maanantai 11. maaliskuuta 2013

Ole hetki niin kuin huomista ei olisikaan

Noniin, josko sitä ehtis kirjoittelemaan viikonlopun tapahtumista! Saadaan nimittäin piirtää rasti seinään. ;) Me kisattiin Danin kanssa! Hetki onkin vierähtänyt edellisistä kisoista. Kisattiin siis marraskuun alussa yhdet kisat, mutta silloinhan jalka ei ollutkaan vielä kunnossa. Eikä myöskään syyskuun kokeilussa. Kesäkuuhun astihan kisattiin aktiivisesti, mutta sit päätin antaa jalan levätä. Alkukesän kisatkin mentiin Buranan avulla. Että hetkihän (siis noin vuosi) siitä on, kun ollaan päästy kisaamaan niin, että siitä on oikeasti päässyt nauttimaan..

Mutta nyt oli kivaa! Tai kiva on liian laimea ilmaisu, oli ihan huippua! :) Meillä ei ollut mitään tulospaineita, nautittiin vaan kisaamisesta. Vaikka mä ihan koko ajan pelkään, että tää ei ookaan totta, ja lonkka (tai jotain muuta..) menee rikki uudestaan, niin silti pystyin myös nauttimaan. Ja ehkä se on ihan hyvä, että vähän pelottaa. On niitä liian uhkarohkeita kokeiluja tässä nyt kuitenkin tullut tehtyä.

Sitten itse kisoihin. :) Tuomarina oli Saviojan Anne, joka olikin tehnyt aikamoiset pyöritysradat! Ei Annella tollasia ollut silloin, kun viimeksi ollaan hänen radoillaan menty. Ihan kivat radat oli, mutta toi pyörittely nyt vaan syö tosi paljon Danin vauhtia. Eka rata esimerkiksi alkoi kakkosaidan niisto-sokkarilla. Nää on meille niin pahoja, kun ei päästä kunnolla vauhtiin. Mutta toki näitäkin täytyy treenata. Ekan radan rataantutustumisessa muuten kävi aika "hauska" juttu. Aikaa oli kulunut joku reilu neljä minuuttia, ja olin mielestäni saanut hyvät ohjaussuunnitelmat tehtyä. Siinä sitten eräs kanssakilpailija huomautti, että ohjaan suoraan kympiltä kahdelletoista..! Siis ihanaa, että joku viitsii huomauttaa asiasta! Olisin tarjonnut kyseiselle ihmiselle kahvit, mutta ei hän huolinut. :) No mutta mun ohjaussuunnitelmat meni sitten ihan uusiksi siinä kohtaa rataa, enkä ehtinyt enää tekemään uutta, kun aika loppui. Kiva.

Rata lähti vähän tahmeasti liikkeelle. Keinu oli huono, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun Hyvinkäällä on se raskas, puinen ja mun mielestä myös kovin liukas keinu. Sitten tultiin siihen kohtaan, missä mulla oli vaan pikainen hätäratkaisu tehtynä. Tai lähinnä en ollut ehtinyt miettiä, kuinka pitkältä koira pitää hakea putkesta (vaarana ansahyppy) ja vastaavasti kuinka aikaisin pitää lähteä pinkomaan, että ehtii ohjaamaan pussin jälkeisen keppien avokulman. Toteutus meni sitten niin, että hain koiran putkesta, mutta en ehtinyt sinne kepeille. Danillehan avokulmat on tosi vaikeita, ja ehdin jo luulla, että nyt tulee virhe. Dani pyörähtikin ympäri ennen keppejä, mutta Anne ei tästä kieltoa antanut. Jotenkin se koira sitten vaan pelasti tilanteen ja hakeutui kepeille oikein, vaikka ohjaaja räpelsi jotain epämääräistä takana. Hieno Dani! Loppuradassa ei ihmeempiä ja nollalla tultiin maaliin. Mitään tyylipuhdasta tuo ei ollut tosiaankaan, ja vauhtikaan ei ollut ollenkaan sitä, mitä treeneissä. Mutta nää nyt oli ekat kisat näin pitkän tauon jälkeen ja kahden ratatreenin valmistautumisella, joten en ollut kovin pettynyt.

