maanantai 21. tammikuuta 2013

Liekeissä!

Arvatkaapa missä me oltiin eilen? No ohjatuissa agilitytreeneissä! Viime kerrasta on hetki aikaa.. Päätin käydä alueellisen valmennusryhmän treeneissä kokeilemassa, mitä jalka sanoo agilitystä. Ville oli suunnitellut helpon radan, jossa teemana oli vauhti. Päästiin eka kerta nollalla läpi. :) Aika paljon noissa treeneissä sai juosta, eikä jalassa tuntunut ollenkaan pahalta. :) Olipas mukavaa! Danikin oli kovin taitava. Kontakteihin en tosin ole edelleenkään täysin tyytyväinen, mut on ne huonommatkin (=hitaammat) joskus olleet.

Dipin kanssa ollaan nyt muutama kerta käyty Maijun treeneissä. Pääasiassa teemana on ollut irtoaminen. Palkan tulee nyt tulla aina muualta tai jos tulee mun kädestä, niin tulee heittämällä. Dippi kun tykkää kovin napsia mua käsistä.. Ollaan tehty ihan perusohjaustreeniä (valsseja, takaaleikkauksia, takaakiertoja jne.) siivekkeillä ja sit myös aika paljon suoria. Esteistä ollaan menty vaan "hyppyjä" (niitä siivekkeitä), putkea ja pussia ollaan myös aloiteltu. Mukavaa on ollut!

Dipin kanssa aloitettiin myös Alatalon Vapun motivaatiokurssi, joka kestää yhteensä kolme kertaa. Ei sillä, että meillä mitään suurempia ongelmia olisi motivoinnissa, mutta halusin, että joku katsoo meidän leikkimistä ja yhteistyötä tarkemmin. Ekalla kerralla aika meni pitkälti jutteluun ja teorian läpikäyntiin. Kerettiin kuitenkin jonkin verran näyttää meidän leikkimistä Vapulle. Ja ihan hyvältähän se kuulemma näytti. :) Itse huomasin, että pari kertaa Dipin keskittyminen hieman herpaantui, kun ulkopuolella oli paljon häiriötä. Palasi kyllä taas nopeasti takaisin leikkiin. Innolla odotan seuraavia kertoja!

Dani kävi viime viikolla taas Tytillä hierottavana. Selässä oli hieman normaalia enemmän tiukkuutta, mikä oli mulla kyllä jo tiedossa. En ookaan täällä kertonut Danin "pienestä" seikkailusta ennen joulua. Sitä kun tarpoo menemään umpihangessa pupun perässä ja sen jälkeen etsimässä muuta laumaa, niin ei ihme, jos vähän ottaa selkälihaksiin.. 

Ainiin, jos joku haluaa lisäjännitystä elämään, niin tässäpä hyvä keino: jätä lompakko kotiin ja lähde 40 kilometrin päähän agilitytreeneihin. Totea matkalla, että bensavalo palaa. Lisäjännitystä tuo se, että kello on kaksitoista yöllä ja pakkasta 27 astetta. :D (Eipä siinä, kotiin päästiin ja auto lähti vielä seuraavanakin päivänä käyntiin. Mä vaan oon aina niin paniikissa ton bensavalon kanssa, enkä uskalla testata, kuinka pitkälle auto kulkee. Nyt ei vaan ollut vaihtoehtoja. :p)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Whether you think you can do a thing or not do a thing, you're right.

Vuosi on jo hyvässä vauhdissa, niin jos nyt niitä tavoitteitakin laittaisi vähän ylös. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aio tälle vuodelle asettaa. Ne eivät vaan tunnu nyt tärkeiltä. Tässä nyt kuitenkin jotain:

Nelli:
Nellin tärkein tavoite on pysyä oireettomana. Lihaskunnosta pidetään huolta lenkkeillen ja jumppatreeneillä, kuten tähänkin asti. Tytillä käydään hierottavana säännöllisesti. Mieli pidetään virkeänä temppuilemalla ja rimattomalla agilityllä.

Dani:
Danin kanssa tavoitteena on pitää kivaa treeneissä! Itseluottamusta, vauhtia ja röyhkeyttä, niitä haetaan. Voittajan liikkeitä treenataan ilman kiirettä. Agissa koitetaan päästä kisaamaan viime vuotta enemmän, jos vaan terveys sen sallii.

Dippi:
Dipin tärkein tavoite on tietysti kasvaa pennusta hyväkäytöksiseksi nuoreksi koiraksi. Agissa treenataan perusteita kuntoon ja josko tuolle saisi jotain tokojuttujakin opetettua. Ehkä. ;) Pidetään suhde hyvänä ja treenit kivoina! Viralliset terveystutkimukset ovat ohjelmassa sitten, kun ikää on tarpeeksi.

