keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Puoli vuotta mittarissa!

Dippi täyttää tänään 6 kk! Ei siis ole mikään ihan pikkupentu enää. :) Tässä kohtaa tavallisesti sanotaan, että aika on mennyt hurjan nopeasti, mut musta ei nyt kyllä tunnu siltä. Ennemminkin tuntuu, että tuo on ollut osa meidän laumaa jo iät ja ajat. Jotenkin en edes muista enää, millaista oli aikana ennen Dippiä. Vaikka en mä tosiaan voi sanoa mitenkään liian hyvin sanoa tuntevani tuota koiraa, mutta toki jotain osviittaa oon luonteesta jo saanut.

Dippi on kyllä taas niin erilainen persoona kuin kumpikaan mun vanhemmista koirista (no ylläri..). Saa siis taas oppia uuttta ja kohdata uusia haasteita. ;) Oon kyllä pääasiassa ollut hurjan tyytyväinen tuohon pentuun! Se on riittävän aktiivinen ja vilkas, mutta osaa kyllä rauhoittuakin. Ainakin välillä. :D Dippi myös palkkautuu hyvin sekä namilla että lelulla, mikä on tietty ihan mahtava juttu. Itse kun haluan, että pystyn käyttämään molempia palkkaustapoja treenattavan asian mukaan.

Tuo vilkkaus on se juttu, mikä tulee ensin mieleen, kun miettii Danin ja Dipin eroja. Dippi ehtii tarjota ja tehdä kymmenen asiaa siinä ajassa, missä Dani tekee yhden. Tämähän ei siis ollenkaan ole huono juttu, mutta asettaa ohjaajalle hieman haasteita. :) Ei Dippi siis todellakaan mikään ylivilkas ole, varmaan ihan tavallinen rotunsa edustaja. Mutta kun oon nyt tottunut Daniin, joka kuitenkin tekee asiat verkkaisemmin. Toki Dipin kanssa oon myös alusta asti panostanut itsenäiseen tarjoamiseen naksutteluhetkien yhteydessä. Tätä en ehkä Danin pentuaikoina niin osannut tai ainakin olin vähän pulassa, kun Dani vaan seisoi paikallaan, tapitti silmiin ja odotti ohjeita. :)

Oma kömpelyys tuli kyllä taas todettua viimeksi Vapun kurssilla. Siis kuinka vaikeaa voi olla heittää koiralle lihapullan pala oikeaan aikaan ja oikeaan suuntaan?! Voin kertoa, että se saattaa osoittautua yllättävän hankalaksi. Tulipa kyllä oikeasti kömpelö olo. :D Olin myöhässä, viskoin nameja minne sattuu eikä koordinaatio käsien välillä pelannut ollenkaan. Tehtävänä oli siis ottaa nami toisesta kädestä ja heittää se koiralle toisella kädellä ilman, että tulee mitään houkutteluja (koira ei saanut tajuta, että kädessä on namia). Tähän yhtälöön kun vielä lisää hihnan, niin säätämiseksi meni. :p Kiva siinä sitten pennun yrittää ymmärtää, mitä siltä halutaan.

Aiheena meillä tossa Vapun kurssin tokalla kerralla oli siis häiriöt. Tää oli ihan mun oma toive, kun tuntuu, että niitä meidän täytyy treenata paljon. Ihmishäiriössä tekeminen onnistui ihan hyvin, mutta lähelle tuotu (ääntelevä) bc aiheutti Dipissä pöhinää ja jopa haukkumista. Tuo on just ihan tyypillistä; Dippi ottaa kontaktin, pöhähtää koiralle ja ottaa kontaktin uudestaan. Kaikki tämä tapahtuu niin lyhyessä ajassa, että ohjaaja on tässä vaiheesa reagoimassa ensimmäiseen asiaan. Hmm. No, kyllä se aika nopeasti rentoutuikin ja pystyi keskittymään paremmin ohjaajaan. Näitä on kyllä treenattava lisää. Sama juttuhan se on lenkilläkin tuon pöhinän kanssa. Puhuttiin kyllä Vapunkin kanssa, ettei siihen ääntelyyn kannata nyt niin kiinnittää huomiota. Katsotaan, jos jäisi iän myötä pois. Positiivisen vahvistamisen kautta siis mennään ja palkataan paljon kontaktista ja hiljaisuudesta.

Muuten meille ei kuulu kummempia. Dippi on nyt ollut mukana aika pitkilläkin lenkeillä jo, kun tuntuu, ettei se väsy ollenkaan.. Toki on varmaan 80% ajasta vapaana, eli pitkät hihnalenkit jätetään myöhemmälle iälle. Tosi hyvin vieläkin kulkee mukana vapaana ollessaan, eikä tee omia retkiään kovin kauas, vaikka isommat koirat pitäisivätkin vähän laajempaa reviiriä. Koitetaan pitää tämä!

