tekemään uutta, kun aika loppui. Kiva.

Rata lähti vähän tahmeasti liikkeelle. Keinu oli huono, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun Hyvinkäällä on se raskas, puinen ja mun mielestä myös kovin liukas keinu. Sitten tultiin siihen kohtaan, missä mulla oli vaan pikainen hätäratkaisu tehtynä. Tai lähinnä en ollut ehtinyt miettiä, kuinka pitkältä koira pitää hakea putkesta (vaarana ansahyppy) ja vastaavasti kuinka aikaisin pitää lähteä pinkomaan, että ehtii ohjaamaan pussin jälkeisen keppien avokulman. Toteutus meni sitten niin, että hain koiran putkesta, mutta en ehtinyt sinne kepeille. Danillehan avokulmat on tosi vaikeita, ja ehdin jo luulla, että nyt tulee virhe. Dani pyörähtikin ympäri ennen keppejä, mutta Anne ei tästä kieltoa antanut. Jotenkin se koira sitten vaan pelasti tilanteen ja hakeutui kepeille oikein, vaikka ohjaaja räpelsi jotain epämääräistä takana. Hieno Dani! Loppuradassa ei ihmeempiä ja nollalla tultiin maaliin. Mitään tyylipuhdasta tuo ei ollut tosiaankaan, ja vauhtikaan ei ollut ollenkaan sitä, mitä treeneissä. Mutta nää nyt oli ekat kisat näin pitkän tauon jälkeen ja kahden ratatreenin valmistautumisella, joten en ollut kovin pettynyt.

Hyppikselläkin oli mutkaa kerrakseen. Ja mä nössönä tein lähes kaikki ohjaukset kökkövalsseilla.. Pituudelta käännyttiin tiukkaan kepeille, ja siinä pelotti, että Dani kolauttaa vikan palikan. Ihan hyvin tuo meni kuitenkin. Muutenkin mentiin rata virheettä. Yhden valssin linjaus radan lopussa meni ihan miten saattuu, ja siinä tuli ylimääräistä lenkkiä. Mutta nolla mikä nolla. Aikas uskomatonta, että onnistuttiin tämmöisellä valmistautumisella tekemään tupla! Kaikkea säätöähän siellä tosiaan tuli, mutta oli siellä hyviäkin juttuja.

Meinasin ensin, etten laita videoita tänne, mutta mitäs sitä toisaalta peittelemään.. On vaan niin karmeaa toi mun ohjaus. Kukahan leikkaisi noi mun huitovat kädet irti?! Enkä edes juokse, huoh. Mutta on tällä tauollakin pakko olla vähän osuutta asiaan.. :p Tässä ne nyt sit olis:
Agirata
Hyppis

Oman kisaamisen jälkeen olin vielä loppupäivän kisoissa töissä. Alkoi iltaan mennessä jo vähän painaa edellisen yön neljän tunnin unet. Ei ehtinyt nukkumaan Dipin yötreenien jälkeen. ;) Sunnuntaina nukuttiinkin sitten piiitkään. Ihanaa, kun Dippikin jo vähän antaa armoa, eikä tarvi heti silmien avaamisen jälkeen rynnätä pihalle. :)

Ois kyllä taas kaikkea kirjoiteltavaa, mutta kun ei ehdi/saa aikaiseksi päivittää blogia.. Lisäksi näitä aurinkoisia kevätpäiviä on varjostanut tässä viime aikoina yksi asia, minkä takia ei oo oikein jaksanut miettiä tämmösiä juttuja.. Ei siitä nyt sen enempää täällä ja ehkäpä siitäkin taas selvitään pienellä tsempillä. :)

Kisat ja mietteitä

Käytiin eilen Danin kanssa kisaamassa HSKH:n kisoissa Vuokkoset-areenalla. Tuntuu, että edellisistä kisoista oli taas ikuisuus.. Mentiin kaks agirataa (hyppäriä ei ollu tarjolla). Tuomarina toimi Saviojan Anne, ja ai että mä tykkään Annen radoista! Musta on kivaa, että kolmosten radoillakin saa joskus myös edetä, eikä radat ole vaan takaakiertoa toisensa perään. Varmastihan se riippuu koirasta, minkälainen rata kellekin sopii, mutta meille ei tee ollenkaan hyvää sellaset pyöritysradat, missä ei saa juosta ollenkaan suoraan.

Mutta sit niihin ratoihin. Ekalla radalla heti tokana esteenä oli puomi, mikä oli kyllä taas ihan syvältä. :( Oikeesti mä olisin ehtiny käydä juomassa kahvit sillä välin, kun D juoksi päähän asti. Puuh. Tähän varmasti vaikutti se, että puomi oli heti alussa, eikä oltu päästy vielä vauhtiin. Lisäksi jouduttiin hengaamaan siellä lähtökarsinassa ties kuinka monen koirakon ajan, enkä pystynyt viritellä Dania oikeaan moodiin. Sille kun tekis hyvää repiä lelua tyyliin lähtöviivalle asti. Mut näitäkin pitää treenata! Myös keinu oli huono (pysähtyi ennen kontaktia). Hitsi näiden kanssa! Tuntuu, että treenillä ei saada nyt mitään tulosta aikaan. Kyllä se nykyään treeneissä esittelee jo ihan hienojakin keinuja ja puomeja, mut näköjään kisatilanteessa voi palata vanhaan tyyliin. Pöh. Muuten rata eteni ihan kivasti ja kepeille taipui hyvin. Sitten mä mokasin kahdella rinnakkaisella hypyllä. Eka oli takaakiertona, toka musta poispäin. Nää on ollu meille tosi vaikeita, kun D niin helposti luiskahtaa tokan hypyn taakse. No nyt mä sitten varoin tuota ja olin erittäin pahasti jäljessä sen tokan hypyn ohjauksessa. Sanoin vielä ihan turhan "tässä" -käskyn estääkseni sen, ettei mene hypyn taakse. No ei mennyt, mut ei mennyt hyppyäkään. Teki kyllä just niin kuin ohjasin. Hieno koira, p*ska ohjaaja siis. :P Loppuradassa ei ihmeempiä. Video radasta.

