RimA:n kisat, Maijun treenit ja lihashuoltoa

Olipa varsinaiset maanpinnallepudotuskisat sunnuntaina Riihimäellä. :D Tuntui, että koirakon osapuolista tämä kaksijalkainen on se, jolla on tatsi enemmän hakusessa tauon jälkeen. Oli vaan jotenkin tosi vaikea saada rytmistä kiinni! Puuh. 

Huittisen Harri oli tehnyt kivat radat, eikä todellakaan ollut ratojen vika, että ei onnistuttu. Ne olivat ihan tehtävissä kyllä. Ekana agirata. Danille tästä vitonen, kun jätti kepit kesken. :o Se menee ehkä kyllä osin myös koiran piikkiin, vaikka varmaan itsekin ennakoin turhaan. Ei kyllä yleensä tuollaista harrasta. Muuten virheetön rata. Tokalta agiradalta Danille taaaas keppivirhe! Tai aika monta. :D Niin monta, että tulokseksi kirjattiin hyl. Meni ensin kakkosväliin kaksi kertaa, sen jälkeen aloitti väärältä puolelta... Taidetaan kerrata parit kepit ennen sm-kisoja. :D Tämä nyt ei kyllä ollut mikään niin kovin yllättävä virhe: avokulmat on meille aina aika hankalia. Muuten taas virheetön rata.

Dippi sitten. Ekalla radalla mokasin itse aika huolella. Piti tyrkätä takaakiertoon, mutta en tyrkännyt ja sitten meni pakka enemmänkin sekaisin ja otettiin vielä toinenkin hyl. Ja tuleehan siellä näköjään yksi rimakin alas, nyt kun videolta katson. Puomi sentään oli hyvä! Tokalla radalla mentiin teemalla "kuinka monta hylkyä mahtuu yhdelle radalle". :p Eka hyl tuli jo kakkoshypyltä, toka ylimääräiseen putkeen irtoamisesta. Olikohan siinä kaikki vai tulikohan vielä jotain.. Ei voi muistaa, kun koko rata tuntui vaan ihan kaaokselta. :D Mutta puomin teki taas hienosti. :) 

Dipin kanssa mentiin vielä hyppis, jossa yhteinen rytmi alkoi jo vähän muistutella olemassaolostaan. Harmillisesti sieltä kuitenkin kepeiltä vitonen. Kepit olivat seinään päin ja itse hidastin ehkä turhan voimakkaasti --> tuli tokavikasta välistä pois. Nämäkin se on kyllä yleensä kestänyt. Loppurata meni sitten jo ihan kivasti ja ekaa kertaa päivän aikana tuntui, että tehtiin rataa yhdessä! 

Eilen käytiin vielä Maijun treeneissä Dipin kanssa, ja meno tuntui jo vähän paremmalta, vaikka aika epävarma olo mulla on edelleen. Olipa kuitenkin kiva päästä pitkästä aikaa ohjattuihin treeneihin! Tätä me just nyt tarvitaan. Toivotaan, että se yhteinen rytmi taas sieltä jossain vaiheessa löytyy. Sm:iin ei kauheasti ole odotuksia, kun on tämä tauko tässä alla (no ihan kuin nyt muutenkaan olisi :D).

Kaikki koirat ovat nyt myös käyneet hierottavana. Dani oli eniten jumissa, ja sille varasin uuden ajan parin viikon päähän. Nelli ja Dippi olivat hyvässä kunnossa pikkujumeja lukuun ottamatta. Käytin Nellin fyssarilla, joka ei ollut nähnyt sitä ennen, ja hänen mukaansa sen liikkeestä huomaa, että lonkat eivät ole ihan priimaa. Ei venytä askelta takajaloilla ravissa ja laukka on pomppivaa. Fyssari sanoi kuitenkin, että noilla lonkilla voisi olla paljon huonommassakin kunnossa, ja että varmasti hyvä lihaskunto ja pitkät lenkit vat syynä siihen, että toimintakyky on vielä noinkin hyvä. Nelli saa siis pysyä pitkillä lenkeillä mukana niin kauan kuin näyttää siltä, että ne eivät rasita sitä liikaa. :)

Kesäiloja! 

Back in business!

Meidän tauko on ohi! Palasin Suomeen toukokuun puolivälin jälkeen, ja ollaan sen jälkeen ehditty käydä tekemässä muutamat treenit. Ensimmäiset tauonjälkeiset treenit menivät muuten tosi hyvin, mutta sellainen pikkujuttu kävi, että Dippi ei osunut kertaakaan puomin kontaktille. ;D Tai osui, kun tehtiin vaan puolikasta puomia, mutta jos juoksi koko puomin, loikkasi joka ikinen kerta. Olin silleen, että jep, täähän alkaa loistavasti. :D

Seuraavat treenit sujuivatkin sitten tosi hyvin, myös puomin suhteen. Siitä lähtien ollaan menty vähän sellaisella joka toinen kerta loistavasti, joka toinen kerta ei-niin-loistavasti -meiningillä. Ei siis pelkästään puomin suhteen, vaan ihan yleisesti. Yksissäkään ohjatuissa treeneissä ei olla käyty, vaan ollaan tehty itseksemme tai kavereiden kanssa.

Ei tämä siis nyt ehkä ole ihan paras mahdollinen lähtökohta sm:lle, mutta eipä voi nyt mitään. :D Tänään ollaan menossa sentään kokeilemaan kisaamista, että saadaan edes yhdet normikisat alle ennen sm-kisoja. "Vähän" tämä oma jalkakin (joka ei sitten parantunut Irlannin reissun aikana niinku yhtään) on rajoittanut menoa, eli senkään takia ei olla osallistuttu mihinkään ohjattuihin treeneihin. Vois olla paremminkin, mutta toisaalta voisipa olla huonomminkin! :) Näillä mennään. :)

TamSK, KAT ja tauon paikka

Joulukuun lopussa käytiin kisaamassa Tampereella. Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pari nollaa sieltä tuli (yhdet molemmille koirille), mutta ei kovin hyvillä radoilla. Dani ei ottanut aan kontaktia (en tiedä, miksi tuomari ei antanut tästä virhettä) ja Dipin kanssa sekoilin ihan huolella olemalla koiran edessä. Siihen meni pitkä aika, vaikka kieltoa ei lopulta tullutkaan. Tässä tuo rata. Kisojen jälkeen mittasin kuumeen, kun oli niin höntti olo kisoissa ja tuntui, että henki loppuu radalla. Mittari näytti 38,5 astetta, että eipä ihme, kun oli vähän erikoinen olo.

