perjantai 5. lokakuuta 2012

Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään, saat vapaudessa laulaa ja illan tullen käydä lepäämään

Nelli kävi eilen Eskelisen Esan vastaanotolla. Liikkeessä ei ontumista edelleenkään, eikä arista selän painamista. Kuitenkin, kun Esa taivutti lannerankaa ja käänsi samalla lonkkia taaksepäin, saatiin ihan kunnon reaktiot aikaiseksi. Siis röntgenkuviin. Kuvista paljastui, että lonkissa on nivelrikkomuutoksia (luupiikkiä ja rustonkulumaa). Lisäksi yksi lannerangan nikamaväli on Esan sanojen mukaan epäilyttävän näköinen. Siellä siis saattaa olla välilevypullistumaa tai sitten ei. Nythän ei tiedetä, aristiko Nelli tota lannerangan taivutusta vai takajalkojen taaksepäin vetämistä. Esa ei kuitenkaan halua magneettikuvaa näillä oireilla ottaa, kun eihän se hoitoon mitenkään vaikuttaisi. Lonkkien sanoi olevan löysät, arvioi D:ksi. Niinpä aloitettiin sitten hoito nivelrikkoon (Cartrophen-pistokset ja kipulääke). Esa pyysi ottamaan uudestaan yhteyttä, mikäli oireet eivät helpota n. 1,5 kk:ssa tai tulee halvausoireita.

Että semmosta. :( Täytyy nyt vaan toivoa, et saatais Nellin oloon helpotusta tällä hoidolla. Meidän agilityuraa Esa ei ollut vielä valmis hautaamaan, kun sanoi, että oireet voivat helpottaa niin, että Nelli pääsisi harrastamaan. Itse en kuitenkaan jaksa uskoa, että me palataan agilitykentille. Vaikka oireet helpottaiskin, niin mistä mä tiedän, että agi ei tee vaan hallaa nivelille? Ja jos en voi olla varma siitä, että koira on kivuton, niin silloin en voi harrastaakaan. Tällä hetkellä kuitenkin tärkeintä on saada Nellin arkielämä mahdollisimman kivuttomaksi. Pidetään sitten mieli virkeänä vaikka temppujen avulla, jos ei agia päästä enää tekemään.

Sitten tuleekin pari painavaa mielipidettä lonkka-asioista. Mun piti tästä kirjottaa jo silloin vuosi-pari (?) sitten, kun asia nousi mittelipiireissä tapetille, mutta se sitten jäi. Nellin lonkkia ei siis oltu kuvattu aiemmin. Syynä tähän on se, että silloin kun Nelli oli nuori, näistä asioista ei puhuttu mittelipiireissä yhtään mitään. Sitten tuli päivä, jolloin kaksivuotiaalla, jo pennut saaneella nartulla todettiin E/E-lonkat. Kyseinen narttu valitettavasti jouduttiin lopettamaan pahojen oireiden vuoksi. Siitä se keskustelu lähti. Pitäisikö mittelien lonkkia kuitenkin kuvata? Eikö se olekaan niin, että pikkukoiran lonkilla ei ole merkitystä? Täytyy myöntää, että itsekin heräsin kunnolla tähän asiaan vasta tuolloin. Vaikka poden todella huonoa omaatuntoa siitä, etten Nellin lonkkia kuvauttanut, niin olisko se tieto tuossa vaiheessa muuttanut mitään? Nelli on ollut hoikassa kunnossa, sen lihaskunnosta on pidetty huolta, se on syönyt rasvahappovalmistetta ja agia ollaan treenattu harvakseltaan. No, ehkä olisin miettinyt tuotakin harrastamista tarkemmin, jos olisin lonkkien tilanteen tiennyt.

Asiasta on tosiaan tuon surullisen lopetustapauksen jälkeen keskusteltu melko paljon. Itsekin olen osallistunut muutamaan nettikeskusteluun ihan näin maallikkona. Mielipiteitä on mittelipiireissäkin monia, enkä mä aina voi oikein ymmärtää kaikkien näkökantoja. Valitettavan paljon edelleenkin heitellään ilmaan väitteitä, et pikkukoiralla huonot lonkat eivät ole haitaksi, lonkkatuloksien huomioonottaminen on hankalaa/mahdotonta jalostuksessa, kun on niin paljon muitakin juttuja, mitä pitää miettiä (oikeestiko?!) ja että ei sitä kuitenkaan tiedä, millaisia pentuja syntyy. Ja kun ruokintakin vaikuttaa. Nää nyt noin niinku esimerkkinä. Mä en nyt tosiaankaan puhu kenestäkään tietystä henkilöstä, vaan ihan yleisesti. Edelleen meillä käytetään D-lonkkaisia koiria jalostukseen. Puhumattakaan niistä lukuisista koirista, joita ei edes kuvata (kun se liikkuu niin hienosti, niin ei sillä voi olla huonot lonkat). Moni myös ajattelee, et parempi on olla ilman tulosta kuin huonon tuloksen kanssa. Jep, sillähän näitä asioita parannetaan.