Toka rata alkoi suoralla putkella (no siis se tuli hypyn jälkeen), kivaa! :) Putken jälkeisessä pyörityksessä Dani oli erittäin hidas. Siinä tuli mulle joku pieni mietintähetki, ja Danihan reagoi siihen heti noin. Se on niin hassua, miten se voi lukea mua niin tarkkaan! En saa yhtään jäädä miettimään mitään ohjauksia, radan jatkumista tms., vaan on vain pakko juosta ja koittaa vaikuttaa siltä, että tietää, mitä on tekemässä. Siispä itselle pieni asenteenmuutos, niin koirakin sai vauhtia. Keppien jälkeisen putken ohjasin jotenkin ihan hassusti, mut meni kuitenkin oikeeseen päähän. Ja hei, välistäveto onnistui! No joo, oli kyllä vähän limittäin noi hypyt, mut kyllä niillä nähtiin paljon virheitä. Puomi oli nyt ihan radan lopussa, ja Danilla oli kyllä paljon paremmin vauhtia. Ihan satavarma en ole, että tuliko jopa kontaktin yli. Musta se näyttää videoltakin vähän siltä. Kuitenkaan ei saatu siitä hylkyä, ja kuuluttajakin mainitsee hienon puomin kontaktin.. No meille oikeestaan se ja sama. Mieluummin niin, että jarrut toimii vähän myöhässä kuin siten, että alkaa valmistella pysähdystä jostain puolesta välistä puomia.. Eli eipä kyllä yhtään haittaa, vaikka olisikin tullut yli. Pikemminkin päinvastoin! ;) Ansaputkikin ohitettiin, ja nollalla maaliin. Aika nyt ei taas riittänyt mihinkään sijoituksiin (6.). Video.

Dippi pääsi Danin ratojen välissä ja jälkeen hengailemaan halliin. Oli siinä pienellä pennelillä ihmeteltävää, kun joka puolella tapahtui vaikka mitä, ja kaikkea olisi pitänyt ehtiä seurata! :) Reippaasti se kuitenkin seuraili tapahtumia eikä juurikaan välittänyt kuulutuksista, haukkuvista koirista tms. Tehtiin myös tuttavuutta pienen Wii-sheltin kanssa. Ja tottakai pentu pääsi myös monen ihmisen rapsuteltavaksi. :)

Äänistä tuo ei näytä muutenkaan juuri välittävän. Lainasin Katalta sellasta Sounds scary -cd:tä (:D), missä on kaikkia "pelottavia" ääniä sateesta ukkoseen, ilotulitusraketteihin ja rämisevään tynnyriin. Soitin sitä koirille melko kovalla äänellä tässä yksi ilta, eikä kukaan juuri kiinnittänyt koko hommaan mitään huomiota. Oli siinä just leikit kesken. :) En oo arjessakaan huomannut, että mihinkään paukkeeseen reagoisi. Hyvä niin!

Ekoilla rokotuksilla käytiin Dipin kanssa viime maanantaina. Reippaasti pentu käyttäytyi eläinlääkrissäkin ja itse pistosta ei edes huomannut. :) Painoa oli silloin maanantaina, tasan 12-viikkoisena, 3100 g.

Mut sit niihin mietteisiin. Oon tässä viime aikoina pohdiskellut aika paljonkin meidän agiliitelyjä Danin kanssa. Tuntuu, et viimiset puoli vuotta meidän harrastaminen on ollut lähinnä taitojen ylläpitoa, eikä olla kehitytty mihinkään. Suurin syy tähän on se, että kaikkea on pitänyt tehdä oman koiven sallimissa rajoissa. Itsenäiset treenit olen pyrkinyt pitämään mahdollisimman kevyinä ja tosiaan vahvistamaan vaan niitä jo olemassa olevia taitoja (keppejä, kontakteja, ohjauksia parilla esteellä jne.). Kisattu ollaan todella vähän (koska tää jalka ei tykkää kisoista). Nyt ollaan jokunen viikko käyty Niinulla, mutta ei sekään oo tuntunut hyvältä. Mietin perjantaina, et ei taas kyllä oo mitään järkeä mennä kisaamaan, kun sattuu. Siis ei satu ollenkaan niin paljon kuin kesällä, mut ei tuo hyväkään ole. En usko, että ne pari rataa nyt vaikuttaa tuohon milläänlailla, mutta ne on ne lämmittelyt, mitkä tuota rasittaa. En vaan osaa ottaa lämppälyjä kovin kevyesti, vaikka kuinka yritän.

Tästä päästiinkin sitten siihen ajatukseen, että pitäiskö meidän nyt oikeasti pitää ihan kunnon tauko agilitystä? Kun eihän tästäkään mitään tule, että koko ajan mennään ihan puoliteholla! Oon suht optimistinen jo tän jalan suhteen ja kuvittelen, että kyllä se viimeistään vuoden loppuun mennessä on kunnossa. (Kuulostaa varmaan jonkun mielestä pitkältä ajalta, mut ei se oo. Ei verrattuna siihen, mikä aika tästä ollaan jo kärsitty.) Nyt, kun tuntuu, että tää saattais jopa parantua, niin ehkä voisin yrittää sen ajan olla levossa juoksematta. Kun eihän se agilitytauko tee ollenkaan huonoa koirallekaan ja jossain vaiheessa vuotta se täytyisi kuitenkin pitää. Vaikka ollaankin nyt aksailtu kevyemmin, niin silti sellainen ihan totaalitauko täytyy pitää myös. Että josko sen aika olisi nyt?

Tää nyt oli tosiaan vaan sellasta mietintää vielä. Kahden viikon päästä olisi BAT:in kisat, minne mulla olis kaksi lahjakorttia. Nää on viimiset kisat, kun ne on voimassa (mulla on ollu kaksi vuotta aikaa käyttää ne, mut en oo siinä ajassa muka päässyt BAT:in kisoihin?!). Sehän olis aikamoista tuhlausta kyllä jättää ne käyttämättä. ;) Mut josko sen jälkeen sitten miettisi sitä taukoa. Eikä tässä välissäkään tekisi muuta, kuin vahvistaisi niitä kontakteja (siis jos päästään mihinkään niitä vahvistamaan, kun on treenimahdollisuudetkin nyt aika olemattomat. :/) Niinun kurssi loppuu kai joskus marraskuussa. Ja mulla on joka tapauksessa toiveistani huolimatta lätkitty iltavuoroja joillekin keskiviikoille, eli kaikille kerroille en pääse kuitenkaan. Että josko nyt vaan sit taukoilis ja katsois agilityä uudestaan sitten, kun ei satu. YHTÄÄN. (Jalastahan otettiin uusi magneettikuva viime viikolla: on se paranemassa, mut kunnossa se ei ole. Eikä se siltä tunnukaan..)