Loppiaisen jälkeen kisattiin sitten KAT:in kisoissa Vantaalla. Dani teki omalla verkkaisella tyylillään kolme nollaa. Dipin kanssa saatiin mahtumaan jokaiselle radalle joku kämmi! Ekalla jätti kepit kesken (ei tee sitä juuri koskaan), tokalla tippui rima (aika olis riittänyt kolmanteen sijaan) ja vikalla kielto keinulle. Vikalla radalla keinulle tultiin putkesta, ja Dippi kaatui putken jälkeen.  :/ Tuli siis käytännössä ihan pysähdyksistä keinulle. Lisäksi rytmitin koko homman ihan typerästi, kun olin niin paljon koiran edellä, että itselläkään ei ollut vauhtia siinä vaiheessa, kun koira oli menossa keinulle. Voi mun kanssa. No tää on tämmöstä välillä.  Teki sentään hyvät puomit molemmilla agiradoilla! :) Tässä hyppäri (ainoa rata, joka tuli videolle).

Nyt alkoikin sitten vähän pidempi tauko agilitystä ja muistakin koirajutuista. Istun juuri lentokentällä odottamassa lentoa Dubliniin. Vietän kevään Irlannin Limerickissä vaihdossa. Teki todella tiukkaa erota koirista. :`( Vaikka hyvässä hoidossa ovatkin. No neljä kuukautta menee varmaan kuitenkin lopulta nopeasti. Jos jotain kiinnostaa, niin ajattelin kirjoitella joitain ajatuksia vaihdosta tänne. Tämän blogin pariin palaan sitten todennäköisesti kesällä. :)

Parit kisat ja muita juttuja

Josko sitä taas ehtisi tännekin tulla kertomaan kuulumisia. Niitähän on, mutta kun on tämä elämä niin hektistä, ettei muka koskaan ole aikaa istua niitä kirjoittelemaan. No nyt on tenteistä selvitty, ja enää olis kandin kirjoittaminen listalla, niin josko ehtisi tännekin jotain tarinoida. :)

Eli tässä kirjoitusten välissä taidetaan olla käyty kolmet kisat: HAU:lla, JAU:lla ja JAT:lla. En nyt jokaista rataa ala tänne analysoimaan, mutta jotain yleistä ja parit mieleen jääneet jutut kuitenkin. Ensinnäkin HAU:n kisoissa oli aivan sairaan kiva hypäri, jossa mä onnistuin hidastamaan koiraa aivan älyttömästi. Radalla oli kolme suoraa putkea, joita mentiin aika monta kertaa. Olin itse valovuoden jäljessä, ja Dippi kilttinä kyseli aina putken jälkeen, että niin saisko niitä ohjeita, että tietäis, minne mennään seuraavaksi. Nolla me tehtiin siltä radalta, mutta hitaalla ajalla. Hitsi kun sais omaa nopeutta kehitettyä. Se on vaan niin, ettei näillä vammajaloilla uskalla älyttömästi mitään vetotreenejä tehdä, kun vaarana on, että sitten ei taas pääse harrastamaan koko lajia. Mieluummin kuitenkin ehjät  ei-niin-risat jalat ja hitaampi ohjaaja kuin nopeampi ohjaaja jaloilla, joilla ei voi juosta yhtään. 

JAU:n kisoissa Dani sai sm-nollat kasaan. Dipin kanssa mokasin puomin jälkeisen elämän, kun hämmennyin niin kovasti hienosta puomista. :D Olin varma, että ei osata sitä, enkä ollut yhtään varustautunut sellaiseen, että tekee täydellisen puomin ja vielä kääntyy, eikä edessä oleva ansaeste vedä sitä puoleensa. Kun näin onnellisesti sitten kävikin, mulla meni pasmat ihan sekaisin ja ohjasin hypyn väärästä suunnasta. Voi mun kanssa. Tässä tuo rata: 

JAT:n kisoissa saatiin sitten vihdoin Dipillekin ne sm-nollat kasaan. Dani taiteili noissa kisoissa triplan ja jopa sijoittuikin kahdella radalla kolmanneksi. Danin radat eivät päätyneet videolle, mutta tässä Dipin nollarata, jolla kolmas sija: 

Tässä myös samaisista kisoista "pieni" yhteentörmäys. :/ Että voisikohan sitä kertoa koiralle aikaisemmin, mihin ollaan menossa??

Nyt on siis molemmilla koirilla sm-nollat kasassa. Se sopii hyvin, sillä meille tulee keväällä monen kuukauden agilitytauko, kun lähden vaihtoon Irlantiin. Ja nytkään ei voida kisata, kun toivun tässä juuri eräästä operaatiosta (siksipä tässä onkin aikaa päivitellä blogia, kun ei juuri muuta voi tehdä). Olisi kuitenkin huippua, jos päästäis vielä ennen mun lähtöä kisaamaan. Saa nähdä, mikä omien koipien tilanne on.

Joka tapauksessa treenaamaan mennään ainakin, kunhan tästä vähän tokenen. Siinä on kyllä se hankaluus, että mulla ei ole mihinkään halliin treenioikeutta täällä etelässä. Täytyy ehkä sen takia majailla Jyväskylässä vähän lähemmäs joulua. ;) Listalla on ainakin se iänikuinen puomi Dipin kanssa ja lisäksi keinua täytyy vahvistaa paljon. Siinä on nyt tapahtunut jotain, ja Dippi jännittää sitä selvästi. Se alkoi JAU:n kisoissa toisella radalla, kun kielsi keinulle pari kertaa. Sen jälkeen keinu on ollut erittäin vaihteleva - joskus hyvä, joskus tosi huono. Mutta josko se siitä vahvistamisella taas paranisi. Fyssarillakin käytiin, eikä siellä löytynyt mitään syytä tuolle keinukäytökselle, 

Loppuun vielä maininta, että päästiin maanantaina ihanan Maijun treeneihin tuuraamaan! Mehän käytiin Dipin kanssa monta vuotta Maijulla, kunnes muutin Jyväskylään. Olipa taas mahtavaa päästä Maijun inmostavaan oppiin. :)

Oivallus

Tajusinpa tuossa viikonloppuna yhden asian. Olin Danin kanssa lauantaina Huotarin Peten koulutuksessa. Rataan tutustuessa mun oli tosi vaikea päättää, mitä ohjausvalintoja tekisin. Mietin vaan, että Dippi osaisi tän ja tuon, mutta en tienyt, mitä Danin kanssa tapahtuu. Naureskelinkin treenikavereille, että vielä vuosikin sitten, kun osallistuin vastaavanlaiseen koulutukseen Dipin kanssa, mietin aina, että olispa mulla Dani. Että sen kanssa osaisin tämän ja tuon kohdan. No nyt mulla oli se sama tunne Danin kanssa. :D Ei olla juurikaan treenattu sen kanssa, varsinkaan rataa, ja sen kyllä huomasi. Sen huomasi niin omassa epävarmuudessa kuin itse tekemisessäkin. Eihän siitä nyt oikein meinannut tulla mitään. :D Koiraa ei voi kyllä syyttää yhtään. Se teki ihan niin kuin ohjasin. Ongelma oli van monesti se, etten ohjannut. Melkein suutuin itselleni, kun oli niin luokattoman huonoa ohjausta! Siis mihin on kadonnut se meidän varma yhteispeli?? En todella tiedä. Joka tapauksessa toivon, että se löytyy vielä jostain. En tiedä, onko Dippi vaan nykyään niin taitava paikkailemaan mun virheitä, että en huomaa, kuinka huolimattomasti välillä ohjaan.