Laitoin Nellin tapauksesta infoa mitteleiden fb-sivuille. Se aiheutti taas kerran keskustelua tästä asiasta. Nyt keskusteltiin myös agilityn soveltuvuudesta mitteleille. Moni sanoi agin olevan rankka laji, jolla helposti hajottaa koiran. Eräs kasvattaja kehoitti vakavasti miettimään, sopiiko agility tämän hetken mitteleille. Oikeesti, onko meidän tilanne niin huono, että tätä tarvitsee miettiä? Edelleen jatkan näillä maallikkomielipiteillä, mut jos tämän hetken mittelistä halutaan saada tulevaisuudessa terveempi versio, niin olisiko aika alkaa kuvata niitä koiria? Vähintään nyt jalostuskoiria, mut myös muita. Ja tehdä vähän, edes pientä karsintaa niiden tulosten perusteella? Sanoin kyllä tuolla keskustelussakin suoraan, että itse en ottaisi koiraa, jonka vanhemmalla on D:n lonkat, vaikka muuten olisi millainen superkoira tahansa.

On tää asia vaan aika lapsenkengissä mitteleiden keskuudessa moniin muihin rotuihin verrattuna. Mut hienoa, et asiasta nyt jo puhutaan. Tarvis vaan päästä sanoista tekoihin.

Loppuun lyhyt pentupäivitys: Dippi kasvaa, kehittyy ja hurjistuu. :D Olinkin jo ehtinyt unohtaa, millaisia on pennun iltahepulit. ;) Dania kovasti jo yrittää haastaa leikkiin, mut Dani ei oo oikein lämmennyt vielä, kun toinen on niin pieni. Leikkimässä Dippi olisi mutenkin lähes koko ajan. :D Tai no kyllä se aina välissä nukkuukin vähän. Ja yöt on menny hienosti, ei oo herättänyt kertaakaan. :)

10 kommenttia:

  1. Kieltämättä kuulostaa hyvin oudolta sellaisen rodun omistajalle, jolle lonkkakuvaukset ovat must ja ihan arkipäivää. Muutenkin, ei kai agility nyt niin extreme -urheilua ole, etteikö sitä voisi perusterveellä koiralla harrastaa?! Tai siis tarkoitan et jos koiralla on hyvä lihaskunto eikä oo läski, niin agin pitäis onnistua. Kun mitteli kuitenkin on ruumiinrakenteeltaan ns. normaali rotu, niin ei hyvin mene jos koirat ei keskimäärin muka agilityyn pysty. Tarttis tehrä jotain niin kuin itse totesit!!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, mut tää asia nyt on vaan niin tuore mittelipiireissä, et ilmeisesti menee aikaa, ennen kuin muutoksia tapahtuu. En muutenkaan oo koskaan ymmärtänyt, miks mitteli ei vois kuulua pevisaan edes silmien ja polvien osalta.

    VastaaPoista
  3. Hienoa Suvi, että veit Nellin Eskelisen ja surku sen tiedon puolesta minkä sieltä sait.

    ja noh mittelipiirien keskustelut on ku menis lastentarhaan missä muksut riitelee asioista mistä ei tiedä mitään... :(

    VastaaPoista
  4. No enhän mäkään oikeestaan mistään tiedä mitään, kun en oo kasvattaja. ;) Oikeestaan en edes usko, et toi on tiedosta kiinni. On vaan niin paljon helpompi ummistaa silmänsä kuin nähdä tosiasiat.

    VastaaPoista
  5. Tosi ikävä kuulla Nellin kuvaustuloksista :( Toivottavasti alkaa piristymään Cartrophenilla...

    Toi lonkkien kuvaamattomuus on kyl jotenkin vaan ihan käsittämätöntä. Kunnon strutsitaktiikkaa, "jos en tiedä ongelman olemassaolosta, ei ongelmaa ole". Agility ei normaaliharrastamisella lonkkia paskaksi tee. Ja mitteli nyt muutenkin on melko kevyt koira, joten on kyllä aivan uskomatonta väite, että laji on se ongelma, eikä koirat.

