maanantai 11. marraskuuta 2013

Kisatauon päätös. Ehkä.

Tai ainakin katkaisu. Katsotaan nyt, miten koipi kestää tulevaisuudessa, eli päästäänkö joskus lähitulevaisuudessa uudestaankin kisaamaan.

Joka tapauksessa mentiin oman seuran kisoissa lauantaina kaksi starttia. Medeillä tuomarina oli Saviojan Anne, kivaa! Molemmat radat olivat oikein mukavia. Ekana agirata. Eipä se nyt taaskaan kovin tyylipuhdasta ollut, ja vikan putken jälkeen tiemme meinasivat erkaantua ihan täysin. :D Olis pitänyt hakea koira lähempää putkea. Mutta nollalla kuitenkin maaliin, sijoitus 7./46. Video.

Hyppis oli myös tosi kiva. Aika paljon olis ollut eri ohjausvaihtoehtoja moniin kohtiin, ja mulla oli taas vaikeuksia päättää, mitä teen. Tässä näkyy se meidän treenaamattomuus (kolmet ratatreenit juhannuksen ja kisojen välillä..). Jotain ratkaisuja oli kuitenkin pakko tehdä, vaikka en ollenkaan ollut varma, oliko ne meille sopivimmat. Eka rima tippui jostain arviointivirheestä johtuen ja tokavikalta putkelta lenteli jonnekin tosi kauas. Tuloksena siis 5 ratavirhettä. Video.

Mulla on ollut tässä jonkinnäköinen motivaatiopula. Ei vaan ole jaksanut oikein innostua touhusta, kun ei itse ole päässyt kunnolla tekemään. Pariin-kolmeen kuukauteen en halunnut lukea edes yhtäkään blogia, koska ärsytti vaan se, ettei itse pystynyt tekemään mitään. Niissä harvoissa treeneissä on joutunut miettimään, että sattuuko ja mihin, ja paheneeko vaiva treenien takia. Syö motivaatiota tommonen, kun ei pysty keskittymään itse asiaan. Ollaanhan me nyt sitä heinäkuista taukoa lukuunottamatta treenattu koko ajan jotain, mutta se palavin intohimo lajia kohtaan on kyllä loistanut poissaolollaan. Toivotaan, että asiaan tulisi muutos, kun/jos tuo jalka nyt kestäisi sen verran juoksua. Ainakin viime lauantaina muistin taas pitkästä aikaa, miksi tätä lajia harrastan. :) Se oli mukava tunne se!

Älkää nyt käsittäkö väärin. Ei tämä harrastaminen mitenkään vastenmielistä ole ollut missään vaiheessa. Se ei ole kuitenkaan antanut mulle pitkään aikaan sitä fiilistä, mitä siitä parhaimmillaan voi saada. Toivotaan, että kivut saataisiiin tässä joskus lähitulevaisuudessa kuriin, jniin pääsisi keskittymään kunnolla treenaamiseen, ilman mitään häiriötekijöitä! :)

P.s. Dani täytti eilen 5 vuotta! Mies parhaassa iässä. <3

2 kommenttia:

  1. Onnea! Ja Danille myös :) Mutta tuo sun eka video on yksiyinen ;)

    VastaaPoista
  2. Ai hups! Nyt pitäis näkyä! :) Dani kiittää!

    VastaaPoista