Oli joka tapauksessa kiva koulutus! Koira oli taitava, ohjaajakin paransi loppua kohden.

Parit kisat

Ollaan käyty kaksi kertaa kisaamassa sitten viime postauksen. Ensin Pieksämäellä pari viikkoa sitten ja sitten Jyväskylässä viime sunnuntaina. Pieksämäellä kisaamaan pääsi vain Dani, koska pelkäsin jalan puolesta, enkä uskaltanut juosta kuin kolme rataa. Nytkin tehtiin niin, että kaveri kävelytti Danin ratojen välissä, kun itse säästelin koipea. Todella fiksua.. No joka tapauksessa tuloksina radoilta 0 ja sert-a, 5 ja hyl. Tuo nollaratakaan ei ollut mikään kovin hyvä, mutta kun oli ainoa aikaan mennyt nolla, niin sillä irtosi serti. Dani sai ekan sertinsä vasta tämän vuoden syyskuussa. Ollaan onnistuttu ehokkaasti kiertämään ne kuluneina vuosina. :D Kun eipä tuolla vauhdit oikein riitä kärkeen. Tosin eka serti saatiin siten, että tuli monta muutakin nollaa. Usein meidän sijoittuminen kärkeen vaatii kuitenkin sen, että nopeammat epäonnistuvat. Tässä tuo rata. 

Tokalta radalta otettiin sitten puomin alastulolta 5, ja vika rata meni ihan hassutteluksi.. Dani tuli tokan hypyn ohi, enkä sitten enää saanut hyvää asennetta ohjaamiseen. Hyi mua! :/ Kaukisen Markku oli kyllä tehnyt kivat radat. Sen verran niillä kuitenkin oli haastavia kohtia, että hylkyprosentti kisoissa oli suht korkea. Tässä tämä sertirata. Kuten sanoin,  ei sillä kehuskelemaan pääse.

Sunnuntaina kisattiin sitten Jattlassa. Tarjolla olisi ollut neljä rataa kolmosille, mutta itse päädyin ottamaan molemmille kolme. Koska jalka. Ja onhan siinä kolmessa radassa muutenkin jo ihan tarpeeksi. 

Dani starttasi ensin. Ei ollut meidän päivä, ei ollenkaan. Tehtiin triplahylly. :D En oikeasti muista, milloin viimeksi olisin ollut Danin kanssa kisoissa siten, ettei oltaisi saatu kisakirjaan merkintää. En tiedä, mikä nyt mätti. Ekalla radalla oli multa ihan luokattoman huonoa ohjausta (tai epä-ohjausta) lopussa. Milloinkohan mä opin, että sen radan voisi ohjata loppuun asti? Toka rata oli sitten ihan vallatonta menoa. :D Hylkäydyttiin ekan kerran, kun Dani meni yhden sivuttain olevan hypyn taakse, vaikka tarkoitus oli hypätä se hyppy musta poispäin. Sen jälkeen se mm. hyppäsi yhden ylimääräisen hypyn ja kävi aalla matkan varrella. Noh, ainakin koiralla oli hauskaa. :D Vikalla radalla meille kävi sitten perinteiset: väärä putkenpää. Vaikka en ole pitänyt Exceliä aiheesta, voisin vannoa, että suurin osa meidän hylkäyksistä on tullut väärästä putkenpäästä tai muista putkeen lipeämisistä. Tässä Danin radat.

Entäs Dippi sitten? Ekalla radalla jo alku tuotti rataantutustumisessa päänvaivaa. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa puomille: juosta seinän puolelta ja työntää koira puomin jälkeisen (puomin suuntaisen) hypyn taakse tai juosta puomin vasenta puolta ja tehdä vippaus siihen puomin jälkeiselle hypylle. Molemmat vaikuttivat huonoilta vaihtoehdoilta . :D Ekassa oli vaara jäädä jälkeen ja tokassa oli vaara,  että koira menee puomin jälkeen tarjolla olleeseen putkeen hypyn sijasta. Pitkään pähkäiltyäni päädyin toiseen vaihtoehtoon, koska sillä sain enemmän etumatkaa. Muuten radassa ei ollut mitään, mikä olisi erityisesti mietityttänyt. Hävettää tunnustaa, mutta lähdin radalle varmana siitä,  että epäonnistutaan. :p Ja kun sitten radalla selvittiin siitä kohdasta, en voinut uskoa sitä todeksi. Hoin vaan itselleni, että ohjaa nyt kaikesta huolimatta loppuun asti. Olinhan juuri saanut siitä Danin kanssa muistutuksen. Ja niin ohjasin, ja tultiin maaliin nollalla. Lopulta selvisi, että se oli myös nopein nolla, eli voitettiin. Jee! 

Tokalla radalla puomi ei ollut niin paha, kun sain otettua etumatkaa lähdössä. Keinulta meinasin vetää Dipin pois, kun valmistelin liikaa, ettei se mene aalle, kuten Dani. Oli siinä ja tässä, ettei siitä tullut virhettä. Mutta niin vaan pysyi tuomarin käsi alhaalla, ja taas nollalla maaliin. Keinulla käytetystä ajasta huolimatta aika riitti tälläkin radalla voittoon. Nollia tosin tällä suht haastavalla radalla tuli vain kaksi, mutta eipä tuo toinenkaan nollan tekijä mikään hidas ole. 

Kolmannella radalla piti sitten kääntyä puomilta aika tiukasti. Ja siihenhän se meidän rata sitten kosahti. Ei käänny ei. Tai kääntyi, mutta liian loivasti. Mutta puomi oli hyvä! Otan mieluummin tämän kuin huonon puomin ja käännöksen. Toisaalta olis kiva saada SEKÄ hyvä puomi ETTÄ se käännös. :D Että treeniä vaan lisää. Muuten rata meni ihan jees. Rupesi hymyilyttämään loppuradalla, kun tuomari kehui hyvää puomia. :D Tässä Dipin radat.  

