Nyt olis lääkäriltä lupa juosta. Silleen varovasti ja maltilla. Katsotaan, kuinka pitkäkestoista tämä onni tällä kertaa on. :)
Niipä me ollaan käyty treenaamassa! Viime tiistaina aloiteltiin Danin kanssa Rannikon Timon treeneissä. Treeneihin mennessä fiilis oli kuin lapsena jouluaattona. Jännitti ja pelotti, ja samalla olin tosi innoissani. :) Hyvinhän ne treenit menikin, vaikka vähän väsynyttä oli touhu lopussa niin koiralla kuin ohjaajallakin. Näitä treenejä olis sitten tarkoitus jatkaa kerta viikkoon.
Lauantaina sitten Jänesniemen Elinan treenit. Nollatreeniä tehtiin alkuun. Ekalla yrityksellä mokattiin esteellä nro 29. Parin yrityksen jälkeen sitten kaikki 35 (vai oliko niitä 34?) estettä nollana! Voi Dania. <3 On se vaan uskomaton tyypi. Ollaan noita Rannikon treenejä lukuunottamatta treenattu rataa viimeksi juhannuksena, ja silti se suoriutuu tuollaisesta radasta ilman virheitä. Huippu tyyppi! Eihän se nättiä aina ollut, mut nyt ei ollutkaan siitä kyse; tarkoitus oli vaan tehdä nolla. Tokalla kierroksella hiottiin sitten niitä kaarroksia. Olipa kivaa! <3
Dipin kanssa treenit on ollut käynnissä elokuusta asti. Jotain edistymistä on siinäkin nähtävissä. :) Lukee yllättävän hyvin ohjauksia ja hakee jo kivasti esteitä. Keskusteltiin asiasta Maijun kanssa taas kerran tässä yksi päivä. Kun mä aina haluan lisää ja enemmän, keskityn epäonnistumisiin. Ei näin! Ollaan kuitenkin edistytty ihan hurjasti keväästä, ja siitä pitäisi osata olla iloinen. Tämä tavoitteena siis! :)
Yksittäisten esteiden kanssa meillä sitten tökkii. Mulla ei vaan ole aikaa tarpeeksi niiden treenaamiseen, kun halli on iltaisin aina varattu. Puomi ja kepit on eniten kesken, eikä keinu ja aakaan ole lähelläkään valmiita. Mutta eipä meillä ole kiire mihinkään.
Lyhyt postaus näin viikon alkuun. Katsotaan, tuleeko seuraava teksti viikon vai parin kuukauden päästä. ;)
maanantai 21. lokakuuta 2013
maanantai 16. syyskuuta 2013
Vihdoin jotain päivitettävää!
Blogi on nukkunut hyvän tovin. Ei oo jaksanut kirjoitella mistään pikkutreeneistä. Joku viikko sitten tosin oltiin Danin kanssa Mäkelän Markon viikonloppukoulutuksessa. Oli kivaa, mutta eihän tuo koipi siitä varsinaisesti nauttinut.. Muuten ollaan sitten vaan treenailtu yksittäisiä juttuja. Dipin kanssahan tuo on ihan hyväkin. On nimittäin vielä "muutama" treeni tehtävä, ennen kuin sadaan kontatit ja kepit kuntoon. :p Välillä meinaa jo iskeä epätoivo, mutta sit taas muistan, etä eihän meillä mikään kiire ole.
No mutta se mun asia nyt oli kuitenkin se, että käytiin eilen Dipin kanssa Vihdissä joukkotarkissa. Kuvaajana toimi Kai Skutnabb. Mukana oli myös Dipin sisko Myy. Ja ihan loistavia tuloksiahan sieltä tuli! Sekä Dipillä että Myyllä lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, kyynärät ja polvet nollana. Sydämissä ei sivuääniä ja kintereetkin tunnusteltiin terveiksi. Lanneranka oli ok. Samat tulokset ovat siis jo aikaisemmin saaneet Dipin kaksi sisarta. Yksi on vielä tutkimatta. Niin huippua! Onnea vielä hurjasti kasvattaja-Eralle! Toki odotellaan vielä kennelliiton vahvistusta noille tuloksille. Ell lupasi kyllä tarjota mulle kahvit, jos sieltä tulee jotain muuta kuin aata ja nollaa. ;-)
Samalla tutkitutin myös Danin polvet, jotka on tutkittu viimeksi neljä vuotta sitten, kun Dani oli 1-vuotias. Tulos oli edelleen 0/0. Hyvä!
Semmoinen pikapostaus. Eipä mulla juuri muuta asiaa ole, kun ei noista metsälenkeistä jaksa kertoilla ja muuta ei olla tehty. Mutta kyllä me vielä ehditään. Sitten KUN tää koipi tulee kuntoon.
No mutta se mun asia nyt oli kuitenkin se, että käytiin eilen Dipin kanssa Vihdissä joukkotarkissa. Kuvaajana toimi Kai Skutnabb. Mukana oli myös Dipin sisko Myy. Ja ihan loistavia tuloksiahan sieltä tuli! Sekä Dipillä että Myyllä lonkat lähtivät kennelliittoon A/A:na, kyynärät ja polvet nollana. Sydämissä ei sivuääniä ja kintereetkin tunnusteltiin terveiksi. Lanneranka oli ok. Samat tulokset ovat siis jo aikaisemmin saaneet Dipin kaksi sisarta. Yksi on vielä tutkimatta. Niin huippua! Onnea vielä hurjasti kasvattaja-Eralle! Toki odotellaan vielä kennelliiton vahvistusta noille tuloksille. Ell lupasi kyllä tarjota mulle kahvit, jos sieltä tulee jotain muuta kuin aata ja nollaa. ;-)
Samalla tutkitutin myös Danin polvet, jotka on tutkittu viimeksi neljä vuotta sitten, kun Dani oli 1-vuotias. Tulos oli edelleen 0/0. Hyvä!
Semmoinen pikapostaus. Eipä mulla juuri muuta asiaa ole, kun ei noista metsälenkeistä jaksa kertoilla ja muuta ei olla tehty. Mutta kyllä me vielä ehditään. Sitten KUN tää koipi tulee kuntoon.
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Elossa..
...mutta erittäin vahvasti tauolla. Ei oo ollut paljon kirjoitettavaa, kun lauman kaksijalkainen on ollut yksikalkainen, ja nelijalkaiset ovat olleet hoidossa. Nyt on kuitenkin kaikki kaksitoista tassua taas kotona. :) Mutta ei me me normaaliin arkeen vielä kyetä, kun jalka haluaa vielä olla tauolla. Tämmöistä tää meidän elämä nyt on:
Koirat siis juoksee ja ui, minä päivitän blogia. :) (Pahoittelut kuvanlaadusta ja kuvien asettelusta, kännykällä päivitys on mitä on..) Katsellaan, koska tässä päästään takaisin normaalien lenkkien pariin.
Onhan tää vähän kurjaa ja tylsää, mutta kyllä me vielä ehditään lenkkeilemään ja treenaamaan. Kaveri- ja tuttavapiiristä kuuluu taas sen verran kurjia juttuja, että sen rinnalla jalkavaivat on kovin pieni asia. Osaanpahan taas nauttia jokaisesta askeleesta, jonka saan ottaa. Niin metsäpolulla koirien kanssa kuin muutenkin. <3 Ihanaa elokuuta kaikille tänne eksyneille! :)
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Todellakin hajottaa
Neljättä päivää mennään liikuntakiellossa ja jalka paketissa. En tiedä, miten jaksan loput 11 päivää tän tuen kanssa. Fiilikset on kovin ristiriitaiset; hirveesti tekis mieli liikkua, kun pää hajoaa muuten. Toisaalta ei tekis mieli liikkua yhtään, kun se hidastaa toipumista. Tähän asti oon onnistunut pysymään tossa vikassa vaihtoehdossa. Sillä on kyllä sivuvaikutuksia (hyviä ja huonoja): oon tehny vaikka mitä rästihommia, siivoillut, soitellut kavereille, nukkunut paljon, tuhlannut hirveitä summia nettikauppoihin, miettinyt paljon juttuja ja välillä vähän ahdistunutkin. Meinaa pakostikin välillä synkät ajatukset vallata mielen, mut niille ei saa nyt antaa valtaa. Kun ei ne mitään auta kuitenkaan.
Mulla on ihan kamalan huono omatunto koirien puolesta, kun joutuvat olemaan niin vähillä aktiviteeteilla! :( Toki ollaan temppuiltu jotain pientä, mutta mitään fyysistä aktivointia eivät ole nyt saaneet. :/ En tiedä, kummat tästä tilanteesta kärsii enemmän; koirat vai minä omatuntoni kanssa. Mut onneksi on ystävät, kaverit, tutut ja perhe! <3 Ilman niitä ei kyllä tulis mitään tästä jutusta! Todennäköisesti koirat pääsee tällä viikolla ainakin parille metsälenkille avuliaiden ihmisten ansiosta. Helpottaa vähän tätä tuskaa. :)
Mulla on ihan kamalan huono omatunto koirien puolesta, kun joutuvat olemaan niin vähillä aktiviteeteilla! :( Toki ollaan temppuiltu jotain pientä, mutta mitään fyysistä aktivointia eivät ole nyt saaneet. :/ En tiedä, kummat tästä tilanteesta kärsii enemmän; koirat vai minä omatuntoni kanssa. Mut onneksi on ystävät, kaverit, tutut ja perhe! <3 Ilman niitä ei kyllä tulis mitään tästä jutusta! Todennäköisesti koirat pääsee tällä viikolla ainakin parille metsälenkille avuliaiden ihmisten ansiosta. Helpottaa vähän tätä tuskaa. :)
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Ois kai siistii antaa periksi nyt
NO OLIS. Mut ei, en anna. En vielä.
On ollu toi nilkka vähän kipeä. Ensin siirryin juoksemaan pehmeälle, auttoi hetkeksi. Sit pidin vähän taukoa ja sekin auttoi. Ja sit juostiin taas, kun kipu kerran oli jo helpottanut. Viikko sitten kävin kuitenkin kuvassa ja sen jälkeen oon juossut vaan tosi vähän. Sen ansiosta nilkka on ollutkin ihan hyvä. Tänään sitten astelin hyvillä mielin lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan, mitä kuvista näkyi. Ajattelin, että ehkä siellä jotain pientä tendiniittiä voisi olla. Olihan se sitten melkoinen järkytys, kun tohtorisetä kertoi, että useampikin luu nilkassa murtuu kohta, jos jatkan juoksemista. Sain jalkaan
walkerin (kuva alempana, jos joku ei tiedä, mikä se on) ja lisäksi kyynärsauvat ja saikkua heinäkuun loppuun. Että ei ollu pientä tendiniittiä ei. Ottaapa päähän, mut minkäs teet.
Mutta onhan näistä ennenkin selvitty. Neljä viikkoa menee nopeasti. Lääkäri sanoi, että voin myös leikkiä tän asian kanssa ja tehdä tästä samanlaista pelleilyä, mitä se oli alkuun lonkan kanssa. Kyllä tän vaivan paranemisen saa ainakin sinne joulukuulle venytettyä, jos haluaa. No enpä taida haluta. Tuleepa pidettyä se agilitytaukokin nyt samaan saumaan, olikin jo suunnitteilla. Ja josko sitä nyt viimeistään pystyis myös kunnolla relata, kun jotain pientä ylikunnon mahdollisuuttakin se lääkäri väläytteli, kun juttelin sille oireistani.
Että tää universumi saa ihan rauhassa yrittää estää mua juoksemasta. Ei tuu onnistumaan, mulla on kyllä aikaa odottaa. Lääkärikin totesi, et nää hommat vaan kasvattaa luonnetta. Ja kyllä mä myönnänkin, et vaikka vamma toisensa perään on ihan sieltä ja syvältä, niin nyt mä jo tiedän selviäväni. Noin niinku henkisesti. Sit täytyy vielä miettiä käytännön jutut, eli kaupassakäynnit, koirien lenkitykset sun muut.
Tarinan opetus: vammasta toipumisen jälkeen palaa vieläkin rauhallisemmin uudestaan treenin pariin. Nyt tuli sit kai kuitenkin innostuttua vähän liikaa.. Alla vielä kuva, jonka bongasin facebookissa alkuviiikolla. Mietin heti, että onpa aika osuva.
Kirjotetaan nyt loppuun jotain blogin aiheeseen liittyvääkin. Maanantaina käväistiin nimittäin Turussa Jänesniemen Elinan treeneissä. Oli ihan huippua ja mahtavaa!! Sain tosi hyviä vinkkejä mm. Danin keinuun ja Dipin treeneihin. Danin käännöksistä hiottiin taas vaikka kuinka monta sadasosaa pois. Sehän siis kyllä kääntyy, kun sitä vaan ohjataan. Ja käännökset on meillä todella ratkaisevassa asemassa, kun perusvauhti ei oo edes lähellä sitä kirkkainta kärkeä.
Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Dani yllätti mut taas kerran taitavuudellaan! Kepit oli radalla aika hankalasti, ja kuvittelinkin, että koituvat meidän ongelmaksi. Mutta ei, niin se Dani taas vaan haki takaaleikkauksella avokulmaan ja pujotteli seinää päin olevat kepit loppuun, vaikka itse en edennyt edes keppien puoliväliin. Ja monta kertaa. :) Huipputyyppi! (Avokulma ei kylläkään ollut mikään kovin jyrkkä, niitä me ei oikeesti osata.)
On ollu toi nilkka vähän kipeä. Ensin siirryin juoksemaan pehmeälle, auttoi hetkeksi. Sit pidin vähän taukoa ja sekin auttoi. Ja sit juostiin taas, kun kipu kerran oli jo helpottanut. Viikko sitten kävin kuitenkin kuvassa ja sen jälkeen oon juossut vaan tosi vähän. Sen ansiosta nilkka on ollutkin ihan hyvä. Tänään sitten astelin hyvillä mielin lääkärin vastaanotolle kuuntelemaan, mitä kuvista näkyi. Ajattelin, että ehkä siellä jotain pientä tendiniittiä voisi olla. Olihan se sitten melkoinen järkytys, kun tohtorisetä kertoi, että useampikin luu nilkassa murtuu kohta, jos jatkan juoksemista. Sain jalkaan
walkerin (kuva alempana, jos joku ei tiedä, mikä se on) ja lisäksi kyynärsauvat ja saikkua heinäkuun loppuun. Että ei ollu pientä tendiniittiä ei. Ottaapa päähän, mut minkäs teet.
Mutta onhan näistä ennenkin selvitty. Neljä viikkoa menee nopeasti. Lääkäri sanoi, että voin myös leikkiä tän asian kanssa ja tehdä tästä samanlaista pelleilyä, mitä se oli alkuun lonkan kanssa. Kyllä tän vaivan paranemisen saa ainakin sinne joulukuulle venytettyä, jos haluaa. No enpä taida haluta. Tuleepa pidettyä se agilitytaukokin nyt samaan saumaan, olikin jo suunnitteilla. Ja josko sitä nyt viimeistään pystyis myös kunnolla relata, kun jotain pientä ylikunnon mahdollisuuttakin se lääkäri väläytteli, kun juttelin sille oireistani.
Että tää universumi saa ihan rauhassa yrittää estää mua juoksemasta. Ei tuu onnistumaan, mulla on kyllä aikaa odottaa. Lääkärikin totesi, et nää hommat vaan kasvattaa luonnetta. Ja kyllä mä myönnänkin, et vaikka vamma toisensa perään on ihan sieltä ja syvältä, niin nyt mä jo tiedän selviäväni. Noin niinku henkisesti. Sit täytyy vielä miettiä käytännön jutut, eli kaupassakäynnit, koirien lenkitykset sun muut.
Tarinan opetus: vammasta toipumisen jälkeen palaa vieläkin rauhallisemmin uudestaan treenin pariin. Nyt tuli sit kai kuitenkin innostuttua vähän liikaa.. Alla vielä kuva, jonka bongasin facebookissa alkuviiikolla. Mietin heti, että onpa aika osuva.
![]() |
| se walker-kenkä (ja pari pulloo ;D) |
Kirjotetaan nyt loppuun jotain blogin aiheeseen liittyvääkin. Maanantaina käväistiin nimittäin Turussa Jänesniemen Elinan treeneissä. Oli ihan huippua ja mahtavaa!! Sain tosi hyviä vinkkejä mm. Danin keinuun ja Dipin treeneihin. Danin käännöksistä hiottiin taas vaikka kuinka monta sadasosaa pois. Sehän siis kyllä kääntyy, kun sitä vaan ohjataan. Ja käännökset on meillä todella ratkaisevassa asemassa, kun perusvauhti ei oo edes lähellä sitä kirkkainta kärkeä.
Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä mieli. Dani yllätti mut taas kerran taitavuudellaan! Kepit oli radalla aika hankalasti, ja kuvittelinkin, että koituvat meidän ongelmaksi. Mutta ei, niin se Dani taas vaan haki takaaleikkauksella avokulmaan ja pujotteli seinää päin olevat kepit loppuun, vaikka itse en edennyt edes keppien puoliväliin. Ja monta kertaa. :) Huipputyyppi! (Avokulma ei kylläkään ollut mikään kovin jyrkkä, niitä me ei oikeesti osata.)
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Keskikesän kuulumiset
Ihan ekaksi täytyy hehkuttaa, että mä oon lomalla! Kokonaiset kolme viikkoa! Kuinka mukavaa. :)
Sitten koirakuulumisiin. Perjantaina kisattiin Danin kanssa perinteisissä juhannuskisoissa Tuorlassa. Tuomareina toimivat Seppo Savikko (agi) ja Bob Griffin (hr). Medit aloittivat agiradalla. Ihan perus kolmosluokan rata. Kepeille mentiin samalla tavoin kuin medien karsintaradalla sm:ssä, mutta peilikuvana. :) Dani teki hitaan keinun, tosin käskytinkin ehkä liian painokkaasti. Aalla seisotin itse turhan pitkään, mutta tulipa testattua sekin. Tuloksena nolla ja sijoitus 6./69.
Hyppis oli muuten kiva, lukuunottamatta kohtaa, jossa piti juosta putken suun ohi. Siihen hyllytti muuten aika moni koirakko. :D Mä niiin pelkäsin tota kohtaa, kun noi on meille tosi pahoja paikkoja. Ollaan nyt tätä ongelmaa puitu Niinun kanssa useammallakin kerralla ja näköjään se on tuottanut tulosta; me päästiin sen putken ohi!! Ei se nättiä ollut, ja tiedän, että Niinulta olis tullut kommenttia turhasta varmistelusta. Aikaa siis meni tuohon kohtaan jokunen sadasosa liikaa, mutta annetaan se nyt itselle anteeksi, kun noi on (välistävetojen lisäksi) niitä kaikkein pahimpia ongelmia meille. Muuten rata meni ihan sujuvasti, ja nollalla päästiin taas maaliin. Sijoitus taas 6./69 ja tupla taskuun. :) Muutenkin kisapäivä oli mukava; paljon tuttuja ja auringonpaistetta, mikäs sen mukavampaa! :)
Pakko kyllä mainita, että muuten toi perjantaipäivä ei mennyt ihan putkeen.. Ensin aamulla sekoilin kauppojen aukioloajoissa, enkä ehtinyt ruokaostoksille. Piti sitten käydä ostamassa välttämättömimmät kalliilta ABC:lta. Eikä tässä vielä kaikki. :D Illalla nimittäin ajelin erittäin väsyneenä, nälkäisenä ja nestehukkaisena kotiin kisoista kotiin. Piti käydä tankkaamassa Petikon ABC:lla. Ajelin siitä kotiin tyytyväisenä siitä, että kello oli kuitenkin vasta jotain vajaa yksitoista illalla. Joku 500 metriä ennen kotipihaa mun tajuntaan iski karmea muistikuva siitä, kun olin tankatessani jättänyt lompakon auton katolle.. Pikainen tsekkaus kassiin varmisti sen, mitä pelkäsin; siihen katollehan mä sen sitten jätin...! Ette arvaa, kuinka paljon siinä vaiheessa otti päähän! :D Pikainen pohdinta, ja totesin, että ehkä kuitenkin ajelen huoltsikalle takaisin etsimään lompakkoa, jos sen joku rehellinen olisi vaikka vienyt sisälle. Että siinä sitten ajeltiin se vajaa puoli tuntia taas takaisinpäin.. Ja kuinka ollakaan, siinähän se lompakko odotteli mua viimeisessä mutkassa ennen kehälle kääntymistä. Ja kaikki tallella! :D Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka melkein tuntihan tuohon meni aikaa. Sellasta, pitipä nyt vaan päästä jakamaan tämä. :D
Ei tässä nyt muutenkaan ihan putkeen mene, sillä mun loma alkoi tällaisilla varustuksilla:
Mulla on kyllä aika paha aavistus, mikä tota jalkaterää tällä kertaa vaivaa, mutta jos nyt jätetään arvailut sikseen, kun ihan faktaakin saadaan ensi perjantaina. Kuva on otettu, ja perjantaina sitten aika lääkärille. Ihanhan tässä jo ehti päästä juoksemisen makuun. ttu.
Loppuun vielä Tuomisen Satun ottama kuva juhannuskisoista, kyllä se kääntyy! Ainakin silloin, kun sille siitä ajoissa kerrotaan. ;)
Kivaa kesää, lomaa tai loman odotusta kaikille! :) Nauttikaa!
Sitten koirakuulumisiin. Perjantaina kisattiin Danin kanssa perinteisissä juhannuskisoissa Tuorlassa. Tuomareina toimivat Seppo Savikko (agi) ja Bob Griffin (hr). Medit aloittivat agiradalla. Ihan perus kolmosluokan rata. Kepeille mentiin samalla tavoin kuin medien karsintaradalla sm:ssä, mutta peilikuvana. :) Dani teki hitaan keinun, tosin käskytinkin ehkä liian painokkaasti. Aalla seisotin itse turhan pitkään, mutta tulipa testattua sekin. Tuloksena nolla ja sijoitus 6./69.
Hyppis oli muuten kiva, lukuunottamatta kohtaa, jossa piti juosta putken suun ohi. Siihen hyllytti muuten aika moni koirakko. :D Mä niiin pelkäsin tota kohtaa, kun noi on meille tosi pahoja paikkoja. Ollaan nyt tätä ongelmaa puitu Niinun kanssa useammallakin kerralla ja näköjään se on tuottanut tulosta; me päästiin sen putken ohi!! Ei se nättiä ollut, ja tiedän, että Niinulta olis tullut kommenttia turhasta varmistelusta. Aikaa siis meni tuohon kohtaan jokunen sadasosa liikaa, mutta annetaan se nyt itselle anteeksi, kun noi on (välistävetojen lisäksi) niitä kaikkein pahimpia ongelmia meille. Muuten rata meni ihan sujuvasti, ja nollalla päästiin taas maaliin. Sijoitus taas 6./69 ja tupla taskuun. :) Muutenkin kisapäivä oli mukava; paljon tuttuja ja auringonpaistetta, mikäs sen mukavampaa! :)
Pakko kyllä mainita, että muuten toi perjantaipäivä ei mennyt ihan putkeen.. Ensin aamulla sekoilin kauppojen aukioloajoissa, enkä ehtinyt ruokaostoksille. Piti sitten käydä ostamassa välttämättömimmät kalliilta ABC:lta. Eikä tässä vielä kaikki. :D Illalla nimittäin ajelin erittäin väsyneenä, nälkäisenä ja nestehukkaisena kotiin kisoista kotiin. Piti käydä tankkaamassa Petikon ABC:lla. Ajelin siitä kotiin tyytyväisenä siitä, että kello oli kuitenkin vasta jotain vajaa yksitoista illalla. Joku 500 metriä ennen kotipihaa mun tajuntaan iski karmea muistikuva siitä, kun olin tankatessani jättänyt lompakon auton katolle.. Pikainen tsekkaus kassiin varmisti sen, mitä pelkäsin; siihen katollehan mä sen sitten jätin...! Ette arvaa, kuinka paljon siinä vaiheessa otti päähän! :D Pikainen pohdinta, ja totesin, että ehkä kuitenkin ajelen huoltsikalle takaisin etsimään lompakkoa, jos sen joku rehellinen olisi vaikka vienyt sisälle. Että siinä sitten ajeltiin se vajaa puoli tuntia taas takaisinpäin.. Ja kuinka ollakaan, siinähän se lompakko odotteli mua viimeisessä mutkassa ennen kehälle kääntymistä. Ja kaikki tallella! :D Eli loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka melkein tuntihan tuohon meni aikaa. Sellasta, pitipä nyt vaan päästä jakamaan tämä. :D
Ei tässä nyt muutenkaan ihan putkeen mene, sillä mun loma alkoi tällaisilla varustuksilla:
Mulla on kyllä aika paha aavistus, mikä tota jalkaterää tällä kertaa vaivaa, mutta jos nyt jätetään arvailut sikseen, kun ihan faktaakin saadaan ensi perjantaina. Kuva on otettu, ja perjantaina sitten aika lääkärille. Ihanhan tässä jo ehti päästä juoksemisen makuun. ttu.
Loppuun vielä Tuomisen Satun ottama kuva juhannuskisoista, kyllä se kääntyy! Ainakin silloin, kun sille siitä ajoissa kerrotaan. ;)
Kivaa kesää, lomaa tai loman odotusta kaikille! :) Nauttikaa!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Yhtä kokemusta rikkaampana
Nyt on sitten sm-kisat tältä vuodelta takana. Danillehan nää oli ensimmäiset laatuaan, kun viime vuonna ei sitä tuplaa onnistuttu saamaan. Mitään paineita en näistä kisoista halunnut ottaa, vaan lähdettiin vain hakemaan hyvää fiilistä ja uusia kokemuksia. Ja se tavoite saavutettiin!
Medien karsintaradalla tuomarina toimi Saviojan Anne. Tykkäsin radasta! Sopivan hastava, mutta ei tosiaan mikään mahdoton. Ihanneaika oli tiukka, mikä toisaalta oli ihan hyvä. Näin saatiin finaaliin se 50 koirakkoa. Me startattiin ihan luokan loppupäässä, mikä ei mun mielestä ollu kovin ihanteellinen lähtöpaikka. Mutta arpaonni oli tällä kertaa nyt tällainen, ja tilanteeseen oli vaan sopeuduttava. Ei siis tultu ihan aamusta paikalle, kun ajattelin, että kerään itselleni vaan turhia paineita.. Ajoissa kuitenkin oltiin, ja ehdin tehdä tosi hyvin lämmittelyt sekä valmistautua suoritukseen henkisesti. :) Ennen starttia meinasi vähän liikaa ruveta jännittämään, mutta juuri ennen lähtöviivalle siirtymistä mua vaan hymyilytti. Oli niin siistiä päästä juoksemaan kivaa rataa maailman parhaan kisakaverin kanssa. (Eikä mua kauheesti edes sattunut mihinkään :>). Huippufiilis!
Radasta sen verran, että nelosella olin myöhässä ja vitoselle mentiin mutkan kautta. Siinä meni ihan turhaan aikaa. Keppien jälkeen tippui rima (!!), mikä lopullisesti sinetöi sen, että finaaliin ei ollut asiaa. Muuten rata oli mun mielestä suht sujuva. Danihan ei oikeesti juuri koskaan tiputtele rimoja. Että pitähän sen nyt sitten sattua just tuolla. ;) Joskus treeneissä oon saanut erittäin huonolla ohjauksella Danin tiputtamaan riman, mutta muuten rimat ovat kyllä aika hyvin pysyneet. Tässä vielä video radasta.
Ei tuo nyt kyllä loppujen lopuksi jäänyt kovin paljoa harmittamaan. Meillä oli kivaa, ja sehän on pääasia! Ensi vuonna uudestaan! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













