Ollaan me vielä elossa. Ohjaajan koipi vaan rajoittaa edelleen kovasti. Katsotaan, päädytäänkö tässä vielä leikkauspöydälle.


Mutta en mä jalasta tullut kertomaan, vaan epiksistä, joissa käytiin  sunnuntaina Dipin kanssa. Puomi ei ole kunnossa vieläkään, joten valittiin luokaksi supermöllit. Rimakorkeudet oli 20 tai 30 cm. Valitsin jälkimmäisen. Eihän siinä radassa mitään erikoista ollut, suoraan mentiin. Mentiin kaksi kertaa. Ekalla kerralla vähän hapuilevaa menoa molemmilta, ja pari kertaa D vilkuili mua. Tokalla kerralla tuntui jo ihan hyvältä! Video täällä. Rimat pysyi tällä kertaa ylhäällä, jee!


Sellaista. Katsellaan sitä seuraavaa päivitystä sitten taas joskus parin kuukauden päästä. :D

Jouluja!

Me halutaan toivottaa kaikille ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

Tämä vuosi ei mennyt ihan nappiin, mutta oli siinä kaikesta huolimatta paljon hyvääkin. Katsotaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan! Sitä ennen nautitaan vuoden viimeisistä päivistä läheisten (ja töiden) parissa.

Eihän se nyt ihan putkeen mennyt

Onneksi en viime kirjoituksessa hehkuttanut yhtään enempää. Pessimisti ei pety (ainakaan kauheasti). Tuli taas todistettua!

Se jalkahan sitten kipeytyi ihan kunnolla taas. Parisen viikkoa köpsyteltiin semmosia superlyhyitä korttelilenkkejä. Ja tuskaa tuottivat nekin. Koko nilkka on ihan vinksallaan ja toimii väärin. Magneetissakin kävin, eikä siinä näy mitään. Fyssarin mukaan kyse on asentovirheestä; nilkassa on ihan väärät lihakset käytössä. Alunperin yksi nivel nilkassa oli lukossa, mutta se on nyt runnottu auki. Oli vaan jo hyvän tovin ehtinyt olemaan tuo asentovirhe päällä. Fyssari veikkaili, että helmi-/maaliskuussa saattaisin olla lenkkikunnossa. Sehän on ihan kohta, eikös? Tällä hetkellä mulla on lupa kävellä puolen tunnin lenkkejä. Jee! Sanon kyllä, etten enää ikinä valita jostain viikon flunssista (sehän nähdään :D), enkä tällä hetkellä jaksa sellaisia oikein kuunnella muiltakaan.

Että semmoista tänne. Hiljaista pitelee agilityrintamalla. Dippi on kuitenkin jotain pientä treenaillut edelleen. Eipä ainakaan ole kiire mihinkään, kun ei tällä koivella kuitenkaan kisata nyt hetkeen.

Mukavaa joulunodotusta kaikille! Olkaa kiltisti!

Kisatauon päätös. Ehkä.

Tai ainakin katkaisu. Katsotaan nyt, miten koipi kestää tulevaisuudessa, eli päästäänkö joskus lähitulevaisuudessa uudestaankin kisaamaan.

Joka tapauksessa mentiin oman seuran kisoissa lauantaina kaksi starttia. Medeillä tuomarina oli Saviojan Anne, kivaa! Molemmat radat olivat oikein mukavia. Ekana agirata. Eipä se nyt taaskaan kovin tyylipuhdasta ollut, ja vikan putken jälkeen tiemme meinasivat erkaantua ihan täysin. :D Olis pitänyt hakea koira lähempää putkea. Mutta nollalla kuitenkin maaliin, sijoitus 7./46. Video.

Hyppis oli myös tosi kiva. Aika paljon olis ollut eri ohjausvaihtoehtoja moniin kohtiin, ja mulla oli taas vaikeuksia päättää, mitä teen. Tässä näkyy se meidän treenaamattomuus (kolmet ratatreenit juhannuksen ja kisojen välillä..). Jotain ratkaisuja oli kuitenkin pakko tehdä, vaikka en ollenkaan ollut varma, oliko ne meille sopivimmat. Eka rima tippui jostain arviointivirheestä johtuen ja tokavikalta putkelta lenteli jonnekin tosi kauas. Tuloksena siis 5 ratavirhettä. Video.

