sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

En usko et on kesä kaukana, vaik on vielä pakkasta

Aloitetaan lonkkajaarituksella. Ne, joita kiinnostaa vaan koirajutut, voivat hypätä tekstissä pätkän eteenpäin, kisaraporttiin. :) Siis kävin viime tiistaina lonkan kontrollimagneetissa. Vielä en oo jutellut vastauksesta lääkärin kanssa, mut kuvan olen nähnyt. Sieltähän paljastui sekä hyviä että huonoja juttuja. Ensin ne hyvät (=loistavat) uutiset: reisiluu on kunnossa! Ei mitään merkkejä enää rasitusosteopatian aiheuttamasta turvottelusta! JEEE!! Yhdeksän kuukautta siihen meni, että luutui, mutta luutuihan se. :) Huh. Ihan huikea fiilis kyllä. Jossain vaiheessa olin niin varma, ettei parane koskaan.

Mut sit ne ikävämmät jutut. Kun eihän toi edelleenkään ole kivuton. (Ja tää seuraavahan ihan varmasti kiinnostaa kaikkia..) Lonkka on ok, vaikkakin tiukka toki, mut nyt oon onnistunut kipeyttämään pakaran. Ja kuvassakin näkyi ihan kunnon turvottelua istuinkyhmyn vieressä. Siis voi hitto. Diagnosoitiin äitin (sehän on fysioterapeutti) kanssa sinne hamstring-oireyhtymä. Lievänä tosin, kun ei istuminenkaan satu kovin pahasti. Juoksu kyllä sattuu.. Tää nyt on kuitenkin aika tuore juttu, että jos koittais hoitaa sen akuuttivaiheessa pois, niin ei pääsis kroonistumaan. Olin jo ton kontrollikuvan tuloksen kuultuani lähdössä juoksulenkille, mutta satuin puhumaan äitin kanssa puhelimessa ennen sitä. Äiti sitten takoi mun kaaliin, et nyt ei oikeesti kannattaisi juosta, etten saa tästäKIN pidempiaikaista vaivaa. Niinpä sitten kävelin, mikä oli varmasti aika fiksu veto. Onneksi on äidit! :D Nyt suunnitelma on se, että oon pari-kolme viikkoa juoksematta (pl. agilityt, mut ei niitä oo paljoa ;>) ja vedän Burana-kuurin. Eilisten kisojenkin jälkeen hengailin illan jääpussi takapuolessa. :D Auttoi! Ärsyttää, mut toisaalta tää juoksemattomuus sopii ihan hyvin yhteen myös mun nykyisen painonnostoprojektin kanssa, kun sellainenkin on tässä työn alla. :) (Tulipas tästä nyt pitkä sepustus näinkin henk. koht. asiasta, mut menkööt..).

Sit niihin kisoihin! Eilen siis juostiin Danin kanssa BATin kisoissa kolme rataa (2 x agi ja hyppis). Tuomarina oli Jokisen Asko. Ekana hyppis, joka oli kyllä hauska! Sai juosta, muttei kuitenkaan missään nimessä ollut helppo. Tonne tokalle putkelle oli aika vaikea ehtiä, ja se olikin aika yleinen hyllytyskohta. Monet juoksi myös ekan putken vasenta puolta, mut itse koin meille helpommaksi juosta putkien välistä. Tehtiin nollaa melkein loppuun asti, kunnes sitten olin ihan totaalisesti myöhässä persjätöstä, ja Dani irtosi putkeen. Mutta eipä haitannut, fiilis oli mitä parhain!

Tokana siis agirata, mikä oli myös ihan hauska. Ei kylläkään mikään kovin vaikea. Lähinnä alku mietitytti, kun siinä oli aika iso riski saada koira väärään päähän putkea, varsinkin jos jäi kakkoselle odottelemaan koiraa. Muuten radassa ei ihmeempiä. Tästä meille tuloksena nolla, sijoitus 5./35. Keinu oli meidän tasoon nähden aikas hyvä! :)

Vikana vielä agirata. Alussa oli inhottava keinullemeno. Siis meille inhottava. Se kun tuli tollasen pyörityksen jälkeen, niin siihen oli vaikeaa saada tarpeeksi vauhtia. Keinu olikin melko huono, mut sentään just ja just etutassut oli kontaktilla ennen kuin pysähtyi. Ekan putken jälkeen mokasin sitten itse, kun linjaus hypylle oli ihan sieltä ja syvältä. Dani tuli siis hypystä ohi, kun ei varmaan edes nähnyt koko hyppyä.. Loppurata oli ok, paitsi puomilta vapautin jostain syystä toosi aikasin.. Alun kepeillemenoon olin ihan tyytyväinen.

Omista mokista huolimatta jäi kyllä ihan huippufiilis kisoista! Oli vaan niin mahtavaa päästä taas kisaamaan! Danilla oli musta nyt ihan kiva vire, alkoi jo lähennellä sitä mitä se on treeneissä. :) On se kyllä mahtava kisakumppani. <3 Oikeesti leijuin koko loppuillan jossain sfääreissä, kun oli niin kivaa! :D Tätä me halutaan lisää!

Tää päivä meneekin ihan kokonaan töissä. Onneksi on mukavat naapurit, niin koirat pääsevät pissille. :) Kivaa sunnuntaita kaikille! No ainakin niille, jotka ei joudu kökkimään töissä. ;)


maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

Noniin, josko sitä ehtis kirjoittelemaan viikonlopun tapahtumista! Saadaan nimittäin piirtää rasti seinään. ;) Me kisattiin Danin kanssa! Hetki onkin vierähtänyt edellisistä kisoista. Kisattiin siis marraskuun alussa yhdet kisat, mutta silloinhan jalka ei ollutkaan vielä kunnossa. Eikä myöskään syyskuun kokeilussa. Kesäkuuhun astihan kisattiin aktiivisesti, mutta sit päätin antaa jalan levätä. Alkukesän kisatkin mentiin Buranan avulla. Että hetkihän (siis noin vuosi) siitä on, kun ollaan päästy kisaamaan niin, että siitä on oikeasti päässyt nauttimaan..