Kyllä me vaan nautitaan, kun päästään harrastamaan! <3 

Herätys!

Ihmeiden aika ei ole ohi!  Päätin nimittäin herättää henkiin tämän jo hyvän tovin uinuneen blogin. Blogin kirjoittelu hiipui hiljalleen syksyllä 2013, ja viimeisin teksti on huhtikuulta 2014. Syynä kirjoitusinnon lopahtamiseen olivat (ohjaajan) jalkavaivat, jotka estivät agilityn harrastamisen lähes kokonaan. Pitkittyessään vaivat aiheuttivat myös agilityinnon lopahtamisen. Jonkun aikaa jaksoin tehdä treenejä kävellen, käydä kouluttamassa jne., mutta kun tuntui, ettei jalka vaan ikinä parane, tipahti myös motivaatio lajia kohtaan aika paljon. Toki Dipin kanssa tehtiin koko ajan jotain pientä pentutreeniä, mutta Dani oli lähes kaksi vuotta aika lailla kokonaan tauolla. Kesän 2013 jälkeen kisattiin kaksi starttia saman vuoden marraskuussa, ja seuraavat kisat olivat maaliskuussa 2015. Että sellainen pieni kisatauko. Treenejä tuohon väliin mahtui varmasti noin yhden käden sormilla laskettava määrä.

Tuon kisatauolta paluun jälkeenkään meno ei ole ollut vaivatonta. Tosin viimeiset puoli vuotta vuodesta 2015 päästiin tosi kivasti treenaamaan ja kisaamaan. Tämä vuosi sen sijaan on ollut, noh, vaihteleva. Startteja on kyllä kertynyt jonkin verran, mutta niin on myös väliin jääneitä treenejä ja kisoja. Tällä hetkellä tilanne jalkojen suhteen ei ole erityisen hyvä. Olen joutunut tässä lähiaikoina jättämään väliin yhdet kisat ja Kataisen Harrin koulutuksen. Tänään kävin kokeilemassa kahden startin verran, eikä tuntunut kovin hyvältä. Pohdin juuri, ilmoittaudunko ensi viikonlopun kisoihin. Fiksumpaa olisi ehdottomasti jättää väliin, mutta katsotaan, mihin tulokseen päädyn illan mittaan. 

Mutta se omista vaivoista.  Siirrytään koirien kuulumisiin. Kaikki kolme voivat oikein hyvin! :) Mainitsin näköjään viime kirjoituksessa antavani Nellille kipulääkettä, mutta tuon parin vuoden takaisen kuurin jälkeen se ei ole lääkitystä tarvinnut. Dani treenailee harvakseltaan agilityä ja kisailee ajoittain. Dippikään ei ole enää supermölliluokassa, kuten blogin jäädessä tauolle, vaan on siirtynyt kolmosiin. :)

Onhan tässä toki muutakin tapahtunut. Kuten mm. se, että aloitin vuosi sitten liikuntalääketieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja nyt vietetään suurin osa ajasta täällä Keski-Suomessa. Ja treenataan JAT:ssa. Halli sijaitsee tuossa reilun kahden kilometrin päässä, että eipä oikein enää paremmat fasiliteetit voisi olla! 

No niin, nyt on tämä blogi kaivettu naftaliinista. Vaivojen jatkumisesta huolimatta olen taas päässyt jollakin tavalla agilityn harrastukseen mukaan, ja intoa piisaisi vaikka muille jakaa. Toivotaan, että jatkossa olisi oikeasti jotain kirjoittamisen aiheita (eli vaikka niitä treenejä ja kisoja). :)

Meidän jengi toivottelee kaikille hyvää syksyn jatkoa!

Ollaan me vielä elossa. Ohjaajan koipi vaan rajoittaa edelleen kovasti. Katsotaan, päädytäänkö tässä vielä leikkauspöydälle.


Mutta en mä jalasta tullut kertomaan, vaan epiksistä, joissa käytiin  sunnuntaina Dipin kanssa. Puomi ei ole kunnossa vieläkään, joten valittiin luokaksi supermöllit. Rimakorkeudet oli 20 tai 30 cm. Valitsin jälkimmäisen. Eihän siinä radassa mitään erikoista ollut, suoraan mentiin. Mentiin kaksi kertaa. Ekalla kerralla vähän hapuilevaa menoa molemmilta, ja pari kertaa D vilkuili mua. Tokalla kerralla tuntui jo ihan hyvältä! Video täällä. Rimat pysyi tällä kertaa ylhäällä, jee!


Sellaista. Katsellaan sitä seuraavaa päivitystä sitten taas joskus parin kuukauden päästä. :D

Eihän se nyt ihan putkeen mennyt

Onneksi en viime kirjoituksessa hehkuttanut yhtään enempää. Pessimisti ei pety (ainakaan kauheasti). Tuli taas todistettua!

Se jalkahan sitten kipeytyi ihan kunnolla taas. Parisen viikkoa köpsyteltiin semmosia superlyhyitä korttelilenkkejä. Ja tuskaa tuottivat nekin. Koko nilkka on ihan vinksallaan ja toimii väärin. Magneetissakin kävin, eikä siinä näy mitään. Fyssarin mukaan kyse on asentovirheestä; nilkassa on ihan väärät lihakset käytössä. Alunperin yksi nivel nilkassa oli lukossa, mutta se on nyt runnottu auki. Oli vaan jo hyvän tovin ehtinyt olemaan tuo asentovirhe päällä. Fyssari veikkaili, että helmi-/maaliskuussa saattaisin olla lenkkikunnossa. Sehän on ihan kohta, eikös? Tällä hetkellä mulla on lupa kävellä puolen tunnin lenkkejä. Jee! Sanon kyllä, etten enää ikinä valita jostain viikon flunssista (sehän nähdään :D), enkä tällä hetkellä jaksa sellaisia oikein kuunnella muiltakaan.

Että semmoista tänne. Hiljaista pitelee agilityrintamalla. Dippi on kuitenkin jotain pientä treenaillut edelleen. Eipä ainakaan ole kiire mihinkään, kun ei tällä koivella kuitenkaan kisata nyt hetkeen.

Mukavaa joulunodotusta kaikille! Olkaa kiltisti!

Kisatauon päätös. Ehkä.

Tai ainakin katkaisu. Katsotaan nyt, miten koipi kestää tulevaisuudessa, eli päästäänkö joskus lähitulevaisuudessa uudestaankin kisaamaan.