Kuulostaa kovin ankealta nyt tää kaikki. Jokin aika sitten en olis voinu kuvitellakaan kirjoittavani tällaista tekstiä. Mut kai tähän kaikkeen on vaan nyt jo niin tottunut. Lisäksi mulla on tullut entistä selkeämmäksi se ajatus, että meidän ei tarvitse saada aikaan yhtään mitään. Dani on mulle ihan äärettömän tärkeä koira, eikä siihen milläänlailla vaikuta se, kuinka monta nollaa se tekee tai on tekemättä. Oikeastaan se ei enää tunnu ollenkaan tärkeältä asialta. Voidaan ihan hyvin lähteä Kirkkonummelle vain turistiksi. Kaiken tän jälkeen tärkeältä tuntuu kovin moni muu asia kuin nollien kerääminen. Haluan, että päästään joskus kunnolla vielä nauttimaan agilitystä. Että saisin takaisin sen innon, kun kesken työpäivänkin huomaat miettiväsi jotain ohjauskuviota ja seuraavia treenejä. Nyt se ei oo ollut sellaista. Viime ajat on vaan pohdittu, että kannattaako ylipäänsä treenata, missä kunnossa jalka on. Ei sen näin kuulu mennä, tosiaankaan. :/

Toisaalta tää tuntuu aika vapauttavalta. Mulla on jostain kumman syystä ollut pakkomielteenä toi nollien keräys ensi kesää varten. Nyt kun tajusin tämän ja totesin, että se ei tosiaankaan ole mikään elämämme päämäärä, niin tuntuu helpommalta. Nollat tulee, jos on tullakseen ja jos päästään kisaamaan. Jos ei tule, niin sitten ne ei tule. Se siitä. :) Dani on vasta 4-vuotias, joten me ehditään kyllä. Ja kun mä tiedän, et Dani on ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka siihen kuuluisi vain lenkkeilyä ja tokoilua. Sehän se on tärkeintä. <3

Puuh. Tulipa vuodatus.

Iloja ja suruja

Niitähän tähän elämään mahtuu. :) Tällä hetkellä vaan tuntuu, et ne on kovin suuria. Iloista en valita, mut suruja ei tarvis enää yhtään lisää.

Alotetaan nyt kuitenkin ihan neutraalilla aiheella kertomalla viime sunnuntain kisoista. Paikkana Purina-areena, tuomarina Minna Räsänen. Danin kanssa juostiin kaksi agirataa. Eipä ihan putkeen menny nää kisat! Tuloksena 2 x hyl. Syitä näin loistavaan menestykseen oli varmasti monia; treenaamattomuus ja oman keskittymiskyvyn puute (väsytti ja ajatukset oli muutenkin jo seuraavassa päivässä) nyt suurimpina. Eikä radatkaan ollu helpoimmasta päästä. Eka rata alkoi ihan hyvin, mut pussilta D sit valahti kamalan kaarroksen ja meni renkaalle hypyn sijaan. Sain kommenttia, et en pitäny tarpeeksi kovaa ääntä. Siis minä, jolle yleensä sanotaan, et keskity siihen ohjaamiseen äläkä huutamiseen. ;p Hyllyn jälkeen rata olikin mun osalta ihan kamalaa katsottavaa; olin jonkun viisi vuotta myöhässä ihan joka kohdassa. Danin vire nyt oli kuitenkin hyvä, ja puomi oli varsin hieno! Kattokaa vaikka! (Eihän se nyt oikeesti nopeiden koirien puomiin ole verrattavissa, mut meille toi on hyvä.)

Tokalla radalla päästiin kolme estettä virheettä. Huikeaa.. :D Sen jälkeen Dani meni puomille, vaikka piti mennä sen taakse putkeen. Luulin sen jo lukinneen putken, mut tulikin mun liikkeen mukana puomille. Tässä puomilla sit hidasteli, kun tajusi et nyt ei menny niinku piti. Jatkoin rataa, ja D menikin hyvällä vireellä. Radan lopuksi ollut puomi oli kuitenkin ihan syvältä. :( Just, kun ehdin iloita ekan radan hyvästä puomista! Äh. No joo, jään taakse ja stoppaan liikkeen liian äkkinäisesti, mut silti.. Ei oo helppoa. Keinua ei ollu kummallakaan radalla.

Sit niihin iloihin! Meidän lauma sai eilen lisäystä. :) Meille muutti pieni shelttiherra, nimeltään Nappulavaaran Kullankaivaja alias Dippi. Iso kiitos Eralle luottamuksesta! <3 Tässä pari kuvaa pentusesta. Molemmat kuvat ottanut Hanna Jauhiainen.

Nyt on ensimmäinen yö uudessa kodissa, ja hyvin on mennyt! Dippi on reipas kaveri, eikä turhaan jännitä uusia asioita. Oon käynyt pari kertaa pentuja katsomassa kasvattajan luona, ja olivat kyllä kaikki erittäin reipasta sakkia. Kivaa! :)  Voisin ylistää pentuja, emää ja kasvattajaa tässä vaikka kokonaisen romaanin verran, mut ehkä nyt tyydyn vaan toteamaan, että kaikki vaikuttaa erittäin hyvältä! ;-)

Dani on ottanut uuden laumanjäsenen varsin hyvin, Nellillä nyt tapansa mukaan kestää hetki lämmetä ajatukselle. ;) Alkujärkytyksen jälkeen ei oo ottanut mitään kontaktia pentuun. Paitsi jos Dippi uskaltautuu liian lähelle, niin örisee kyllä. Samahan se oli silloin Danin kanssa, ja nyt ovat parhaita kavereita. Eiköhän se siitä siis. :)