Suvi:
Tästä nyt sais vaikka romaanin aikaiseksi, mut koitetaan lyhyesti. ;) Itsellä tavoitteena olla reilu ja oikeudenmukainen ohjaaja koirille. Kasvattaa kärsivällisyyttä. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa oman jaksamisensa rajat (ja kunnioittaa niitä..), stressata vähemmän. Harrastaa sen mukaan, miten oma kroppa sen sallii, ei hampaat irvessä kipua vasten. Olla iloinen pienistä asioista ja onnistumisista, eikä haikailla mahdottomia. Tässä nyt sellaset, jotka viitsii tänne julkisesti kirjoittaa. ;)

Siinäpä ne nyt oli, katsotaan vuoden päästä, miten ollaan onnistuttu! Jotenkin mä en nyt vaan edes jaksa miettiä mitään tulostavoitteita. Tällä hetkellä keksin monta niin paljon tärkeämpää asiaa kuin tulokset. Meinataan kyllä treenata ahkerasti, mutta tavoitteena on vaan ylittää itsensä treeneissä ja kisoissa. Tää ei tarkoita sitä, ettei mulla olis tavoitteita pidemmällä tähtäimellä. On niitä, mutta tänä vuonna keskitytään fiilikseen ja stressitömän (no ainakin mahdollisimman stressittömän..) elämän tavoitteluun. En mä sitä sano, ettei tulokset olis kivoja, mut nyt vaan tuntuu, ettei joku korkea nollaprosentti tai VOI1 tee meistä (no siis musta) oikeasti juuri sen onnellisempaa, eikä noiden tulosten puuttuminen onnettomampaa. Tärkeää on vaan saada tehdä ja treenata terveenä. Nauttia pitkistä metsälenkeistä ilman kipuja. Nuo ovat ne jutut, mitkä meidät tekevät onnellisiksi.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Uuden vuoden ja alkuvuoden touhuilut

Onhan tosta uudesta vuodesta jo aikaa, mutta kun ei oo ehtinyt päivittämään blogia sen jälkeen. Aattoilta vietettiin meillä kotona rauhallisissa merkeissä. Vaihtoehtona oli mennä koirien kanssa kaverille; kaksioon jossa asuu myös kissa, juoksuinen porokoira (jotka eivät Nellin kanssa "oikein tule toimeen") sekä puolivuotias lapsi, jonka pitäisi saada nukkua. Veikkaan, että tästä olisi tullut vähemmän rauhallinen uusi vuosi. ;) Niinpä päätin pysyä kotona. Sehän ei mikään vaihtoehto ollutkaan, että olisin lähtenyt johonkin ilman koiria.

Käytiin kyllä vielä aattona treeneissä (klo 17-18) ja sen jälkeen pienellä lenkillä treeniporukan kanssa. Paukuttelut kuului kauempaa, eikä kukaan ampunut ihan vieressä, teollisuusalueella kun oltiin. Mun koirista Nelli oli ainoa, joka osoitti huomanneensa paukkeen; vähän pälyili ympärilleen. Pojat eivät reagoineet mitenkään. Dippi ei reagoinut raketteihin koko iltana edes pahimman paukkeen aikaan. Danin piti välillä sisällä pöhistä, ulkona ei ollut ongelmaa.. Tosi ihana oli kyllä huomata, että pentu oli noin rento! :)

Dipin kanssa aloitettiin agilitykurssi viime viikolla. :D Siis kierrellään siivekkeitä, juostaan niiden välistä ja leikitään. :) Kouluttajana toimii Korhosen Maiju, huippua! Dippi oli taas vallan pätevä ja toimi vieraassa hallissa ihan normaalisti, eli oli kovin hurrrja. ;) Kädet oli taas treenien jälkeen sen näköiset, että leikitty on. Kun ei aina osu just siihen leluun.. ;) Treeniaika ei meillä ole mikään ihanteellinen (perjantai-iltana klo 21.30-22.30), mutta ei anneta sen häiritä!

Piti vielä laskea itselle muistiin tilastoja niistä parista kisassa, joissa ollaan vuoden aikana käyty. Tässäpä ne:
Dani: 28 starttia/11 nollaa --> nollaprosentti 39.
Nelli: 14 starttia/9 nollaa (joissa mukana yksi tripla- ja yksi tuplanolla) --> nollaprosentti 64.

Siinäpä meidän kisailut. Josko ensi vuodelle saisi enemmän startteja? Tai sitten ei, katsellaan. :)

Loppuun vielä "pari" sanaa ei-koirajuttuja. Viime kerralla fyssarikäynnin yhteydessä löytyi uusi ongelma. Tuolla "ongelma-alueella" (l. nivusessa ja lonkassa) on moni lihas ihan totaalisessa krampissa. Hieromisesta ei tullut mitään, kun sattui ihan pirusti. Koitettiin laittaa sinne akupunktioneuloja, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään, kun neulat vaan lävistivät ihon, eivätkä menneet sinne tukossa olevaan lihakseen.. :D (Fyssari ei ollut uskoa silmiään..) Kiva, en tosiaan oo tajunnut, millaset jumit siellä on! Aika koomista jopa, et tarkkailen silmä kovana koirien lihaskuntoa ja mahdollisia jumeja, eivätkä säännölliset fyssarikäynnit (ei oo ilmasta) tunnu ollenkaan pahalta. Itsestäni en sitten jaksa pitää ollenkaan huolta. Pitäis ehkä.. :)

Semmosta kuuluu meidän alkuvuoteen. Mukavaa viikkoa kaikille!