Joka tapauksessa mentiin oman seuran kisoissa lauantaina kaksi starttia. Medeillä tuomarina oli Saviojan Anne, kivaa! Molemmat radat olivat oikein mukavia. Ekana agirata. Eipä se nyt taaskaan kovin tyylipuhdasta ollut, ja vikan putken jälkeen tiemme meinasivat erkaantua ihan täysin. :D Olis pitänyt hakea koira lähempää putkea. Mutta nollalla kuitenkin maaliin, sijoitus 7./46. Video.

Hyppis oli myös tosi kiva. Aika paljon olis ollut eri ohjausvaihtoehtoja moniin kohtiin, ja mulla oli taas vaikeuksia päättää, mitä teen. Tässä näkyy se meidän treenaamattomuus (kolmet ratatreenit juhannuksen ja kisojen välillä..). Jotain ratkaisuja oli kuitenkin pakko tehdä, vaikka en ollenkaan ollut varma, oliko ne meille sopivimmat. Eka rima tippui jostain arviointivirheestä johtuen ja tokavikalta putkelta lenteli jonnekin tosi kauas. Tuloksena siis 5 ratavirhettä. Video.

Mulla on ollut tässä jonkinnäköinen motivaatiopula. Ei vaan ole jaksanut oikein innostua touhusta, kun ei itse ole päässyt kunnolla tekemään. Pariin-kolmeen kuukauteen en halunnut lukea edes yhtäkään blogia, koska ärsytti vaan se, ettei itse pystynyt tekemään mitään. Niissä harvoissa treeneissä on joutunut miettimään, että sattuuko ja mihin, ja paheneeko vaiva treenien takia. Syö motivaatiota tommonen, kun ei pysty keskittymään itse asiaan. Ollaanhan me nyt sitä heinäkuista taukoa lukuunottamatta treenattu koko ajan jotain, mutta se palavin intohimo lajia kohtaan on kyllä loistanut poissaolollaan. Toivotaan, että asiaan tulisi muutos, kun/jos tuo jalka nyt kestäisi sen verran juoksua. Ainakin viime lauantaina muistin taas pitkästä aikaa, miksi tätä lajia harrastan. :) Se oli mukava tunne se!

Älkää nyt käsittäkö väärin. Ei tämä harrastaminen mitenkään vastenmielistä ole ollut missään vaiheessa. Se ei ole kuitenkaan antanut mulle pitkään aikaan sitä fiilistä, mitä siitä parhaimmillaan voi saada. Toivotaan, että kivut saataisiiin tässä joskus lähitulevaisuudessa kuriin, jniin pääsisi keskittymään kunnolla treenaamiseen, ilman mitään häiriötekijöitä! :)

P.s. Dani täytti eilen 5 vuotta! Mies parhaassa iässä. <3

Supermölli

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin eilen Kirkkonummelle epiksiin Dipin kanssa. KKK:lla oli tarjolla myös supermölliluokka, joten uskaltauduttiin mukaan. Radalla oli siis vaan hyppyjä ja putkia. Kontaktejahan me ei osata, joten mölleihin ei voitu osallistua. Tavoitteena nyt oli vaan saada kisanomainen treeni ja katsoa, miten Dippi reagoi yleisöön, mun jännitykseen, vieraaseen paikkaan jne.

Porukkaa oli melko paljon paikalla. Oikea kisatunnelma siis! :) Rata oli suht helppo, kuten olettaa saattoi. Piti siinä kuitenkin jotain ohjauksiakin tehdä. Ainakin yksi valssi. :D 

Osallistuttiin suosiolla medeihin. Mineillä hypyt olivat 15cm, medeillä 25cm. Noi ihan minihypyt helposti aiheuttaa semmoisen roiskimisefektin, niin valitsin hieman korkeammat rimat. Juostiin rata kahteen kertaan. Eka kerta oli pikkuisen ihmettelyä molemmilla. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Itse en juossut tarpeeksi lujaa, enkä muka ehtinyt tekemään sitä valssia. Tulipa kuitenkin treenattua leikkauksia putkille! Ne kun on meille olleet joskus ongelmana. Nyt meni hyvin! Jäin siinä kuitenkin sen verran jälkeen, että olin yhdellä hypyllä myöhässä, joten Dippi tuli siitä ohi. Tokalla radalla ohjaajakin juoksi paremmin, ja päästiin puhtaalla radalla maaliin. :) 

Tosi hyvä mieli jäi näistä "kisoista". Yhtään en tiennyt etukäteen, mitä radalla tulee tapahtumaan. Pysyykö Dippi lähdössä, hakeeko se ollenkaan esteitä, meneekö se moikkaamaan ratatyöntekijöitä.. Sain siis tyytyväisenä todeta, että mikään häiriötekijä ei juurikaan koiraa haitannut. Lähdöt onnistuivat ja ratatyöntekijät saivat olla rauhassa. Ja ne rimatkin pysyivät ylhäällä. Kivaa! :) 

Pidemmittä puheitta, tässä se ensimmäinen rata:

Ja toinen:

(Mä alan ehkä kohta oikeasti juosta se jätesäkki vartalon ympärille kiedottuna. Noi mun kädet ei vaan muuten näytä pysyvän hallinnassa..)

Olipas mukavaa!

Hei me treenataan!

Nyt olis lääkäriltä lupa juosta. Silleen varovasti ja maltilla. Katsotaan, kuinka pitkäkestoista tämä onni tällä kertaa on. :)

Niipä me ollaan käyty treenaamassa! Viime tiistaina aloiteltiin Danin kanssa Rannikon Timon treeneissä. Treeneihin mennessä fiilis oli kuin lapsena jouluaattona. Jännitti ja pelotti, ja samalla olin tosi innoissani. :) Hyvinhän ne treenit menikin, vaikka vähän väsynyttä oli touhu lopussa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Näitä treenejä olis sitten tarkoitus jatkaa kerta viikkoon.

Lauantaina sitten Jänesniemen Elinan treenit. Nollatreeniä tehtiin alkuun. Ekalla yrityksellä mokattiin esteellä nro 29. Parin yrityksen jälkeen sitten kaikki 35 (vai oliko niitä 34?) estettä nollana! Voi Dania. <3 On se vaan uskomaton tyypi. Ollaan noita Rannikon treenejä lukuunottamatta treenattu rataa viimeksi juhannuksena, ja silti se suoriutuu tuollaisesta radasta ilman virheitä. Huippu tyyppi! Eihän se nättiä aina ollut, mut nyt ei ollutkaan siitä kyse; tarkoitus oli vaan tehdä nolla. Tokalla kierroksella hiottiin sitten niitä kaarroksia. Olipa kivaa! <3

Dipin kanssa treenit on ollut käynnissä elokuusta asti. Jotain edistymistä on siinäkin nähtävissä. :) Lukee yllättävän hyvin ohjauksia ja hakee jo kivasti esteitä. Keskusteltiin asiasta Maijun kanssa taas kerran tässä yksi päivä. Kun mä aina haluan lisää ja enemmän, keskityn epäonnistumisiin. Ei näin! Ollaan kuitenkin edistytty ihan hurjasti keväästä, ja siitä pitäisi osata olla iloinen. Tämä tavoitteena siis! :)

Yksittäisten esteiden kanssa meillä sitten tökkii. Mulla ei vaan ole aikaa tarpeeksi niiden treenaamiseen, kun halli on iltaisin aina varattu. Puomi ja kepit on eniten kesken, eikä keinu ja aakaan ole lähelläkään valmiita. Mutta eipä meillä ole kiire mihinkään.