Ja lyhyesti vielä niitä suruja:
-Nelli oireilee edelleen. Tytin mukaan lihaksissa ei ole mitään, mikä selittäisi hyppäämättömyyden. Taitaa siis tiemme viedä ainakin nyt aluksi rtg-kuviin.
-Omakin koipi oireilee. Huomaan olevani aika kärsimätön tän asian kanssa, mut en vaan voi itselleni mitään. Onhan se miljoona kertaa parempi kuin esim. kuukausi sitten, mut haluis kivun pois justnytheti! Ja juoksemaan. Kunnolla. Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä todeta, et sitä juoksemista saa varmasti odottaa. Jos nyt sellasta agilityjuoksua pystyis tässä tekemään kuitenkin ja jättäis ne juoksulenkit hamaan tulevaisuuteen.  :,(

p.s. En oo täällä tainnut mainitakaan, et Dani on nykyään ihan mun oma. :) Käytännössähän omistajanmuutos ei vaikuttanut mihinkään, kun oon tähänkin asti saanut pitää Dania kuin omanani. Mut onpahan se nyt papereidenkin mukaan mun. :)

Viikonloppu

Onpa taas paljon päivitettävää! :) En mä sit kuitenkaan malttanu pysyä pois kisoista.. Ajattelin, et ei se kaksi rataa nyt maata kaada. Tuomarina molemmilla radoilla toimi Räsäsen Minna. Agiradalla aloitettiin. Se oli aika helppo, mut toki siinäkin oli mahdollisia hylkäyspaikkoja. Keinua ei ollut. Alku lähti meillä suht varovaisesti liikkeelle, mut kun ite skarppasin, niin meno reipastui heti (eli kolmantena olleen putken jälkeen). Kontaktit vedätin ja vapautin nopeasti, ja D tuli reippaasti. Tuloksena -8,16. Oltiin kärjessä melkein loppuun asti, kunnes luokan viiimisenä lähtenyt medikokoinen Australianpaimenkoira teki paremman ajan. Dämn! :D Sinne meni nollavoitto ja agiserti. Eroa voittajaan oli joku alle sekunti. Tää on niin tätä. :) Mieltä lämmitti kuitenkin tuomarin kommentti palkintojenjaossa, kun ihasteli hienoa mitteliä. No onhan se! <3

Hyppis olikin sit huomattavasti haastavampi. Ja mokattiin oikeastaan kaikissa niissä haastavissa kohdissa. :D Kolmosen takaakierrossa takana ollut putkensuu imaisi Danin syövereihinsä, joten hyllytettiin siihen. Kepeille piti mennä suoran putken jälkeen avokulmaan, ja Dani ei löytänyt keppejä ollenkaan.. Saksalaisessa tippui rima (!), olin varmaan ihan myöhässä tässä. Että hyvin meni. :D

Mut sit siihen jännittävämpään osuuteen, eli Danin luonnetestiin, jossa oltiin sunnuntaina! Tuomareina toimivat Auli Kiiminki ja Pirjo Ojala-Laine. Testi ei olis voinu olla enempää Danin näköinen! Olipa kyllä tosi kiva todeta, et oon ollut ihan oikeassa siitä, millanen tuo koira on. :) Mitään uutta testi ei siis antanut, ainoastaan vahvisti sitä käsitystä, mikä mulla jo oli. Dani on siis kovin pehmeä koira. Siltä löytyy taistelutahtoa, millä osittain paikkailee toimintakyvyn puutetta. Luoksepäästävä ja avoinhan tuo on myös. Hermot on kunnossa (ei mitenkään erityisen hyvät, muttei huonotkaan). Ei ole mikään sähikäinen, mutta kuitenkin kohtuullisen vilkas. Tässäpä nuo osiot selostettuna ja videot pätkissä, kun en jaksa alkaa muokkailemaan:

(Ensin juteltiin ja pussailtiin :D)

Leikki: Hiukan kesti, ennen kuin lämpeni leikkiin, mut tulihan se sieltä! Taisteli ihan ok:sti tuomarin kanssa kepillä. (Videossa niitä pussailuja eka.)

Kelkka: Tässäkin reaktio ihan odotetunlainen. Räyhäsi kelkalle ja kesti tovi, ennen kuin suostui tulla sitä katsomaan.

Hyökkäys: Kuten tuomarikin totesi: "puolustaa sinua suurella sydämellä". <3 Ei kuitenkaan uskalla vastustaa ihmistä niin paljon, että veisi homman loppuun asti.

Nää osiot on samassa videossa.

Haalari: Säikähti haalaria ja tietysti myös muisti sen uudestaan ohi kävellessä.

Tynnyri: Säikähti, eikä kunnolla palautunut ja tullut katsomaan (alkoi testin kuormitus jo näkyä).

Video

Pimeä huone: Pyöri siinä lähellä, mutta ei löytänyt. Jouduin sanomaan kolme kertaa Danin nimen ennen kuin löysi perille. Ja siitäkös se riemu repesi! <3

(Tässä nyt ei oo mitään nähtävää)

Seinä: Puolusti itseään, mutta ei taaskaan ihan loppuun asti. Ja meni pussailemaan välittömästi, kun hyökkääjä lopetti hyökkäyksen. :D

Ampuminen: Testin ainoa osio, joka hiukan yllätti. Reagoi ekaan laukaukseen säpsähtämällä. Yleensähän Dani ei äänistä välitä, mut uskon, että tässä vaikutti se, että D oli jo niin kuormittunut testistä.

Lopuksi hieman leikittiin, ja sain kyllä Danin leikkimään, mut oli selvästi kuormittunut. Loppukeskusteluissakin seisoi häntä alhaalla. (Illalla kyllä oli lenkillä jo normaali.)

Ja pisteet:

Toimintakyky: -1 pieni
Terävyys: +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: -2 pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: ++ laukauskokematon

Yhteensä 136 plussaa ja 31 miinusta, eli 105 pistettä.