Mutta nyt oli kivaa! Tai kiva on liian laimea ilmaisu, oli ihan huippua! :) Meillä ei ollut mitään tulospaineita, nautittiin vaan kisaamisesta. Vaikka mä ihan koko ajan pelkään, että tää ei ookaan totta, ja lonkka (tai jotain muuta..) menee rikki uudestaan, niin silti pystyin myös nauttimaan. Ja ehkä se on ihan hyvä, että vähän pelottaa. On niitä liian uhkarohkeita kokeiluja tässä nyt kuitenkin tullut tehtyä.

Sitten itse kisoihin. :) Tuomarina oli Saviojan Anne, joka olikin tehnyt aikamoiset pyöritysradat! Ei Annella tollasia ollut silloin, kun viimeksi ollaan hänen radoillaan menty. Ihan kivat radat oli, mutta toi pyörittely nyt vaan syö tosi paljon Danin vauhtia. Eka rata esimerkiksi alkoi kakkosaidan niisto-sokkarilla. Nää on meille niin pahoja, kun ei päästä kunnolla vauhtiin. Mutta toki näitäkin täytyy treenata. Ekan radan rataantutustumisessa muuten kävi aika "hauska" juttu. Aikaa oli kulunut joku reilu neljä minuuttia, ja olin mielestäni saanut hyvät ohjaussuunnitelmat tehtyä. Siinä sitten eräs kanssakilpailija huomautti, että ohjaan suoraan kympiltä kahdelletoista..! Siis ihanaa, että joku viitsii huomauttaa asiasta! Olisin tarjonnut kyseiselle ihmiselle kahvit, mutta ei hän huolinut. :) No mutta mun ohjaussuunnitelmat meni sitten ihan uusiksi siinä kohtaa rataa, enkä ehtinyt enää tekemään uutta, kun aika loppui. Kiva.

Rata lähti vähän tahmeasti liikkeelle. Keinu oli huono, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun Hyvinkäällä on se raskas, puinen ja mun mielestä myös kovin liukas keinu. Sitten tultiin siihen kohtaan, missä mulla oli vaan pikainen hätäratkaisu tehtynä. Tai lähinnä en ollut ehtinyt miettiä, kuinka pitkältä koira pitää hakea putkesta (vaarana ansahyppy) ja vastaavasti kuinka aikaisin pitää lähteä pinkomaan, että ehtii ohjaamaan pussin jälkeisen keppien avokulman. Toteutus meni sitten niin, että hain koiran putkesta, mutta en ehtinyt sinne kepeille. Danillehan avokulmat on tosi vaikeita, ja ehdin jo luulla, että nyt tulee virhe. Dani pyörähtikin ympäri ennen keppejä, mutta Anne ei tästä kieltoa antanut. Jotenkin se koira sitten vaan pelasti tilanteen ja hakeutui kepeille oikein, vaikka ohjaaja räpelsi jotain epämääräistä takana. Hieno Dani! Loppuradassa ei ihmeempiä ja nollalla tultiin maaliin. Mitään tyylipuhdasta tuo ei ollut tosiaankaan, ja vauhtikaan ei ollut ollenkaan sitä, mitä treeneissä. Mutta nää nyt oli ekat kisat näin pitkän tauon jälkeen ja kahden ratatreenin valmistautumisella, joten en ollut kovin pettynyt.

Hyppikselläkin oli mutkaa kerrakseen. Ja mä nössönä tein lähes kaikki ohjaukset kökkövalsseilla.. Pituudelta käännyttiin tiukkaan kepeille, ja siinä pelotti, että Dani kolauttaa vikan palikan. Ihan hyvin tuo meni kuitenkin. Muutenkin mentiin rata virheettä. Yhden valssin linjaus radan lopussa meni ihan miten saattuu, ja siinä tuli ylimääräistä lenkkiä. Mutta nolla mikä nolla. Aikas uskomatonta, että onnistuttiin tämmöisellä valmistautumisella tekemään tupla! Kaikkea säätöähän siellä tosiaan tuli, mutta oli siellä hyviäkin juttuja.

Meinasin ensin, etten laita videoita tänne, mutta mitäs sitä toisaalta peittelemään.. On vaan niin karmeaa toi mun ohjaus. Kukahan leikkaisi noi mun huitovat kädet irti?! Enkä edes juokse, huoh. Mutta on tällä tauollakin pakko olla vähän osuutta asiaan.. :p Tässä ne nyt sit olis:
Agirata
Hyppis

Oman kisaamisen jälkeen olin vielä loppupäivän kisoissa töissä. Alkoi iltaan mennessä jo vähän painaa edellisen yön neljän tunnin unet. Ei ehtinyt nukkumaan Dipin yötreenien jälkeen. ;) Sunnuntaina nukuttiinkin sitten piiitkään. Ihanaa, kun Dippikin jo vähän antaa armoa, eikä tarvi heti silmien avaamisen jälkeen rynnätä pihalle. :)

Ois kyllä taas kaikkea kirjoiteltavaa, mutta kun ei ehdi/saa aikaiseksi päivittää blogia.. Lisäksi näitä aurinkoisia kevätpäiviä on varjostanut tässä viime aikoina yksi asia, minkä takia ei oo oikein jaksanut miettiä tämmösiä juttuja.. Ei siitä nyt sen enempää täällä ja ehkäpä siitäkin taas selvitään pienellä tsempillä. :)