Lyhyt postaus näin viikon alkuun. Katsotaan, tuleeko seuraava teksti viikon vai parin kuukauden päästä. ;)

Vihdoin jotain päivitettävää!

Blogi on nukkunut hyvän tovin. Ei oo jaksanut kirjoitella mistään pikkutreeneistä. Joku viikko sitten tosin oltiin Danin kanssa Mäkelän Markon viikonloppukoulutuksessa. Oli kivaa, mutta eihän tuo koipi siitä varsinaisesti nauttinut.. Muuten ollaan sitten vaan treenailtu yksittäisiä juttuja. Dipin kanssahan tuo on ihan hyväkin. On nimittäin vielä "muutama" treeni tehtävä, ennen kuin sadaan kontatit ja kepit kuntoon. :p Välillä meinaa jo iskeä epätoivo, mutta sit taas muistan, etä eihän meillä mikään kiire ole.

No mutta se mun asia nyt oli kuitenkin se, että käytiin eilen Dipin kanssa Vihdissä joukkotarkissa. Kuvaajana toimi Kai Skutnabb. Mukana oli myös Dipin sisko Myy. Ja ihan loistavia tuloksiahan sieltä tuli! Sekä Dipillä että Myyllä lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, kyynärät ja polvet nollana. Sydämissä ei sivuääniä ja kintereetkin tunnusteltiin terveiksi. Lanneranka oli ok. Samat tulokset ovat siis jo aikaisemmin saaneet Dipin kaksi sisarta. Yksi on vielä tutkimatta. Niin huippua! Onnea vielä hurjasti kasvattaja-Eralle! Toki odotellaan vielä kennelliiton vahvistusta noille tuloksille. Ell lupasi kyllä tarjota mulle kahvit, jos sieltä tulee jotain muuta kuin aata ja nollaa. ;-)

Samalla tutkitutin myös Danin polvet, jotka on tutkittu viimeksi neljä vuotta sitten, kun Dani oli 1-vuotias. Tulos oli edelleen 0/0. Hyvä!

Semmoinen pikapostaus. Eipä mulla juuri muuta asiaa ole, kun ei noista metsälenkeistä jaksa kertoilla ja muuta ei olla tehty. Mutta kyllä me vielä ehditään. Sitten KUN tää koipi tulee kuntoon.

Ois kai siistii antaa periksi nyt

NO OLIS. Mut ei, en anna. En vielä.

On ollu toi nilkka vähän kipeä. Ensin siirryin juoksemaan pehmeälle, auttoi hetkeksi. Sit pidin vähän taukoa ja sekin auttoi. Ja sit juostiin taas, kun kipu kerran oli jo helpottanut. Viikko sitten kävin kuitenkin kuvassa ja sen jälkeen oon juossut vaan tosi vähän. Sen ansiosta nilkka on ollutkin ihan hyvä. Tänään sitten astelin hyvillä mielin lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan, mitä kuvista näkyi. Ajattelin, että ehkä siellä jotain pientä tendiniittiä voisi olla. Olihan se sitten melkoinen järkytys, kun tohtorisetä kertoi, että useampikin luu nilkassa murtuu kohta, jos jatkan juoksemista. Sain jalkaan
walkerin (kuva alempana, jos joku ei tiedä, mikä se on) ja lisäksi kyynärsauvat ja saikkua heinäkuun loppuun. Että ei ollu pientä tendiniittiä ei. Ottaapa päähän, mut minkäs teet.

Mutta onhan näistä ennenkin selvitty. Neljä viikkoa menee nopeasti. Lääkäri sanoi, että voin myös leikkiä tän asian kanssa ja tehdä tästä samanlaista pelleilyä, mitä se oli alkuun lonkan kanssa. Kyllä tän vaivan paranemisen saa ainakin sinne joulukuulle venytettyä, jos haluaa. No enpä taida haluta. Tuleepa pidettyä se agilitytaukokin nyt samaan saumaan, olikin jo suunnitteilla. Ja josko sitä nyt viimeistään pystyis myös kunnolla relata, kun jotain pientä ylikunnon mahdollisuuttakin se lääkäri väläytteli, kun juttelin sille oireistani.

Että tää universumi saa ihan rauhassa yrittää estää mua juoksemasta. Ei tuu onnistumaan, mulla on kyllä aikaa odottaa. Lääkärikin totesi, et nää hommat vaan kasvattaa luonnetta. Ja kyllä mä myönnänkin, et vaikka vamma toisensa perään on ihan sieltä ja syvältä, niin nyt mä jo tiedän selviäväni. Noin niinku henkisesti. Sit täytyy vielä miettiä käytännön jutut, eli kaupassakäynnit, koirien lenkitykset sun muut.

Tarinan opetus: vammasta toipumisen jälkeen palaa vieläkin rauhallisemmin uudestaan treenin pariin. Nyt tuli sit kai kuitenkin innostuttua vähän liikaa.. Alla vielä kuva, jonka bongasin facebookissa alkuviiikolla. Mietin heti, että onpa aika osuva.

se walker-kenkä (ja pari pulloo ;D)

Kirjotetaan nyt loppuun jotain blogin aiheeseen liittyvääkin. Maanantaina käväistiin nimittäin Turussa Jänesniemen Elinan treeneissä. Oli ihan huippua ja mahtavaa!! Sain tosi hyviä vinkkejä mm. Danin keinuun ja Dipin treeneihin. Danin käännöksistä hiottiin taas vaikka kuinka monta sadasosaa pois. Sehän siis kyllä kääntyy, kun sitä vaan ohjataan. Ja käännökset on meillä todella ratkaisevassa asemassa, kun perusvauhti ei oo edes lähellä sitä kirkkainta kärkeä.