Mulla on ollut tässä jonkinnäköinen motivaatiopula. Ei vaan ole jaksanut oikein innostua touhusta, kun ei itse ole päässyt kunnolla tekemään. Pariin-kolmeen kuukauteen en halunnut lukea edes yhtäkään blogia, koska ärsytti vaan se, ettei itse pystynyt tekemään mitään. Niissä harvoissa treeneissä on joutunut miettimään, että sattuuko ja mihin, ja paheneeko vaiva treenien takia. Syö motivaatiota tommonen, kun ei pysty keskittymään itse asiaan. Ollaanhan me nyt sitä heinäkuista taukoa lukuunottamatta treenattu koko ajan jotain, mutta se palavin intohimo lajia kohtaan on kyllä loistanut poissaolollaan. Toivotaan, että asiaan tulisi muutos, kun/jos tuo jalka nyt kestäisi sen verran juoksua. Ainakin viime lauantaina muistin taas pitkästä aikaa, miksi tätä lajia harrastan. :) Se oli mukava tunne se!

Älkää nyt käsittäkö väärin. Ei tämä harrastaminen mitenkään vastenmielistä ole ollut missään vaiheessa. Se ei ole kuitenkaan antanut mulle pitkään aikaan sitä fiilistä, mitä siitä parhaimmillaan voi saada. Toivotaan, että kivut saataisiiin tässä joskus lähitulevaisuudessa kuriin, jniin pääsisi keskittymään kunnolla treenaamiseen, ilman mitään häiriötekijöitä! :)

P.s. Dani täytti eilen 5 vuotta! Mies parhaassa iässä. <3

Supermölli

Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin eilen Kirkkonummelle epiksiin Dipin kanssa. KKK:lla oli tarjolla myös supermölliluokka, joten uskaltauduttiin mukaan. Radalla oli siis vaan hyppyjä ja putkia. Kontaktejahan me ei osata, joten mölleihin ei voitu osallistua. Tavoitteena nyt oli vaan saada kisanomainen treeni ja katsoa, miten Dippi reagoi yleisöön, mun jännitykseen, vieraaseen paikkaan jne.

Porukkaa oli melko paljon paikalla. Oikea kisatunnelma siis! :) Rata oli suht helppo, kuten olettaa saattoi. Piti siinä kuitenkin jotain ohjauksiakin tehdä. Ainakin yksi valssi. :D 

Osallistuttiin suosiolla medeihin. Mineillä hypyt olivat 15cm, medeillä 25cm. Noi ihan minihypyt helposti aiheuttaa semmoisen roiskimisefektin, niin valitsin hieman korkeammat rimat. Juostiin rata kahteen kertaan. Eka kerta oli pikkuisen ihmettelyä molemmilla. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Itse en juossut tarpeeksi lujaa, enkä muka ehtinyt tekemään sitä valssia. Tulipa kuitenkin treenattua leikkauksia putkille! Ne kun on meille olleet joskus ongelmana. Nyt meni hyvin! Jäin siinä kuitenkin sen verran jälkeen, että olin yhdellä hypyllä myöhässä, joten Dippi tuli siitä ohi. Tokalla radalla ohjaajakin juoksi paremmin, ja päästiin puhtaalla radalla maaliin. :) 

Tosi hyvä mieli jäi näistä "kisoista". Yhtään en tiennyt etukäteen, mitä radalla tulee tapahtumaan. Pysyykö Dippi lähdössä, hakeeko se ollenkaan esteitä, meneekö se moikkaamaan ratatyöntekijöitä.. Sain siis tyytyväisenä todeta, että mikään häiriötekijä ei juurikaan koiraa haitannut. Lähdöt onnistuivat ja ratatyöntekijät saivat olla rauhassa. Ja ne rimatkin pysyivät ylhäällä. Kivaa! :) 

Pidemmittä puheitta, tässä se ensimmäinen rata:

Ja toinen:

(Mä alan ehkä kohta oikeasti juosta se jätesäkki vartalon ympärille kiedottuna. Noi mun kädet ei vaan muuten näytä pysyvän hallinnassa..)

Olipas mukavaa!

Hei me treenataan!

