sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hirveetä hehkutusta

Nopeasti lyhyt hehkutuspostaus. Meillä oli tänään aluevalkkutreenit Danin kanssa. Ja voi sitä fiilistä, minkä noista treeneistä sai!!! Dani oli vaan niin päheä (ohjaaja ei niinkään..). Teki duunia ihan loistavalla vireellä ja keinukin oli todella hyvä! Ja siis kun nää treenit on sattuneesta syystä ollut niin pitkään tauolla, niin jokaiseen treeniin suhtautuu nyt ihan eri tavalla kuin ennen. Ne ei ole vaan yhdet treenit muiden joukossa, vaan Treenit, joita odotetaan, joihin valmistaudutaan, joista nautitaan täysillä ja joissa keskitytään koko ajan intensiivisesti tekemiseen. Kun huomaa, etteivät asiat ole itsestäänselvyyksiä, niin niitä oppii arvostamaan ihan eri tavalla.

Koko ajan mulla on kuitenkin pelko takaraivossa siitä, että tää ihanuus ei jatku. Että jalka ei kestä treenejä ja kipeytyy uudestaan. Pakko nyt vaan ottaa maltilla vielä. Ja nauttia täysillä näistä (suht) kivuttomista ihanista hetkistä agilityn parissa. :)

Menee nyt jo aikamoiseksi ällöherkistelyksi, mut paljastetaan nyt, että mua oikeesti rupes ihan itkettämään kotimatkalla. Ilosta. Tää on niin just sitä, mitä mä oon kaivannut. Mitä en oo pystynyt tekemään ihan liian pitkään aikaan. Oon vaan kuunnellut kaverien tarinoita treeneistä ja kisoista, mutta en oo itse päässyt niitä kokemaan. Nyt mä taas muistin sen fiiliksen, minkä treenit parhaimmillaan voi saada aikaan. Huh, jotain ihan parhautta nähdä, kuinka koira nauttii tekemisestä ja toimia saumattomassa yhteistyössä sen kanssa . <3

No niin, eiköhän siinä nyt ollut jo tarpeeksi herkistelyä. :D Aika monta riviä tekstiä, asiaa ehkä kovin vähän. :p Mut pitipä nyt päästä jakamaan osa tästä fiiliksestä ja voi sitten itsekin muistella jälkeenpäin.

Niin ja Dipillä on Mörköikä. Isolla ämmällä. Ohitukset menee jo paremmin, mut muuten pöhisee kaikelle mahdolliselle, mm. maassa olevalle muovipussille, lumen alta pilkottavalle kivelle (!) ja ruutunauhoja korjaavalle Katalle. Eipä tuossa mitään, on ennemminkin jo hieman huvittavaa. :D Menee varmasti iän myötä ohi.

Kivaa viikkoa kaikille! Täällä lomaillaan koko ensi viikko! Huippua!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Verta, hikeä, hyvää fiilistä ja vihdoin niitä kuviakin!

Mut ei sentään kyyneleitä! ;) Sitä verta suihkusi onneksi vaan itseltä, kun Dippi osui viime perjantaina Maijun treeneissä hampallaan kivasti johonkin hiussuoneen. Ai hitsi, ei meinannut tyrehtyä sitten millään. Ei ne mun kädet edelleenkään meinaa pysyä ehjänä treenatessa, vaikka parempaan suuntaan ollaan senkin asian kanssa jo menty.

Hikoiltu ollaan Danin kanssa nyt muutamissa viime treeneissä. On ollu ihan huippuhyviä treenejä, ja Danin vire mitä mahtavin! Ainoa miinus on tuo meidän keinu. Oikeesti alan kohta menettää toivoni sen kanssa. Ollaan nyt hinkattu sitä pitkään ja hartaasti, aina vaan pari toistoa per treeni, jottei vauhti laske. Välillä tekee ihan supermahtavia keinua, mut välillä palaa takaisin vanhaan suoritusmalliin (= pysähtyy jo ennen kontaktia). Ja jos vahingossa tulee mielestään liian pitkälle, niin seuraava toisto on varmasti tosi huono. Tiedän, etten koskaan saa siitä täydellistä, mutta toivoin vähän enemmän. Jos noi kaikista huonoimmat toistot saisi sieltä karsittua. Ei vaan oo enää itsellä keinoja. Ehkä Dani vaan haluaa varmistella sen, ettei tuu liian pitkälle tai jotain. Pöh.