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Dani yllätti mut taas kerran taitavuudellaan! Kepit oli radalla aika hankalasti, ja kuvittelinkin, että koituvat meidän ongelmaksi. Mutta ei, niin se Dani taas vaan haki takaaleikkauksella avokulmaan ja pujotteli seinää päin olevat kepit loppuun, vaikka itse en edennyt edes keppien puoliväliin. Ja monta kertaa. :) Huipputyyppi! (Avokulma ei kylläkään ollut mikään kovin jyrkkä, niitä me ei oikeesti osata.)


Keskikesän kuulumiset

Ihan ekaksi täytyy hehkuttaa, että mä oon lomalla! Kokonaiset kolme viikkoa! Kuinka mukavaa. :)

Sitten koirakuulumisiin. Perjantaina kisattiin Danin kanssa perinteisissä juhannuskisoissa Tuorlassa. Tuomareina toimivat Seppo Savikko (agi) ja Bob Griffin (hr). Medit aloittivat agiradalla. Ihan perus kolmosluokan rata. Kepeille mentiin samalla tavoin kuin medien karsintaradalla sm:ssä, mutta peilikuvana. :) Dani teki hitaan keinun, tosin käskytinkin ehkä liian painokkaasti. Aalla seisotin itse turhan pitkään, mutta tulipa testattua sekin. Tuloksena nolla ja sijoitus 6./69.

Hyppis oli muuten kiva, lukuunottamatta kohtaa, jossa piti juosta putken suun ohi. Siihen hyllytti muuten aika moni koirakko. :D Mä niiin pelkäsin tota kohtaa, kun noi on meille tosi pahoja paikkoja. Ollaan nyt tätä ongelmaa puitu Niinun kanssa useammallakin kerralla ja näköjään se on tuottanut tulosta; me päästiin sen putken ohi!! Ei se nättiä ollut, ja tiedän, että Niinulta olis tullut kommenttia turhasta varmistelusta. Aikaa siis meni tuohon kohtaan jokunen sadasosa liikaa, mutta annetaan se nyt itselle anteeksi, kun noi on (välistävetojen lisäksi) niitä kaikkein pahimpia ongelmia meille. Muuten rata meni ihan sujuvasti, ja nollalla päästiin taas maaliin. Sijoitus taas 6./69 ja tupla taskuun. :) Muutenkin kisapäivä oli mukava; paljon tuttuja ja auringonpaistetta, mikäs sen mukavampaa! :)

Pakko kyllä mainita, että muuten toi perjantaipäivä ei mennyt ihan putkeen.. Ensin aamulla sekoilin kauppojen aukioloajoissa, enkä ehtinyt ruokaostoksille. Piti sitten käydä ostamassa välttämättömimmät kalliilta ABC:lta. Eikä tässä vielä kaikki. :D Illalla nimittäin ajelin erittäin väsyneenä, nälkäisenä ja nestehukkaisena kotiin kisoista kotiin. Piti käydä tankkaamassa Petikon ABC:lla. Ajelin siitä kotiin tyytyväisenä siitä, että kello oli kuitenkin vasta jotain vajaa yksitoista illalla. Joku 500 metriä ennen kotipihaa mun tajuntaan iski karmea muistikuva siitä, kun olin tankatessani jättänyt lompakon auton katolle.. Pikainen tsekkaus kassiin varmisti sen, mitä pelkäsin; siihen katollehan mä sen sitten jätin...! Ette arvaa, kuinka paljon siinä vaiheessa otti päähän! :D Pikainen pohdinta, ja totesin, että ehkä kuitenkin ajelen huoltsikalle takaisin etsimään lompakkoa, jos sen joku rehellinen olisi vaikka vienyt sisälle. Että siinä sitten ajeltiin se vajaa puoli tuntia taas takaisinpäin.. Ja kuinka ollakaan, siinähän se lompakko odotteli mua viimeisessä mutkassa ennen kehälle kääntymistä. Ja kaikki tallella! :D Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka melkein tuntihan tuohon meni aikaa. Sellasta, pitipä nyt vaan päästä jakamaan tämä. :D

Ei tässä nyt muutenkaan ihan putkeen mene, sillä mun loma alkoi tällaisilla varustuksilla:

Mulla on kyllä aika paha aavistus, mikä tota jalkaterää tällä kertaa vaivaa, mutta jos nyt jätetään arvailut sikseen, kun ihan faktaakin saadaan ensi perjantaina. Kuva on otettu, ja perjantaina sitten aika lääkärille. Ihanhan tässä jo ehti päästä juoksemisen makuun. ttu.

Loppuun vielä Tuomisen Satun ottama kuva juhannuskisoista, kyllä se kääntyy! Ainakin silloin, kun sille siitä ajoissa kerrotaan. ;)

Kivaa kesää, lomaa tai loman odotusta kaikille! :) Nauttikaa!

Yhtä kokemusta rikkaampana

Nyt on sitten sm-kisat tältä vuodelta takana. Danillehan nää oli ensimmäiset laatuaan, kun viime vuonna ei sitä tuplaa onnistuttu saamaan. Mitään paineita en näistä kisoista halunnut ottaa, vaan lähdettiin vain hakemaan hyvää fiilistä ja uusia kokemuksia. Ja se tavoite saavutettiin!

Medien karsintaradalla tuomarina toimi Saviojan Anne. Tykkäsin radasta! Sopivan hastava, mutta ei tosiaan mikään mahdoton. Ihanneaika oli tiukka, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Näin saatiin finaaliin se 50 koirakkoa. Me startattiin ihan luokan loppupäässä, mikä ei mun mielestä ollu kovin ihanteellinen lähtöpaikka. Mutta arpaonni oli tällä kertaa nyt tällainen, ja tilanteeseen oli vaan sopeuduttava. Ei siis tultu ihan aamusta paikalle, kun ajattelin, että kerään itselleni vaan turhia paineita.. Ajoissa kuitenkin oltiin, ja ehdin tehdä tosi hyvin lämmittelyt sekä valmistautua suoritukseen henkisesti. :) Ennen starttia meinasi vähän liikaa ruveta jännittämään, mutta juuri ennen lähtöviivalle siirtymistä mua vaan hymyilytti. Oli niin siistiä päästä juoksemaan kivaa rataa maailman parhaan kisakaverin kanssa. (Eikä mua kauheesti edes sattunut mihinkään :>). Huippufiilis! 

Radasta sen verran, että nelosella olin myöhässä ja vitoselle mentiin mutkan kautta. Siinä meni ihan turhaan aikaa. Keppien jälkeen tippui rima (!!), mikä lopullisesti sinetöi sen, että finaaliin ei ollut asiaa. Muuten rata oli mun mielestä suht sujuva. Danihan ei oikeesti juuri koskaan tiputtele rimoja. Että pitähän sen nyt sitten sattua just tuolla. ;) Joskus treeneissä oon saanut erittäin huonolla ohjauksella Danin tiputtamaan riman, mutta muuten rimat ovat kyllä aika hyvin pysyneet. Tässä vielä video radasta.