Loppuun vielä tuomarin kommentit. Allekirjoitan! Mua huvitti tossa lopussa, kun tuomareiden näkemys oli niin samanlainen kuin itsellä. Esim. kommentit "sillä on moottori, millä pehmeyden mukanaan tuomat ongelmat voitetaan" ja "se ensin aina harkitsee ennen kuin ryhtyy tekemään" on just niitä lauseita, mitä oon itse monesti sanonut! Jännää, että tuomarit sai kaiken ton selville noin lyhyessä ajassa! :D Tää pehmeys nyt selittää esim. sen, miten saatiin keppiongelma siitä, et yksissä kisoissa tuli virhe kepeillä. Dani muisti sen ja monet kisat meni sen jälkeen piloille siksi, että kepit ahdisti. Mut kyllähän sieltäkin noustiin, ja nyt kepit on hyvät. Pehmeä koira myös opettaa paljon juttuja, mitä kovemman koiran kanssa ei tarvi miettiä. Oon aikasemminkin kirjoittanut samasta aiheesta. Eikä se myöskään koskaan mokaile tahallaan tai ns. näytä mulle keskaria treenatessa. Että miinuksistaan huolimatta on se vaan niin kovin ihana ja tärkeä. <3

Ainiin ja lisäksi ohjaaja sai erityismaininnan toimintakyvystään, mikä oli kuulemma plussan puolella. :D Tykkäsivät, kun noudatin ohjaita (no ylläri). Oli kyllä niin hyvät ohjeet, että mikäs niitä noudattaessa. :)

Pari sanaa Nellistä: Se on kipeä. :( Saatiin nopeesti aika Tytille, joka oli myös ihan ihmeissään siitä, miten koira voi olla noin jumissa, kun se on just kaks viikkoa sitten hierottu. Kerran saatiin ihan kunnon kiljaisu aikaiseksi selkää käsiteltäessä, mut sen jälkeen ei mitään. Ei vaikka kuinka yritettiin kaivella rankaa. Mystistä.

p.s. harvinaisen monta sydäntä tässä tekstissä. :D

TK2 Cefeus Dudley of Gimli

Käytiin tiistaina tokoilemassa Danille teekookakkonen. :) Tuomarina toimi Pirkko Bellaoiu, taas kerran. :) Vaikka mikäs siinä, kovin mukava ja reilu tuomarihan hän on. Tiistaihin asti odottelin, että mikähän este meille nyt tällä kertaa tulee.. On nimittäin ollu viime aikoina sen verran huono karma näiden ilmojen kanssa. Aina kun oon ilmottautunut johonkin, niin joku on sairastunut (anaalit, selkäongelmat ja sen aiheuttama douppaus, omat sairastelut). Mutta nyt siis päästiin ihan kokeeseen asti! Eräänlainen voitto jo sekin! :)

Tässäpä siis pisteet ja selitykset kokeesta:

Paikallamakuu: 9. Oli kuulemma ennakoinut lopun perusasennon. Ite en kyllä tämmöstä huomannut, mut tuomarin sana on laki. :) Nokka oli kuulemma kerran käynyt maassa, nopeasti kylläkin, eli ei ollu jäänyt haistelemaan. Tästä en silti tykkää! Piilossa viereisen koiran ohjaaja totesi, etteivät ole koskaan treenanneet AVO:n paikallaoloa. Sepä kiva, just ton halusin siellä teltan takana kuulla! :/ Pysyivät sitten kuitenkin koko rivi paikallaan, onneksi..

Yksilöliikkeet mentiin sekoitetussa järkässä, kivaa vaihtelua!

Luoksetulo: 10. Mietin, malttaako pysähtyä, kun tää mentiin ekana. Vähän myös pohditutti, että ymmärtääkö kuunnella jättökäskyn vai lähteekö seuraamaan, kun sillä "aina" alotetaan. Molemmat huolet oli turhia, Dani hoiti homman kotiin! :)
Seuraaminen: 9. Voi huoh! :D Kävelyt ihan ok, mut juoksu jotain ihan kamalaa! Ei olis tarvinnu näin hyviä pisteitä antaa tästä. :p Mun pomppueläin. <3 En oo saanu sitä treeneissä tekemään tota, et olis voinu puuttua siihen.
Hyppy: 10. Jää lähelle hyppyä, mut en oo jaksanu tästä nipottaa, kun ei kolauta estettä.
Liikkeestä seiso: 10. Ok.
Liikkeestä maahan: 10. Eipä tässäkään kummempia.
Tässä välissä Danilta pääsi pari haukkua mun kehuessa.. Enpä tiennyt, että tollastakin pitää varoa.
Kaket: 9,5. Puoli pistettä meni, kun istui aavistuksen vinoon. (Tuomari sanoi, että jostain pitää nipottaa, ettei tuu liian montaa kymppiä peräkkäin. :>)
Nyt kehuin todella hillitysti, ja Dani pysyi hiljaa.
Nouto: 9. Lähti hyvin, mut palautus kaarella ja pureskeli luovutuksessa. Pöh.
Kokonaisvaikutus: 9. Siitä haukusta meni piste. Muuten kivaa yhteistyötä. :)

Yhteensä 190,5p. ja KP. Näillä irtosi sija 1./7 ja siis titteli TK2. Nyt sitten voivottelemaan, puuh! :p

Ihan hyvin, että joku aika sitten taisteltiin siitä, kun Dani ei palkkautunut mun kehuista, vaikka hypin tasajalkaa ja kiljuin kuinka iloiseti. Nyt sitten saa varoa, ettei kehu liian iloisella äänellä. Voidaan siis olettaa, että D on tajunnut palkattomuuden idean. :) Joku treeni on siis ihan tuottanut tulostakin, jei! :)

Meinasin jättää videon julkaisematta ton seuraamisen takia, mut eiköhän tässä nyt olla jo nolattu itsensä sen verran useasti, et yks kerta lisää ei enää tunnu missään. :P Noi numeroliivitkin oli todella tyylikkäät. :D Yritin kovasti tunkea sitä tonne treeniliivin alle, ettei ihan polvissa asti liehuisi. :p

Nelli kävi tiistaina Tytillä. Katsottiin liikkeet, ja "kivasti" heitti taas oikeaa etujalkaa sivukautta ravatessaan! :/ Ja niinhän se oikea lapa olikin taas ihan jumissa. En tajua, mistä se aina kehittää sinne sen jumin. Nyt ei olla edes treenattu. No saatiin sitä kuitenkin ihan hyvin auki.

Itselläkin pää jo kääntyy, mut ei nää niskat kunnossa ole. Ja kylki on edelleen kipeä. Tod.näk. siis murtuma siellä kylkiluussa on. Pöh.

Mikset ottais omast potentiaalista selkoo?

