maanantai 21. tammikuuta 2013

Liekeissä!

Arvatkaapa missä me oltiin eilen? No ohjatuissa agilitytreeneissä! Viime kerrasta on hetki aikaa.. Päätin käydä alueellisen valmennusryhmän treeneissä kokeilemassa, mitä jalka sanoo agilitystä. Ville oli suunnitellut helpon radan, jossa teemana oli vauhti. Päästiin eka kerta nollalla läpi. :) Aika paljon noissa treeneissä sai juosta, eikä jalassa tuntunut ollenkaan pahalta. :) Olipas mukavaa! Danikin oli kovin taitava. Kontakteihin en tosin ole edelleenkään täysin tyytyväinen, mut on ne huonommatkin (=hitaammat) joskus olleet.

Dipin kanssa ollaan nyt muutama kerta käyty Maijun treeneissä. Pääasiassa teemana on ollut irtoaminen. Palkan tulee nyt tulla aina muualta tai jos tulee mun kädestä, niin tulee heittämällä. Dippi kun tykkää kovin napsia mua käsistä.. Ollaan tehty ihan perusohjaustreeniä (valsseja, takaaleikkauksia, takaakiertoja jne.) siivekkeillä ja sit myös aika paljon suoria. Esteistä ollaan menty vaan "hyppyjä" (niitä siivekkeitä), putkea ja pussia ollaan myös aloiteltu. Mukavaa on ollut!

Dipin kanssa aloitettiin myös Alatalon Vapun motivaatiokurssi, joka kestää yhteensä kolme kertaa. Ei sillä, että meillä mitään suurempia ongelmia olisi motivoinnissa, mutta halusin, että joku katsoo meidän leikkimistä ja yhteistyötä tarkemmin. Ekalla kerralla aika meni pitkälti jutteluun ja teorian läpikäyntiin. Kerettiin kuitenkin jonkin verran näyttää meidän leikkimistä Vapulle. Ja ihan hyvältähän se kuulemma näytti. :) Itse huomasin, että pari kertaa Dipin keskittyminen hieman herpaantui, kun ulkopuolella oli paljon häiriötä. Palasi kyllä taas nopeasti takaisin leikkiin. Innolla odotan seuraavia kertoja!

Dani kävi viime viikolla taas Tytillä hierottavana. Selässä oli hieman normaalia enemmän tiukkuutta, mikä oli mulla kyllä jo tiedossa. En ookaan täällä kertonut Danin "pienestä" seikkailusta ennen joulua. Sitä kun tarpoo menemään umpihangessa pupun perässä ja sen jälkeen etsimässä muuta laumaa, niin ei ihme, jos vähän ottaa selkälihaksiin.. 

Ainiin, jos joku haluaa lisäjännitystä elämään, niin tässäpä hyvä keino: jätä lompakko kotiin ja lähde 40 kilometrin päähän agilitytreeneihin. Totea matkalla, että bensavalo palaa. Lisäjännitystä tuo se, että kello on kaksitoista yöllä ja pakkasta 27 astetta. :D (Eipä siinä, kotiin päästiin ja auto lähti vielä seuraavanakin päivänä käyntiin. Mä vaan oon aina niin paniikissa ton bensavalon kanssa, enkä uskalla testata, kuinka pitkälle auto kulkee. Nyt ei vaan ollut vaihtoehtoja. :p)

2 kommenttia:

  1. Kyllä se kulkee! Mä oon testannu Fordilla ja Saabilla, molemmilla pääs sellasen 100 km valon syttymisestä, en tiiä oisko kuin paljon pitempään päässyt :D Mä hankin jännitystä elämään mm. viimeks SM-kisoista tullessa, ts. kaahasin tankille siinä vaiheessa, kun ajotietokone oli huutanu ainaki 10 km et jäljellä olevalla bensamäärällä voi ajaa 0 km :D sillon vähän jännitti, kaatosateessa moottoritiellä keskellä ei mitään.

    p.s. kiva, että koipi on jo parempi! :)

    VastaaPoista
  2. Haha, voin kuvitella. :D Mä en vaan koskaan uskalla testailla. Ei olis yhtään huvittanu jäädä keskellä yötä sinne pakkaseen. :D

    Joo mustakin on ihan huippukiva! Nyt vaan täytyy malttaa alotella rauhassa. Oon liian monta kertaa kokeillut, mitä tapahtuu, kun kuvittelee olevansa kunnossa ja alottaa täysillä. Voin kertoa, et siinä ei käy hyvin. Musta ois tosi kiva, jos en nyt mokais tätä toipumista kiirehtimisellä.. :p Katsellaan, kuinka käy. :)

    VastaaPoista