Hyppikselläkin oli mutkaa kerrakseen. Ja mä nössönä tein lähes kaikki ohjaukset kökkövalsseilla.. Pituudelta käännyttiin tiukkaan kepeille, ja siinä pelotti, että Dani kolauttaa vikan palikan. Ihan hyvin tuo meni kuitenkin. Muutenkin mentiin rata virheettä. Yhden valssin linjaus radan lopussa meni ihan miten saattuu, ja siinä tuli ylimääräistä lenkkiä. Mutta nolla mikä nolla. Aikas uskomatonta, että onnistuttiin tämmöisellä valmistautumisella tekemään tupla! Kaikkea säätöähän siellä tosiaan tuli, mutta oli siellä hyviäkin juttuja.

Meinasin ensin, etten laita videoita tänne, mutta mitäs sitä toisaalta peittelemään.. On vaan niin karmeaa toi mun ohjaus. Kukahan leikkaisi noi mun huitovat kädet irti?! Enkä edes juokse, huoh. Mutta on tällä tauollakin pakko olla vähän osuutta asiaan.. :p Tässä ne nyt sit olis:
Agirata
Hyppis

Oman kisaamisen jälkeen olin vielä loppupäivän kisoissa töissä. Alkoi iltaan mennessä jo vähän painaa edellisen yön neljän tunnin unet. Ei ehtinyt nukkumaan Dipin yötreenien jälkeen. ;) Sunnuntaina nukuttiinkin sitten piiitkään. Ihanaa, kun Dippikin jo vähän antaa armoa, eikä tarvi heti silmien avaamisen jälkeen rynnätä pihalle. :)

Ois kyllä taas kaikkea kirjoiteltavaa, mutta kun ei ehdi/saa aikaiseksi päivittää blogia.. Lisäksi näitä aurinkoisia kevätpäiviä on varjostanut tässä viime aikoina yksi asia, minkä takia ei oo oikein jaksanut miettiä tämmösiä juttuja.. Ei siitä nyt sen enempää täällä ja ehkäpä siitäkin taas selvitään pienellä tsempillä. :)

6 kommenttia:

  1. Onnea tuplasta! :) Hienoo!!!
    ja Suvi, elä ole liian ankara itsellesi, ei tyylistä anneta pisteitä
    (niin mie aina itselle vakuuttelen) tässä lajissa! ;)

    Aurinkoista kevään jatkoa
    koko teidän laumalle! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Joo mulla vähän on (paha?) tapa olla itselleni turhan ankara. :) Mutta tottahan tuo kaikki nyt vaan oli. ;)

    Samoin mukavaa kevään jatkoa sinnekin!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että jollekin muullekin käy noin, siis että tutustuu rataantutustumisessa väärään rataan:) Nimimerkillä pari kertaa saman tehnyt ja on muuten ihan kamalaa;) Mutta iso hatunnosto, että siitä huolimatta pyöräytitte nollan, ei onnistuis multa:) Paljon, paljon onnea tuplasta ja tsemppiä ikävän asian kanssa, mitä sitten onkaan! Aurinkoista kevään jatkoa! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Satu! :) Mulle ei oo koskaan ennen käynyt noin, että jää este väliin tutustuessa. Mutta kertapa se on ensimmäinenkin. Tulipa harjoitusta tuostakin asiasta! ;)

    Aurinkoista kevättä myös sinne!

    VastaaPoista
  5. Hienoa menoahan tuo on Suvi! Kiva nähdä teidät taas radalla :) Mä olin tutustunut kerran rataan niin, että olin opetellut yhden esteen väärinpäin. Kanssatutustujista suurin osa sen varmasti huomasivat, mutta kun tutustumista oli jäljellä n. 30 sekuntia, vain Jenna C. huusi radanreunalta, että oot tutustunut väärin. Eikä se edes tuntenut mua :) Tämä jäi kyllä mieleen, ja noinkin pieni asia voi pelastaa päivän 8tosin rata hyllytettiin silti ;) )

    VastaaPoista
  6. No kiitos, vaikka mä en kyllä omassa ohjaamisessa valitettavasti nää kovin montaa hienoa asiaa.. Mutta kyllä mustakin oli hienoa olla taas radalla! <3

    Toi on kyllä niin mahtavaa, että vielä löytyy ihmisiä, joilla kilpailuvietti ja voitontahto eivät estä huomauttamasta tollasesta asiasta! Toikin ihminen vielä oli kattomassa meidän suoritusta ja tuli onnittelemaan nollasta. Vaikka ei mekään tunneta. Tulee kyllä hyvälle mielelle tollasesta. :)

    VastaaPoista