Pikainen postaus viime aikojen tapahtumista ja fiiliksistä. Perjantaina käytiin Tuorlassa juoksemassa pari rataa (agi + hr) molempien kanssa. Nelli aloitti Rantamäki-Lahtisen hyppiksellä. Rata oli helppo, yks putken kauempaan päähän veto, eikä oikein muuta kummempia. Mua sattu jalkaan ihan hemmetisti (ei auttanu edes Burana) ja liikkuminen oli tavallistakin huonompaa (se on jo paljon se...). Muurin jälkeinen valssi oli huono. Nollalla maaliin, sijoitus muistaakseni 13, kun nollia tuli 28.

Medien hyppikselle tuomariksi vaihtui Anders Virtanen. Alun kiemura ennen keppejä jyrkkeni ja loppu meni vähän uusiks, muuten rata oli lähes sama kuin mineillä (vähän kulmia muuteltiin). Kivasti lähti rata liikkeelle, takaaleikkaus kepeille onnistui hyvin. Lopussa sit mokasin saksalaisen (tuli joku hetkellinen blackout..) ja aiheutin meille hylyn. Voi huoh. Danilla kuitenkin kiva vauhti. Tästä radasta on vaan pätkä videolla.

Seuraavaksi tsekkiläisen Zdenek Spolekin agirata. Mulla oli jotenkin tosi suuria vaikeuksia keskittyä.. Sen näki jo tossa Danin hyppiksen mokassa. En tiiä oliko se nestehukka (olin kyllä juonut ihan liian vähän) vai mikä, mut jouduin tosiaan tsemppaamaan, et pystyin keskittymään tekemiseen. Ja tällä radalla sitä keskittymistä tosiaan vaadittiin! Ihan loppuun asti. Ajattelin, et rata kosahtaa viimeistään tohon loppuun, kun en ehdi näyttämään puomin alla olevan putken jälkeistä hyppyä, en ainakaan tän jalan kanssa (ihan turha edes yrittää leijeröidä puomia, kun ei se putki edes suoraan syöttänyt siihen hypylle). Mut selviydyttiinpä kuitenkin nollalla maaliin! Ei se rata hyvä ollut; putkijarrusta ei ollu tietoakaan ja Nelli kaarratti kilometrin putkesta ennen ku kääntyi ja kepeillekin huiskasin miten sattuu. Hitaitakin oltiin, kun oli kai sit niin kuuma ja pitkä päivä takana. Ihanneaikaan ehdittiin kuitenkin, vaikka se muka oli laskettu 3,8 etenemällä.. Sijoitus 6./63 ja Nellille siis tuplanolla! :)

Sit Danin kanssa sama rata. En tiiä, mikä meni pieleen, mut vauhtia ei ollu ei sitten yhtään. Jouduin jonkun aikaa odotella ennen lähtömerkkiä, voiskohan se sit vaikuttaa..? Tai sit vaan en saanu kunnon virittelyitä tehtyä. Puomi oli t-o-d-e-l-l-a hidas, kun vielä ennen puomia oli menossa ansahypylle ja viime hetkellä sain korjattua. Keinulta vitonen, kun ei voinu tulla loppuun asti ja vapautin sit ennen kontaktia. Ja kun keinulta käännyttiin sivulle, niin ei sit osunut kontaktille. Voi argh. Vitonen siis tuloksena ja erittäin hidas aika (vaikka ei yliaikaa tullutkaan). Laitetaan nyt tääkin räpellys näkyville.

Ei varmaan tätä pitäis kirjoittaa julkiseen blogiin, mut en malta olla mainitsematta, että olipa epäurheilijamaista käytöstä joillakin siellä radalla. Tuollakin oli perheitä katsomassa, et mitäs se agility on, niin ei tosiaan oo kiva, et radalla käyttäydytään hyvin epäasiallisesti. :/ Ei anna kovin kivaa kuvaa agista ulkopuolisille.

Niin ja tiedoksi, et se aurinkorasva auttaa kovin paljon enemmän ihan käytettynä kuin kassin pohjalla pullossa. Hitsi, että nyt sattuu. :D On pakko nukkuakin selällään, kun ei pysty kääntymään kyljelleen, kun hartiat ei saa osua mihinkään. :D Paidan pukeminen ja riisuminenkin on aika tuskasta. Että fiksusta päästä kärsii koko ruumis vai miten se meni.

Sit lisää ahdistusfiiliksiä. Nimittäin asiaa Danin puomista. En enää tiedä, mitä teen sen kanssa! Tänään käytiin sitä treenaamassa. Ensin pelkkää alastuloa ja kyllä Dani sen paikan tietää, vaikka ei tuukaan mun mielestä tarpeeksi kovaa 2on-2offiin. Mut siitä kriteeristä oon nyt jopa valmis joustamaan, kunhan tulee kerralla alas asti. Mut en vaan kestä sitä, et koko puomi on nyt taas erittäin hidas. Tuntuu jopa välillä, et mitä enemmän yritän hetsata tohon vauhtia sitä enemmän se kuvittelee, et nyt täytyy tehdä tarkasti eli hidastaa entistä enemmän. :( Sit mua rupee ärsyttämään ja vaikka kuinka yritän esittää muuta, niin Danihan aistii sen heti  Kaikessa ihanuudessaankin toi koira on vaan välillä niin ärsyttävä, kun on niin kiltti. Jotain pitäis nyt tehdä, kun vaan tietäs, että mitä.  

Loppuun vielä asia, joka nyt ei oikeestaan liity yhtään mihinkään. :D Mut siis kun mulle on parikin kouluttajaa sanonut Danin kanssa, et anna sen vaan aluksi tehdä hitaasti, niin kyllä siihen tulee vauhtia, kun se oppii. Mä oon ollu tästä aika paljon eri mieltä, kun mun mielestä hommat nyt vaan pitää tehdä alusta asti lujaa. Ts. en usko, että sitä vauhtia tohon tulee itsestään sit joskus, kun on ensin saanut tehdä hitaasti. Kun näköjään oppii menemään hitaasti ihan opettamattakin.. En siis todellakaan sano, ettei toi joillekin koirille toimis. Mutta Danille se ei toimi, ja onneksi en oo noita kouluttajia uskonut.. ;) Eihän ne oo kuitenkaan Dania tuntenut, on vaan sen hetken nähnyt siinä tekemässä. Tää nyt vaan tuli mieleen, kun lueskelin yhtä Clear Runin artikkelia, jossa tätä juttua käsiteltiin. Tässä pätkä, josta en enempää vois olla samaa mieltä: "The often quoted saying, "You need understanding before you have speed" is very true. You can't do fast that which you can't do slowly. However, the unspoken assumption that once a dog understands he will get faster just isn't so for many dogs. For dogs without a high-drive mentality, if you teach them to do slowly, that's exactly how they'll do it." Siis nimenomaan, annapa ton tehdä joku juttu hitaasti, niin se homma varmasti tehdään hitaasti jatkossakin. Niin, eli jotain ois nyt keksittävä siihen puomille!