Että todella tyytyväinen olen tuohon pentuun! <3 Ne muutamat pienet haasteetkin vaan opettavat mulle uutta. Kuvia mulla ei nyt TAASKAAN ole, kun töissä tätä kirjottelen. Mun piti ottaa niitä ennen tänne tuloa, mutta asiat ei sitten menneetkään ihan niin kuin olin suunnitellut.. :D Olin siis tulossa treeneistä ja matkalla päätin vielä poiketa metsässä tekemässä pienen lenkin. Ajoin sellaselle parkkikselle, mikä on yhden hiihtoladun varressa. Kääntyessäni siihen parkkikselle tajusin, että sitä ei oltu aurattu. En voinut peruuttaa, kun takana oli iso ja vilkasliikenteinen tie. No yritin siinä sit vaan heittää ympäri, mut yritykseksi jäi; auto ei liikkunut enää mihinkään.. Siinä sit meni vähän aikaa, kun sellasen komean nuoren miehen kanssa sitä autoa yritettiin saada liikkeelle. Onnistui kyllä lopulta, mutta valokuvia en ehtinyt ottaa. Kelvannee selitykseksi? ;D Mut kyllä mä pyhästi lupaan tässä lähiaikoina saada niitä kuvia tänne. :)

Mukavaa viikonlopun odotusta kaikille!

7 kommenttia:

  1. Tuo siun kuvaus "pöhisemisestä" on oikeasti NIIIIN tuttua. :)
    Viime lauantainkin pentutreeneissä piti uudelle toverille
    sanoa välissä aina "puh"
    (se on sellaista matalaa, aikas hiljaista ääntä),
    vaikka samaan aikaan voi tehdä mitä mamma pyytää.
    Välissä siis aina vilkaisee puhkua aiheuttavaa kohdetta,
    vaikka tekee omaa hommaansa. Mie olen menetellyt samoin eli
    en ole huomioinut niitä mitenkään,vaan palkkaan oikeasta hommasta
    ja aina ne treenisession edetessä vähenee..
    ja olen ajatellut (ja toivonut) että ne jää pois kokonaan,
    kun ei huomioi, eikä tee niistä
    "numeroa", vaan vahvistaa oikeita asioita! :)

    Niin ja rapsuja siis 6kk vanhalle Dippi-veikalle! :) Isoja poikia jo! :D
    Kuvia odotellessa... ;)

    VastaaPoista
  2. Tuo selitys... ;) Kyllä kelpaa. =) Kuulostaa jokseenkin tutulta tuo kuvaus puolivuotiaasta Dipistä, samanmoisia maneereja on siskollaan paljon. =) Isot suukit 6kk veikalle ja laumalleen!

    VastaaPoista
  3. On se kyllä hassua, miten samanlaisia juttuja näillä sisaruksilla on! Nehän oli jo ihan pikkusina tosi tasaista sakkia ja sellaisina ovat kyllä pysyneetkin. Siis toki jokainen on oma persoonansa, mut on niissä kyllä niiin paljon samaa! Ja ne hampaatkin. ;)

    Kiva Hanna, että selitys kelpaa. :D Varmaan puoli tuntia meni sitä autoa irrotellessa. ;p Ihanaa, että vielä löytyy tollasia avuliaita herrasmiehiä. ;)

    Terkkuja teidänkin laumoille! <3

    VastaaPoista
  4. Puolivuotisonnitukset isolle miähelle :)

    Oispa meilläkin pelkkää pöhinää, meillä haukutaan kaikkea ja kaikki. Jos ei muuta haukuttavaa keksi niin haukkuu ulkoillessaan ihan vaan riemusta. Saa aika paljon anteeksi, mitä voi vaatia kaksi kuukautta häkissä asuneelta mutta kai tuohon pitäisi jotenkin pian puuttua.

    VastaaPoista
  5. Ai teilläkin harrastetaan tuota. Kyllä meilläkin pöhinä voimistuu joskus ihan haukuksi. Mut teillä toi selittyy varmaan osin sillä, että energiaa täytyy vaan saada purettua johonkin. Toivotaan, että menee molemmilla iän myötä ohi!

    Dippi kiittää onnitteluista. :)

    VastaaPoista
  6. Onnea, onnea söppänälle Dipille!

    VastaaPoista
  7. Dippi kiittää onnitteluista! :)

    VastaaPoista