Ja takaisin iloisempiin aiheisiin. Danin treenien lisäksi hyvää fiilistä ovat tuottaneet Dipin treenit. :) Ollaan jopa tehty ihan muutaman esteen "ratoja". :D Tosin mua kyllä rupes kovasti ahdistaa, kun katselin kaverin samanikäisen pennun menoa.. Tekivät jo kaikkia hienoja ohjauskuvioita niin pätevinä. Huh. Mutta jokainen etenee omaan tahtiinsa, ja mikäs kiire meillä tässä on. Pääasia, että treeneissä on kivaa! :) Ja sitähän meillä on ollut. :)

Vielä pieni maininta eilisistä Vapun treeneistä. Kyseessä siis motivaatiokurssin kolmas ja viimeinen kerta. Tehtiin edelleen häiriötreeniä, nyt vaan vähän isommilla häiriöillä (enemmän koiria ja lähempänä). Pentunen oli niin pätevänä! Oikein itsekin yllätyin siitä, kuinka hyvin keskittyi. Toki otti jonkin verran häiriötä pahimmissa paikoissa, mutta palautui aina nopeasti itse eikä pöhissyt yhtään. Toivottavasti tää olis nyt pysyvää, eikä vaan joku yhden kerran hairahdus. :D

Ja loppuun vielä niitä luvattuja kuvia:








Kaikki yhdessä koossa. 
Pojat

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Puoli vuotta mittarissa!

Dippi täyttää tänään 6 kk! Ei siis ole mikään ihan pikkupentu enää. :) Tässä kohtaa tavallisesti sanotaan, että aika on mennyt hurjan nopeasti, mut musta ei nyt kyllä tunnu siltä. Ennemminkin tuntuu, että tuo on ollut osa meidän laumaa jo iät ja ajat. Jotenkin en edes muista enää, millaista oli aikana ennen Dippiä. Vaikka en mä tosiaan voi sanoa mitenkään liian hyvin sanoa tuntevani tuota koiraa, mutta toki jotain osviittaa oon luonteesta jo saanut.

Dippi on kyllä taas niin erilainen persoona kuin kumpikaan mun vanhemmista koirista (no ylläri..). Saa siis taas oppia uuttta ja kohdata uusia haasteita. ;) Oon kyllä pääasiassa ollut hurjan tyytyväinen tuohon pentuun! Se on riittävän aktiivinen ja vilkas, mutta osaa kyllä rauhoittuakin. Ainakin välillä. :D Dippi myös palkkautuu hyvin sekä namilla että lelulla, mikä on tietty ihan mahtava juttu. Itse kun haluan, että pystyn käyttämään molempia palkkaustapoja treenattavan asian mukaan.

Tuo vilkkaus on se juttu, mikä tulee ensin mieleen, kun miettii Danin ja Dipin eroja. Dippi ehtii tarjota ja tehdä kymmenen asiaa siinä ajassa, missä Dani tekee yhden. Tämähän ei siis ollenkaan ole huono juttu, mutta asettaa ohjaajalle hieman haasteita. :) Ei Dippi siis todellakaan mikään ylivilkas ole, varmaan ihan tavallinen rotunsa edustaja. Mutta kun oon nyt tottunut Daniin, joka kuitenkin tekee asiat verkkaisemmin. Toki Dipin kanssa oon myös alusta asti panostanut itsenäiseen tarjoamiseen naksutteluhetkien yhteydessä. Tätä en ehkä Danin pentuaikoina niin osannut tai ainakin olin vähän pulassa, kun Dani vaan seisoi paikallaan, tapitti silmiin ja odotti ohjeita. :)