Oho, ei tää nyt kovin pikainen postaus ollutkaan.. :D 

Agi SM 2012

Käväistiin Jyväskylässä viikonloppuna. :) Lauantaina aamupäivästä lähdettiin Vantaalta, iltapäivä vietettiin joukkueita katsellen. Yö kesähotellissa erittäin vähillä yöunilla. Oli kuuma, eikä Nellikään varmasti kovin paljon nukkunut. Pyöri jä läähätti koko yön. :( Oikea hotelli ja ilmastointi olis ollu kiva juttu!

Sunnuntaina sit tositoimiin! :) Päivä alkoi aamupalalla ja Buranalla (hitsin koipi!). Lähdettiin kolmannessa tutustumisryhmässä, joten ehdin hyvin katsella ratoja jo ennen tutustumista. Tuomarina karsintaradalla Savikon Seppo. Kiva rata erittäin tiukalla ihanneajalla (4,1 m/s!).  Kolmosen ja nelosen ohjausta mietin vielä tutustumisen jälkeen, että kummalta puolelta vien. Hyvin toimi kuitenkin toi valssi. Sain kuin sainkin itseni tsempattua ihan hyvään vireeseen rataa varten. Huima parannus viime vuoden kokovartalohalvaukseen.. ;) Eihän tuo rata oo täydellinen (kepeille meno hidas, ennen muuria oleva hyppy leviää, ennen vikaa putkea kysyy ja vielä vikalla hypyllä meinaan kadottaa koiran..), mutta tossa tilanteessa oon tyytyväinen. Suoritus riittikin juuri ja juuri finaalipaikkaan. Tuloksena siis 2,09, sija 48./219. Jes! :) Video karsintaradasta:

Minien finaali käytiin päivän viimeisenä. Ei säilytty kuivina, mutta eipä se sade kovin paljoa fiilistä latistanut. :) Mua ei enää edes jännittänyt, oli vaan hurjan kivaa päästä finaaliin kisaamaan! :) Tuomarina oli Jari Tienhaara.. Rata näytti ennen tutustumista aika kamalalta, mut tutustuessa sain kuitenkin ihan ok suunnitelman tehtyä. Ei siinä mitään sellasta ollut, mitä ei oltais osattu. Siis JOS olisin ohjannut.. ;p Alku ok, hyvin haki pimeän putkikulman. Eka putki-aa -erottelu hyvin, tokalle en ohjannut vaan oletin. Ja siihen se kosahti; Nelli meni aalle putken sijaan. Nautiskellen kuitenkin loppuun. Lopussa jäin vielä ihan hirveästi jälkeen, enkä jaksanut tsempata takakiertoa, Tyytyväinen oon kuitenkin Nellin vauhtiin, kun ottaa huomioon lauantain kisaturisteilun, huonosti nukutun yön, sunnuntain ekan radan ja pitkän väliajan ratojen välillä. On se ihana! <3 Hylkäyksestä huolimatta täytyy olla tyytyväinen arvokisafinaaliin pääsystä ja siitä, etten jännittänyt ollenkaan niin paljon kuin viime vuonna. Ratapiirros ja video finaaliradasta:

Kiva viikonloppu, hyvää seuraa (kiitos Noora!), ihana koira ja kesäloma, mikäs sen mukavampaa! <3

Kakkonen ei oo ykkönen

Käväistiin Danin kanssa pitkästä aikaa tokokokeessa. Nokkelimmat voi päätellä jo otsikosta, et eihän se ihan nappiin mennyt.. Koe oli Kallion Koirakerhon järjestämä. Paikkana Sahaajankadun kenttä ja tuomarina Pirkko Bellaoui. Koejärjestelyt toimivat, ja ilma oli mitä mahtavin. Olosuhteita ei siis käy syyttäminen tästä meidän tuloksesta.. Tässä pisteet, selitykset ja muutama videopätkä:

Paikallamakuu: 9,5. Koepaikalta tarttui koiran turkkiin sellasia inhottavia tahmaisia siemeniä.. Koitin niitä kiskoa Danista irti ennen makuuta. Ajattelin, et kiva, jos rupee niitä itsestään kiskomaan.. Ihan hyvin oli kuitenkin maannut. Tuomari ei kertonut, mistä toi puoli pistettä meni. Aavistuksen jätin kyllä vinoon, oisko ollu sit siitä. Vieruskaveri sai vitosen, kun koira oli koko makuun ajan nyppinyt niitä siemeniä itsestään. Siinäpä taas uusi treeni-idea! Eipä oo tullu mieleen tollastakaan häiriötä harjoitella! :D

Seuraaminen: 9. Juoksuun lähtiessä (oli heti kaavion alussa) teki ihan karmean loikan. :D Muuten oli kyllä meidän parasta koeseuruuta. Tai en mä ekasta kokeesta muista mitään, kun olin niin paniikissa.. Mut sm:ssä oli tosi karmea seuruu ja piirinmestiksissäkin kontakti tippuili. Eihän tuo nyt priimaa ole vieläkään (todellakaan), mut suunta on oikea.

Liikkeestä maahan: 10. Tässä ei mitään ihmeempiä.

Luoksetulo: 9,5. Siis jee! Ne koomailut, joista kirjotin pari postausta sitten, on ihan menneen talven lumia. :) Muutama suora luoksetulo, ja johan alkoi taas sujua. :) Sanoin käskyn liian myöhään, vasta merkin jälkeen.. Puoli pistettä lähti kuitenkin mun vasemman käden liikkeestä sivulletulossa. Hmm, aika tarkkaan on katsonut. Ei ollu kyllä tarkotus mitään käsiä liikutella.