    Ymmärrän kyl sinänsä sen puolen, että vastuuntuntoisella kasvattajalla on lonkkakuvaustulosten jälkeen vielä vähemmän valinnanvaraa kun aiemmin. Tottakai lisätutkiminen myös karsii jalostusmateriaalia pois käytöstä. Toisalta mitteleillä nyt ei kovin monia terveystutkimuksia taida olla edes nykyisellään. Tollereillahan jalostusvalinnoissa pitää huomioida lonkat, kyynärät, silmäpeilaustulokset, pra-status, cea-status, AI-sairaudet ja allergiat jne. Noiden jälkeen vasta voi alkaa katsella, minkälaisia ominaisuuksia käytettävissä yksilöissä mahdollisesti on...

    VastaaPoista
  6. No älä muuta sano.. Käsittämätöntä. Tokihan kompromisseja on aina tehtävä, ja nyt tilanne on sellanen, et C-lonkkaisiakin on käytettävä. Niitähän iso osa koirista onkin.. Mut kun nyt edes kuvaisivat, et saatais käsitys siitä, onko tilanne oikeesti niin huono, miltä näyttää. Mut ei, me kuulemma vaan lietsotaan hysteriaa.

    VastaaPoista
  7. Vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka ovat lonkkien kuvausta & kuvien jalostuskäyttöä vastaan, omissa roduissani kun niillä on niin suuri painoarvo. Eikö muka jokainen terveystulos ole tärkeä? Varsinkin sellainen, jolla on vaikutusta noinkin yleiseen ja suosittuun juttuun kuin agilityyn. Tietenkin perinnöllisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja kasvattaminen hankaloituu huomattavasti, jos taas lisätään uusi jalostusyksilöitä poiskarsiva juttu, mutta mielestäni ongelmaan pitäisi hakea ratkaisu muualta kuin silmien ummistamisesta. Toivottavasti homma etenee mittelipiireissä ja saatte enemmän lonkkia kuvattua, edes nyt niiltä jalostusyksilöiltä!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaapa typerältä toiminnalta mittelipiireissä. Borderien keskuudessa samaa käytiin läpi joitain vuosia sitten, kun ongelmia alkoi ilmaantua. Nykyään lonkkia kuvataan ihan hyvin, mutta valitettavasti uskon tulevaisuuden ongelmien liittyvän enemmänkin selkiin. Ja NIITÄ ei meilläkään vielä kauheasti kuvata, voin kuvitella että mitteleillä vielä huonommin jos lonkkien kuvauttaminenkin on noin vastahakoista :P Selkävaivoja sitten pidänkin niin vakavina, että kaikki selkäongelmaiset pitäisi heivata jalostuksesta saman tien pois. Selkä on niin uskomattoman tärkeä osa koiraa. Agilitykoiraa ajatellen lonkkiakin melkein tärkeämpää on selän lisäksi kyynärien kunto. Itse en mielelläni ottaisi pentua edes 1/1 -kyynäräisistä vanhemmista, mutta esim. C-lonkkainen yhdistettynä A-lonkkaiseen ilman nivelrikkoa - voisin hyvinkin ottaa. Puhuen siis nimenomaan näistä pienistä roduista. Nämä on kuitenkin niin koirakohtaisia juttuja, ja tietty vaikeahan tällaisia on spekuloida, jos koiria ei kuvata senkään vertaa :/ Kyllä on naurettava ajatus, että mittelin tapaista koiraa ei kannattaisi nykyisellään käyttää agilityyn, tai että agility voisi hajottaa aikuisen koiran :D Täytyy sanoa, että on kyllä jalostus mennyt metsään jos tuollaisia kommentteja joutuu edes suusta pästämään.

    Hyvä, että Nellin oireille selvisi syy. Nyt on sitten helpompi suunnitella tulevaisuutta. Ja hyvä Suvi, että oot uskaltanut puhua julkisesti. Ei ne asiat hyssyttelemällä muutu.

    VastaaPoista
  9. Typerää se mustakin on. Mut kun kuvat maksaa jne. Eikä ne lonkat oireile sohvannurkassa.. Välttämättä. Kyllä mäkin hyväksyn A+C -yhdistelmät, ja tällä materiaalilla niitä toki voidaan hyvinkin käyttää. Pointti oli, et ennen kuin voidaan tehdä karsintaa, pitäis kuvata koiria, jotta tiedettäis rodun tilanne.

    Joo mäkin oon kuullut muutamasta selkäongelmaisesta Borderista. :( Mitteleillä tuota ei oo vielä ollut.

    Mä en tajua sellasta salailua. Nelli on mulle ihan tajuttoman rakas koira, mut sanon suoraan, et jalostuskoiraa siitä ei olisi tullut tekemälläkään. Ei luonteen, eikä terveyden puolesta. Mä en käsitä, miksi en voisi sanoa asioita niin kuin ne on ja samalla valistaa muita ottamaan ne kuvat jo nuorelta koiralta.

    VastaaPoista