Oma kömpelyys tuli kyllä taas todettua viimeksi Vapun kurssilla. Siis kuinka vaikeaa voi olla heittää koiralle lihapullan pala oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan?! Voin kertoa, että se saattaa osoittautua yllättävän hankalaksi. Tulipa kyllä oikeasti kömpelö olo. :D Olin myöhässä, viskoin nameja minne sattuu eikä koordinaatio käsien välillä pelannut ollenkaan. Tehtävänä oli siis ottaa nami toisesta kädestä ja heittää se koiralle toisella kädellä ilman, että tulee mitään houkutteluja (koira ei saanut tajuta, että kädessä on namia). Tähän yhtälöön kun vielä lisää hihnan, niin säätämiseksi meni. :p Kiva siinä sitten pennun yrittää ymmärtää, mitä siltä halutaan.

Aiheena meillä tossa Vapun kurssin tokalla kerralla oli siis häiriöt. Tää oli ihan mun oma toive, kun tuntuu, että niitä meidän täytyy treenata paljon. Ihmishäiriössä tekeminen onnistui ihan hyvin, mutta lähelle tuotu (ääntelevä) bc aiheutti Dipissä pöhinää ja jopa haukkumista. Tuo on just ihan tyypillistä; Dippi ottaa kontaktin, pöhähtää koiralle ja ottaa kontaktin uudestaan. Kaikki tämä tapahtuu niin lyhyessä ajassa, että ohjaaja on tässä vaiheesa reagoimassa ensimmäiseen asiaan. Hmm. No, kyllä se aika nopeasti rentoutuikin ja pystyi keskittymään paremmin ohjaajaan. Näitä on kyllä treenattava lisää. Sama juttuhan se on lenkilläkin tuon pöhinän kanssa. Puhuttiin kyllä Vapunkin kanssa, ettei siihen ääntelyyn kannata nyt niin kiinnittää huomiota. Katsotaan, jos jäisi iän myötä pois. Positiivisen vahvistamisen kautta siis mennään ja palkataan paljon kontaktista ja hiljaisuudesta.

Muuten meille ei kuulu kummempia. Dippi on nyt ollut mukana aika pitkilläkin lenkeillä jo, kun tuntuu, ettei se väsy ollenkaan.. Toki on varmaan 80% ajasta vapaana, eli pitkät hihnalenkit jätetään myöhemmälle iälle. Tosi hyvin vieläkin kulkee mukana vapaana ollessaan, eikä tee omia retkiään kovin kauas, vaikka isommat koirat pitäisivätkin vähän laajempaa reviiriä. Koitetaan pitää tämä!

Että todella tyytyväinen olen tuohon pentuun! <3 Ne muutamat pienet haasteetkin vaan opettavat mulle uutta. Kuvia mulla ei nyt TAASKAAN ole, kun töissä tätä kirjottelen. Mun piti ottaa niitä ennen tänne tuloa, mutta asiat ei sitten menneetkään ihan niin kuin olin suunnitellut.. :D Olin siis tulossa treeneistä ja matkalla päätin vielä poiketa metsässä tekemässä pienen lenkin. Ajoin sellaselle parkkikselle, mikä on yhden hiihtoladun varressa. Kääntyessäni siihen parkkikselle tajusin, että sitä ei oltu aurattu. En voinut peruuttaa, kun takana oli iso ja vilkasliikenteinen tie. No yritin siinä sit vaan heittää ympäri, mut yritykseksi jäi; auto ei liikkunut enää mihinkään.. Siinä sit meni vähän aikaa, kun sellasen komean nuoren miehen kanssa sitä autoa yritettiin saada liikkeelle. Onnistui kyllä lopulta, mutta valokuvia en ehtinyt ottaa. Kelvannee selitykseksi? ;D Mut kyllä mä pyhästi lupaan tässä lähiaikoina saada niitä kuvia tänne. :)

Mukavaa viikonlopun odotusta kaikille!