Tähän asti siis kaikki hyvin, mut sit se alamäki alkoi. :p

Liikkeestä seisominen: 8,5. Ja tää on ollu se meidän varmin kymppiliike! Hyvin pysähtyi nytkin, mut kääntyi mua vastaan, kun olin tulossa vierelle?!? Ollaan kyllä treenattu tota, eikä oo koskaan ennen tehny tollasta! Tästä johtuen perusasentokin oli ihan vino. Mikä lie ajatuskatkos.

Nouto: 8. Ihan kivasti haki ja hienosti oli palauttamassakin... likkurille! Viime hetkellä totesi menneensä harhaan ja kurvasi ohjaajansa viereen. :D Palautus vähän vino, mut sitä se on treeneissäkin. Treenilistalla on tääkin asia.

Kaket: 0. Siihen tää homma sit kaatui! :( Ei noussu ekaankaan istumiseen. Niin ärsyttävää! Joku virejuttu tää on. Kun vaan keksis, miksi aina välillä tekee tota. Tässä ei sit ollukaan mitään nähtävää..

Hyppy: 8. Muuten ihan ok, mut ennakoi istumisen hypyn takana.

Kokonaisvaikutus: 9. Ilman kakeja olis kuulemma ollu ehdottomasti kymppi.

Yhteensä 153p. ja sija 2./8. Meidän eka kakkostulos! Eipä paljon palkinnot mieltä lämmittänyt. Tuomari totesi palkintojenjaossa, et olipas teillä nyt huono tuuri. En kyllä sanois, et tuurilla on ton asian kanssa mitään tekemistä..

Pahimman ketutuksen laannuttua täytyy kuitenkin olla tyytyväinen vireeseen, joka oli aika hyvä. Vikoissa liikkeissä tuli virheitä, enkä tiedä, loppuiko siinä kuitenkin vähän keskittyminen, vai sattuiko ne virheet muuten vaan suorituksen loppuun. Kestävyyttä vaan lisää siis.

Illalla kävin tekemässä vielä liikkeestä seisomisen ja kaket. Hyvin sujui, molemmat..

Tuplanollan kirous

Ehdin perjantaina käyttää Danin Tytillä tsekattavana. Saatiin hyviä uutisia: edellinen hoito oli tehonnut hyvin, ja selässä ei ollu mitään lukkoja! Niinpä päästiin hyvillä mielin kisaamaan. :)

Eilen siis kolme rataa Janakkalassa, tuomarina Asko Jokinen. Ekana hyppäri. Rata oli ihan kiva, saatiin etua siinä, että Dani hakee niin hyvin putkia. :) Ainoa homma, mikä radassa ei ollu niin kiva, oli ihanneaika. Mineillä oli sama rata ja siinä ihanneaika vielä ihan kohtuullinen, mut medeille sitä sitten kiristettiin. Etenemäksi radalle tuli 4,4 m/s! Siis mä en kyllä ihan tajua tollasta. Ei kauheesti edistä mitään rotukirjoa tollaset ihanneajat. Kun nopein voittaa kuitenkin, niin miksi pitää niiltä vähän vähemmän nopeilta sit viedä se puhdas nolla..? Oli vielä tosi kuuma päivä, ja koirat näytti muutenkin olevan vähän hyytyneitä. No mutta se siitä, tuomarin sana on laki, eikä sille mitään mahda. :) Ja toivotaan, ettei ollu tarkoituksellista, vaan pelkkä virhearvio. Niitähän sattuu kelle tahansa. :)

Meillähän rata meni ihan hyvin kuitenkin. Tokavikassa putkessa Dani vietti aika kauan, ja sen jälkeinen kaarre levisi. Kepeillä kesti hyvin, vaikka leikkasin edessä. Tulos -0,13, sija 3./18. Ratavirheettömiä suorituksia oli 9, kolme niistä ehti aikaan. Eli saan olla tyytyväinen, että ei tullu yliaikaa! Tää onkin ainoa rata, mikä saatiin videolle:

Tokana agirata. Radalla ei ollu keinua, jei! :) Ihanneaikakin oli kohtuullinen, etenemäksi tuli 3,5 m/s. Puomi oli tokana ja siitä käännyttiin jyrkästi takaisinpäin. Olispa ollu kiva, jos olis itsenäinen kontakti puomilla.. Yritin jäädä vähän jälkeen, mut eipä se vaan toiminut; Dani pysähtyi kaikki tassut kontaktilla. :( En edes korjannut tota (tyhmä minä!), vaan jatkettiin. Niisto ei toiminut, lähti takaakierrossa jonnekin piiitkälle. A oli hyvä. Virheettä päästiin melkein loppuun. Sit mokasin välistävedon. Oonko mä kertonut, et mä inhoon niitä?! Ku en osaa! Nyt vaan ei ollut kauheesti järkeä mennä toiselle puolelle tekemään takaatyöntöä. Ja ajattelin, et kai mä nyt yhdestä välistävedosta selviän.. No enpä selvinnyt. Dani kyllä lähti hyvin ohjaukseen, mutta päästin liian aikasin, ja Dani meni hypyn taakse --> hyl. Vielä me treenataan noi kuntoon!

Kolmannella radalla puomin jälkeen sama homma kuin edellisellä. Kepeille avokulma, mut muuten ei ihmeempiä. Eikä taaskaan sitä keinua. :) Kun ei ollu tulospaineita, niin ajattelin, että nyt on tavoitteena ainoastaan tehdä se puomi kunnolla. Olin käyny ratojen välissä tekemässä puomia lämppäesteillä. Jäin taakse ja hyvin löytyi 2on-2off. Mutta radallapa jäi taas liian ylös! :/ Käskin korjaamaan, ja korjasikin, mutta tuli sit ilman lupaa pois. :/ Äh.  Olipas nyt vaikeaa. Nollalla me nyt kuitenkin tultiin maaliin, mutta menihän tossa puomisekoilussa aikaa. Ja puomi oli muutenkin taas kovin hidas, molemmilla radoilla. Tulos -1,80, sija 6./14.

Mutta onpa se tuplanollan tekeminen vaan vaikeaa! :D

p.s. Laskin just, että Danilla on nollia tälle kaudelle 11 kpl. Mut ei vaan sitä tuplaa. En tiedä harmittaako toi edes kauheesti.. Ehtiihän sitä.