Ei tuo nyt kyllä loppujen lopuksi jäänyt kovin paljoa harmittamaan. Meillä oli kivaa, ja sehän on pääasia! Ensi vuonna uudestaan! :) 

Alla vielä muutama kuva Danista radalla. Kaikki kuvat ottanut Tanja Nummelin.

Juhannuksena jatketaan kisailemista Tuorlassa! :)

Viime kirjoituksen jälkeen on  ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Ollaan treenattu, käyty kisoissa ja lenkkeilty. Omatoimitreenien (joita on ollut liian vähän) lisäksi ollaan Danin kanssa treenattu Niinun, Janita Leinosen ja Sari Vähäniityn opeissa. Kivoja treenejä ja hyviä vinkkejä!

Janitan treeneissä oltiin pari viikkoa sitten, kun pääsin tuuraamaan Next Level -leirille. Itse treenaamisen lisäksi meillä haasteena oli juoksunartun kanssa treenaaminen.. On Dani joskus ennenkin treenannut juoksuisen kanssa samassa hallissa, mutta ei noin, että narttu on koko ajan radan varrella. (Omassa seurassa koitin kovasti äänestää juoksunatrttujen treenioikeuden puolesta, jotta tätä pääsisi treenaamaan. Enemmistö kuitenkin äänesti vastaan. Pöh.) Alkuun Dani toki oli kovin kiinnostunut nartusta, mutta radalle päästyään keskittyi itse asiaan. Tosin vikalla kierroksella keskittyminen vähän herpaantui, kun piti juosta ihan nartun vierestä. Koirakin oli jo aika väsynyt siinä vaiheessa. Tsemppasi kuitenkin ihan hyvin jatkoon. Hyvät treenit, joista keskeisimpänä ohjeena (niiden miljoonan muun vinkin lisäksi) oli ÄLÄ VARMISTELE, VAAN LUOTA KOIRAAN! Kyllä se osaa. Nih.

Pariin kisaankin ollaan ehditty tässä välissä osallistua. Jokunen aika sitten kisailtiin Espoossa AST:n kisoissa, tuloksina 5 (keppien sisäänmenovirheestä) muuten aika mukavalla radalla sekä aika huono (=hidas) 0, jolla sijoituttiin neljänsiksi. Viime lauantaina oltiin helteisessä Salossa kisaamassa. Nää kisat saa plussaa huippuhienoista lämmittelymaastoista, joita olisin voinut kierrellä vaikka kuinka pitkään. Miinusta vastaavasti tulee aikataulun venymisestä (medien tokan radan aikaan oltiin 1,5h aikataulusta jäljessä..). Radat oli kivoja! Ekana hyppis, jossa kivoja putkivirityksiä sekä kepeille tiukkaan umpikulmaan meno. Tehtiin nolla, mutta Dani oli hidas. :( Tästä voin kyllä syyttää ihan itseäni, kun oma asenne oli "apua kun täällä on kuuma, jaksaakohan se nyt ollenkaan juosta?! No eihän se juokse, jos itse mietin tollasia! Tokalle radalle lähdettiin sitten asenteella "NYT JUOSTAAN!" Eikä ollu ongelmaa jaksamisen kanssa. :) Hyvin juoksi ja meni kovaa. Tuloksiin kirjattiin toki hyl (väärä putkenpää, meille niiin tyypillinen virhe, kun koira livahtaa selän takaa putkeen), mutta se nyt on sivuseikka. Hyvä asenne näin sm-kisojen alla. :D Tästä kyllä näkee sen, miten paljon mun oma asenne ja tsemppi vaikuttaa meidän menoon. Pienikin epävarmuus itsellä, niin koirakaan ei etene mihinkään. Oman pään hallintaa treenattava siis edelleen! :) Vikan radan jätin ihan suosiolla väliin, koska oltiin sen vajaa pari tuntia suunnitellusta aikataulusta jäljessä ja muutenkin halusin jättää ton suorituksen viimiseksi.

Dipin treenit jatkuu perjantaisin Maijun valvovan silmän alla, ja edistystä tulee hitaasti mutta varmasti *köh* :D. Enemmänkin vois varmaan treenata, mut kun ne aikataulut jne.

Semmosta. Lämmintä viikkoa kaikille! :)

Leireilemässä

Viime viikonloppu vietettiin Virroilla Nappulavaaran Shelttien ja Eyewitness Bordercollieiden kevätleirillä. Huippu viikonloppu mukavien ihmisten seurassa! Leiristä voisi tarinoida pitkänkin jutun, mutta koska aikaa on kovin vähän, niin raportoidaan viikonlopusta kuvien muodossa.

Perjantaina aloitettiin leiri vierailemalla maatilalla ja tutustumalla suomalaiseen maidontuotantoon. Oli mielelenkiintoista ja paljon tuli uutta asiaa! Ainakin näillä lehmillä oli asiat todella hyvin. :)

Lauantaina treenattiin agilityä..

...ja leikkimistä

Oli muuten tosi vaikeaa tällä kertaa tuo kahden lelun leikki!

...kun se oma lelu oli aina parempi!

Sunnuntaina opiskeltiin temppuja Nadjan johdolla...

...ja käytiin uimassa...

Ensin mua vähän jännitti ja katselin muiden uimista vaan täältä laiturilta...

Tulis nyt tänne kuivalle mun kanssa!

Mut sit mä mietin, et josko sitä sittenkin menis tonne rantaan...

...ja kokeilis uimista itsekin.

Ei se sitte niin paha juttu ollutkaan...

...kun siellähän ne kaveritkin oli!

Muuten sitten vaan nautittiin auringosta, kavereista ja käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Parhautta!

Maj, Dippi ja Myy

Ihanan kasvattajatädin ihanat kasvatit <3

Yritettiin saada äitiä ja lapsosia samaan kuvaan..

...ei oo helppoa...

tässä olis nyt vähän muuta tekemistä kuin poseeraus :D

hmmm..

Ei se nyt ihan onnistunu, mut melkein.

Sanoinko mä jo, että oli kivaa? :p Oli myös huippua nähdä Dipin Priima-äitiä sekä Maj- ja Myy-siskoja. On noi sisarukset kyllä niin samanlaisia niin luonteiltaan kuin ulkonäöltäänkin!

p.s. Pahoittelut, kun kuvien asettelu ei oo ihan priimaa. Osan kuvista oon ottanut ihan itse, mutta suurimman osan on napsinut Hanna tai Nadja. Kiitos!