torstai 22. marraskuuta 2012

Ohituksia

Kylläpä nyt tulee päivityksiä tiheään tahtiin! Harvinaista. :) Oon nyt pari päivää tehnyt iltavuoroa, joten ollaan ehditty käydä valoisassa metsässä lenkkeilemässä. Aika luksusta! Näillä lenkeillä on sattunut pari "ajatuksia herättävää" ohitustilannetta, niin päätinpä nyt sitten kirjoittaa tästä aiheesta.

Kaikki koiranomistajathan tietää, että ohitustilanteita ja -tyylejä on monenlaisia, eikä homma aina mene niin kuin Strömsössä. Tässäpä ne meille viime päivinä sattuneet tilanteet:
-Vastaan tulee nainen parin Cockerin kanssa. Nähdään toisemme pitkältä ja alan keräillä omia koiria luokseni. No vastaantulevapa ei tee elettäkään, ja niinpä Cockerit lähtevät jolkottelemaan meitä kohti. Mun mielestä tää on ärsyttävää. Huudan naiselle, että tää yksi näistä (Nelli) ei sitten tykkää kenestäkään, että älä päästä niitä koiria tänne. No eipä se nyt enää siinä vaiheessa mitään auttanut, kun koirat oli jo meidän luona, eikä reagoineet enää naisen käskyihin. Eihän toi Nelli kellekään mitään tee, mut kokee tilanteen ahdistavana. Ja mua ärsyttää se, ettei saada lenkkeillä rauhassa ilman iholle tunkevia koiria.

Näitä samankaltaisia esimerkkejä on paljon, ja kaikki on varmaan tällaisiin törmänneet. Perusteluina kuulee mm. "tää on ihan kiltti" (no tää ei) tai "tää on pentu" (no miten se tähän liittyy).En tykkää kyllä ollenkaan. Eikä tykkää Nellikään. Oon kuullut myös luentoa siitä, kuinka Nelli ei koskaan tuu tykkäämäänkään kenestäkään, jos en anna kaikkien vastaantilevien tulla moikkaamaan. Joo kiitos vaan vinkeistä, meillä on kyllä ihan omat kaverit, joiden kanssa leikitään.

-Se toinen tilanne tapahtui tänään aamulla. Vastaan tulee joku Spanieli vanhemman pariskunnan kanssa hihnassa. Mun koirista Nelli on hihnassa, Dippi tulee vierellä namin perässä ja Dani kulkee nätisti vieressä kontaktissa. Kuitenkin ohitustilanteessa saan kuulla olevani täysin vastuuntunnoton lakia rikkova ihminen, kun mun koirat ei oo hihnassa (ollaan siis keskellä metsää). No näinhän se on ja laki on laki. Mut silti on musta vähän hassua. Se Spanieli muuten rähisi hihnan jatkona. Mutta nää nyt on näitä, en jaksanut vastata mitään. :)

Onhan noita tyylejä muitakin. Yleisiä ovat myös tuijottajat. Tuijottajat ovat näitä, jotka pysähtyvät aina vähän ennen ohitustilannetta, usein keskelle tietä. Siinä sitten mietit, mistä kohtaa pääset ohi, ja sinkoaako koira ohitustilanteessa iholle vai ei. Talvella saatetaan myös pysähtyä keskelle kapeaa polkua, ja siinä sitten rämmit sieltä umpihangen kautta ohi. Oon aina miettinyt, mitä tapahtuu, kun kaksi tuijottajaa kohtaa. Seisooko ne siinä maailman tappiin asti odottamassa, että toinen liikkuu eteenpäin?

Jonkin verran tapaa myös pussailijoita. Nää on semmosia, joiden täytyy päästä hihnassakin moikkaamaan kaikkia, ennen kuin pääsevät ohi. Meidän entisen kämpän naapurissa asui Rotikka, joka aina ohitti meidät kulmahampaat esillä. Joka kerta isäntä jaksoi tarkistaa, saisko tällä kertaa tulla pussailemaan..

Ainiin, ja yks päivä metsässä vastaan tuli nainen parin Chihun ja Kääpiösnautserin kanssa. Nainen huusi jo pitkältä meidät nähdessään: "Äh, mä en nyt kyllä jaksa ottaa näitä kiinni!". Siinäpä sitten saatiin pari rähisevää Chihua roikkumaan perskarvoihin.

Onhan näitä tilanteita vaikka kuinka, mut tässä nyt ekana mieleen tulleet. Mainittakoon vielä, et suurin osa ohituksista toki menee hienosti, mut aina ei vaan onnistu. Ja siis munkaan koirat ei todellakaan oo mitään täydellisiä ohittajia! Semmosta johtopäätöstä ei kukaan saa tästä tekstistä vetää. Nelli rähisee edelleenkin helposti (riippuen vireystilasta ja vastaantulevan koiran olemuksesta/käytöksestä), vaikka sen kanssa on tehty PALJON töitä. Sillä nyt on vaan taustalla niin huonoja kokemuksia. Danikin saattaa yllättävässä tilanteessa (jos jostain mutkan takaa tulee koira) reagoida ensin haukkumalla ja juoksemalla kohti, mut tulee kyllä sitten käskystä luokse. Silti tää on todella rasittavaa ja siitä pitäis ehdottomasti päästä eroon. Dippi nyt ei vielä ymmärrä mistään mitään ja sen käytös riippuu ihan mun toiminnasta. :)

Loppuun vielä jokin aika sitten tapahtunut "hauska" ohitustilanne. Ollaan metsässä Nellin ja Danin kanssa. Omat koirat sattuvat juuri olemaan siinä mun jaloissa, kun mutkan takaa tulee Sakemanni meidän luo. Koska omistajaa ei näy missään, ja saku näyttää kiltiltä, vapautan mun koirat (mitä muutakaan siinä tilanteessa voisi tehdä..?). Dani ja sakemanni lähtevät juoksemaan jonnekin pusikkoon (leikkien). Hetken päästä sakemannin omistaja tulee meidän luo, ja käydään seuraavanlainen keskustelu:
sakun omistaja: "Onhan sun koira narttu?"
minä: "Ei, se on uros."
"Ai.. Kun tolla mun nartulla on juoksut."
"...." (kävi mielessä kysyä, että miksiköhän se sitten on vapaana. Varsinkin, jos ei tule käskystä luo.)
"No ehkä sillä ei vielä oo tärppejä, kun on vasta niin vähän aikaa vuotanut."
"Mun koira on kaksi kertaa astunut, että osaa kyllä ne hommat.."
Siinä sitten huudeltiin koiria, ja kyllähän ne sieltä hetken päästä tuli. Ei siellä todennäköisesti mitään tapahtunut, mut mistä sitä lopulta tietää. Kyllä mä olisin vähän ollut huolissani, jos olisin sen nartun omistaja ollut.. En nyt kuitenkaan itse osannut tuntea siitä kovin huonoa omaatuntoa, kun narttu tuli nimenomaan meidän luo, eikä toisin päin. Toivotaan, ettei mitään taphtunut!

Meitä on moneen junaan. Pitäis vaan kaikkien mahtua samoille teille ja poluille. Älkääkä nyt ottako tätä tekstiä liian vakavasti, ihan hyvällä mielellä on kirjotettu. :)


4 kommenttia:

  1. Tunnistan jokaisen kirjoittamasi ohittajatyypin. =D Ja löytyyhän noita vielä lisääkin kaikenmoisia hiihtäjiä ;) Nuo selitykset pisti hihittämään, niitä kun kuulee jos jonkinlaista. Eräs kahden kultsun omistaja huusi aina metsässä kohdatessamme (koiriensa jolkotellessa vapaana), että "ei hätää, nää on kastroitu". Sooou whoot?! =D Ei se mua kiinnosta, kunhan otat ne kiinni. Kele. =D

    Ja joka talvi oon päättänyt, että tänä talvena me ei väistetä siitä kinttupolulta siksi, että joku iso hurtta pistää maate keskelle polkua eikä omistaja saa sitä liikkeelle. Ja joka kerta huomaan kuitenkin rämpiväni reisiä myöden umpihangessa tirrikoitteni kanssa. Mut hei, tänä vuonna ois jo ehkä sen toisenkin aika rämpiä siellä uppohangessa hinaten sitä tuijottajaa perässään. =)

    VastaaPoista
  2. No niin löytyykin vaikka minkälaista hiihtäjää ja perustelua. ;) Yks perustelu kuului tässä eräänä päivänä, että "nää on lintukoiria, nää nyt juoksee kaukana." Siis kun ihmettelin, et miten ne koirat huitelee jossain satojen metrien päässä ilman minkäänlaista näköyhteyttä omistajaan. Piti sit soittaa kaverille, et juokseeko sen metsästyskoirat ihan valtoimenaan pitkin metsiä. Vastaus oli, et toki niillä on iso reviiri, mut ei niitä täällä pk-seudun metsissä, jossa liikkuu paljon muitakin, ulkoilutetakaan irti. Toi oli kuitenkin aluetta, jossa liikkuu paljon muitakin.

    Mä en vaan oo keksiny, millä noi tuijottajat muka sais sinne hankeen. Siinähän ne tönöttää tien tukkeena, eikä liiku mihinkään. :D

    VastaaPoista
  3. Hauska postaus! Itsehän aina uhoan kotona, että kirjoitan vielä kirjan urpoista koiranomistajista ja ohittelijoista, kun lenkillä on ollut ärsyttäviä ohitustilanteita. Mua ärsyttää myös suunnattomasti ne tuijottelijat, jotka eivät saa koiraansa liikkeelle ja sitten seisotaan siinä keskellä tietä. Mutta odotas vain, kun itse on päässyt ohittamaan, niin samantien ryysätään sieltä perään vieläpä hihna kireällä ja pitkällä edessä. Meillä Nana kokee toiselta koiralta tällaisen käytöksen tosi ahdistavana ja hermostuneena sit kyttäilee selän taakse, että joko se toinen koira on perskarvoissa kiinni... Jos siinä kerkeää seisoskelemaan ja odottelemaan ohitusta, niin luulisi voivan sitten odottaa sen minuutin pari lisää, että ohittanut koirakko saa vähän etumatkaa...?!

    VastaaPoista
  4. No niinpä! Saa olla silmät tosiaan selässäkin. Kirjota vaan kirja, niin jos joku tommonen ohittaja vaikka sais siitä jotain vinkkejä! ;)

    VastaaPoista