sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Oivallus

Tajusinpa tuossa viikonloppuna yhden asian. Olin Danin kanssa lauantaina Huotarin Peten koulutuksessa. Rataan tutustuessa mun oli tosi vaikea päättää, mitä ohjausvalintoja tekisin. Mietin vaan, että Dippi osaisi tän ja tuon, mutta en tienyt, mitä Danin kanssa tapahtuu. Naureskelinkin treenikavereille, että vielä vuosikin sitten, kun osallistuin vastaavanlaiseen koulutukseen Dipin kanssa, mietin aina, että olispa mulla Dani. Että sen kanssa osaisin tämän ja tuon kohdan. No nyt mulla oli se sama tunne Danin kanssa. :D Ei olla juurikaan treenattu sen kanssa, varsinkaan rataa, ja sen kyllä huomasi. Sen huomasi niin omassa epävarmuudessa kuin itse tekemisessäkin. Eihän siitä nyt oikein meinannut tulla mitään. :D Koiraa ei voi kyllä syyttää yhtään. Se teki ihan niin kuin ohjasin. Ongelma oli van monesti se, etten ohjannut. Melkein suutuin itselleni, kun oli niin luokattoman huonoa ohjausta! Siis mihin on kadonnut se meidän varma yhteispeli?? En todella tiedä. Joka tapauksessa toivon, että se löytyy vielä jostain. En tiedä, onko Dippi vaan nykyään niin taitava paikkailemaan mun virheitä, että en huomaa, kuinka huolimattomasti välillä ohjaan.

Oli joka tapauksessa kiva koulutus! Koira oli taitava, ohjaajakin paransi loppua kohden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti