Kontaktipohdintaa

Osallistuttiin loppiaisena Danin kanssa Satu Hillin kontaktikurssille. Ajatuksena oli saada treenivinkkejä, joilla saatais lisää vauhtia kontakteihin. Danin ollessa pentu mulla oli tasan yksi tavoite kontaktitreenissä: mä halusin, että Danin kontaktit ovat varmat. Meillä ei sallittu minkäänlaisia läpijuoksuja koskaan, missään tilanteessa (vrt. Nelli, joka on tehnyt kontakteja ties millä menetelmällä elämänsä aikana, usein myös ilman mitään menetelmää..). No joo, tuo tavoite on kyllä täyttynyt; ne kerrat, kun tuo tulee kontaktista läpi, ovat todella harvassa. Mutta meidän kontaktit ovat siitäkin huolimatta kaikkea muuta kuin hyvät. Pitäis saada sekunteja pois niin keinulta kuin puomilta ja aaltakin.

Alkuun mentiin kisanomaisesti pieni rata, jossa oli puomi, keinu ja aa. Sen jälkeen ruvettiin pohtimaan ongelmia koirakko kerrallaan. Ei meidän tarvinnut montaa puomia mennä, kun Satu jo näki meidän ongelman. Satu sanoi, että Dani on teknisesti taitava koira, joka on kovin nöyrä ja haluaa aina tehdä oikein. Niinpä homma menee yliyrittämiseksi ja hiippailuksi. On myös kovin sidoksissa mun liikkumiseen. Juurikin näin. Vinkeiksi puomilla saatiin, että omaa liikettä pitää häivyttää ja käyttää paljon apupalkkaajaa lopussa. Nyt saatiinkin ihan hyviä suorituksia, kun Satu palkkasi Dania lopussa namilla. Pallolla homma meni pelkäksi kyttäämiseksi. Mähän treenaan paljon itsekseni, niin voin kuulemma käyttää myös namilautasta jossain kauempana. Pääasia, et palkka ei tule multa. Ja tässä(kin) treenissä panostetaan laatuun, ei määrään!

Keinulle Satu vinkkasi, että voisin opettaa Danille jonkun kivan tempun keinun loppuun. Idea on se, että sen tempun avulla Dani sietäisi sille epämiellyttävän keinun. Temppu voi olla joku tosi yksinketainen, esim. kupin törkkäisy kumoon. Tuosta tempusta sitten tulee aina palkka. Tätä täytyy miettiä!

Ihan hyviä juttuja tuli esiin tolla kurssilla, ja paljon sai irti myös toisille annettuja vinkkejä kuunnellen. Harmi vaan, että 2h ei meinannut mitenkään riittää kaikkeen! Olis voinu höpötellä vielä vaikka kuinka paljon. :) Täytyy nyt vähän sulatella noita vinkkejä ja miettiä, miten me nyt lähdetään noita meidän ongelmia korjaamaan. Oma puomi tässä olohuoneessa olis tosi kiva! :D

Osteopaatilla

Nelli kävi taas eilen osteopaatti Kaiperlalla. Tuli esiin sekä hyviä että huonoja juttuja.. Huonot eka: Maaria kehoitti vakavasti miettimään vaihtoehtoisia lajeja agin tilalle tulevaisuudessa. Agi on kropalle tosi rankka laji, ja Nellin kroppa alkaa vaan valitettavasti vanheta. :( Maaria sanoi, että tää vuosi voidaan kyllä aksailla entiseen malliin, mutta sitten on aika miettiä, ajaako agi enää tarkoitustaan hauskana, mieltä virkistävänä lajina. Voi huoh. Mä en kestä, kun aika menee niin nopeasti. :/ Eihän 6 v. mikään vanha ole, ja Maaria sanoikin, että varmasti on paljon hyviä elinvuosia Nellillä edessä. Mutta paljon niitä agivuosia on - se onkin hyvä kysymys. Nelli kun ei ole koskaan liikkunut mitenkään erityisen hyvin ja sillä on aina ne omat juminsa, mitä ei koskaan olla saatu kokonaan pois. Siitäkään huolimatta, että lämmittelyt, jäähdyttelyt ja säännölliset hieronnat sekä venyttelyt ovat aina kuuluneet ohjelmaan. Mutta näillä mennään, ja koiran terveys on tietty aina etusijalla.

Mut sit ne hyvät uutiset: Nelli oli paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi! Ja saadaan taas aksailla! :) Huippua!

Lantio oli nyt suorempi kuin viimeksi. Sinne kuitenkin Maaria kaipaili pikkasen lisää voimaa. Se tosiaan vaatii multakin jonkin verran viitseliäisyyttä. Vaikka tehdäänkin pitkiä lenkkejä, ja Nelli saa juosta melko paljon vapaana, niin se ei näköjään riitä. Nelli kun menee tasan sieltä, mistä aita on matalin, eikä rasita itseään yhtään enempää kuin on pakko. :) Vapaana ollessaan Dani juoksee varmaan kolme kertaa sen matkan, mitä Nelli. Nelli myöskin valitsee aina umpimetsän sijaan polun ja lumihangessa sen vähälumisimman kohdan. Nyt siis vaan tarpomaan lumihankeen ja juoksemaan sinne oikeaan metsään, eikä minnekään tasaisille poluille! :)

Vuosi 2011 pähkinänkuoressa

Vuosi 2011 lähenee loppuaan ja on aika miettiä, mitä me ollaan tehty, ja asettaa tavoitteita ensi vuodelle. Tavoitteet on ainakin ylitetty molempien kanssa (ehkä olisi aika alkaa asettaa tavoitteita, joiden eteen joutuis vähän ponnistellakin..). Nellin agilityvuoden kohokohta oli, kun päästiin osallistumaan SM:iin. Siellä karsintaradalta hylky, joten ne skabat jäi sitten siihen. Lisäksi AgiRodussa päästiin karsintaradalta AVO SM finaaliin, mikä oli meille aika hienosti siinä sakissa! Finaalista taas hyl (vikalta esteeltä..). Startteja Nellillä tänä vuonna oli 41, joista 11 puhtaita nollia. Lisäksi 6 yliaikanollaa. Meno on parantunut viime vuodesta, mutta onhan tossa nollaprosentissa vielä kasvattamista.. Nyt tosin pääasia on saada Nelli kuntoon, jonka jälkeen katsellaan sitä treenailua uusiksi.

Danin kanssa noustiin tän vuoden aikana ykkösistä kolmosiin ja saatiin ekat nollat kolmosista. Meininki kisoissa on parantunut, mutta en vieläkään oo tyytyväinen siihen viretasoon. Kun kyllä tuo koira pääsee kovempaakin. Tässäpä siis tavoitetta ensi vuodelle. Lisäksi niitä nolliakin koitetaan kerätä vuoden 2013 sm-kisoihin. Ens vuonna meidän ei vielä niihin karkeloihin tarvi päästä..

Tokossa korkattiin virallinen koeura Danin kanssa. Neljä koetta käytiin, tuloksina 2x ALO1 ja 2x AVO1. Voittajan liikkeitä ollaan aloiteltu, mutta siihen kokeeseen on vielä aikaa.. Koitetaan nyt kuitenkin saada tuo voittaja edes suurin piirtein haltuun ensi vuoden aikana.

Suvi on opetellut ohjaamaan ja juoksemaan, ja tää treeni todellakin jatkuu myös ensi vuonna! Lisäksi koitetaan kaikki kolme pysyä terveenä, tai ainakin parhaamme tehdään sen eteen. Se terveys kun ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Se on tässä tullut huomattua..

Tässäpä siis meidän vuosi lyhyesti. Katsellaan, mitä vuosi 2012 tuo tullessaan! :)

Ihanaa joulua!

Tänä vuonna ei tullut otettua mitään kuvia, mut laitetaan tämä sit ilman kuvia: Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille kavereille ja muillekin, jotka sattuu blogia lukemaan! Nauttikaa ajasta kaksi- ja nelijalkaisten läheistenne kanssa! Niin ja onnea ja menestystä vuodelle 2012! :)

Terveyden edistämistä ja treeniä

Niitä on kulunut viikko sisältänyt. :) Maanantaina tokot. Mulla oli erittäin pitkä seiväs otsassa duunipäivän jälkeen ja mietin ajaessani treeneihin, et nää on niitä päiviä, kun ei tosiaankaan pitäis mennä treenaamaan.. Mut meninpä kuitenkin. Ja hyvä, että menin! Oli nimittäin hyvät treenit ja paljon parempi mieli niiden jälkeen. :)

Tiistaina mulla oli harvinainen arkivapaa, ja Nellillä aika Kaiperlalle. Maaria katsoi ensin Nellin liikkeet ja totesi, että on takaa tosi ahdas. Etu- ja takapää on kuulemma kuin eri koirasta. Kiva.. Sit tunnusteltiin koira läpi. Niskassa ja alaselässä oli lukkoja ja lantio oli vinossa. Maaria sanoi, että voi hyvin olla, et se Shar pein purema vaikuttaa vieläkin. Saatiin noita lukkoja jonkin verran auki, mut agilitykieltoa tuli ainakin vuoden loppuun. Olipas siis hyvä, että tajusin tilanteen ja jätin agit tauolle jo aikoja sitten. Uusi aika varattiin tammikuun alkuun. Toivotaan, että saadaan tuo nyt oikeesti kuntoon!

Tiistaina illalla olin Timo Rannikon lihashuoltoluennolla. Kiva oli huomata, et on tullut tehtyä oikein monia juttuja! Tietysti luennolta tuli myös paljon uutta asiaa ja vinkkejä. Hyvähyvä. :)

Keskiviikkona sit Danin lonkka- ja kyynärkuvat. Samalla poistettiin myös vähän hammaskiveä, jota oli kertynyt poskihampaisiin. Kaikki meni hyvin, ja Dani toipui nukutuksesta nopeasti. Alustavasti ell sanoi, että lonkat näyttävät hyvältä (JEE!). Samoin toinen kyynärä näytti hyvältä. Toinen saattaa tulla ykkösenä takasin, kun siinä jotain pientä oli. Nyt vaan siis odotellaan virallisia tuloksia, mut oon tosi helpottunut noiden lonkkien suhteen! Mitteleillä kun ei mitään ihan huipputuloksia oo ollut..

Torstaina Niinun treenit. Radalla oli kohta, jossa piti tehdä kolme valssia peräkkäin. Muuten ei mitään ihmeellistä, paitsi että Niinu sanoi, et mun valssit oli hyviä! Oikeesti, kukaan ei oo koskaan sanonu mun valsseja hyviksi! Ei ne kyllä hyvältä tuntunu edelleenkään, mut hyvä jos edes näytti siltä. :)

Perjantaina vaan lenkkeiltiin. Lauantaina oltiin Liuhdon Tuulian treeneissä. Danin kanssa, tietty. Rata oli ihan mukava (yhteensä 26 estettä). Erittäin monesta yrityksestä huolimatta ei päästy sitä kertaakaan nollalla läpi, kun aina tuli jotain! Lopulta luovutin. Kahdessa pätkässä sit päästiin. Ja ne valssitkin palas taas takasin normaaleiksi; olin siis myöhässä ja tein ne usein väärään paikkaan. Ylläri. :) No parani ne kuitenkin hinkkauksen jälkeen. Danikin kesti hinkkausta ihan ok:sti, vaikka välillä mua kyllä rupes ärsyttämään, kun oli sellasessa pysähtyneessä tilassa. Se tapahtuu nimenomaan siinä harjoitusten väleissä, kun kuuntelen kouluttajaa. Siinä siis semmosia liikkeellelähtövaikeuksia. Usein jouduin pallon kanssa heilumaan, et sain koiran taas oikeaan fiilikseen. Onko se nyt sit houkuttelua vai vaan virittelyä?? Kuitenkin ihan hyvin jaksoi loppuun asti, vaikka kyllä siitä huomas, että paljon tehtiin.

Itekin pääsin vihdoin torstaina lääkärin juttusille tän jalkani kanssa. Sain reseptin (kolmanteen) kipulääkekuurin ja lähetteen uä-kuvaan, johon pääsinkin heti seuraavana päivänä. Alustavasti siinä ei mitään näkynyt, eli nivelessä ei oo nestettä, eikä mitään tyrää löytynyt. Katotaan nyt vielä, mitä hoitava lääkäri tuumaa kuvista. Mut mikä parasta; tää jalka on ollu nyt paljon parempi pari päivää! Voi toki hyvinkin olla, et toi lääke vaan auttaa, eikä mikään oikeesti oo paremmin. Sen näkee sitten, ku lopetan ton lääkkeen syömisen.. Mut joka tapauksessa eilen pystyin juoksemaan ihan normaalisti Tuulian treeneissä! Niin mahtavaa! Edelleen siellä on kipua, mut ihan tosi vähän verrattuna entiseen. Puhuttiin lääkärin kanssa, et voi hyvin olla joku jännevamma. Niillähän kestää kauan parantua. Se kyllä kuulostais paljon kivemmalta kuin joku prolapsi selässä... Katsellaan.

Cause I like how it feels

Nii että oli sit pakko lähteä kisaamaan kipeällä jalalla.. Viikolla jo ajattelin, etten mee, mut sit kuitenki muutin mieleni ja lähdin. Kolme rataa tuli lopulta juostua. Vikalla ei tarvinu enää miettiä koko jalkaa!