Nyt olis lääkäriltä lupa juosta. Silleen varovasti ja maltilla. Katsotaan, kuinka pitkäkestoista tämä onni tällä kertaa on. :)

Niipä me ollaan käyty treenaamassa! Viime tiistaina aloiteltiin Danin kanssa Rannikon Timon treeneissä. Treeneihin mennessä fiilis oli kuin lapsena jouluaattona. Jännitti ja pelotti, ja samalla olin tosi innoissani. :) Hyvinhän ne treenit menikin, vaikka vähän väsynyttä oli touhu lopussa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Näitä treenejä olis sitten tarkoitus jatkaa kerta viikkoon.

Lauantaina sitten Jänesniemen Elinan treenit. Nollatreeniä tehtiin alkuun. Ekalla yrityksellä mokattiin esteellä nro 29. Parin yrityksen jälkeen sitten kaikki 35 (vai oliko niitä 34?) estettä nollana! Voi Dania. <3 On se vaan uskomaton tyypi. Ollaan noita Rannikon treenejä lukuunottamatta treenattu rataa viimeksi juhannuksena, ja silti se suoriutuu tuollaisesta radasta ilman virheitä. Huippu tyyppi! Eihän se nättiä aina ollut, mut nyt ei ollutkaan siitä kyse; tarkoitus oli vaan tehdä nolla. Tokalla kierroksella hiottiin sitten niitä kaarroksia. Olipa kivaa! <3

Dipin kanssa treenit on ollut käynnissä elokuusta asti. Jotain edistymistä on siinäkin nähtävissä. :) Lukee yllättävän hyvin ohjauksia ja hakee jo kivasti esteitä. Keskusteltiin asiasta Maijun kanssa taas kerran tässä yksi päivä. Kun mä aina haluan lisää ja enemmän, keskityn epäonnistumisiin. Ei näin! Ollaan kuitenkin edistytty ihan hurjasti keväästä, ja siitä pitäisi osata olla iloinen. Tämä tavoitteena siis! :)

Yksittäisten esteiden kanssa meillä sitten tökkii. Mulla ei vaan ole aikaa tarpeeksi niiden treenaamiseen, kun halli on iltaisin aina varattu. Puomi ja kepit on eniten kesken, eikä keinu ja aakaan ole lähelläkään valmiita. Mutta eipä meillä ole kiire mihinkään.

Lyhyt postaus näin viikon alkuun. Katsotaan, tuleeko seuraava teksti viikon vai parin kuukauden päästä. ;)

Vihdoin jotain päivitettävää!

Blogi on nukkunut hyvän tovin. Ei oo jaksanut kirjoitella mistään pikkutreeneistä. Joku viikko sitten tosin oltiin Danin kanssa Mäkelän Markon viikonloppukoulutuksessa. Oli kivaa, mutta eihän tuo koipi siitä varsinaisesti nauttinut.. Muuten ollaan sitten vaan treenailtu yksittäisiä juttuja. Dipin kanssahan tuo on ihan hyväkin. On nimittäin vielä "muutama" treeni tehtävä, ennen kuin sadaan kontatit ja kepit kuntoon. :p Välillä meinaa jo iskeä epätoivo, mutta sit taas muistan, etä eihän meillä mikään kiire ole.

No mutta se mun asia nyt oli kuitenkin se, että käytiin eilen Dipin kanssa Vihdissä joukkotarkissa. Kuvaajana toimi Kai Skutnabb. Mukana oli myös Dipin sisko Myy. Ja ihan loistavia tuloksiahan sieltä tuli! Sekä Dipillä että Myyllä lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, kyynärät ja polvet nollana. Sydämissä ei sivuääniä ja kintereetkin tunnusteltiin terveiksi. Lanneranka oli ok. Samat tulokset ovat siis jo aikaisemmin saaneet Dipin kaksi sisarta. Yksi on vielä tutkimatta. Niin huippua! Onnea vielä hurjasti kasvattaja-Eralle! Toki odotellaan vielä kennelliiton vahvistusta noille tuloksille. Ell lupasi kyllä tarjota mulle kahvit, jos sieltä tulee jotain muuta kuin aata ja nollaa. ;-)

Samalla tutkitutin myös Danin polvet, jotka on tutkittu viimeksi neljä vuotta sitten, kun Dani oli 1-vuotias. Tulos oli edelleen 0/0. Hyvä!

Semmoinen pikapostaus. Eipä mulla juuri muuta asiaa ole, kun ei noista metsälenkeistä jaksa kertoilla ja muuta ei olla tehty. Mutta kyllä me vielä ehditään. Sitten KUN tää koipi tulee kuntoon.