Kisat oli Hyvinkäällä, jossa Huittiset tuomaroivat kolme rataa kolmosille. Medeillä tuomarina oli Harri. Kaikki radat oli ihan mukavia, mut ei ihan helpoimmasta päästä. Eka rata oli melkoisen hidas. Varsinkin alussa lähti kovin vaisusti liikkeelle. Keinulle jäi jotain seisoskelemaan ja kaarteet veeenyi. Varsinkin ennen aata oli menossa vissii johonkin kepeille, just sain pelasteltua.. Itekin olin hidas, mutku jalkaan koski.. Irenelle kiitoksia, kun tsemppas juoksemaan loppusuoralla, ehdittiin just ihanneaikaan! Tulos siis -0,jotain ja tällä jopa sija 2./17. Video.

Toka rata jäi harmittamaan! Huitasin alun miten sattuu, ja otettiin kakkoselta kielto! Argh. Kaveri vielä sanoi, et tuomari oli tullu kattomaan, et mitä me tehdään ja miettiny, nostaako käden. Olis pitäny nopeemmin korjata, niin olis voinu mennä virheettä. Mut ei voi mitään, tupla jäi nyt siitä kiinni. Loppurata siis nollalla. Pituudenkin meni puhtaasti, vaikka oli seinään päin ja käännyttiin heti pituuden jälkeen. Jes! Video.

Vikalla radalla selviydyttiin nollalla melkein loppuun asti. Otettiin sit kuitenkin yks ansahyppy pituuden jälkeen. Se oli kyllä paha, kun en uskaltanu kauheesti kääntää pituuden päällä. Olis kuitenkin roiskassu vikan palikan kääntyessään. Olis vaan silti pitäny aikasemmin kertoa käännöksestä koiralle. Mut tein jaakotuksen kolmoselle ja saksalaisen renkaan jälk. hypylle! Saksalaisessa meinas tosin koira hukkua, mut sain just tilanteen pelastettua.. Video.

Sirpalle kiitos kuvauksesta! Meidän vauhtihan ei nyt taaskaan päätä huimannut. Jotain positiivista kuitenkin keksin, eli ei me kyllä muutama kk sitten oltais tollasista radoista selvitty noin vähillä virheillä. Ollaan siis edes jossain asiassa menty eteenpäin. :) Tää kisavuosi olikin sit tässä, ens vuonna jatketaan!

p.s. Viime viikolla saatiin iloisia uutisia, kun Danin pennun, Fridan, lonkkakuvat lähtivät kennelliittoon lausunnolla A/A. Hienoa! :)
Tän pentueen emän (Wilman) lonkat siis tässä joku aika sitten E/E:ksi ja omistajat sitten päättivät päästää pikkukoiran kärsimyksistään. Olis vaan ollu ihan liikaa koittaa leikata noita, kun sit olis pitäny ensimmäisen lonkkaleikkauksen jälkeen toipua sen sairaan lonkan varassa. Tosi surullinen juttu, mutta omistajilta oikea päätös mun mielestä. Mitteleiltähän ei juurikaan noita lonkkia oo tapana kuvailla. Tästä jutusta on pitäny enemmänkin kirjotella, joskus kun ehtis.

Elämme poikkeuksellisia aikoja

Jep. On tosiaan ollu vähän muutosta tässä meidän arjessa viime aikoina. Ei siis mitään mullistavaa, mut kumminkin. Nelli on tosiaan tauolla päivään x asti. Katsellaan, mitä fyssari sanoo ens viikolla. En oo kyllä tossa koirassa mitään huomannu, nauttii varmaan vaan, kun saa vaan löysäillä ja lenkitkin on lyhyempiä. :) Daninkin kanssa aksailut on ollu vähän sellasta päämäärätöntä hassuttelua. Kun tää jalka ei oikein tykkää juoksemisesta/spurteista/tiukoista käännöksistä, niin haittaa vähän tuota agilityä. Prkl. Lenkitkin on ollu normaalia lyhyempiä ja hitaampivauhtisia. Ja kun ei sinne metsäänkään kerkee valosan aikaan, niin mennään paljon hihnassa. Voi tylsyys.

No käytiin me sentään epiksissä Kirkkonummella itsenäisyyspäivänä. Oli pari muutakin koirakkoa sinne eksynyt. ;) Ekat starttas kymmeneltä ja medikisaavat pääs siinä viiden maissa radalle. Mitenkäs sitä muutenkaan itsenäisyyspäivää viettäis. :D Oli kyllä jotenkin kökköä meidän meno taas. :/ Kontaktit oli hitaat (erityisesti keinu ja puomi) ja muutenkin vauhtia ois voinu olla enemmän. Tuloksina hyl ja 10. Loppusuora koitui meidän kohtaloksi, kun ekalla kerralla ohjasin väärään päähän putkea, tokalla ei irronnu vikalle hypylle, kun olin kaukana takana. Mut muuten oli kyllä mukavaa! :)